Nämä asiat koemme tärkeiksi juuri Mäntylän päiväkodille ja meille siellä toimijoille.
Painotukset ovat läpileikkaavana ajatuksena kaikessa toiminnassamme.
Työntekijöillämme on painotusalueilla erityistaitoja tai tietämystämme alueesta on yhdessä vuosien varrella syvennetty. Näin ollen henkilöstö on kiinnostunut painotusalueista ja sitoutunut niihin.
Meillä käytetään edellä mainitusta menetelmästä johdettuja käsitteitä: avainkokemusalueet, oppimisympäristö, suunnittelu, toiminta, siivouskello, palaute, pienryhmä- ja piirituokio.
Käyttöömme soveltamamme avainkokemusalueet olemme luetelleet luvussa viisi "Tavoitteemme ja toimintamme sisällöt". Avainkokemusalueet ovat läsnä koko päivän, aikuinen käyttää lapsen hyväksi päivästä kaikki hetket, joissa oppimistilaisuuksia on olemassa. Vaikkapa lapasten kuivumaan laitossa on mahdollisuus luokitteluun (siniset ja punaiset lapaset), lukumäärän opetteluun, kielelliseen ilmaisuun, aika-käsitteen käyttöön (lapaset kuivuvat kahdessa tunnissa), kokemusten tulkintaan (märät lapaset tuntuvat inhottavilta). Siispä lapset ovat läsnä aktiivisina toimijoina kaikissa päivän tilanteissa.
Ympäristömme päiväkodin sisällä ja osin ulkonakin olemme järjestäneet High/Scope -opetussuunnitelman vaikutteiden mukaisesti, kuten luvussa neljä "Oppimisympäristömme" kuvaamme.
Suunnittelua tapahtuu talossa monella tasolla ja taholla. Eri ryhmissä sunnitellaan eri tavalla, eri päivinä, kukin parhaaksi katsomallaan tavalla. Tässä yhteydessä puhumme lasten oman toiminnan suunnittelusta. Eskarilaiset voivat kirjata suunnitelmansa itse.
Toiminta-aikana lapset toteuttavat suunnitelmiaan. Aikuiset havainnoivat toimintaa ja auttavat lapsia löytämään uusia puolia suunnitelmistaan sekä uusia menetelmiä ja välineitä niiden toteuttamiseen.
Siivouskellolla lapset ilmoittavat muille toiminta-ajan päättymisestä. Sen jälkeen paikkojen järjestelyyn osallistuvat kaikki läsnä olevat lapset. Projektiluontoisille töille etsitään yhdessä sopiva tila. Vaikka siivoaminen on leikinomaista, on tässäkin kysymyksessä oikean työn tekeminen. Lapset huomaavat pystyvänsä pitämään ympäristöstään huolta ilman että aikuinen korjailee heidän työnsä jälkeä.
Palautteen aikana käymme yhdessä läpi koetun sekä arvioimme työskentelyä ja oppimista. Palautteen kirjaamme suunnittelukaavakkeelle ja tallennamme.
Mäntylän päiväkodin lapsiryhmät jaamme usein pienryhmiin. Aikuinen on näissä ryhmissä syventämässä ja rikastuttamassa niiden toimintaa. Hän suunnittelee ryhmälle sen kulloinkin tarvitseman pienryhmätuokion sisällön tai hän suunnittelee toimintaa yhtenä ryhmäläisenä. Tällaisen ryhmän koko voi vaihdella tarkoituksensa mukaan kahden hengen ryhmistä hyvinkin runsaasta lapsijoukosta koostuvaksi. Aikuinen voi jakaa lapset ryhmiin iän perusteella. Ryhmäjaon pohjana voivat olla myös valmiit kaveruussuhteet, jonkin asian oppimistarve, yhteinen harrastus tai vaikka satunnainen kiinnostus johonkin ilmiöön tai asiaan. Ryhmä voi kokoontua johonkin paikkaan sidonnaisesti, tutkimushuoneeseen tai näyttämölle tai... Ryhmä voi syntyä myös yksittäisen lapsen tuen tarpeesta. Kielellisesti heikko lapsi voi kommunikoida kahden kesken aikuisen kanssa tai heikosti omaa kehoaan hahmottava saa apua Sherborne-jumpasta. Ristiriitojen selvityksessä pienryhmässä ovat mukana kaikki osapuolet. Toiminta pienryhmässä voi olla lapsista liikkeelle lähtevää kuten Batman-leikki tai aikuislähtöistä kuten Batman-viitan teko. Pienryhmien toiminnan sisältöön mahtuu kaikki mahdollinen tekeminen.
Piirituokioiden aikana olemme ryhmässä vuorovaikutuksessa keskenämme. Tuokiot voivat olla esimerkiksi koko päiväkodin yhteisiä leikki- ja lauluhetkiä, ne voivat olla ryhmäkohtaisia satuhetkiä tai vaikkapa omien juttujen kertomista.
"Tarhan pojilla oli pitkin viikkoa kiistaa laudanpätkästä. Perjantaina riita ratkaistiin lopullisesti ja Juho sai laudan lopulta omakseen. Hän iloitsi siitä ja sanoi:"Mie vien tän mökille ja smurffaan!"
Leikkiin lähdetään mukaan ja siihen keskitytään vain jos se osallistujalle vapaaehtoista. Leikki erottuu tai oikeammin leikkijä erottaa leikin todellisuudesta. Leikkivä lapsi viestii muille ja lukee muiden viestejä "Tämä on leikkiä", sanoista, eleistä ja ilmeistä. Jo pikku vauva oppii erottamaan leikiksi kiusoittelun, jota äiti voi tehdä vakavimmasta vakavalla välineellä, tuttipullolla: "Ole hyvä - enpäs annakaan -ole hyvä". Työtä ja leikkiä emme erottele kauas toisistaan. Pöydän kattaminen, vakava, tarkkuutta vaativa työsuoritus voi sujua leikiten kun katetaankin kuninkaallisten juhlapöytää. Ja kun työ sujuu, se käy leikiten. Leikin hauskuus ja kiinnostavuus lepää siinä, ettei lopputulos ole ennustettavissa. Mielikuvitusleikki voi johtaa mihin vain ja sääntöleikissä ei ole aina samaa voittajaa. Leikeillä on oma säännöstönsä, joihin leikkijät sitoutuvat. Sitoumukset voivat olla sen kaltaisia kuin "värin" askelmitta: lipputanko tai jättiläisen askel. Ne voivat olla sopimuksia siitä, että kaikki ovat leikisti, uskovat leikin aikana johonkin jonka tietävät saduksi. Leikki tuottaa oppimaan oppimista. Lapsi ei leiki oppiakseen, mutta oppii leikkiessään. Hän liikkuu leikkiessään niin sanotulla lähikehityksen vyöhykkeellään. Tämä tarkoittaa, että hänen suorituksensa hänen leikkiessään ovat sellaisia, joihin hän muuten toimiessaan kykenee vain aikuisen tukemana, hän siis askaroi jo seuraavassa kehitysvaiheessaan.
Leikin jaottelemme kilpailun, sattuman, kuvittelun ja huimauksen luokkiin. Yhdessä leikissä voi olla samanaikaisesti näkyvissä useampaa luokkaa.
Kilpailuleikissä osallistuja on omillaan ja hänen päämääränään on voitto. Säännöt ovat samat kaikille ja jokaisella on periaatteessa mahdollisuus voittoon. Harjoittelemalla, keskittymällä suoritukseen ja voitontahdolla voitto saavutetaan jolloin voittaja saa sen mukaista arvostusta. Kilpailu voi koskea juoksua, kiipeämistä, kikatuksen kestoa yhtä hyvin kuin se voi olla sitä, kenen iskä on kaikista vahvin. Mutta omimmillaan ja parhaimmillaan se on kirkonrottaa tai pusuhippaa. Näihin muilta lapsilta perimiinsä leikkeihin lapset ovat itse tehneet säännöt. Meillä Mäntylässä aikuiset välttävät tietoisesti lasten kilpailuttamista niin, että lapset leimautuisivat ainaisiksi voittajiksi tai häviäjiksi, A- ja B-joukkuelaisiksi. Lasten lautapelejä valitessamme kiinnitämme huomion ennen kaikkea niiden sisältöön.
Sattumaleikeissä voiton ratkaisee onni. Lotto- ja noppapelien kaltaisissa peleissä ei taito ole ratkaiseva. Leikkilorut kuuluvat myös tähän luokkaan ja niitä esikouluikäiset lapset käyttävät jo taitavasti, esimerkiksi jakaessaan vuoroja tai ratkoessaan ristiriitojaan.
Kuvitteluleikeissä muuntaudutaan joksikin muuksi, otetaan rooli, johon kaikki leikkijät uskovat. Tämä leikkilaji kehittää voimakkaasti ajattelua ja se mahdollistaa myös draaman ja teatterin teon.
Huimausleikeissä leikkijät kokevat fyysistä tai psyykkistä huimausta. He voivat pyöriä niin huimasti, että pää on sekaisin tai he voivat kiikkua itsensä puolipyörryksiin. Hulluttelu tai uskalletut jutut voivat juovuttaa lapset ja aiheuttaa nautinnollista sekamelskaa.
Lapsten leikille järjestämme tilan ja välineiden lisäksi aikaa. Aikuiset turvaavat sen, että lapset saavat keskittyä rakentamaan pitkiä leikkejä. Lapset voivat jatkaa niitä tarvitessaan useampana päivänä purkamatta niitä välillä. Myös perinteisesti lyhytkestoisia leikkejä kuten legoilla rakentelua kannustamme jatkamaan useammassa erässä. Eskareilla on omassa ryhmässään erityisesti säilytykseen suunnitellut vuodelaatikot, joissa he voivat pitää keskeneräisiä töitään niiden rikkoutumatta.
Leikkitilana lapsilla on koko talo. Pienimmille lapsille on järjestetty erilaisia leikkinurkkauksia välineistöineen. Vanamomäkeläisillä on kotileikkinsä ja apilaniittyläisillä kotinsa ja kampaamonsa ja niin edelleen. Vanhimmat lapset rakentavat oman leikkitilansa kulloisenkin tarpeensa mukaan itse.
Aikuisten mukanaolo leikissä vaihtelee leikin luonteen ja tarkoituksen mukaan. Pienimpien lasten leikeissä aikuisten mukana olo on runsasta.
Kaksi viisivuotiasta tyttöä suunnitteli päiväkotipäivän jälkeisiä leikkejään: "Kuule, kun tullaan meille, niin leikitäänks oikeesti, leikisti vai leikisti oikeesti?" "No tietenkin leikisti oikeesti!"
Päiväkotia ympäröi monimuotoinen metsä kasveineen, kallionkielekkeineen ja lampineen. Kaikki tämä on pienten tutkijoiden käytössä. Meillä päästään kuivaan kangasmetsään ja lehtokasvien ääreen. Portin pielessä kasvaa maailmanharvinaisuus, albiino, leveälehtinen lehtoneidonvaippa, niin että luonnon suojelukin luontuu ihan kotiovella.
Luonnon hyötykäyttöön tutustumme poimimalla metsästä marjoja ja sieniä syötäviksi, siinä missä risuja tulisijoihimme ja materiaaleja askarteluun ja leikkeihin. Suunnistus, lenkkeily, pulkkailu ja muu liikunta siirtyvät meillä luontevasti luonnon helmaan. Kalastamaan, kiviä viskomaan, uimaan ja enkeleitä tekemään menemme "Sorkille" tai sen jäälle. Ohessa tunnistamme luonnon vaaroja: kielon marjan myrkyn ja pettävän jään.
Isot ja luotettavat lapset pääsevät ilman aikuista nauttimaan majanrakennuksesta, puuhun kiipeilystä ja viidakkoseikkailusta aidan ulkopuolelle. Keittiön ikkunan alla on rinne, "Iso mettä". Pienemmätkin luottolapset pääsevät valoisaan aikaan aikuisten silmän alla porttien väliseen "Pikkumettään". Aikuinen seuraa lapsia metsään, jos sinne menee heitä suuri joukko tai jos he ovat pienimpiämme. Metsään teemme aika ajoin seikkailuratoja, elämysreittejä ja luontopolkuja. Luonnon keskellä vietetään erilaisia juhlia synttäreistä itsenäisyyspäiväjuhliin.
Rakennettu luontoympäristömme tarjoaa niin ikään monipuolista tekemistä. Tarhan oma laavu on ahkerassa käytössä. Olemme laavulla tulilla, mutta se on myös näyttämönä joulukalenterille, näytelmille, syntymäpäiville, vanhempainilloille siinä missä paloturvallisuuden opiskelullekin. Valaistua pururataa lenkkeillään kesällä ja hiihdetään talvella. Urheilukenttä muuttuu talvella luistinradaksi. Lammen rantaan rakennettu pieni leikkikenttä tarjoaa lähiretkikohteen pienimmillekin. Jäälle joulupukkimme on järjestänyt meille talvella napakelkan. Lähimetsästä löytyy sotilaiden entinen harjoitusalue taisteluhautoineen. Omalla pihalla saavat lapset turvallisesti kosketuksen maahan paljailla varpaillansa.
Luonnon avulla, sitä seuraamalla, lapset oppivat uutta koko ajan. Meillä on käytetty muutamassa ryhmässä Metsämörri ja Metsämyttys ideaa, jossa luonnon tutkiminen, luonnossa liikkuminen ja leikkiminen ovat olleet tärkeimpiä teemoja. Toiminta on ollut jokaviikkoista ja edennyt vuodenaikojen mukaan.
Syntymäpäivien vietossa haluamme antaa lapselle yksilöllisen elämyksen, vahvistaa hänen itsetuntoaan ja sosiaalisuuttaan. Jotkut ryhmistämme viettävät syntymäpäivät laavullamme kaikkina vuodenaikoina. Lapsiryhmän aikuiset suunnittelevat rungon juhlien viettotavasta vuosittain, pienimmillä juhla on ohjatumpaa, kun taas esikoululaiset voivat muuntaa juhlansa lasten ideoiden mukaan vaikka joka kerta. Onnittelulaulu voi olla vaikka omatekoinen.
Pääsiäiseksi teemme lasten kanssa virpomavitsoja, jotka Lappeenrannan ortodoksisen kirkon isä siunaa juhlallisin menoin ja vitsoilla käymme virpomassa Mäntylän sairaalassa ja Hoivakodilla vanhuksia. Olemme päättäneet säilyttää vanhan karjalaisen virpomaperinteen puhtaana, sotkematta siihen noitia.
Koko päiväkodin läpi käyneitä lapsia juhlitaan veteraanipäivänä ennen kouluun lähtöä. Vanhemmat osallistuvat järjestelyihin yleensä tarjoilun tuomisella. Tässä koko päiväkodin veteraanijuhlassa lapsille annetaan kortit ja lahjat, pidetään juhlapuheita ja lauletaan. Emme halua tällä menneiden vuosien muistelulla mitätöidä muiden suomalaisten veteraanien tekoja, vaan kerromme lapsille heistäkin tämän päivän yhteydessä. Haluamme tällä juhlalla helpottaa omien veteraaniemme eroa pitkäaikaisen yhteiselomme jälkeen.
Isot, koko päiväkodin kevätjuhlat vietämme yhdessä perheiden kanssa. Tällöin saatamme myös kaikki esikoululaiset joukolla tulevalle koulutielle. Juhliin valmistautumisella emme stressaa lapsia. Vietämme juhlat useimmiten ulkona, jossa kaunis luonto on ympärillämme ja tunnelma leppoinen. Joulujuhlia vietämme niin ikään vanhempien kanssa. Juhlia on toteutettu ja toteutetaan monimuotoisena: puurojuhla, aamu- tai iltajuhla, koko päiväkodin tai ryhmittäin toteutettu juhla, ulkona tai sisällä... mitä milloinkin..
Näytelmiä esitetään ulkona: A. Kiveä juhlimme Seitsemän veljeksen voimin ja Pekka etsii ihka oikeasti kuusta metsästämme joulun alla.
Tihru-tonttu muutti kulmillemme pian meidän muuttömme jälkeen Joulukalenterin toteuttamistapa vaihtelee vuosittain, mutta pimeänä talviaamuna tontun jäljet laavun takana ja salaperäiset viestit tihentävät joulunalusjännää ja ryhdistävät käytöstämme.
Aikuiset tutustuvat draama-prosessiin , opettelevat käyttämään sitä yhtenä työmenetelmänä muiden työmenetelmien joukossa. Näyttämötaiteen kylkiäisiin dramaturgiaan, lavastukseen, valaistukseen ja äänimaailmaan paneudutaan huolella. Lasten ilmaisu rohkaistuu kun onnistumme etsimään hänelle ominaisen tavan tuoda ajatuksiaan ja persoonaansa julki.
Mediaan tutustuminen käynnistyy luontevasti lasten elokuvista ja television tarjonnasta.
Viisivuotiaat Taru ja Veli-Pekka olivat esittäneet "Prinsessa Ruususessa" päärooleja ja valmistautuivat valokuvattaviksi näytelmän jälkeen. Valokuvaaja-äiti oli selin lapsiin ja säikähti ja luuli lapsensa satuttaneen itsensä, kun kuuli sydäntäsärkevän itkun takaansa. Selitys itkulle oli kuitenkin: "Ku mie oon niin onnellinen!"
Vanhempien kanssa tehtävän yhteistyön kivijalkana on sekä vastuullinen vanhemmuus että henkilökunnan ammatillisuus. Vanhemmat ovat yhteisissä tapaamisissa suunnittelemassa toiminnan päälinjoja oman lapsensa kohdalta. Vanhempien yhteisenä foorumina meillä on vanhempainneuvosto, joka määrittelee omat tavoitteensa ja tapansa toimia toimintakausittain.
Käymme jatkuvaa keskustelua kasvatus- ja perheneuvolan erityistyöntekijöiden sekä kehitysneuvolan kanssa hakiessamme lapsillemme oikein kohdentuvia erityispalveluita. Pystymme tämän yhteistyön avulla saamaan lapsille apua ja heidän vanhemmilleen tukea riittävän ajoissa. Lapset saavat tukevan ponnahduslaudan tulevaisuuteensa.
Neuvolan kanssa tehtävällä yhteistyöllä saamme tarvittaessa lapsen kehityksestä kokonaisemman kuvan. Päiväkodin aikuiset saavat konsultaatiota terveydenhoidollisissa kysymyksissä.
Kolmikantayhteistyömme perheiden, alueen sosiaalityöntekijöiden ja meidän välillämme tarjoaa lapsille ja heidän perheilleen kokonaisvaltaista apua heidän sitä tarvitessaan.
Vanhusväestöön lapset saavat kosketuksen vierailuilla läheiseen Mäntylän sairaalaan ja vanhusten Hoivakotiin. Lapset pääsevät kokemaan iloa ilahduttamisesta virpoessaan ja laulellessaan vanhuksille. He kohtaavat myös sairaan ja hoivaa tarvitsevan ihmisen ja sairaalamaailman. Yhteydellä Hoivakotiin säilytämme myös kosketuksen päiväkotimme historiaan. Toimipisteemme oli seitsemän- ja kahdeksankymmenluvuilla nykyisen Hoivakodin kiinteistössä.
Valtaosa lapsistamme jatkaa oppimistaan lammen toisella puolella Mäntylän koulussa. Osa lapsista sijoittuu Kesämäen kouluun, maaseudun kouluihin tai erityisopetukseen. Kaikkien koulujen kanssa teemme yhteistyötä paitsi madaltaaksemme kouluun siirtymiskynnystä myös ymmärtääksemme paremmin toinen toisiamme. Koulujen kanssa tehtävän yhteistyön kehittämistä jatketaan yhdessä koulujen kanssa.
Lapset saavat päiväkodissa vuosittain kosketuksen luterilaisuuteen. Suunnittelemme yhdessä seurakunnan työntekijöiden kanssa yhteistä toimintaamme. Myös ortodoksiseen kirkkoon haemme yhteyden vuosittain virpomavitsojen siunaamisen kautta. Tutustumme myös muihin, ei-valtauskontoihin ja niiden tapoihin, sen mukaan mihin kirkkokuntiin perheemme kuuluvat. Yhteistyökumppanimme vaihtuvat sen mukaan mihin uskontokuntiin kuuluvia jäseniä yhteisöömme kunakin vuonna kuuluu.
Asukasyhdistyksen kautta linkitymme ympäröivään asuinyhteisöön. Synnytämme alueen perheille yhteistä toimintaa. Esimerkiksi ilotulituksen ja laskiaistapahtuman järjestelyvastuu on siirtynyt meiltä Mattila-Mäntylän asukasyhdistykselle. Yhdistyksen avulla saamme myös laajemman kaikupohjan yhteydenpidossamme kaupungin viranomaisiin.
Kaupunkilaisiin, hallintoon ja päättäjiin pidämme yhteyttä esitelläksemme toimintaamme ja pitääksemme huolta resursseistamme ja sitä kautta lasten hyvinvoinnista. Kohtaamme päättäjiä ja johtavia viranhaltijoita päiväkodilla ja sen ulkopuolella ja tuomme toimintaamme julki tiedotusvälineissä.
Vuonna 1990 virallistettu ystävyyssuhde viipurilaisen esikoulun (gymnasiumin), Pikkulähteen, kanssa avaa lapsille näköalaikkunan maailmalle Suomen rajojen ulkopuolelle. Lapset ja me aikuiset saamme elävän kosketuksen itsellemme outoon kulttuuriin vierailujen, kirjeenvaihdon ja naapuriavun kautta. Lapset pääsevät myös osallistumaan itse humanitaariseen työhön, esimerkiksi toimittaessamme viipurilaisille lapsille vaatteita ystäviemme välityksellä.
Vanhempainneuvoston pikkujoulujen huutokaupassa oli tarjolla tyylikkäitä tabletteja, oikein käsinpainettuja. Yleisön joukosta kuului kauhistunut ääni:
"Pitääks nuo syyvä!?"