Arvostamme lasten ja aikuisten aloitekykyä. Kannustamme kaikkia käyttäytymään yhteiskunnassamme yleisesti hyväksyttyjen moraalikäsitysten mukaan.
Päiväkodissamme on mahdollisuus ja materiaalia erilaiseen luovaan toimintaan.
Fyysisestä terveydestä huolehdimme liikunnan, ravinnon, levon ja ulkoilun avulla. Me havainnoimme itseämme ja muita ympäristössämme.
Meillä on sykettä ja melodiaa, ääntä ja elämää talon täydeltä.
Meillä luokitellaan ja sarjoitetaan, käsitellään lukumääriä ja aikaa.
Tavoitteitamme emme esittele tärkeysjärjestyksessä. Ne kaikki ovat oppimisen kannalta mielestämme tärkeitä, vaikka ovatkin erisuuruisia asioita.
Meillä on keskusteleva ilmapiiri, jossa jokaisen mielipiteitä ja ehdotuksia arvostetaan ja kaikkia kannustetaan puhumaan.
Seuraamme lasten puheen kehitystä ja ohjaamme heidät tarvittaessa saamaan apua erityistyöntekijöiltä.
Luemme lapsille kaikenlaista tekstiä. Lukutaitoiset lapset lukevat itselleen ja kannustamme heitä lukemaan muille lapsille.
Lapset tutustuvat symbolien maailmaan välineiden ja materiaalin paikkojen merkitsemisen ja toiminnan kirjaamisen avulla. Eskarilaiset tutustuvat äänteisiin ja tikkukirjainten muotoihin. He tutustuvat myös äänteisiin, kirjainten muotoihin ja kielellistä tietoisuutta harjoitellaan loruin, riimein, tavu-taputuksin.
Tarinan kerronnan pidämme elävänä. Myös lasten kertomuksia arvostamme ja tallennamme. Esimerkiksi lapset "lukevat" yhdessä aikuisen kanssa kirjanpainajatoukan koukeroimasta "Tarinakepistä" kertomuksia eläinten elämästä.
"Mielikuvituspatjalla" köllöttelyllä tuemme lasten kielen kehitystä. He saavat elävän, mielikuvitusrikkaan tavan käyttää kieltä, leikkiä sillä. He pystyvät ilmaisemaan kokemuksensa kielellisesti.
Maahanmuuttajalapsia tuemme erityisesti. Käytämme heille suunnattua materiaalia esimerkiksi Aamu-kirjaa ja Mikä-Mikä-Maa-materiaalia. Päiväkodillamme on mahdollisuus käyttää Lappeenrannassa toimivan Ma-mu työryhmän materiaalia ja osallistua sen kokouksiin ja luentoihin.
Kuusivuotiset kielillä:
"Nindendo"
"Diga"
"Dynadosaurus rex"
"Heup me"
"Kladinaattori"
Ristiriitoja on aina siellä missä ihmisiäkin. Mäntylän päiväkodissa ei ristiriitoja väistellä. Me koemme ne ihmissuhdetaitojen harjoitusmateriaalina. Ongelmien kohtaamisen avulla sosiaaliset suhteet kehittyvät ja pystymme yhdessä lasten kanssa katselemaan asioita uusista näkökulmista. Sellaisissa ristiriitatilanteissa, joissa lapset eivät pärjää keskenään "aika pysäytetään", ts. muu toiminta keskeytyy ja väistyy ristiriidan käsittelyn ajaksi. Keskusteltaessa ristiriidoista mukana ovat aina kaikki osapuolet. Käsittelyn aikana aikuiset välttävät tuputtamasta valmiita ratkaisumalleja lapsille. He antavat tunteiden tasoittumiselle ja lasten omien ratkaisujen syntymiselle aikaa. Lapsia autetaan sietämään ristiriitoja, joita ei voida ratkoa. Osa kuusivuotiaista pystyy jo havaitsemaan ongelmatilanteissa tovereidensakin ahdingon ja toimimaan välittäjänä tai jopa estämään kiusaamisen. Lapsilta ja heidän vanhemmiltaan odotamme tietoa mieltä askarruttavista ongelmista ja tapahtumista.
Tunteiden näyttäminen on meillä sallittua, mutta niiden ilmaisemista opetellaan hallitsemaan. Puhumme tunteista, erittelemme ja nimeämämme niitä.
Kaikki lapset osallistuvat ryhmiensä jäseninä yhdessä suunniteltujen toistuvien tehtävien suorittamiseen. Viikoittain vaihtuvat apulaiset pääsevät aikuisen avustamana järjestämään tovereidensa ruokailutilan. Syödessä tyydytetään nälkä, mutta opitaan myös nauttimaan ruuasta kunnioittaen sitä. Tämän ohella ruokailu on sosiaalinen opetustilanne, jossa käytämme aikaa toisten seurasta nauttimiseen. Paitsi kuulumisten ja mielipiteiden vaihtoon lapset käyttävät tilannetta myös maailmansa hahmottamiseen. Kuusivuotias voi esimerkiksi pureskella leivästä kirjaimen opetelleessaan parhaillaan kirjainten muotoja. Ärrän opettelijalle voi samainen leipä muovautua päriseväksi autoksi. Tämä ei tarkoita sitä, että sallimme ruualla leikkimisen, vaan lapset voivat tehdä kehittymässä olevista taidoistaan huomioita myös ruokailutilanteessa. Omista vaatteistaan ja henkilökohtaisista tavaroistaan jokainen lapsi huolehtii kykyjensä mukaan itse. Toiminnan vaihtuessa siistimme tilat yhdessä, niin että siistimiseen osallistuvat kaikki lapset ja se tehdään yhdessä loppuun asti. Pukeutuminen, omasta hygieniasta huolehtiminen, syöminen, lepo ynnä muut sellaiset päivittäin toistuvat rutiinit ovat kaikki oppimistilanteita ja kaikenikäisiä lapsia kannustetaan selviytymään niistä itse.
Aloitekykyä arvostamme. Kannustamme lapsia ilmaisemaan omat tarpeensa ja tuemme heitä huolehtimaan niiden tyydyttämisestä, olipa kyse sitten janosta, unesta tai hellyydestä. Lapsilla on esimerkiksi mahdollisuus hakeutua lempiaikuisensa syliteltäväksi, vaikka tämä työskentelisi toisessa ryhmässä. Tai esimerkkinä toisenlaisesta tarpeesta heillä on juomamukit ryhmätiloissa, joten janon voi tyydyttää heti eikä joskus myöhemmin matkan päässä keittiössä. Rajoituksena tarpeiden tyydyttämisessä on luonnollisesti, ettei se tapahdu toisen kustannuksella. Tuemme lasten ystävävalintoja. Heidän tekemiään valintoja kunnioitetaan ja häiritään mahdollisimman vähän. Lasten pysyviä ihmissuhteita vaalitaan mahdollisuuksien mukaan siirtämällä lapsijoukko ja sen mukana tuttu aikuinen vanhempien lasten ryhmään yhdessä.
Lasten elämässään kokemia pakkoja yritämme purkaa raivaamalla kieltoviidakkoa. Päiväkodin säännöt voimme kiteyttää siihen, että meillä on kaikilla leikki- ja toimintarauha. Sitä vasten jokainen yhteisömme jäsen ohjataan peilaamaan omaa toimintaansa ja kuuntelemaan toisten tuntoja. Lapsia ohjaamme paitsi muiden seuraan, myös etsiytymään omaan rauhaan. Rauhoitusapuna voi olla muun muassa perulainen sadekeppisoitin, höyhen tai sininen ajatus, jotakin joka auttaa keskittymään. Lapsilla ja aikuisilla on halu ja herkkyys kuunnella kanssaihmistään kaikilla aisteillaan. Kuuntelija ei tunkeile eikä utele, vaan on hienotunteinen. Aikuisella on aikaa kuunnella lasta.
Kari katselee lempiopettajaansa tarkkaavaisesti:
"Kyllä sie vähän kauniimpi saisit olla!"
Yhdessä opettelemme tunnistamaan henkilöitä, asioita ja esineitä ulkonäön, tuntoaistin, äänen, hajun tai maun perusteella. Aistien vihjeet luovat mielikuvan tunnistettavasta jo ennen sen kohtaamista. Esimerkiksi ruokakärryn lapset tunnistavat jo ennen sen näkemistä pelkän äänen pohjalta. Aikuiset luovat tilanteita, joissa lapset voivat ottaa vihjeet vastaan. Tämänkaltaisia tilanteita syntyy arkipäivän lisäksi runsaasti muotoamisessa ja kuvataiteissa. Materiaaleja tähän on paljon tarjolla ja lasten ulottuvilla. Suosimme materiaaleja, joilla on helposti aistittavia piirteitä: sulkia, kiviä, hiekkaa, lunta, kasveja, leivontatarpeita, soittimia ja niin edelleen. Työskenneltäessä niin, että siitä syntyy joku tuotos, on itse tekemisen prosessi lopputulosta tärkeämpi. Samoin lapsen teos on tärkeämpi kuin aikuisen etukäteiskäsitys lopputuloksen muodosta. Aikuiset eivät korjaile lapsen käden jälkeä. Esimerkiksi savea lietetään, puristellaan, hakataan, kaulitaan, pyöritellään, virutellaan ja kenties kaiken tämän tuloksena on aikuisen näkökulmasta vaatimattoman näköinen kuppi. Jotta lapsi voisi toteuttaa ideoitaan monipuolisesti hänet tutustutetaan erilaisiin työskentelytekniikoihin.
Ympäröivä luonto vaihtuvine vuodenaikoineen antaa meille mahdollisuuden käyttää kaikkia aistejamme. Uskomattoman kauniissa ja muuntuvassa ympäristössämme voimme kuunnella, maistella, haistella, tunnustella, katsella ja liikkua.
Liikkeiden ja äänien tuottaminen on jo vauvaikäistemme näkyvää ja kuuluvaa tulkintaa omasta maailmastaan. He oppivat vilkuttamaan ja myöhemmin vaikka ääntelemään ja liikkumaan autona. He oppivat matkimalla ja kehollaan tekemällä.
Vertaamalla valokuvia ja malleja oikeisiin paikkoihin, esineisiin tai ihmisiin lapset saavat käsityksen todellisuudesta.
Lapset kertovat ja tulkitsevat sanallisesti omia kokemuksiaan heti kun heillä on puhekieli olemassa. Opettelemme tulkitsemaan myös tuntemuksia ei-kielellisistä viesteistä.
Antti kertoo kotona: "Päiväkotiin tulee joku Samppa Uimonen ja mie en tykkää yhtään ." Äiti kysyy: "Miksi et?" Antti vastaa: "Joo, mie tiijän justiin, että kun se on käyny, lyyvää tyhjä paperi etteen ja sanotaan, että piirrä Samppa Uimonen..."
Muutkin sisätilat houkuttavat lapsia jatkuvasti liikkumaan. Käytävämme ovat leveät ja suhteellisen turvalliset lasten nopeaankin menoon. Lapset voivat siirtyä paikasta toiseen luontaisesti juosten, mutta käytävät ovat erinomaisia harjoitusratoja myös muunlaiselle liikkumiselle. Suurten ruokakärryjen taluttaminen läikyttämättä ja törmäämättä on vaativa tehtävä ja onnistuu vuosien harjoituksen tuloksena jo kuusivuotiailta. Keinujemme ja musiikkivälineistömme rytmivälineiden ja nauhoitteiden avulla lapset pääsevät harjoittelemaan liikkumisen rytmiä ja eri suuntiin tapahtuvaa liikkumista. Patjoja, peilejä, koloja, eri suuruisia tiloja käytetään siihen, että lapset voivat kehittää uusia tapoja liikkua ja tutkia omaa liikkumistaan. Erilaisissa leikkeissä ja harjoituksissa, joita voimme toteuttaa missä tiloissamme tahansa lapset liikkuvat myös paikallaan, he kiertävät, keinuttavat, taivuttavat kehoaan ja käyttävät käsiään ja jalkojaan, mutta he oppivat myös rentoutumaan. Esimerkiksi leikissä, jossa lapsi näyttää pantomiimina jotakin ja toiset arvaavat mitä, lapsi liikkuu ja tutkii liikettään.
Lasten liikkuvat vartalot ja mielet tarvitsevat myös päivittäisen leponsa ja sen vuoksi meillä kaikki lapset lepäävät. Osa lapsista tekee jopa kymmentuntisia työpäiviä ja kaikilta suuret ryhmät vaativat fyysisesti ja henkisesti uskomatonta sietokykyä. Joillakin jo aamupäivän mittainen olo joukossamme vaatii kestävyyttä yli sietokyvyn. Kaikille lapsille opetamme rentoutumista ja luotamme tutkimukseen siinä, että lapsi tarvitsee keskeytymättömän levon.
Päiväkodin vieressä on sekä rakennettuja liikuntapaikkoja kuten pururata/hiihtolatu, urheilu/luistelukenttä, uimalampi että monipuolinen, vaihteleva ja liikkumaan kutsuva maasto. Emme harjoita lapsia päiväkodissa johonkin lajiliikuntaan, mutta tutustumme yleensä vuodenaikojen mukaisesti satunnaisiin lajeihin, maistelemme niitä ja leikimme niillä. Oma vesileikkitilamme virittää lapsia kohti uimataitoa. Lapset kokevat veden kannatuksen, mutta tila tarjoaa myös muita käyttömahdollisuuksia vartalomaalauksesta paperisilpussa kahlaukseen.
Keskustelemme erilaisista lasten liikuntakokemuksista ja kannustamme heitä liikkumaan ja keksimään uusia tapoja liikkua. He kohtaavat ongelmia liikkuessaan isoissakin ryhmissä ja pääsevät ratkomaan niitä.
Päiväkodissamme on toteutettu Veronica Scherbornen lasten kokonaiskehitystä tukevaa liikuntaa, jossa aikuis-lapsi -parit jumppaavat salissa 2-3 kertaa kuukaudessa. Jumpassa on yksi aikuinen vetovuorossa ja pareja on kaikkiaan vain 2-3 kustakin ryhmästä.
Lapset esiintyvät mielellään ja esiintymishetkiin musiikki tuo oman sävynsä. Joskus on kiva laulaa musiikin soidessa taustalla tai itse säestää itseään eri soittimilla. Omien "bändien" suosio esikoulupoikien keskuudessa on myös haasteellista.
Meillä on joka ryhmässä käytössä C-kasettisoittimet, CD-soitin ja instrumentteja. Levyvarastoomme kuuluu musiikkia laidasta laitaan ja sen avulla lapsi tutustuu jo tarhaiässä kaikentyyppiseen musiikkiin.
Ympäristön äänet tulevat lapselle tutuiksi jos aikuinen osaa kiinnittää lasten huomion niihin spontaanisti. Peruuttavaa roska-autoa kuunnellaan, matkitaan ja puunoksan rapina laavun kattoa vasten opettaa lapsia itseäänkin olemaan tarkkaavainen ympäristön äänille. Kaupunkiympäristömme on täynnä ääntä. Emme pääse kokemaan yhdessä täydellistä hiljaisuutta, voimme ainoastaan poistaa maailmastamme oman äänemme ja kokea oman hiljentymisemme. Nauhalta voi kuunnella ja arvuutella mikä soitin soi tai minkä eläimen ääni on kyseessä. Jo parivuotiaat matkivat mielellään eläinten ääniä.
Laulaa voi muuallakin kuin sitä varten suunnitellulla laulutunnilla. Unilaulut, syntymäpäivälaulut ja muut eri tilanteisiin perinteisesti kuuluvat laulut ovat arkipäiväämme. Käymme lasten kanssa konserteissa ja tilaisuuden tullen muusikot tuovat meille päiväkodille eri musiikin lajeja. Näin lapset saavat elävän esimerkin musiikin positiivisuudesta. Kaikki eivät ole musikaalisia syntyessään, mutta jokainen voi nauttia musiikista jossain muodossa.
Kolmivuotias Eeva kuuli salista kantautuvan afrikkalaisen rumpumusiikin ja ihmetteli sitä. Ope kertoi, että lemmikkilehtolaiset ovat salissa. "Taitaa olla elefantteja", tuumi siihen Eeva.
"Saako nuo pallot ottaa pois?"
kysyi Emmi kun hernekeittoaan katseli.
Esineitä ja asioita lapset oppivat järjestämään suuruusjärjestykseen. Ryhmissä on tarjolla kolme tai neljä eri kokoa olevaa välinettä esimerkiksi ruoanlaittoalueella astioita, taidealueella pensseleitä, hiljaisella alueella helmiä ja rakentelualueella palikoita.
Yrityksen ja erehdyksen kautta lapset opettelevat yhdistämään asioita ja esineitä. He ratkaisevat, minkä kokoiset vaatteet sopivat millekin nukelle tai mitkä purkit ja kannet sopivat yhteen.
Päiväkodin tehtävänä on saada lapsi kiinnostumaan lukumääristä ja käytämme tähän niin kutsuttuja lukujonoja (1,2,3,..). harjoittelemme myös taaksepäin laskemista leikkitilanteissa. Lapsi oppii enemmän ryhmässä, kuin yksin puurtamalla. Seinillä meillä on lukujonoja ja havainnollistettuja lukumääriä.
Määriä vertaillaan keskenään. Enemmän, vähemmän ja yhtä paljon selkeytyvät kouluikään mennessä.
Yksi lapsuuden perinne on tutkia numeroita juomalasien pohjista. Numeroiden muotoja tarjoamme havainnoitavaksi erityisesti eskareille. He taulukoivat päivittäin suunnittelu- ja arviointilomakkeeseen toimintaansa niin, että toisena koordinaattina on päivämäärä. Päivätessään piirustuksiaan ja muita töitään kouluunlähtijät kirjoittavat itse numeroita tai kopioivat niitä.
Määrien pysyvyyttä lapset voivat tutkia käyttämällä eri tavoin muotoutuvia materiaaleja kuten jauhoja, hiekkaa, vettä tai muovailuvahaa. He voivat käyttää myös kiinteitä välineitä kuten palikoita, pikkuautoja tai vaikkapa kiviä. He oppivat, että viisikerroksisessa, suurista palikoista tehdyssä tornissa ei ole enempää palikoita kuin viisikerroksisessa pikku palikoista rakennetussa.
Uusimpien matemaattisten tutkimusten mukaan esikouluikäisillä lapsilla on suuret erot matemaattisissa taidoissaan. Eli mitä lapsi on tietoisesti harjoitellut ennen tätä ikää näkyy jo selvästi. Harjoittelun määrä ja laatu johtavat hyvään lopputulokseen, esimerkiksi mitä aikaisemmin lapsi alkaa itsenäisesti laskea lukumäärillä, sitä paremmin hän pärjää matematiikassa.
Lapset keskustelivat kuinka monta lasta kenenkin kotona on. Viisivuotias Santtu ilmoitti: "Meillä on kymmenen lasta!" "Ei voi olla totta", ihmettelivät toiset. Santtu: "Minä latken, kun menen kotiin!"
Kasvunkansioiden avulla aikaulottuvuus ymmärretään. Lapsi voi kerrata omia töitään ja valokuviaan katselemalla omaa ja ryhmänsä historiaa. Seinällä olevat työt voivat tuoda menneen vuodenajan mieleen.
Lähiluonto tuo vuodenaikojen kierron todellisena lapsen ulottuville.
Esikoululaiset tutustuvat kuukausiin, viikonpäiviin, kellonaikoihin ja oppivat mittaamaan aikaa muun muassa tiimalasilla. Ajankulkua seurataan kalenteripalapelistä ja sadut ja lorut auttavat tässäkin asiassa.
Tulevaa aikaa mitataan ja ennakoidaan, kun odotetaan jotakin. Samalla lapsi saa nauttia itse odotuksesta. Hän tietää saavansa tulevaisuudessa jotain tavoittelemisen arvoista, vaikkapa jotain, mitä vain esikoululaiset saavat. Esikoululaiset tavoittelevat taas vuorostaan ekaluokkalaisen asioita. Mielestämme lapsella on oikeus odotuksesta nautiskeluun tässä nykyisessä instant-maailmassammekin.
Viisivuotiaan Sadun ajanmääritys:
"Miuta tullaa hakemaa pikkusen ennen välipalan jälkeen!"
Meillä on mahdollisuus tarkastella esimerkiksi suurta mäntyä eri puolita ja eri etäisyyksiltä. Lapset näkevät sen erilaisuuden puun juurelta, mäeltä tai luupin läpi tarkasteltuna.
Luontomateriaalia on meillä jätemateriaalin ohella runsaasti käytössä. Lapset muotoilevat ja kierrättävät näitä halunsa mukaan. Kivet, kävyt, kepit, purkit, pahvit ja tötteröt saavat lasten käsissä uuden elämän. Ostettua uusmateriaaliakin on toki tarjolla. Lapset tutustuvat samalla ympäristönsä erilaisiin muotoihin ja esineisiin sekä oppivat kuvailemaan ja erottamaan niitä toisistaan.
Ympyrät, neliöt ja kolmiot tulevat tutuiksi muunmuassa päiväkodin lattioista ja tekstiileistä. Välineistössä on otettu huomioon myös se, että lapset voivat harjoitella esineiden yhdistämistä ja erottamista ja niiden yhteen sopivuutta.
Liikkumiseen hyvin soveltuvat sisä- ja ulkotilat auttavat lapsia oman kehonsa harjoittamisessa ja hahmottamissa ympäröivässä tilassa.