Asuinrakennukset

Lappeenrannan alueelle tyypillisiä vanhempia maaseudun asuinrakennuksia ovat perinteiset hirsirakenteiset maalaistalot ja mökit. Maaseutualueella on hyvin vähän kartanotyyppisiä tai tiettyä tyylisuuntaa edustavia asuinrakennuksia.Joitain vanhoja huviloita, jotka ovat olleet joko venäläisten tai myöhemmin viipurilaisten kesäasuntoina, on säilynyt. Poikkeavana rakennustyyppinä on ollut rautateihin ja Saimaan kanavaan liittyvät henkilökunnan asuinrakennukset, jotka on tehty tyyppipiirrusten mukaan. 

Suomalaisen talonpoikaistalon perustyyppi oli ns. paritupa, joka yleistyi Itä-Suomessa 1800-luvulta. Ensin rakennettiin yksi neliömäinen tupa. Kun tarvittiin lisätilaa, rakennettiin toinen vastapäätä. Väli yhdistettiin katoksella läpikuljettavaksi porstuaksi. Porstua jaettiin myöhemmin huoneiksi, porstuaksi ja keittiöksi. Toinen tupa jaettiin kamareiksi ja sisääntulon eteen rakennettiin kuisti. Isoja, lähes puolen talon kokoisia tupia on säilynyt hyvin Lappeenrannan alueella. Useimmat savutuvat hävisivät Lappeella 1870-80 -luvuilla ja viimeiset vasta vuoden 1900 tienoilla. Tilusjakojen ja isojaon myötä rakennuksia on jaettu puoliksi, siirretty paikasta toiseen ja käytetty vanhoja hirsiä uuden rakennuksen runkona. Vanhan asuinrakennuksen perusrunko saattaa hyvinkin olla osa vanhaa alkuperäistä savutupaa.

Alueella on edelleen joitakin vuoraamattomia hirsipintaisia asuinrakennuksia. Yleensä vuorauksena on joko peiterima- tai vaakaponttilaudoitus kuten ylläolevissa kuvissa. Aiemmassa kuvarivissä on esitelty harvinaisempia rapattuja hirsirunkoisia asuinrakennuksia. Katot ovat malliltaan yleensä harja- eli satulakattoisia, katteena joko huopa, tiili tai pelti. Asuinrakennuksia on ajan mittaan korotettu, laajennettu tai niihin on tehty lisäsiipiä. Ikkunoita, ovia ja kuisteja on uusittu, joko osin tai kokonaan. Rakennusten ulkonäkö ja muoto on saattanut muuttua hyvinkin paljon vuosien mittaan, mutta usein rakennuksen ikä on määriteltävissä perustusten pohjalta. Luonnonkivi ja laasti -perustat ovat pääsääntöisesti 1800-luvulta ja 1900-luvun alusta. Lohkokiviperustat ovat tyypillisiä 1910-1930 -luvuille ja tämän jälkeen yleistyivät betoniperusteiset rakennukset. Jako vaihtelee kuitenkin huomattavasti alueittain ja rakennustyypeittäin. 

1800-1900 -lukujen vaihteen rakennukset ovat perinteisiä suorakaiteen muotoisia, selkeäpiirteisiä yksikerroksisia rakennuksia. 1920-30 -luvuilla rakennusten muotokieli moninaistui ja etenkin kauniit lasikuistit yleistyivät jugend-tyylin myötä. Monimuotoisempia rakennuksia kauniine lasikuisteineen ja koristelistoituksineen ovat vanhat huvilat 1800-1900 lukujen vaihteesta. Sotien jälkeen betoniperusteiset rintamamiestalot yleistyivät myös maaseudulla.