Suuri sotapäällikkö

Sotapäälliköksi eteneminen

Vuonna 1748 18-vuotias henkikaartin Semenovskin rykmentin korpraali Aleksandr Suvorov aloitti Pietarissa uransa vakinaisessa sotilaspalveluksessa, jonka aikana hän eteni sotilaasta kenraaliksi.

Suvorov sai 1754 upseerin arvon pitkän sotilaspalveluksen jälkeen. Katariina II:n ja hänen poikansa Paavali I:n hallituskaudella sotapäällikkö vähitellen kasvoi taistelukenttien neroksi. Suvorov perusti käsityksensä sodanjohtamisesta edistyksellisimpiin eurooppalaisiin strategisiin ja taktisiin saavutuksiin.

Preussin kuningas Fredrik II Suuri oli yksi Suvorovin esikuvista. Itävallan, Ranskan ja Ruotsin kanssa liittoutunut Venäjä taisteli Preussia vastaan vuosina 1756-62 seitsenvuotisessa sodassa, jossa nuori Suvorovkin sai tulikasteensa. Hän seurasi Fredik II:n sotataitoa, jota pidettiin esimerkillisenä, vaikkakin Preussi kärsi tappion kyseisessä sodassa.

Toinen Suvorovin jo lapsena ihailema sotapäällikkö oli itävaltalainen generalissimus, prinssi Eugen Savoijilainen, joka ylitti Alpit jo ennen Suvorovia. Sekä eurooppalaisia että turkkilaisia sotajoukkoja voittanut Eugen Savoijilainen oli hyvin merkittävä henkilö Venäjälle, joka Katariina Suuren aikana taisteli kahdesti ottomaaneja vastaan.

Ensimmäisen kerran kenraali Suvorov taisteli turkkilaisia vastaan kenraali Ivan Saltykovin divisioonassa Tonavalla v.1773 tultuaan arviointimatkalta Suomesta. Voitettuaan turkkilaiset kahdesti Turtukailla hän osallistui yhdessä M.F. Kamenskin kanssa v.1774 menestyksekkääseen Kozludžin taisteluun, joka lopetti ensimmäisen venäläis-turkkilaisen sodan. Saltykov ja Kamenski toimivat myös venäläisten joukkojen komentajina Suomessa.

Suvorovista tuli yksi neljästä Katariina Suuren aikaisista sotapäälliköistä ja Turkin sotien sankareista, joita kunnioitettiin lyömällä erityinen muistomitali. Muut mitalin saaneet olivat P.A. Rumjantsev, A.G. Orlov ja G.A. Potemkin.

Kuuluisuus Euroopassa

Kenraali Suvorov tuli Euroopassa tunnetuksi Venäjän ja Itävallan Turkin sodan aikana 1788–1790, jolloin hän taisteli sotamarsalkka kreivi G.A. Potemkinin rinnalla.

Vuonna 1789 Suvorov saavutti joukkoineen kaksi loistavaa voittoa turkkilaisista yhdessä Coburgin prinssin johtaman itävaltalaisarmeijan kanssa. Heinäkuussa Focsanin luona Suvorov tuhosi Osman-passan johtaman 30 000 miehen armeijan. Taistelu Rymnik-joella käytiin syyskuussa ja tällöin lyötiin suurvisiiri Jusuf-passan ylivoimainen 100 000 miestä käsittänyt armeija. Rymnik-joen voitosta Suvorov palkittiin sekä Pyhän Yrjön ensimmäisen asteen kunniamerkillä, Rymnikin kreivin ja Pyhän Roomalaisen keisarikunnan kreivin arvonimillä.

Sotapäällikön tähänastisen uran menestyneimmäksi taisteluksi muodostui Ismailin linnoituksen valtaaminen rynnäköllä joulukuussa 1790. Ottomaanien Tonavan varrella sijaitsevaa linnoitusta pidettiin valloittamattomana. Ismailin valtausta kuvasi runoissaan myös englantilainen runoilija lordi G.G. Byron.

Vuosina 1791-92 Suvorov linnoitti Suomea ja myöhemmin palveli etelässä kreivi P.A. Rumjantsevin alaisena. Vuonna 1794 voitoistaan Puolassa, hänet nimitettiin 65-vuotiaana sotamarsalkaksi.

Katariina Suuri kuoli vuonna 1796 ja valtaan tuli hänen poikansa keisari Paavali I. Paavali arvosti Suvorovia, mutta halusi tehdä myös uudistuksia yhdistämällä Turkin sotien saavutuksia Fredrik II:n sotataitoon. Suvorov ei aina suhtautunut kunnioittavasti Paavalin uudistuksiin. Uhmattuaan monesti esivaltaa laajaan toimintavapauteen tottunut sotapäällikkö irtisanottiin sotapalveluksesta vuonna 1797.

Italian ja Sveitsin sotaretket

Erimielisyyksistä huolimatta Paavali I ja Suvorov kunnioittivat toisiaan, ja vuoden 1799 alussa Paavali ja Itävallan keisari Franz II nimittivät 69-vuotiaan Suvorovin venäläis-itävaltalaisen liittolaisarmeijan ylipäälliköksi. Muutamaa vuotta aikaisemmin 1796–98 Ranska oli miehittänyt Italian.

Suvorovin taistelut jatkuivat voitokkaina Italiassa. Taisteluita käytiin Adda-joella, Trebbiassa ja Novissa. Kolme kuuluisaa ranskalaista kenraalia, Moreau, Macdonald ja Joubert, joukkoineen oli lyöty ja lyhyessä ajassa Pohjois-Italia vapautettiin. Suvorov nimitettiin Italian ruhtinaaksi.

Italian taisteluiden jälkeen Suvorov komennettiin Sveitsiin ja liittymään kenraali Rimski-Korsakovin joukkoihin. Sveitsi toimi luonnollisena bastionina Italian ja Saksan sotanäyttämöiden välillä. Tavoitteena oli joukkojen yhdistäminen Alppien pohjoispuolella ja sen jälkeen hyökkäys Ranskaan kaakosta. Sveitsin sotaretki alkoi syyskuussa 1799. Suvorovin armeija käsitti Sveitsin retken alkaessa noin 21 000 miestä. Kulku kävi pitkin kapeita teitä ja lumisia solia korkealla vuorilla, välillä taisteltiin mm. Saint-Gothardissa ja Pirunsillalla. Raskas kalusto jouduttiin hylkäämään ja suurin osa hevosista menetettiin eikä miehistön varustus vastannut vuoristo-olosuhteita. Suvorovin joukot kärsivät merkittäviä tappioita ylittäessään Alpit. Retken tappioiksi kirjattiin kaatuneina, vuoristoon menehtyneinä tai haavoittuneina yli 5 000 miestä. Perille selvisi noin 15 000 sotilasta. Vastassa ei ollut kuitenkaan ketään johon liittyä, sillä ranskalaiset olivat tuhonneet kenraali Rimski-Korsakovin joukot.

Sotaretken päätyttyä Suvorov sai käskyn palata joukkoineen Venäjälle. Palkkioksi hän sai Venäjän joukkojen korkeimman sotilasarvon generalissimus. Sotaretken rasitukset olivat kuitenkin liikaa Suvorovin terveydelle ja hän kuoli toukokuussa Pietarissa pian paluunsa jälkeen 70-vuotiaana.

Sveitsin sotaretki:

http://www.avantart.com/russ/suvorov.html