Vuonna 1791 Venäjän keisarinna Katariina Suuri oli huolissaan  pääkaupunkinsa Pietarin turvallisuudesta. Juuri päättyneessä Kustaan sodassa (1788 – 90) oli vahvistettu vuoden 1743 aikainen Turun rauhan raja. Ruotsalaisten osoittama vaarallisuus erityisesti Ruotsinsalmen meritaisteluissa sekä Saimaan edustalla koettiin uhkana Viipurin suuntaan.

Katariinan käskystä Suvorov teki tarkastusmatkan Suomeen ja esitti selostuksen rajalinnoitusten kunnosta ja tarvittavasta vahvistamisesta. Kenttälinnoitukset ehdotettiin rakennettaviksi Kärnäkoski-Partakoskelle, Järvitaipaleelle, Liikkalaan, Uttiin ja Kyminlinnaan. Ensisijaisena pidettiin Ruotsinsalmen merilinnoituksen rakentamista Kronstadtin ja Pietarin etuvarustukseksi. Olemassa olevia linnoituksia ja puolustusrakenteita ehdotettiin korjattaviksi ja uusia muonavarastoja, kasarmeja, saunoja ja sairaaloita ehdotettiin rakennettaviksi. Lisäksi ruotsalaisten aloittamia Haminan ja Lappeenrannan linnoitusten rakennustöitä piti jatkaa ja Olavinlinnan varustuksia ja Taavetin linnoituksia piti täydentää.

Sotilaallisesti heikoin alue oli Saimaan edusta, joten Lappeenrannan linnoituksen tueksi päätettiin perustaa Saimaan sotalaivaston tukikohta Kärnäkoski-Partakoskelle. Sodan aikana laivaston asemapaikka oli Kärnäkoski ja rauhan aikana Lappeenranta. Laivasto huolsi linnoituksia ja vartioi Saimaalla kulkevaa rajalinjaa sekä laati alueesta tarkan kartan. Olavinlinnassa olevaa sotaväkeä huollettaessa ongelmana oli Puumalan salmi, josta ruotsalaiset eivät päästäneet sotalaivoja läpi edes tullimaksulla. Näistä syistä Suvorov rakennutti kanavat, joiden kautta Olavinlinnaan pääsi Venäjän rajojen sisäpuolella. Samalla vältyttiin Saimaan selän myrskyiltä ja matkakin lyheni.

Suvorovin johdolla linnoitusketju oli saatu suurimmalta osaltaan valmiiksi vuonna 1792 arviolta noin 44 000 sotilaan voimin.  Töitä jatkettiin vielä 1800-luvun alussa kenraali-insinööri P. Suchtelenin johdolla, jolloin Haminan linnoitusta täydennettiin ja Kyminlinnan linnoituksen tilalle rakennettiin nykyinen kaponnieerilinnoitus. Vuonna 1809 linnoitusketju menetti merkityksensä, kun Ruotsille kuuluneet Suomen alueet liitettiin Venäjän keisarikunnan yhteyteen autonomiseksi suuriruhtinaskunnaksi. 

Suvorovin sotakanavat

Suvorovin sotakanavat oli ensimmäinen merkittävä kanavatyö Suomessa. Kanavia käytettiin huoltoreitteinä pääasiassa vuosien 1792 – 1809 aikana ja ne saivat olla sellaisenaan 2000-luvulle saakka lukuun ottamatta Kutveleen kanavaa. Sitä levennettiin 1900-luvun alussa sillä seurauksella, että vanhat kanavarakenteet tuhoutuivat. Kutveleen kanava sijaitsee Taipalsaaren ja Ruokolahden kuntien rajalla, Käyhkään kanava Ruokolahden kunnassa, Kukonharjun kanava Ruokolahden ja Puumalan kuntien rajalla ja Telataipaleen kanava Sulkavan kunnassa.

Kanavat rakennettiin avokanavina kannasten poikki. Käyhkäällä paikalla oli vanhastaan talonpoikien kaivama puro, jota suurennettiin. Kukonharjulla osa kanavaa louhittiin kallionharjanteen läpi ja toinen puoli rakennettiin pitkän kanavapenkereen suojaan. Rakennusteknisesti kanavat olivat samantyyppisiä: kanavan pohja oli tuettu hirsiarinalla ja paalutettu, jos maaperä oli antanut myöten. Kanavien reunat oli ladottu lohkotuista kivistä ja kanavien päihin oli rakennettu hirsiarkut aallonmurtajiksi. Kanavien yhteyteen oli rakennettu kasarmeja, muona- ja asevarikkoja, saunoja ja talousrakennuksia.

Linkit:

Linnasta linnaan: http://www.fort.fi/

Suvorovin kanavat: http://www.nba.fi/projektit/suvorov/

Suvorovin linnoitteet ja kanavat
© EKM.

Kukonharjun kanava
© Museovirasto.

Tykkijollan pienoismalli
© RGAVMF.