Suomen Rakuunarykmentti
Ensimmäiset hakkapeliitat
Ratsuväki periytyy keskiaikaisesta ritaristosta. Vanhinta raskainta ratsumieskantaa edustavat haarniskoihin puetut ja peitsin aseistetut ratsumiehet eli kyrassieerit. Heitä kevyemmin varustettuja olivat keihäitä aseinaan käyttäneet ulaanit. Kevyin ratsuväkijoukko olivat rakuunat, joiden aseina oli musketti tai piilukkopistooli ja miekka.
Jo ruotsin vallan aikana (1150-1809) Suomessa oli rakuunajoukkoja ja heidän tiedetään pitäneen varuskuntapaikkanaan mm. Lappeenrantaa. Eurooppalaiseen maineeseen suomalaiset rakuunat nousivat Breitenfeldin taistelussa vuonna 1631, jossa ruotsalaiset joukot voittivat saksalaiset haarniskoidut ratsusotilaat. Suomalaisia joukkoja johtivat Åke Tott ja Torsten Stålhandske, heidät on haudattu Turun tuomiokirkkoon. Ruotsin sotaväessä 30-vuotisen sodan aikana palvelleita suomalaisia ratsumiehiä kutsuttiin myös hakkapeliitoiksi.
253.
• Ratsumiehiä eri aikakausilta.
Rakuunarykmentin perustaminen
Venäjä ei suosinut alun perin suomalaisia joukko-osastoja. Vasta 1878-luvulla säädettiin koko maata koskeva asevelvollisuuslaki ja sen mukaisesti perustettiin vuonna 1889 Suomen Rakuunarykmentti Lappeenrantaan. Rakuunarykmentti sijoitettiin nykyisinkin Rakuunamäeksi kutsutulle alueelle, jonne rakennettiin aikansa parhaiden normien mukainen kasarmi. Rakennustyöt valmistuivat vuonna 1893. Rykmentin vahvuus oli 830 sotamiestä ja aliupseeria sekä 40 upseeria. Rykmentti jaettiin kuuteen eskadroonaan ja soittokuntaan. Rykmentin komentajana toimi eversti Theodor Schauman; kenraalikuvernööri Bobrikovin murhanneen Eugen Schaumanin läheinen sukulainen. Palvelusaika rykmentissä oli kolme vuotta. Opetuskielenä olivat suomi ja ruotsi, mutta komentokielenä oli venäjä. Kolmivuotisen varusmiesajan läpi käyneet rakuunat värvättiin mielellään kotiseudullaan poliisilaitoksen, postin tai rautateiden palvelukseen.
Rakuunoilla oli tummansininen univormu. Upseerien pukeutumisessa huomio kiintyi venäläiseen valkoiseen kesätakkiin. Joukko-osasto sai vuonna 1889 oman lipun, jossa toisella puolella on joukko-osaston perustajan Aleksanteri III:n monogrammi ja toisella puolella Venäjän kaksoiskotka. Lippu vietiin rykmentin lakkauttamisen jälkeen Pietarin tykistöarsenaaliin, josta se on sittemmin siirretty Eremitaasiin.
254.
• SRR:n upseereita upseerikerhon portailla kenraali Ramsayn ympärillä
valkoisissa
kesätakeissaan,
vain ratsumestari Tobiesen on talvipuvussa.
Kuva vuodelta
1898.
Vaikutukset kaupunkiin
Rykmentin perustaminen vilkastutti unisen Lappeenrannan elämää. Rykmentin monet tarpeet aina 800 hevosen rehusta lähtien vilkastuttivat liike-elämää, joskin hankintoja tehtiin myös muualta aina Pietaria ja Hämeenlinnaa myöten. Myönteisintä vuorovaikutuksessa oli soittokunnan toiminta ja muun muassa näytelmäharrastus. Vuorovaikutus kaupunkilaisten ja rykmentin henkilökunnan ja rakuunoiden välillä oli melko vähäistä. Avioliittoja toki solmittiin sotilashenkilöiden ja kaupungin naisten välillä. Rakuunoita pidettiin jalkaväkimiehiä huonommin käyttäytyvinä, mutta aikakirjat eivät juuri tiedä rakuunoiden aiheuttamista väkivallantöistä. Jotkin ravintoloissa tapahtuneet rettelöt kertovat ilmeisesti suomenkielisen porvariston ja ruotsinkielisen upseeriston tulehtuneista väleistä. Alkanut venäläinen sortokausi tasoitti kuitenkin näitä suomalaisten keskeisiä vastakohtaisuuksia.
Ratsuväen lisäksi paikkakunnalla oli venäläistä varusväkeä ja reservin joukkoja kokoontui aina aika ajoin Leirikentälle kesämanöövereihin. Kaiken kaikkiaan sotaväki toi siten niin taloudellisesti kuin sosiaalisestikin eloa ja väriä hiljaista pikkukaupunkielämää viettävään Lappeenrantaan.
Lakkauttaminen
Tämä eliittijoukko-osasto lakkautettiin kuitenkin jo vuonna 1901 venäläistämispyrkimysten seurauksena. Joukon lakkauttaminen tapahtui ankeissa tunnelmissa. Suomalainen upseeristo kieltäytyi ottamasta uusilta rakuunoilta valaa uuden venäläisen kaavan mukaan. Riita päättyi koko upseerikunnan eroamiseen ja kenraalikuvernööri Bobrikovin toteuttamaan joukon lakkauttamiseen. Kasarmialue ei kuitenkaan jäänyt tyhjilleen vaan Suomalainen Rakuunarykmentti korvattiin nopeasti 55. Suomenmaalaisella Rakuunarykmentillä eli venäläisillä joukoilla. Joukot koottiin useista venäläisistä ratsuväkiosastoista ja sen komentajaksi nimitettiin eversti Alexander Grigorkoff, joka oli palvellut aiemmin Suomalaisessa Rakuunarykmentissä.Vuonna 1914 Suomenmaalainen Rakuunarykmentti lähti ensimmäisen maailmansodan taisteiluihin itärintamalle eikä enää palannut takaisin. Lappeenrantaan jäi vielä venäläisiä joukkoja ja vuoteen 1918 mennessä Rakuunamäelle rakennettiin yli 20 uutta rakennusta. Alueelle rakennettiin uusia tiilikasarmeja ja vanhoja puutalleja korvattiin punatiilisillä talleilla.