Hevonen sodassa vuosina 1939-1945
Suomi oli ennen talvisotaa maatalousvaltainen maa, jossa hevonen oli sekä maa- että metsätaloudessa välttämätön apu. Vuonna 1939 oli maassamme vajaat 400 000 hevosta. Hevoset olivat pääsääntöisesti rodultaan suomenhevosia. Hevosten määrä romahti maatalouden koneistumisen ja traktoreiden yleistymisen myötä 1960-luvulla. Nykyisin hevosia on noin 70 000, joista suomenhevosia vajaa 30 000 kappaletta.
Ratsuväen käytössä olleiden hevosten määrä oli vain pieni osa koko armeijan käytössä olevasta hevoskannasta. Varsinaisiin taisteluihin ratsuväen hevoset eivät juuri osallistuneet, mutta niillä oli suuri merkitys ratsuväen etenemisessä. Ratsuväen hevosten käyttö keskittyi sodan loppuvaiheissa lähinnä huoltotehtäviin kuten muissakin yksiköissä.
264.
• Kenttäkeittiö hevosvetoisena matkalla maastossa.
Hevosten määrä sodassa
Hevosten merkitystä sota-aikana korostaa se, että Suomessa oli vuonna 1939 vain 53 000 autoa, kun niitä oli vuonna 2006 lähes kolme miljoonaa. Puolustusvoimien rauhanajan joukoilla oli syyskuussa 1939 käytössään 4700 hevosta, mutta vain 134 kuorma-autoa. Armeijan palvelukseen otettiin sodan aikana siviilistä noin 72 000 hevosta. Hevosten hankinnasta vastasivat alueittain määrätyt ottolautakunnat, jotka ottivat vastaan ja tarkistivat hevoset sekä tarvittavat ajoneuvot. Hevosella piti olla mukanaan tietyt varusteet ja jonkin verran rehuja. Suurin osa hevosista otettiin siviilistä ja ne saattoivat olla omistajilleen hyvinkin rakkaita.
Talvisodan aikana menehtyi 7200 hevosta. Huhtikuussa 1940 aloitettiin hevosten kotiuttaminen, sillä niitä tarvittiin kipeästi alkaviin kevään kylvötöihin. Välirauhan aikana hevosten määrää joukkojen organisaatioissa vähennettiin ja vastaavasti moottoriajoneuvojen määrää lisättiin, vaikka mahdollisuudet tähän olivatkin rajalliset. Hevosia tarvittiin edelleen. Kesäkuussa 1941 ennen jatkosotaa otettiin puolustusvoimien käyttöön 35 000 hevosta armeijan omien 9500 hevosen lisäksi. Sodan aikana otettiin vielä lisää 15 000 hevosta. Jatkosodan hyökkäysvaihe oli hyvin raskas ja hevosia nääntyi rasituksen tai heikon ravitsemuksen johdosta. Yhteensä jatkosodassa menetettiin noin 15 000 hevosta. Sotasaaliina saatiin yli 12 000 hevosta, joista suuri osa oli huonokuntoisia.
265.
• HRR:n komentajan G. Ehrnroothin ratsu Nina haavoittuneena,
korpraali
Björkman
pitelee suitsista kaulaan haavoittunutta hevosta
vuonna 1941 Säämäjärvellä.
Sotien aikana eläinlääkintähuolto oli kovan paineen alaisena hevosten suuren lukumäärän, haavoittumisten ja sairauksien johdosta. Eläinlääkintäyksiköt pyrittiin mitoittamaan mahdollisuuksien mukaan tarpeita vastaaviksi. Niillä oli käytössä asianmukaisia sairastalleja sekä hevossairaaloita. Eräs näistä eli 3. Hevossairaala sijaitsi Lappeenrannassa Rakuunamäellä.
Hevosten rooli sodassa
Hevoset olivat kaluston, ampumatarvikkeiden, muonan, kenttäkeittiöiden ja tykistön kuljetusta varten. Raskasta tykkiä vetämään tarvittiin kahdeksan hevosta. Tykistöhevoset olivatkin kaikkein alttiimpia tappiolle, koska niiden oli hankalinta suojautua. Huolto oli joka aselajissa pitkälti hevosista riippuvainen. Hevoset pystyivät normaalisti vetämään noin 300 kg:n tavarakuorman. Talvisodan alussa käytettiin kärryjä, mutta lumipeitteen kasvaessa siirryttiin rekien käyttöön. Myös purilaita ja kantosatuloita käytettiin vaikeassa maastossa liikuttaessa. Hevoset vetivät myös perässään hiihtäjiä.
Hevosten merkitys oli sekä talvi- että jatkosodassa armeijamme liikkuvuudelle täysin ratkaiseva. Millään sen ajan moottoriajoneuvolla ei olisi voitu korvata hevosta maastossa, sillä juuri maastoliikkuvuudessa hevonen oli ylivoimainen. Sen sijaan pitkiin tiekuljetuksiin hevonen oli liian hidas ja kuorma oli pieni.
266.
• Hevosia juomassa marssitauon aikana.
Suomalainen sotilas tunsi suoranaista aseveljeyttä mukanaan olleita hevosia kohtaan. Hevosia pidettiin tavallaan sodan sijaiskärsijöinä. Niistä pidettiin mahdollisimman hyvää huolta, vaikka ravinnosta oli välillä puutetta. Hevosia jaloiteltiin kylminä pakkasöinä, niille hankittiin heinää ja rehua joskus oma henki vaarantaen. Hevosille tehtiin korsutallit, mikäli oltiin paikalla pidemmän aikaa. Liikkeellä oltaessa riitti paikka puiden alla. Huoltohevoset oppivat pian reitin, jota pitkin muonaa päivittäin kuljetettiin. Ajomiehen haavoittuessa hevonen osasi palata yksin tuttuun asemapaikkaan. Hevonen saattoi tällöin pelastaa ajomiehen hengen. Tutun hevosen haavoittuminen tai kuoleminen oli aina raskasta. Suomenhevonen osoittautui hyvin luotettavaksi ja kestäväksi sodan ajan olosuhteissa.