Leirikentän historiaa
267.
Suomalaista sotaväkeä oli ollut kesäleirillä Lappeenrannassa jo 1800-luvun alkupuoliskolla. Rautatien valmistuttua Hämeenlinnaan, leirit siirtyivät Parolannummelle. Sotaväki palasi kuitenkin Lappeenrantaan 1880-luvulla, jolloin sinne raivattiin suuri leirikenttä. Venäjän ja Suomen sotaväen yhteisiä harjoituksia eli leirikokouksia alettiin pitää joka kolmas vuosi. Valtio vuokrasi Lappeenrannan kaupungilta 450 hehtaarin suuruisen maa-alueen.
Lappeenrannan leirikenttä alkoi vanhan rautatieaseman luota ja jatkui aukeana lounaaseen. Se oli leveydeltään 800 askelta ja pituudeltaan seitsemän kertaa pidempi. Sen jälkeen aukeama teki mutkan ja jatkui ampuma-alueena. Koko leirialue oli noin kilometrin mittainen. Paikka oli erinomaisen sopiva, paikalle oli hyvät rautatie- ja laivayhteydet, vettä oli saatavilla, maasto kentän ulkopuolella oli vaihtelevaa ja harjoituksiin sopivaa.
Kentän etelälaidalle rakennettiin yhdeksälle suomalaiskomppanialle perusrakennuksia kuten keittiöitä, kanslia, varastoja, tallikatoksia, käymälöitä ym. Pääosa rakenteista valmistuikin jo vuoden 1885 aikana. Miehistö asui leirillä valkoisissa teltoissa, upseerit teettivät huvilamaisesti rakennettuja kesäasuntoja. Saimaan rannassa oli erillinen uimahuone. Pieni leirikaupunki hahmottui selkeiksi kortteleiksi.
Kaupungin puoleiseen päähän rakennettiin leirialueen komein rakennus, keisarinpaviljonki, joka oli tarkoitettu hallitsijan käyttöön leirivierailujen aikana. Normaalisti se toimiupseereiden kerho- ja ruokailutilana.
Vuonna 1885 Lappeenrannan ensimmäiselle suurelle suomalaisen sotaväen leirille kokoontui 4500 miestä. Elokuun alussa saapui itse keisari Aleksanteri III yhdessä keisarinna Maria Feodorovnan kanssa junalla vierailulle tarkastamaan sotaväen leiriä. Toisen vierailupäivän ohjelmaan sisältyi suuri paraati ja sitä seuraavana päivänä oli taisteluharjoitus. Leirikentän laitaan tehtiin katos keisarin vierailua varten. Keisari Aleksanteri III ilmeisesti mieltyi kaupunkiin ja kävi leirillä uudestaan vuonna 1891.
Vastapäätä suomalaisten leiriä kentän pohjoislaidalle, nykyisen Maasotakoulun kohdalle, perustettiin vuonna 1893 venäläisten joukkojen leiri. Leiri oli rakenteeltaan samankaltainen kuin suomalaisten leiri. Venäläiset rakensivat myös kaupungin puoleiseen päähän puisen ordotoksikirkon. Suomalaisia joukkoja oli leirillä viimeistä kertaa vuonna 1899, mutta venäläiset joukot jatkoivat leirikentän käyttöä ensimmäiseen maailmansotaan asti.
Suomalaisen sotaväen leirikentän rakennuksia oli käytössä vielä 1930-luvulla kesäisin harjoitusten aikana sekä upseereiden ja upseeriperheiden kesämajoitustiloina.
