Muut eläimet

Rakuunamäellä oli hevosten lisäksi myös muita elämiä. Seuraavaksi tapaamme niistä muutamia.

 

Koiria

 

143.

Ratsumies Järvinen ja koira 1920-luvun alussa.
Samaan pilkulliseen koiraan törmäämme myös myöhemmin.

 

 

144.

Ryhmä ratsumiehiä ja pilkullinen koira.

 

 

145.

Eskadroonan vahtimestari, ratsuvääpeli Putkonen koiran ja hevosen kanssa 23.9.1927

 

 

146.

Rakuuna ja koira kumiveneessä toukokuussa 1925.

 

 

147.

Suomen Rakuunarykmentin ratsumestarien koiria upseerikerhon ovella.
Koirat istuva sokeripalat kuonon päällä 1890-1900 lukujen vaihteessa.

 

 

148.

Ylpeät koirien omistajat ratsumestarit Åkerman, Stenius ja Favre.

 

 

149.

Pieniä koiranpentuja portailla.

 

 

Rykmentin lemmikin Popin tarina

 

Popi-koira s. 1916 –  k. 27.3.1925

Popi-koira syntyi vuonna 1916 itäisessä Saksassa. Koiranpennun äiti katosi sodassa Venäjän puolelle. Pennuista ainoa eloon jäänyt oli Popi. Jääkäri Pahkajärvi määrättiin Popin hoitajaksi. Pahkajärvi menehtyi vartiossa, mutta Popi selvisi säikähdyksellä vaarallisesta välikohtauksesta. Popi oli jääkäripataljoonan mukana sodassa talvella vuonna 1917. Se makasi pienessä korissa kenttäkeittiön päällä.

Suomessa Popi näki ja koki Vaasan, Oulun, Kuopion, Nurmeksen ja Joensuun, joiden jälkeen se oli Lappeenrannassa, Kuopiossa ja Hämeenlinnassa. Karjalan ratsujääkärirykmentin kanssa se muutti vapaussodan jälkeen pysyvästi Lappeenrantaan. Ennen Suomeen tuloaan Popi oli seurannut Saksassa perustettua ratsuosastoa.

Popi oli hyvä sotilas. Vääpeliksi se korotettiin Joensuussa. Taisteluharjoituksissa Popi oli aina mukana. Pitkillä matkoilla Popi väsyi joskus niin totaalisesti, että se pääsi satulataskuun tai konekiväärikärryille keräämään voimia. Popi eli koko elämänsä sotilaiden keskellä ja siihen oli kehkeytynyt leppymätön viha siviilejä kohtaan.

Popi loukkasi jalkansa pahasti, eikä se voinut osallistua 27.3. taisteluharjoituksiin, vaan se jäi kasarmille lepäämään. Komendantin käskystä se oli toimitettu poliisilaitokselle. Syynä tähän oli Popin esiintyminen ilman kuonokoppaa. Poliisilaitokselle Popin elämä päättyi traagisesti.

Koko prikaati suri kuultuaan, että lajissaan ainoa jääkärisankari oli kuollut. Popi-koira haudattiin sireenimajan keskelle prikaatin sairastallin läheisyyteen. Jääkäri Popin hautajaiset pidettiin 29.3.1925 ja muistokirjoitus sekä valokuva julkaistiin Etelä-Savo -lehdessä 2.4.1925.

 

150.

Ratsuväkiprikaatin lemmikkikoiran jääkäri Popin hautajaiset,
saattue varuskunnan pihalla 1925.

 

151.

Popi-koiran arkun lasku vuonna 1925. Pilkullinen koira on saattamassa.

 

 

Nalle-koira

 

152.

Nalle-koira matkalaukun päällä vuonna 1927.

 

153.

Taitava Nalle-koira Kalle-hevosen selässä vuonna 1927.

 

 

 

Lampaita ja pässejä

 

154.

Ratsumiehiä, koira ja lammas Perkjärven harjoitusleirillä 17.6.1928
Muolaan pitäjä Karjalan kannaksella. Kuvassa ystävämme Bugi ja Mikko,
kumpi lienee koira ja kumpi lammas.

 

155.

Rakuuna ja lammas tallin ovella. Monessa tallissa oli oma pässi, toisilla jopa kaksi.
Varusmiehet pitivät hyvää huolta pässeistä ja hevoset suhtautuivat niihin myös
ystävällisesti, vaikka ne kulkivat vapaasti syömässä hevosten rehuja.

 

156.

Suomen Rakuunarykmentin upseeri Arvo Söderman ja kaksi
komeaa pässiä talvella ulkona 1890-1900 lukujen vaihteessa.

 

 

Poni

 

157.

Ratsumestari Wahrenin poni ja kärryt sekä ratsumies hevosineen ja pilkullinen koira.

 

 

Siat

 

158.

Ratsuväkiprikaatissa oli kummallakin rykmentillä oma sikala 1920-luvulla. Sianlihaa tarvittiin
ratsumiesten ravinnoksi. Kuvassa Rakuunarykmentin Kalle-sika vuonna 1925.

 

 

159.

Sikojen hoitajiksi komennettuja ratsumiehiä kutsuttiin sikamajureiksi.
Kuvassa pieni hoitaja Simppu ja suuri Karju vuonna 1924.

 

 

160.

Ratsuväkiprikaatin lemmikkieläin kookas sika Fridolin
ulkoilemassa talvella 1924.

 

takaisin