Lappeenrannan Linnoituksen eteläisellä rinteellä, Kristiinankadun varrella sijaitsee kaupungin vanhin muistomerkki. Se pystytettiin muistuttamaan Suomen historiassa merkittävästä taistelusta, joka käytiin nykyisen muistomerkin ympäristössä 23. elokuuta 1741. Tässä taistelussa valta siirtyi ruotsalaisilta venäläisille, ja alkoi kaupunkimme historian venäläinen kausi. Taistelu käytiin pikku vihan eli hattujen sodan aikana ja se oli sen ajan verisin taistelu koko Pohjolassa.
Lappeenrannan taistelussa kaatui ja haavoittui yli 4000 miestä yhteensä. Menetykset olivat molemmilla puolille suuruudeltaan samantasoiset. Ruotsin armeijan ylipäällikkö Ch. Lewenhaupt ja Buddenbrock katsottiin syyllistyneen niin vakavaan tappioon, että heidät teloitettiin Tukholmassa 1743. Ruotsalaisista komentajista kenraali Wrangel sai pitää henkensä ja ylennettiin jopa marsalkaksi. Venäläisten voittokaan ei ollut niin kunniakas kuin haluttiin esittää. Ylipäällikkönä oli irlantilaissyntyinen ammattisotilas kreivi Peter de Lacy ja armeijan komentajana oli kenraali James Keith.

Vanhin osa on perimätiedon mukaan ruotsalainen peninkulmapylväs Lappeenrannan taistelun ajalta 1740-luvulta. (Alkuperäinen virstanpylväs on nykyisin kulttuurihistoriallisen museon suojissa hieman vahingoittuneena, sillä puupylvästä yritettiin polttaa useampaan kertaan 2000-luvun alussa.)

Viipurin suomalaisen jääkärirykmentin upseerit rakennuttivat puiselle peninkulmapylväälle kivisen muurauksen jalustaksi vuonna 1818. Muistomerkkiä laajennettiin seuraavan kerran vuonna 1924, jolloin Lappeenrannan kaupunki lisäsi muistomerkkiin katoksen peninkulmapylvään päälle. Vuoden 1949 aikana muistomerkkiin lisättiin vielä laajempi jalusta, von Fieandt-suvun muistolaatta ja muistomerkin historiasta kertova laatta. Molemmat laatat sijaitsevat puistonpuoleisella takasivulla. Toinen laatoista korvattiin uudella vuonna 2001, koska vanha laatta varastettiin.

Etupuolella:
Elokuun 23. päivänä 1741 taisteli Suomea puolustava armeija näillä kentillä ylivoimaista vihollista vastaan "Pikkuvihan" huomattavimman taistelun. Siihen ottivat suomalaisista joukoista osaa Hämeen ja Savon rykmentit sekä Karjalan rakuunat, ruotsalaisista Länsipohjan, Södermanlandin ja Taalainmaan rykmentit sekä ns. Villebrandin värvätty pataljoona. Taistelua seurasi Lappeenrannan kaupungin ryöstäminen ja polttaminen.

Esi-isien henget haastavat meille vuosisatain takaa: "Varjelkaa valppaasti menneiden polvien hiellä ja verellä kostutettua maatanne."

Takana kivijalustassa:
1. laatta:
Virstantolppa on vuodelta 1741. Kivimuuraus sen ympärillä vuodelta 1818, suojakatos vuodelta 1924 ja jalusta vuodelta 1949.
2. laatta:
"Tällä paikalle 'Lappeen nurmeen' elokuun 23 p:nä 1741 'vuoti hurmeen' majuri Juhana Henrik von Fieandt. Kaarlelainen soturi. Kajaanin linnan puolustaja. Von Fieandt-suvun kantaisä.

Laatassa mainittu Juhana Henrik Fieandt oli Savon rykmentin komentaja ja hänellä oli takanaan hämmästyttävä sotilaallinen ura. Venäläiset vangitsivat hänen useampaan kertaan vuosien aikana mm. Muolaalla, Viipurissa ja Kajaanissa, mutta hän karkasi vangitsijoiltaan neljä kertaa jatkaakseen taisteluja. Kajaanin linnassa hän johti vain 50 miestä käsittävää joukkiota ylivoimaista vihollista vastaan, sillä venäläisiä oli yli 3000 miestä. Hän oli myös mukana huono-onnisella Armfeltin johtamalla Norjan sotaretkellä talvella 1718. Lumimyrsky tappoi tuntureilla n. 3500 miestä 5000:n miehen armeijasta. Lappeenrannan taistelussa loppui Juhana H. Fieandtin elämä 58-vuotiaana.

» Katso teoksen sijainti kartalla » Katso muut alueen teokset