Keväällä 1981 Pentti Nikulainen (1900-1985) piti Maakuntakirjastossa näyttelyn nimeltä ”Kadonnutta ja katoavaista Lappeenrantaa” vuosina 1958-1981 ottamistaan valokuvista ja maalauksistaan. Samalla hän lahjoitti nämä valokuvasuurennokset Etelä-Karjalan museoon. Viipurissa syntynyt sekä filosofian että yhteiskuntatieteiden maisteri Nikulainen muutti Lappeenrantaan vuonna 1958 työväenopiston rehtoriksi. Valokuvausta hän oli harrastanut jo aikaisemmassa toimittajan työssään, ja museosta löytyy hänen kuviaan mm. sota-ajalta Karjalan siirtolaisista. Nikulainen kuvasi Lappeenrannan paikkoja ja rakennuksia. Tavoitteekseen hän mainitsi paitsi kuvaamisen viehätyksen, myös näkymien tallentamisen jälkipolville. Nikulaisen Lappeenranta-kuvakokoelma karttui vuosien varrella hänelle tuttujen kulkureittien varsilta ilman yksityiskohtaista suunnitelmaa. Nikulainen kuvasi aluksi mustavalkofilmille, ja 60-luvulta lähtien etupäässä väri- tai diafilmille. Näyttelyn kiinnostavimmat valokuvat on digitoitu tähän nettinäyttelyyn paperivedoksista.
Nikulainen on lajitellut valokuvat kuuden otsakkeen alle. Lappeenrannan näkymiin menneiltä vuosikymmeniltä lähdetään tutustumaan entisen Kauppatorin, nykyisen Satamatorin ja Ainonkadun seuduilta. Seuraavaksi noustaan mäkeä ylös Raastuvankadun ja Koulukatujen puutalokortteleihin. Kolmas osa esittelee Valtakadun, Kauppakadun ja Koulukadun kulmien rakennuksia nykyisen kävelykatu Oleksin varrella 1960-70-luvuilta. Neljäs osa näyttää 1960-luvulla rakennetun ja nyt jo puretun linja-autoaseman sekä 1980-luvulla valmistuneen hallinto- ja kauppakeskuksen alta kadonnutta puutaloaluetta. Viides osa esittelee Peltolan ja Tykin edesmenneitä puutalojen reunustamia katunäkymiä. Kuvakokoelma päättyy tuttuihin lappeenrantalaisiin tapahtumiin; markkinoille, paraateihin, kesäteatteriin ja juhannusjuhlille.
Nikulaisen uusimmistakin kuvista on kulunut jo neljännesvuosisata. Tänä aikana monet Lappeenrannan keskustan kaupunginosat ovat muuttuneet ja muuttumassa purkamisen ja uudisrakentamisen myötä niin paljon, että nuoremman polven on vaikea niitä enää kaikista otoksista tunnistaa. Näin on käynyt myös Nikulaisen alkuperäisten kuvatekstien kohdalla, joten niitä on muutettu nykyhetkeä ajatellen. Nämä valokuvat vievät katsojan rakennusten ja katunäkymien myötä myös entisen pikkukaupungin tunnelmiin ja kurkistavat sen asukkaiden elämänmenoon.