IMATRA

Keisarien lähisukulaiset retkeilivät usein Saimaa-järven luonnon kauniissa maisemissa muutoinkin kuin keisariparin vierailujen yhteydessä. Vuosien 1842 ja 1913 välille kertyy ainakin 20 suuriruhtinaallisten pelkästään Imatralle ja Lappeenrantaan tekemää matkaa. Lappeenrannassa varuskunta ja linnoitus saattoivat olla matkan kohteina, mutta pääsääntöisesti suuriruhtinaat kulkivat ilman virallisen tarkastusmatkan velvoitteita: he rakastivat tehdä huviristeilyjä Saimaalla ja sen kanavalla.

Kaakkois-Suomi oli keisarillisille myös mieluisa lomakohde, jonka vetovoimaisin luonnonnähtävyys oli Imatrankoski. Keisarinna Katariina Suuri tuskin arvasi kesällä 1772 Imatrankoskea ihaillessaan, että hänet muistettaisiin myöhemmin myös Imatralle suuntautuneen huvimatkailun arvovaltaisena mannekiinina. Imatra kuului tuolloin Viipurin kuvernementtiin ja Venäjään, joten keisarinna matkusti omassa valtakunnassaan.

Keisarinnan vierailu synnytti Imatralla perinteen esitellä villiä koskea keisarillisille erityisin näytöksin, joissa kuohuvaan koskeen heiteltiin veneitä, tynnyreitä ja soihtuja. Aleksanteri I seurasi isoäitinsä Katariina II:n jalanjälkiä ja halusi nähdä Imatrankosken vuonna 1803 Viipurin kuvernementtia tarkastaessaan. Aleksanteri III kävi Imatrankoskella kahdesti, kruununperijänä 1858 ja Lappeenrannan vierailun yhteydessä vuonna 1891.

[Pääset etenemään sivuilla klikkaamalla kartalla haluaamasi kohdetta.]


[ Etusivulle ]