KEISARILLINEN KALASTUSMAJA LANGINKOSKELLA

Kruununperijä Aleksanteri kävi puolisonsa Dagmarin kanssa Kymijoen suistossa sijaitsevalla Langinkoskella ensimmäistä kertaa kesällä 1880. Tämän jälkeen hän vieraili perheineen Langinkoskella vielä kymmenenä kesänä. Langinkoskella oli tuolloin kalastuslaitos, jonka lohenpyyntiä itsekin kalastusta harrastava Aleksanteri mielellään seurasi. Myöhemmin keisari vuokrasi Langinkosken kalastusvedet ja siitä pitäen kolme keisarin kalastajaa saapui Tverin kuvernementista koko kesäksi Langinkoskelle kalastamaan. Itselleen hallitsija löysi mieluisimman kalastuspaikan suuren kiven luota, jolle hänen kerrotaan nikkaroinen portaat.

Keisarin toivomuksesta Langinkoskelle rakennettiin kalamaja, jonka loisteliaita tupaantuliaisia vietettiin kesällä 1889. Keisarillisen kalastushuvilan suunnittelusta vastasivat tunnettu suomalainen arkkitehtikolmikko Sebastian Gripenberg, Magnus Schjerfbeck ja Jac. Ahrenberg. Kaksikerroksisessa puisessa sveitsiläistyylisessä huvilassa on nähtävissä myös karjalaisen hirsiarkkitehtuurin piirteitä. Nykyisin huvila on suosittu matkailunähtävyys, jonka seiniä koristavat muun muassa maalaukset keisariparista sekä hallitsijaperheen oma lippu.

Palatsien kultaan tottunut keisariperhe eli Langinkoskella epätavallisen reipasta lomaelämää, joka oli varsinkin muun hovin mielestä heidän arvolleen täysin sopimatonta; keisari pilkkoi itse puut ja kantoi veden koskesta. Keisarinna oli vähintäänkin yhtä innostunut kuin miehensäkin Langinkosken idyllistä. Kotimaassaan Tanskassa modernin kasvatuksen saanut Dagmar ei arastellut tarttua miehensä pyydystämään kalasaaliiseen. Hän laittoi mielellään ruokaa huvilan keittiössä, mutta tiskaamisen hän jätti palvelijoille.

Nikolain pakomatka

Langinkoskella usein mukana ollut kruununperijä Nikolai palasi kalastajamajalle ainoastaan kerran keisarina olonsa aikana. Pikainen muutaman tunnin mittainen vierailu syyskuussa 1906 oli osa Nikolai II:n purjehdus- ja metsästysretkeä Suomen saaristossa. Hallitsijan matkaa voi hyvällä syyllä nimittää pakomatkaksi terroristien kynsistä. Keisarin turvallisuus ei ollut enää tiukasta valvonnasta huolimatta taattu Pietarhovissa, jossa Nikolai tuskaili elävänsä kuin vankilassa. Turvatoimet seurasivat keisaria myös Suomenlahdella. Esimerkiksi Langinkoskelle saapumisen ajankohdasta annettiin aluksi väärää tietoa anarkistien harhauttamiseksi.

Nikolain mukana Langinkoskella olivat keisarinna Aleksandra Feodorovna ja tyttäret Olga, Tatjana, Maria ja Anastasia. Perintöruhtinas Aleksei jätettiin huvilaivalle. Kalamajan ympäristö oli suljettu ulkopuolisilta keisarillisen perheen ollessa maissa. Merisotilaat, poliisit ja palatsivartijat vartioivat vierailun sujumista Langinkosken maarajoilla ja laivalaiturin läheisyydessä. Keisarilliset kävivät kalastusmajalla ja tekivät lyhyen kävelyretken puiston hiekoitetuilla käytävillä. Myöhemmin Nikolai kirjoitti Virolahden vesillä purjehtiessaan äidilleen Dagmarille, että Langinkosken majan oli ollut erinomaisessa kunnossa ja puut ja pensaat olivat kasvaneet kovasti.

[ Etusivulle ]