1 JOHDANTO

Lappeenrannan historia varuskuntakaupunkina = alkoi Ruotsi‑Suomen suurvalta-aseman sorruttua vuosina 1700–1721 käydyssä suuressa pohjan sodassa. Tällöin tilanne muuttui myös Suomen itärajalla. Vehkalahden–Lappeenrannan seudusta = tuli valtakunnan puolustuksen kannalta tärkeä alue. Myös alueen kaupallinen merkitys kasvoi. Rajan muutoksen vuoksi jouduttiin myös perustamaan uusi lääni. Muuttuneessa tilanteessa rakennettiin itärajalle uudet linnoitetut varuskuntakaupungit Hamina ja Lappeenrant= a. Sittemmin Lappeenranta on toiminut nykypäiviin saakka varuskuntakaupun= kina – ensin Ruotsi‑Suomen, sitten Venäjän, sen jälke= en autonomisen Suomen ja lopulta itsenäisen Suomen varuskuntakaupunkina.<= o:p>

Gunnar Artéus on määritellyt pohjoismaisen varuskuntakaupunkitutkimusprojektin yhteydessä varuskuntakaupungilla ymmärrettävän kaupunkia tai muuta suurempaa paikkaa, jonka talous, fyysinen ja poliittinen ympäristö sekä sosiaalinen ja kulttuurinen elämä on rakenteellisesti sotilaallisen läsnäolon leimaama. Artéus huomauttaa varusk= unnilla olevan suuremman merkityksen kaupungistumisprosesseissa ja kansai= nvälisessä kaupunkirakennustaiteen kehityksessä kuin on aikaisemmin ajateltu. Ruotsalaisen varuskuntakaupungin kehityksen hän jakaa kolmeen eri kaut= een. Keskiajalle ja 1500-luvulle oli tyypillistä linnakaupunki (borgstad), suurvaltakaudella tuli uudeksi varuskuntakaupunkityypiksi linnoituskaupunki (fästningstad) ja 1800-luvulla kasarmikaupunki (kasernstad). Useista mahdollisista näkökulmista (esimerkiksi taloude= llinen, poliittinen tai kulttuurinen näkökulma) varuskuntakaupu= nkien tutkimisessa Artéus tuo esiin myös varuskuntakaupungin fyysisen ympäristön (fysiska miljö) valitsemisen tut&sh= y;kimuskohteeksi. Tämä on Artéuksen mukaan äärimmäisen harvoin ollut tutkimusaiheena. Kiintoisana kysymyksenä Artéus pitää sotilaallisen läsnäolon näkyvyyttä varuskuntakaupungissa. Siten varuskuntakaupunkien fyysi= sen ympäristön tutkimusta voidaan lähestyä esimerkik&s= hy;si sotilasrakennusten, linnoituslaitteiden ja sotilaiden kaupun= kikuvassa näkyvyyden perusteella. Tutkimusaiheita olisivat siten ainak= in rakennukset, linnoituslaitteet ja asepuvut.<= /p>

Tässä tutkimuksessa pyritä&au= ml;n varuskuntakaupungin, Lappeenrannan, fyysisen ympäristön arkkitehtuurihistorian selvittämiseen. Tutkimusaihe on kuitenkin, jonkin verran Artéuksen näkökulmasta poiketen, rajattu kaupunkirakenteen historian tutkimiseen. Aihetta on lähestytty Henrik Liliuksen kaupunkitaiteellisissa tutkimuksissa esiintyvästä tutkimusnäkökulmasta. Työssä siis analysoidaan kaupunkitilaa muodostavia teki&= shy;jöitä asemakaavan eri osien kautta: katujen, kortteleiden ja aukioiden välityksellä. Myös kaupungin julkiset rakennukset käydään läpi. Niiden osalta on pyritty tuomaan esiin, millaisia rakennuksia Lappeenrannassa oli ja miten eri vaikuttaja= ryhmien rakennukset asemakaavaan nähden sijaitsivat. Tarkemmin käsitellään vain sotilasrakennuksia. Tutkielmassa analysoidaan Lappeenrannan bastionisysteemiin perustuvien linnoitusjärjestelmän laitteita kaupunkirakenteen osana. Ruotsalaisen kauden varsin vähäisiä vallituksia ei ole käsitelty kovin laajasti. Venäläisen kauden laaja linnoitusjärjestelmä kuvataan yksityiskohtaisesti, sillä linnoitustyöt ja vallitukset vaikuttivat voimakkaasti kaupunkirakenteeseen. Tutkimuksen ulkopuolelle on rajattu oman selvityksensä ansaitseva sotilaiden asepukujen tutkimus. Joukko-osastoja ja elämää varuskunnassa käsitellään kuitenkin etenkin suomalaisten joukko-osastojen osalta.

Edellä mainittuja tekijöitä on analysoitu Henrik Liliuksen kirjoituksissaan ja luennoillaan esittelemän vaikutustekijä-käsitteen avulla. Perustana on ollut Liliuksen teesi siitä, että arkkitehtuuril= linen muoto on selitettävissä arvojen ja tarpeiden perusteell= a. Arvoa ja tarvetta taas Lilius nimittää yhteiseltä nimeltään vaikutustekijäksi. Siten Lappeenrannan kaupunkirakennetta analysoidaan vaikutustekijöistä käsin. Niistä on pyritty ottamaan huomioon niin esteettiset, historialliset kuin yhteiskunnallisetkin vaikuttajat.<= /span>

Vaikutustekijöistä voidaan Liliuks= en mukaan erottaa useammalle taholle sijoittuneita arvoja ja tarpeita. Valtaku= nnan tasolla, maakunnan tasolla, paikallisella tasolla ja yksityisellä taso= lla oli kullakin omat yhteiskunnalliset ja esteettiset arvonsa ja tarpeensa eli vaikutustekijänsä, joiden seurauksena täss&aum= l; työssä tutkittavana oleva arkkitehtuurihistorialli= nen muoto on syntynyt. Toisaalta on otettava huomioon, että vaikutus&= shy;tekijöitä ei voi mekaanisesti sijoittaa eri vaikutustasoille, vaan eri tekij&aum= l;t saattavat kuulua useammalle tasolle. On huomattava, että vaikutussuhde= on eri asia kuin vaikutustekijä. Vaikutussuhde on aina alisteinen vaiku&s= hy;tustekijöille. On myös pantava merkille aikatekijä: jokin vaikutustekijä on saattanut vaikuttaa vain lyhyen aikaa ja on sen jälkeen hävinnyt. Toisaalta se saattaa senkin jälkeen vaikuttaa passiivisesti, esimerkiksi jonkin rakennuksen muotokielessä olevana jäänteenä. Tällaisena vaikutustekijänä voidaan pitää esimerkiksi aiemman asemakaavan kaupunkir= akenteeseen määräämää katuverkkoa ja rakennusten sijain&s= hy;tia. Kun aiemman asemakaavan syntymiseen ovat vaikuttaneet aivan omat vaikutustekijänsä, niin on kaupunkirakenteesta sen muodostum= isen jälkeen tullut oma vaikutustekijänsä, joka muiden tekijöiden ohella vaikuttaa uuteen asemakaavaan.

Lappeenrantaa koskevaa paikallishistoriallis= ta tutkimusta on julkaistu runsaasti. K.J. Jalkasen Lappeenrannan historia ilmestyi jo vuonna 1913 ja Pekka Toivasen perinpohjainen ja runsaasti myös arkkitehtuurihistoriallista tietoa sisältävä Lappe= enrannan kaupungin historia vuonna 1979. Sekä Jalkasen että Toivasen teoksi= ssa on käsitelty vuosien 1722–1741 välistä ajanjakso= a. Vuodesta 1741 Vanhan Suomen kauden loppuun on Lappeenrannan historian taas kirjoittanut Raimo Ranta ja autonomian kaudesta Liisa Castrén. Teoksissa on paikoitellen käsitelty myös sotilasrakennuksia, varuskuntaa ja= sen joukko-osastoja.

Lappeenrannan linnoituksesta ovat taide= historiallisesta näkökulmasta kirjoittaneet Aarne Heimala ja Rainer Knapa s. Heimalan tutkimus käsittelee kaupungin vanhinta asemakaavaa 1600-luvun puol= ivälistä. 1700-luvulla ruotsalaisen kauden asemakaavan ja rakennetun ympäristön arkkitehtuurihistoriallinen kehitys on kuitenkin pääosiltaan tutkimatta. Lappeenrannan 1700-luvun alun asemakaavaa ei ole yleensä myöskään otettu huomioon Suo= men kaupunkitaiteen tutkimuksessa. Siihen tosin lienee osittain syynä se, ettei Lappeenranta ollut saanut kaupunkioikeuksia, = vaan oli juridisesti Haminan alainen markkinapaikka. Venäjän kaut= ta Lappeenrannassa on käsitellyt Rainer Knapas Vanhan Suomen sotilasrakentamista koskevassa lisensiaattityössään ja myös muissa yhteyksissä.

Autonomian kauden varuskunta-alueen rakentamisvaiheesta taas on aiemmin ilmestynyt Sotilasaikakauslehdessä everstiluutnantti Jukka Suviniemen suppea artikkeli. 1800-luvun varuskun= ta-aluetta ja lisäksi 1800-luvun Lappeenrannan kaupunkirakennetta on käsitel= ty myös Pekka Toivasen ja Matti Räsäsen artikkeleissa Lappeenra= nnan kaupungin historiaa vuosina 1917–1966 kuvaavissa niteissä. Teoksissa on myös käsitelty varuskunnan elämää ja joukko-osastoja itsenäisyyden kaudella.

Tutkimuksen merkittävin arkistolähde linnoituskaudelta ovat Ruotsin sota-arkistossa säilytettävät, Lappeenrantaa koskevat suunnitelma-= ja selostuspiirustukset sekä vastaavanlaiset Neuvostoliiton (Venäjän) keskussota-arkistossa säilytettävät piir= ustukset sekä Pietarissa laivaston keskusarkistossa sijaitsevat kartastot ja piirustuskokoelmat. Automian kauden sotilasrakentamisen tärkeä lähde on Valtionarkistossä säilytettävä Rakennusha= llituksen piirustusarkisto. Jossain määrin on käytetty myös muita alkuperäislähteitä.

Painetusta lähdemateriaalista tärkeimpiä ennen autonomian kautta ovat jo edellä maini= tut Toivasen ja Rannan Lappeenrannan paikallishistoriat. Näistä = on käyty uudelleen läpi lähinnä piirustusmateriaali. = Sen sijaan esimerkiksi raastuvan- ja kämnerinoikeuden pöytäkir&s= hy;jojen sekä hallinnon tiliasiakirjojen osalta on käytetty paikallis= historioiden tietoja. 1800-luvulta on ollut käytettävissä Liisa Castrénin edellä mainittuja historiateoksia vanhempi kaupungin historia. Siinä on kuitenkin käsitelty melko vähän kaupunkirakennetta tai sotilasarkkitehtuuria. Yleisemmän t= ason lähteinä Suomen kaupunkitaiteen rakenteen ja perio= disoinnin osalta ovat olleet Henrik Liliuksen tutkimukset. Historiall= isen taustan tai muuten tutkimuksen kannalta tärkeinä tutkimuksina voidaan mainita muun muassa Juveliuksen, Gunnar Artéuk&s= hy;sen ja Horst de la Croix'n teokset.

Käsitteiden osalta on tutkimuksessa asemakaavoitukseen ja kaupunkikuvaan liittyvissä termeiss&au= ml;, esimerkiksi nimityksissä ruutuasemakaava tai korkea ja kapea katutila, pyritty käyttämään kirjallisuudessa vakiintuneita muotoja. Suomen kaupunkirakentamisen periodijaottel= un nimityksissä on samaten käytetty vakiintuneita termejä. Asemakaavakartta-nimityksessä on pyritty noudattamaan varovaisuutta toisiin tarkoituksiin tehtyjen karttojen yhteydessä. Ruotsalaisella kaudella 1720-luvun alkuun ajoittuvasta "Dessein"-termillä otsikoidusta kartasta on muusta karttamateriaalista poiketen käytetty myös nimitystä asemakaavasuunnitelma. Ruotsin sota-arkistossa säilytett&aum= l;vistä Lappeenrantaa koskevista, vuosittain tehtyjä linnoitustö= ;itä havainnollistavista karttapiirustuksista ei ole käytetty ase= makaavakartan nimeä. On kuitenkin huomattava, että kaupunkia ja = sen sisältämiä julkisia rakennuksia esittäviss&au= ml; kartoissa tosiasiallisesti kuitenkin esitetään Lap= peenrannan asemakaava. Henkilönimissä on yleensä noudatettu Lappeenrannan historioissa käytettyjä vakiintuneiksi katsottavia kirjoitusmuotoja. Tässä suhteessa ongelmallisiksi on osoittautunut venäläisten nimien oikeinkirjoitus, jota on paikoin korjattu nykyaikaisempaan muotoon.

Työssä on käytetty jo 1700-lu= vun Lappeenrannasta kaupunki-nimitystä, vaikka se isonvihan jälkeen o= li juridisesti Haminan alainen. Lappeenranta oli kuitenkin taloudellisesti differentioitunut, sillä oli kämnerinoikeus, oma raatihuone, kirkko ja koulu, sen sosiaalinen rakenne oli kaupunkimainen väestön kirjon ulottuessa irtolaisista maaherraan, ja sen ka= dut, korttelit ja rakennukset olivat kaupunkimaisia.

Tutkimusongelmaa on työssä lä= hdetty selvittämään esittelemällä aluksi Lappeenrann= an ensimmäinen asemakaava ja kaupunkirakenne 1600-luvulta sekä sotilaiden rooli kaupungissa. Seuraavaksi käydään lyhyesti läpi Lappeenrannan linnoittamisen tapahtumahistoria ruotsala= isella kaudella ja analysoidaan linnoitusrakentamisen johdossa olleen ammattiryhmän, sotilaiden, taustaa. Kauden joukko-osastojen selvittämisen jälkeen analysoidaan Lappeenrannan asemakaavasuunnitelma ja edelleen sen toteutuminen kaupunkirakenteessa sekä esitellään varuskuntakaupungin rakennukset suppeasti. Ruotsalaisen kauden jälkeen edetä&aum= l;n samalla tavalla kronologisesti venäläisen kauden läpi. =

Autonomian kaudella käydään läpi reservikomppanian parakkien, leirialueen ja Suomen rakuunarykment= in varuskunta-alueen rakentaminen ja tarkastellaan kasarmikaupungiksi muuttune= en Lappeenrannan kaupunkirakennetta. Kauden joukko-osastoista tarkastelun pain= opiste on asevelvollisuuslain jälkeen perustetuissa suomalaisissa joukko-osastoissa. Lisäksi selvitetään toimintaa asevelvolli= sten Lappeenrannan kesäleireillä. Itsenäisyyden kaudella analysoi= daan aiempien lukujen tapaan aluksi kaupungin asemakaavoitusta, kaupunkirakennet= ta ja sen muutosta. Tämän jälkeen esitetään Lappeenrannan varuskunnassa itsenäisyyden kaudella toimineet joukko-osastot ja luoda= an katsaus maanpuolustustyötä tukeviin järjestöihin. Lopuk= si käsitellään varuskunnan muutosta varusmiesvaruskunnasta päällystöopistoksi.