Lappeenrannassa toimi linnoitu= ksen lakkauttamisen jälkeen pysyvästi invalidikomennuskun&sh= y;ta. Ajoittain täällä oli myös esikuntakomennuskun= ta, joka käsitti upseerin ja 33 miestä. Vakinaista sotilaspäällystöä oli liitosvuonna 1812 paika= llismajuri, armeijan majuri Carl von Brakel, satamapäällikk&ou= ml;, luutnantti Gustaf Linbom, paikallismajurin adjutan= tti Vasili Biukov, invalidikomennuskunnan päällik= kö luutnantti Gottfried Julius ja sen luutnantti Anton Dubinin. Sotilaiden muonituksesta vastasi muonituspä&a= uml;llikkö Kusma Bessonov.[1] Lappeenrannan ainoa lääkäri vuonna 1812 oli Castr&= eacute;nin mukaan varuskunnan lääkäri Feodor Bjukov, joka seuraavana vuonna nimitettiin piirilääkärik&s= hy;si.[2]

Vuonna 1812 heijastui viel&aum= l; Castrénin mukaan Napoleonin Venäjän retki Lappeenrantaan monina läpimarsseina ja tilapäismajoituksina. Vuoden 1812 lopussa ilmoitettiin varsinainen varuskunta 300– 600 miehen vahvuiseksi ja varuskunnan ulkopuolisten kenttärykmenttien o= sia oleskelleen kaupungissa 400– 600 miestä. Varuskun= nan sairaalassa oli vuoden 1812 lopussa 25 potilasta. Kaupungin kokonaisv&= auml;kiluku oli ilman sotilaita 210 henkeä.[3]

Vuonna 1812 oli Saimaan laivas= to jo hajotettu, mutta Tyysterniemessä oli vielä siis paikalla satamapäällikkö Gustaf Linbom, ja laivaston rakennuksiin oli asetettu sotilasvartio. Vuoden 1813 lopussa majaili laivaston tiloissa suomenmaalaisen rakuunarykmentin osasto ja kaupungissa 44. jääkärirykmentin krenatöörikomppania. Myös vuonna 1815 oli 44. jääkärirykmentin miehiä runsaasti majoituksessa.[4]

Lappeenrannan varuskunnan päällikkönä toimi 1800-luvun alkupuolella paikallismajuri ja myöhemmin komendantin nimellä toiminut upseeri. Ensimmäisenä varuskunnan päällikkönä lin= noituksen lakkauttamisen jälkeen toiminut paikallismajuri Brakel siirt= yi syksyllä 1814 Ruotsinsalmen linnoitukseen eli Kotkaan. Hänen tilalleen tuli Bubekin. Tätä seurasi vuonna 1818 majuri Johan Magnus Govinius, joka myöhemmin ylennettiin everstil= uutnantiksi. Govinius oli edelleen komentajana vuonna 1835, linnoituslaitteiden kaupungille luovuttamisen aikana.[5]

Everstiksi ylennyt Govinius ja= invalidikomennuskunnan päällikkö N. Jakovlev kuolivat vuoden 1848 lopussa varu= skuntaan levinneeseen koleraan. Heidän jälkeensä toimi sekä inva= lidikomennuskunnan päällikkönä että paikallismajurina kapteeni Wegen. Paikallismaju= riksi tuli vuonna 1849 majuri Kanille. Hänen ja kaupunkilaisen suhteet kiristyivät. Castrénin mukaan kaupunkilaiset jopa ano= ivat syksyllä 1853 Kanillen siirtämistä toiselle paikkakunnalle. Sodan kynnyksellä tähän ei kuitenk= aan suostuttu.[6]

Varuskunnan päällikk= ö Kanille siirtyi vuonna 1861 pois Lappeenrannasta. Hänen tilallaan toimi ilmeisestikin aluksi invalidikomennuskunnan päällikkö Uggla, kunnes 1863 hänet korvasi majuri Theodor Aminoff. Tämä kuoli jo samana vuonna, ja uudeksi paikallismajuriksi tuli kaptee= ni, sittemmin everstiluutnantti Wilhelm Wikberg. Vuonna 1878 oli Lapp= eenrannan linnoituksen paikallismajurina Brilkin, joka joidenkin lähteissä tarkemmin erottelemattomien rikkeiden jälkeen pidätettiin ja lähetettiin Viipuriin sotaoikeuteen. Hän= en tilalleen tuli Viipurista paikallisadjutantti Klemm.[7]

Theodor Klemm oli alun perin s= aksalainen, osallistui Sevastopolin piiritykseen ja haavoittui siellä. Klemmi= n ja kaupungin välillä oli Liisa Castrénin mukaan hyvä suhde. Klemm oli Lappeenrannassa kuolemaansa vuonna 1891 saakka. Hänen jälkeensä tuli paikallismajuriksi everstiluutnantti Trusta&s= hy;levski, joka mainitaan varuskunnan komendanttina vielä vuonna 1901.[8]

Varuskunnan kasvaessa 1900-luv= un alussa lakkautettiin paikallismajurin virka ja tilalle tuli komendantti. Tässä virassa näyttävät vuo= teen 1914 saakka toimineen suomenmaalaisen rakuunarykmentin everstin arvoiset komentajat. Esimerkiksi vuonna 1910 oli komendanttina suomenmaalaisen rakuunarykmentin komentaja eversti Vannovski. Hänen ylettyään kenraaliksi tuli komendantiksi eversti Skoropadski. Vuonna 1917 komendanttina= oli eversti Filippov.[9]

Linnoituksen lakkauttamisesta 1860-luvulle asti toimi kaupungin pääasiallisena varusk= untajoukkona muutaman sadan miehen vahvuinen invalidikomennuskunta. Sen päällikkö luutnantti Gottfried Julius palveli Lap&= shy;peenrannassa yli 70-vuotiaaksi saakka. Erottuaan ilmeisesti aivan 1820-luvun alussa kaupunkilaisten keskuudessa suosittu Julius jäi Lappeenrantaan ja kuoli 80-vuotiaana vuonna 1827.[10]

Invalidikomennuskunnan tehtävistä vartiopalveluksen ja sotilaallisten harjoitu= sten ohella voidaan mainita, että siitä muun muassa komennettiin 1820-luvulla 10 sotilaan osasto vänrikki Saveljevin johdolla valvomaan järjestystä markkinoilla. Järjestyksenpito tosin päättyi joskus tappeluihin sotilaiden ja markkinav= äen Kesken. Lisäksi invalidikomennuskunnasta oli 25 miest&a= uml; varattu käyttämään tarpeen vaatiessa suurta paloruiskua.[11]<= /o:p>

Luutnantti Juliuksen jälk= een komennuskunnan johtoon ainakin vuodesta 1822 alkaen tuli aliluutnantti Jaeschenkov. Uutta komentajaa moitittiin heikosta kurinpidosta, ja kau= punkilaiset ehdottivat maaherralle lähettämässään kir= ;jeessä, että hänen tilalleen valittaisiin invalidivänrikki Sa&s= hy;veljev, joka oli hoitanut komentajan virkaa sijaisena Juliuksen eron jälkeen.[12] =

Jaeschenkov oli kuitenkin p&au= ml;ällikkönä pääosan 1820-lukua. Ainakin vuodesta 1827 alkaen seurasi häntä vänrikki Tarasejovits. Vuodesta 1826 alkaen varuskuntaa täydensivät sekä Haminan että Lappeenran&sh= y;nan invalidikomennuskunnat. Haminan komennuskunnan päällikk= ö oli vänrikki Schalejev.[13]

1820-luvun lopussa marssi jälleen runsaasti joukkoja kaupungin ohi. Invalidikomennuskunnan vahvuus oli tällöin noin 100 miestä. Lisäksi vuosina 18= 18– 1820 majaili Lappeenrannassa myös 5. tykistökomppa= nia. Tänä aikana invalidikomennuskunta oli majoitettuna linnoituksen kasarmien sijasta kaupunkilaisten taloihin.[14]<= /o:p>

Invalidikomennuskuntaa pyritti= in tämän jälkeenkin majoittamaan majoitusvelvollisiin taloihin. Näin säästyi kustannuksia, ja samalla kasarmit vapautuivat ohimarssivien tai Lappeenrantaan leiril= le tulevien joukkojen käyttöön. Vuonna 1829 kaupunki sai kuitenkin uuden maaherran hyväksymän majoitusj&aum= l;rjestelmän, jonka perusteella invalidikomennuskunta sijoitettiin taas linnoit= uksen kasarmeihin. Kaupunkilaiset joutuivat kuitenkin toimit&= shy;tamaan heille valon, polttopuut ja taloustarvikkeet.[15]

Kesäisin Lappeenrannassa kävi harjoituksissa ainakin Viipurin jalkaväkirykmentti. Esimerkiksi heinäkuussa 1817 saapui Lappeenrantaan sen päällystöpataljoona. Sen komentaja eversti Krafström otti aluksi käyttöön linnoituksen länsirannan provinssikanslian rakennuksen eli maaherran talon, jossa o= li aiemminkin majoittunut venäläisten joukkojen upseereita= , ja kaksi kasarmia. Näistä pataljoona kuitenkin joutui luopumaan, sillä ne oli jo varattu tulevaa kehruuhuonetta varten. Jalkaväkirykmentin pataljoona oli Lappeenrannassa ainakin kesäisin vuoteen 1819 asti. Vuoden 1822 kesällä olivat kaupungissa jälleen Viipurin ja Savonlinnan patalj= oonat sekä lisäksi osasto kasakoita.[16]

Ensimmäiset laajemmat autonomian kauden leiriharjoitukset pidettiin 11. elokuuta 1819. Silloin Lappeenrannan, Viipurin ja Savonlinnan jalkaväkirykmenttien Lappeenrannassa leirillä olevat pataljoonat ja kaksi yhteensä= ; 20 tykin kenttätykistökomppaniaa pitivät suuren sotahar&sh= y;joituksen Lappeenrannan edustalla. Harjoitus päättyi Nikolain etulinna= kkeen valloitukseen.[17]<= /o:p>

Harjoitukset pidettiin yleens&= auml; kaupungin edustalla sijainneella tasaisella kentällä. L= iisa Castrénin mukaan tämä sijaitsi Suuren esikaupungin länsipuolella, Nikolain etulinnakkeen eteläpuolella. Aluetta nimitettiin Joutsenkentäksi, ja sen paikalle rakennettiin myöhemmin suuri leirikenttä. Alue oli harjoituskäy= tössä jo ennen vuotta 1812. Ensimmäisen kerran kenttää laajennettiin vuonna 1821.[18]

Kaupunkilaisten oli 1820-luvul= la ja 1830-luvulla edellisen vuosisadan tapaan majoitettava sotaväke&au= ml; taloissaan. Majoitusta ei kuitenkaan tarvinnut antaa lukuun ottamatta satunnaisia ohimarsseja. Majoitusvelvollisia taloja esimerkiksi vuonna 1830 oli 55 kappaletta, vuonna 1832 79. Vaikka majoitusta ei normaalisti tarvinnutkaan antaa, piti kaupunki&sh= y;laisten kuitenkin hankkia polttopuut ja valaistustarpeet linnoituksen sotilaille. Rasitusta pidettiin Castrénin mukaan kuitenkin lievänä ja jopa muisteltiin vanhoja hyviä aikoja, jolloin kaupunki oli rajalinnoitus ja runsaasta sotaväestä= oli elinkeinoelämälle paljon hyötyä.[19]

Ajoittain majoitusrasitus kuit= enkin nousi ankaraksi. Esimerkiksi vuonna 1844 oli kaupungissa runsaasti läpimarsseja ja majoitusrasitus kohosi niin suureksi, että kaupunkilaiset anoivat kuvernööriltä sen lieventä&= shy;mistä.[20]

Varuskunta lisäsi kaupung= in kauppiaiden tuloja 1800-luvun alkupuolellakin. Käsityöläisten kannalta asia ei kuitenkaan ollut näin valoisa,sillä varuskuntajoukoissa oli usein taitavia ammattimiehiä, joita ammattikuntasäännöt eivät sit= oneet ja jotka eivät maksaneet veroa ja pystyivät siten kilpa= ilemaan myös edullisemmin hinnoin. Sotilaskäsityöläiset tai heidän perheenjäsenensä kiertelivät usein taloissa myy&= shy;mässä tuotteitaan. Lisäksi myytiin hyväksi mainittua leipä&au= ml;, joko sotilaiden omia annoksia tai itse leivottuja.[21]

Invalidikomennuskuntaa johti 1830-luvulle asti vänrikki S.

Tarasejovits. Vuoden 1834 alus= ta majaili kaupungissa sekä Haminan että Lappeenrannan invali&s= hy;dikomennuskunnat. Niiden yhteisenä päällikkönä oli aluksi aliluut&sh= y;nantti Schalejev ja keväästä 1836 lähtien luutnantti N. Jakovlev. Koleraan kuolleen Jakovlevin jälkeen komennon sai vuonna 1849 aliluutnantti Feodorov.[22]

Feodorovin oli ilmeisestikin k= orkean iän vuoksi vaikeata pitää kuria komennuskunnassa, jonka soti= laat tällöin olivat Castrénin mukaan suureksi osaksi aikai= semmin varkauksista ja muista rikoksista tuomittuja. Useiden varkaustapausten jälkeen komennuskunnalle asetettiin uusi päällikkö, kap= teeni Lindegren. Hänen kautensa jäi lyhyeksi, sillä ainakin jo vuo= nna 1853 oli invalidien esimiehenä luutnantti Blumenthal, jota kaupunkilaiset kehuivat, hän kun kovalla kurinpidolla e= sti epäjärjestyksen ja varkaudet.[23]

Vuonna 1855 oli invalidikomennuskunnan tilapäisenä päällikkön= ä aliluutnantti O. Uggla. Myöhemmin toimi vakinaistettiin ja Uggla = oli komennuskunnan päällikkönä aina 1860-luvulle asti. Invalidikomennuskunta siirtyi lopullisesti kaupungista pois keväällä 1863.[24]

Krimin sota 1850-luvulla vilka= stutti elämää Lappeenrannassa, sillä rannikkotietä pidettiin osin vaarallisena. Siten joukkoja ja tarvikkeita siirrettiin sisämaan eli Lappeenrannan kautta. Ensimmäinen sodan ta= kia kulkenut joukko-osasto oli Castrénin arvion mukaan 23. jalkavä&= shy;kidivisioonan prikaati kenraalimajuri Tšekmarevin johdolla. Suuri tapaus oli Su= omen kaartin saapuminen marssillaan tänne 3. huhtikuuta 1854. Samanaikaisesti tuli kaupunkiin venäläinen reservipatal= joona, ja tänne sijoitettiin uusi 7. arrestanttikomppania, jossa oli 240 miestä.[25]<= /o:p>

Arrestanttikomppanioihin koott= iin Venäjän armeijassa muun muassa irtolaisia, velallisia ja pikkurikollisia. Niitä saatettiin käyttää rakennustöihin tai muuhun ruumiilliseen työhön.[26]

Syksyllä 1854 sijoitettiin kaupunkiin tykistöä, krenatööridivisioonan patteri= , ja marraskuussa 1854 majoitettiin linnoitukseen talveksi myös kevyt tykistöpatteri, jossa oli parisataa sotilasta.[27]

Arrestanttikomppania tuli Ahvenanmaalta ja sen päällikkönä toimi vänrikki &#= 352;išin. Tykistöpatteria johti kapteeni Bogdanov. Tykistöpatteri harjoitti talvella 1854– 1855 kovapanosammuntaa sek&au= ml; leirikentällä että linnoitusniemeltä Voisalmeen päin. Tykistö lähti pois maaliskuussa 1855. Arrestantti= komppania taas siirrettiin marraskuussa samana vuonna Käkisalmeen. Talvella 1854–1855 majoitettiin kaupunkilaisten taloihin myös suomenmaalaisen linjapataljoonan 6 upseeria, 9 aliupsee= ria ja 48 miestä. Venäläinen reservipataljoona ha= rjoitteli kaupungin ulkopuolella leirikentällä eli "äks= ierauslakeudella" kuten aluetta lehdistössä kutsuttiin.[28]

Kaupunkiin sijoitettujen joukk= ojen runsauden vuoksi tuli kaupunkiin myös muonituspäällikkö kanslioineen.[29] Tilan= ahtauden takia majoitettiin 20 invalidikomennuskunnan perhettä Lappeelle neljään taloon. Osa invalidikomennuskunnasta taas majoi= tettiin kasarmin sivurakennukseen ja 50 kaupunkilaisten taloihin. Arresta= ntit majailivat linnoituksen kahdessa kasarmissa.[30]

Keväällä 1855 o= li Castrénin mukaan jälleen ainakin kahdeksan läpimarssi= a ja syksyllä noin kahdensadan miehen vahvuisten osastojen marsseja. Keväällä 1855 määrättiinkin, että a= sukkaiden piti jättää poistuessaan talostaan sille vartija päästämään mahdolliset majoitettavat sisä= ;än. Kesäkuussa 1855 sijoitettiin linnoitukseen Kotkasta saapunut 50-miehinen rangaistuskomennuskunta.

28. Donin kasakkarykmentti oli kaupungissa toukokuun alusta heinäkuuhun 1855. Talveksi 1855–1856 kaupunkiin sijoitettiin taas tykistöä, nyt 2. kevyt tykistöpatteri. Tämä siirrettiin keväällä Ham= inaan. Talveksi 1856–1857 tänne sijoitettiin venäläinen = 1. reservin tarkka-ampujapataljoona.[31]

Venäläisten joukkojen sairaita sotilaita hoidettiin ennen oman sairaalan rakentamista ja ainakin vuosina 1854– 1855 punatautiepidemian aikaan tohtori Dammertin sairaalassa. Myöhemmin sotilaita siirrettiin tilapäiseen sairaalaan kanavalle, ja vuosina 1855– 1856 kaupunki rakensi Puhakan alueelle sotilassairaalan, jonka rakennukset myöhemmin siirtyivät Viipurin tarkka-ampujien käyttöön.[32]

1850-luvun sotajoukkojen runsa= utta Lappeenrannassa voi vertailla myös muuhun Suomeen. Kun autonomian= kaudella suomalaisen ja venäläisen sotaväen määrä vuosina 1810–1900 pysytteli normaalisti (lukuun ot= ;tamatta pientä Puolan kriisin vuosina 1830 ja 1831 aiheuttamaa nousua) al= le 20 000 miehenä, se nousi 1850-luvun alussa 60 000 miehen tienoill= e.[33]

Vuoteen 1862 mennessä oli Lappeenrannassa jo Krimin sodan aiheuttamat majoitusongelmat ohitettu. Sodan jälkeen venäläisistä joukoista sijoitettiin Castrénin mukaan Lappeenrantaan pysyvästi 1. suomenmaalainen tykistöpatteri päällikkön&aum= l;än eversti Lopzov. Patteri harjoitteli usein kaupungin lähellä leirikentällä, siellä tosin vain tyhj= in panoksin. Kovapanosammunnat suoritettiin kesästä 1858 lähtien ns. Lavolan nummella eli kaupungista Haminan tietä sen itäpuolella. Harjoituskenttä toimi Joutsenkentän tavoin väliaikoina kaupungin laitumena.[34]

Tykistö pysyi Lappeenrann= assa edelleen vuonna 1859. Tällöin varuskuntainsinööri alika= pteeni Titov mainitsi raportissaan aloittaessaan työt hänelle kuuluvassa rakennuspiirissä, että tykistön alemman miehistön käytössä oleva tiilikasarmi kaipasi valkaisua ja rappausta.[35] Keväällä 1862 vaihtui tykistön eli 1. suomenmaalai= sen tykistöpatterin komentajan Lopzovin tilalle everstiluutnantti von Medemin. Vuonna 1866 taas mainittiin tykistön päällikkönä Raijetski.[36] Tykistö oli varuskuntana pitkään ja asui linnoituksen kivi&s= hy;kasarmeissa, joista ainakin yhtä korjattiin vielä vuonna 1873 23. tykistö= rykmentin lukuun. Vuonna 1877 Östra Finland-lehti taas mainitsi Lappeen= ;rannassa "jo vuosia olleen" tykistöpatteriston läh= ;teneen 30. toukokuuta kesäleirille Parolaan.[37]

Tykistön ohella majaili v= uosina 1862–1865 Lappeenrannassa 92. Petshoran jalkaväkirykmentin esiku= nta ja kolme sen tarkka-ampujakomppaniaa. Yksi rykmentin pataljoonista asui Lappeenrannan lähellä Hanhijärven kylässä. Ry= kmentin komentajana oli tällöin eversti J. Konoplianski. Vuo&sh= y;sina 1865–1877 oli varuskuntana vuoroin 91. Dvinan jalkaväkirykmentin neljäs ja viides pataljoona. Täält&a= uml; käsin ne kävivät leiriharjoituksissa pääosin Parolassa.[38]<= /o:p>

1860-luvun lopussa oli kaupung= issa myös ainakin 90. Onegan jalkaväkirykmentti tai ainakin sen osia, sillä vuonna 1868 käsiteltiin Lappeenrannan raastuvanoi= keudessa juttua, joka koski sen rykmentin saunarannassa hukkunutta sotilas= ta.[39]

1860-luvulle saakka oli venäläisiä joukkoja Suomessa yhden jalkaväkidivisioonan verran. Divisioona oli periaatteessa sama, vaikka sen numero välillä vaihtuikin (23, 19, 21 ja 22). Lisä= ;ksi oli esim. linnoitusjoukkoja ja kasakoita.[40] 1870-luvulla oli autonomisessa Suomessa venäläisist&aum= l; joukoista 23. ja 1880-luvulla 24. divisioona. 1870-luvun jäl= keen oli venäläisiä varuskuntia Lappeenrannan ohella Hel= ;singissä, Turussa, Hämeenlinnassa, Viipurissa, Haminassa, Kotkass= a ja Loviisassa.[41]<= /o:p>

Kesällä 1883 majaili Lappeenrannassa 4. pataljoona 93. irkutskilaisesta jalkaväki= rykmentistä. Tällöin heräsi kysymys joukkojen harjoitus- ja leiripai= kasta.[42] Keskustelu liittyi osin kaupunginvaltuustossa reservikomppani= ;an alueen ja leirialueen hinnasta käytyyn keskusteluun syksyllä 1883 ja valaisee jossain määrin myös venäläisten joukkojen läsnäoloa Lappeenrannas= sa. Viipurin läänin lääninkonttori nimittäin lähetti kaupunkiin 2 145 markan maksun reservikomppanian alueesta. Kaupungin tilien mukaan se oli ainakin syyskuussa 1866, elokuussa 1867= ja syyskuussa 1869 saanut valtion varoista 696 markan korvauksen venäläisen sotaväen mainittuina vuosina leireihin, harjoitteluun ja maaliinammuntaan käyttämästä maa-alasta. Aluekin mainittiin – venäläiset olivat ha= rjoitelleet alueella, josta kolmasosa oli nyt tulossa reservikomppanian harjoitus&= shy;kentäksi. Maksuja oli kenties suoritettu vuosina 1868 ja 1865, monina edelt= ävinä vuosina ja ainakin vuoden 1869 jälkeen, jolloin venäläist&au= ml; sotaväkeä majaili kaupungissa.

Kaupungin edusmiesten mukaan venäläinen sotaväki oli myöhempinä vuosina pitänyt suuremmat leirinsä Parolassa. Lappeenrannan kentällä oli harjoiteltu vain noin kolme viikkoa vuodessa. Nä= ;in kaupunki oli voinut käyttää sitä suurimman os= an kesästä laitumena ja saanut siitä pienempää, = 200 markan vuosikorvausta.[43]

Vuoteen 1892 asui linnoituksen kasarmeissa patteri 24. jalkaväkidivisioonasta. Vuonna 1892 se siirrettiin Pihkovan kuvernementtiin. Syyskuussa 1892 muodostetti= in suomenmaalainen tarkka-ampujaprikaati, jonka 3. rykmentistä siirretti= in kaksi komppaniaa Lappeenrantaan. Kun rykmentin esikunta siir= rettiin vuonna 1895 Haminasta Viipuriin, majoitettiin Lappeenran= ;taan viisi komppaniaa prikaatista. 1890-luvun lopussa kuitenkin suuren tilanahtauden vuoksi suunniteltiin viidettä komppaniaa sijoitettavaksi Haminaan, jonne oli jo aiemmin lähetetty komppania Viipurista.[44]

Varsinaisten joukko-osastojen = ohella Lappeenrannassa kävi myös yksittäisiä sotilaita. Heistä useat olivat naimisissa lappeenrantalaisten kanssa ja päässeet tänne joukko-osastostaan lomalle tai muista syistä. Vuodelta 1860 alkavien luetteloiden mukaan sotilaat olivat nimistä päätellen venäläisiä ja suu= rin osa muutti myöhemmin pois kaupungista. Vuosina 1860– 1892 kirjattiin Lappeenrannassa 40 tällaista eripitkiä aikoja asunutta ja sotilaaksi mainittua henkilöä.[45]

Vuonna 1910 oli Lappeenrannassa viidestä rykmentistä yhteensä 10 000 miestä, suuri= osa kuitenkin leirillä. Leirikokouksia pidettiinkin säännöllisin väliajoin.[46]

Vuonna 1912 oli Lappeenrannassa yllättäen majoitettava liki neljäsataa sotilasta. Joukk= oja ei nyt kuitenkaan enää sijoitettu aiempaan tapaan yksit= yistaloihin, vaan sekä kaupunkilaisten että rykmentin komentajan toivo&sh= y;muksesta sotilaat majoitettiin kansakoululle. Seuraavana vuonna ja sota&sh= y;vuosina jouduttiin sotilaita taas sijoittamaan yksityismajoitukseenk= in.[47]

Lappeenrannalle pääsi vähällä varuskunnasta. Majoituskulut olivat esimerkiksi vuonna 1876 hiukan yli 6 000 markkaa. Samaan aikaan kaupun= kilaisia oli 1 131. Vuonna 1878 Lappeenranta maksoi sotilasmajoituskuluja = yli 7 000 markkaa; samaan aikaan esimerkiksi lähimmistä kau= pungeista Hamina yli 26 000 ja Viipuri 119 000 markkaa. Lappeenrannassa oli läänin kuvernöörin mukaan vuonna 1878 asukkai= ta 1 119, Haminassa 2 734 ja Viipurissa 9 320 henkeä.[48]

Liisa Castrénin mukaan suhteet kaupunkilaisten ja venäläisten sotilaiden välillä olivat 1890-luvulle asti sangen hyvät. Venäläisten sotilaiden harjoituksia käytiin katso&= shy;massa harjoituskentän laidalla ja kuunneltiin mieluusti sotilassoittokuntaa, joka soitti myös kylpylaitoksessa ja kaupung= in juhlissa.[49] Hyvät suhteet ainakin upseeristoon olivat toisaalta luontevia, sill&au= ml; vuosina 1830–1850 saattoi autonomisen Suomen venäläisiss&au= ml; joukoissa olla suomalaisia upseereita jopa puolet heidän määrästään.[50]

Vielä pitkälle 1890-luvullekin venäläisten ja suomalaisten joukkojen välit olivat ainakin päällystön kesken korrekteja. Esimerkiksi kun Lappeenrantaan siirrettiin vuonna 1892 kaksi komppaniaa 3. suomenmaalaisesta tarkka-ampujarykmentistä, niin autonomisen Suomen rakuunarykmentti järjesti saapuneille ter= vetuliaisiksi päivällisen ja Kazanzovin mukaan vieraanvaraisuutta osoittaen tarjosi upseerikerhonsa saapuneiden käyttöön. Kun tarkka-ampujaprikaatin oma upseerikasino avattiin vuonna 1895, kutsuttiin rakuunaupseerit puolestaan juhlallisiin avajaisiin. Niihin tuli muun muassa Viipurista rykmentin = komentaja Kurganovits. Juhlan päätteeksi rakuunarykmentin up= seereille annettiin kutsukortit jotka oikeuttivat heidät käymä&au= ml;n 3. rykmentin upseerikerhossa.[51]

Vuosina 1864–1905 muodos= tivat Suomeen sijoitetut joukot Suomen sotilaspiirin, jonka komentajana oli kenraalikuvernööri. Tämän jälkeen alistettiin joukot Pietarin sotilaspiirille.[52]

Lappeenrannan varuskunta koost= ui vuoden 1864 jälkeen suomalaisten joukkojen ohella seuraavista Venäjän joukoista: vuosina 1864–1865 92. Petshoran jalkaväkirykmentin esikunta ja kolme komppaniaa, vuosina 1865R= 11;1877 91. Dvinan jalkaväkirykmentistä vuoroin 4. ja 5. patalj= oona, vuosina 1878–1879 92. Petshoran jalkaväkirykmentin kolme komppan= iaa, vuosina 1880–1883 92. Petshoran jalkaväkirykmentin 1. ja 4. pataljoona, vuosina 1884–1892 24. tykistörykmentin 1. patteri, vuosina 1889– 1892 93. Irkutskin jalkaväkirykmentin 1. pataljoon= a, vuosina 1893–1898 3. suomenmaalaisen tarkka-ampujarykmentin kolme komppaniaa, vuosina 1898–1902 4. suomenmaalaisen tarkka-ampujarykment= in 2. pataljoona, vuosina 1902–1910 8. suomenmaalaisen tarkka-ampujarykmentin 2. pataljoona, vuosina 1910–1914 11. suomenmaalainen tarkka-ampujarykmentti, vuosina 1901–1914 55. suomenmaalainen rakuunarykmentti (järjestysnumero joulukuusta 1907 alkaen 22).[53]<= /o:p>

Joidenkin joukko-osastojen osa= lta tiedetään myös komentajien nimet. Kazanzov ilmoittaa Petshoran rykmentin komentajaksi 1860-luvulla eversti Julian Konopljanskin. Varuskunnan tykistöjoukko-osastoa eli 1. patt= eria taas johti vuoteen 1889 asti eversti Maltsevski ja vuosina 1890–= 1892 eversti Tsyklinski. 4. suomenmaalaisen tarkka-ampujarykmentin ko&= shy;mentaja oli 1890-luvulla eversti Gannenfeldt.[54]

4. suomenmaalaisen tarkka-ampujarykmentin komentajana oli vuosisadan vaihteen jälkeen everstiluutnantti Zdanov.

Vuonna 1901 muodostetun 8. suomenmaalaisen tarkka-ampujarykmentin esikunta ja 1. pataljoona olivat Viipurissa. Lappeenrannassa olevan 2. pataljoonan komentaja oli ainakin vuonna 1910 everstiluutnantti Jakimov.[55]

Lakkautetun Suomen rakuunarykm= entin tilalle tullut suomenmaalainen rakuunarykmentti pysyi Lappeenrannassa = aina vuoteen 1914 saakka. Vuoden 1901 lopussa muodostetun uuden rykmentin komentajaksi määrättiin suomalaissyntyinen, Hiitolassa syntynyt Aleksander Grigorkoff. Hän oli palvellut Suomen rakuunarykmen= tissä vuosina 1890–1896 ja sen jälkeen muun muassa Arkangelogorodin rakuunarykmentin komentajana.[56]

55. suomenmaalainen rakuunaryk= mentti muodostettiin erottamalla useista eri venäläisistä rakuunarykmenteistä kustakin joukkue uuteen rykmenttiin. Uusien r= akuunoiden tulosta järjestettiin juhlava tapahtuma. Kazanzov kertoo viel&aum= l;, että vuoden 1901 puolella saapunutta ensimmäistä 8 upseerista ja 320 miehestä koostunutta osastoa vastaan rautatiease= ;malle saapui koko Lappeenrannan varuskunta 4. suomenmaalaisen tarkka-ampujarykmentin 2. pataljoona etunenässä. Tarkka-ampu= jat ottivat rakuunat vastaan voimakkain hurraa-huudoin. Rakuunaosaston järjestyttyä radan viereen rivistöön ojensi tarkka-ampu= jien 2. pataljoonan komentaja everstiluutnantti Zdanov vertauskuvallisen leipä- ja suolalahjan eversti Grigorkoffille. Osaston saapumisen johdosta lähetti myös 4. rykmentin komentaja onnittelus= ähkeen Viipurista. Seuraavina päivinä saapui Lappeenrantaan vielä kaksi muuta osastoa uutta rakuunarykmenttiä.[57]

Eversti Grigorkoffin ilmoitett= ua Bobrikoville rykmentin perustamisesta lähetti Bobrikov rykmentille tervehdyksensä, jossa toivoi rykmentin sulautumista yhdeksi tover= illiseksi perheeksi ja yhtä maineikkaaksi kuin ne ratsuväkirykmen= tit, jotka olivat joukko-osastoon lähettäneet kaaderijoukkonsa. Bobrikov myös ilmaisi luottavansa siihen, että suomenmaa= ;lainen rakuunarykmentti tulisi palvelemaan uskollisesti tsaaria ja suurta Venäjää.

Rykmentin alku oli kuitenkin Kazanzovin mukaan työlästä aikaa, sillä Venäjä= ;n ratsuväkirykmentit eivät suinkaan lähettäneet uudelle rykmentille parhaimpia rakuunoitaan, vaan pikemminkin niitä, jois= ta halusivat päästä eroon. Vaatetus saatiin vähitellen yhtenäiseksi, punaisiin olkalappuihin ilmestyi rykmentin num= ero 55 ja Suomen rakuunarykmentin hevoset saivat uudet venä= jänkieliset nimet. Alkuvaiheessa paikalla olleen Suomen rakuunarykmentti= in kuuluneen silminnäkijän kertomuksen mukaan uutta rykmenttiä ja sen hallitsemaa kasarmialuetta ei järjestyksen ja p= uhtauden puolesta kuitenkaan voinut verrata aiempaan.[58]

Rykmentti vietti ensimmäistä vuosipäiväänsä 25.12.1901. Vuosijuhlan vieraaksi oli kutsuttu Lappeenrannan komendantti everstiluutnantti Trustalevski ja kaikki 4. suomenmaalaisen tarkka-ampujarykmentin 2. pataljoonan upseerit. Vuonna 1903 vihittiin suomenmaalaisen rakuunarykmentin standaari. Lipun vihki Suomen ortodoksinen arkkipiispa Nikolai.[59]

Lappeenrannan kaudella rykment= in komentajina toimivat.[60]

eversti Aleksander Grikorgoff

eversti Aleksander Sokolovski

eversti Sergei Vannovski<= /o:p>

eversti Pavel Skoropadski=

eversti Jevgeni Ševit#= 3;

eversti Nikolai Golovin

Rykmentin komentajana vuonna 1= 910 toiminut eversti Skoropadski nousi myöhemmin itsenäisen Ukra= inan hetmanniksi. Hänen jälkeensä komentajana ollut eversti Ševitš toimi myöhemmin Nikolai II:n adjutanttina.[61]

Vuosina 1914–1915 Lappeenrannassa ryhdyttiin laajentamaan varuskuntaa suurimittaisesti. Uudet sotilasrakennukset oli tarkoitettu 22. mörssäritykistödivisioonan pattereille, 3. suomenmaalai= sen tykistödivisioonan vuoristopatteristolle ja 11. suomenmaalaiselle tarkka-ampujarykmentille.[62]

Castrén mainitsee Lappeenrannassa majailleen sodan aikana monia eri joukko-osastoja ja erikoisjoukkoja. Kaupungissa oli sotilaita 105., 106. ja 115. tykistödivisioonasta, 367. jalkaväkirykmentistä ja= sen tykistöstä, 172. ja 181. jalkaväkirykmentistä ja 9. Turkestanin tarkka-ampujarykmentistä. Pitempään oli linnoituksessa 6. hevossotnia. Lisäksi kaupungissa majaili Kubanin kasakoita, autokomppania, suomenmaalainen piirievakuaatiovirasto, tarkastuskomitea ja vuodesta 1916 toipuvien sotilaiden komennuskunta.[63]

Venäläinen varuskunta pysytteli erossa vielä vuoden 1905 suurlakon tapahtumista Lappeenranna= ssa. Lakon alettua tosin siitä siirrettiin ilmeisesti Pietariin kaksi eskadroonaa ja kaksi jalkaväen komppaniaa. Varuskunnan komendantti lupasi, ettei kansalaisten kokouksia häirittäisi.[64]

Venäjän vallankumous vuonna 1917 sen sijaan aiheutti merkittäviä muutoksia my&oum= l;s varuskuntakaupunki Lappeenrannassa ja sen varuskunnassa. Toivasen mielest&a= uml; suuri venäläinen varuskunta osaltaan lietsoi voimakkaasti Lappeen= rannan asenteita Venäjällä maaliskuussa tapahtuneeseen vallankumoukseen. Tämän puhjettua varuskunnassa perusti myös Lappeenrannan työväestö 17.3. työväen järjestävän komitean ja kansanmi= liisin – Toivanen arvelee, että kansanmiliisin perustamisen s= ai aikaan nimenomaan venäläinen sotaväki. 18.3. sotavä= ;ki laski Pietarin esimerkin mukaan Lappeenrannan linnoituksen vankil= asta vangit vapaaksi. Kun seuraavana päivänä selvisi, etteivä= ;t vangit olleetkaan poliittisia vaan rikollisia, auttoi sotavä= ki miliisiä pidättämään jälleen heidät= ja suurin osa saatiinkin kiinni.

Maaliskuun lopussa, kun Pietar= issa haudattiin vallankumoustaistelun uhreja, pidettiin myös Lappeenra= nnan rantatorilla vainajien muistojuhla, johon osallistui venäläinen sotaväki ja suomalainen työväki. Tilaisuudessa muun muassa työväenyhdistyksen soittokunta soitti Kansainvälisen, j= ohon yleisö yhtyi. Toinen suuri joukkotapahtuma samana vuonna oli vapp= ujuhla, joka vietettiin marssin päätteeksi Tyysterniemen juhlakentällä. Vallankumouksen valtataistelukin näkyi L= appeenrannassa: Toivasen mukaan venäläinen sotaväki jakaantui jo kesällä 1917 menševikkeihin ja bolševikkeihin= .[65]

Kubanin kasakat lähtiv&au= ml;t kaupungista joulukuun alussa 1917, mutta ainakin varuskunnan päällikkö ja upseerit olivat vielä tällöin kaupungissa. Liisa Castrénin mukaan ei ole kuitenkaan todettavissa, kuinka paljon kaupungissa tällöin enää oli venäläisiä joukkoja. Joukkoja siirtyi vähitellen p= ois, mutta vielä vuoden 1918 alussa oli ainakin linnoituksessa venäläisiä sotilaita. Lappeenrannassa ei varuskunnassa levottomuuksista huolimatta päädytty tappoihin kuten esimerk= iksi Viipurissa, jossa linnoituksen komendantti ja viisi muuta upseeria surmattiin.[66]<= /o:p>

10.2 Suomalaiset joukot ennen asevelvollisuus= lakia

Suomen sodan jälkeen lakkautetun Ruotsi-Suomen armeijan tilalle perustettiin osittain aiemp= ien joukkojen miehistöstä vuosina 1812– 1813 kolme suomala= ista jääkärirykmenttiä. Jokainen niistä jäsentyi kahteen 600 miehen pataljoonaan. Joukkojen kokonais= vahvuus oli yhteensä 3 600 miestä. Rykmentit oli sijoitettu Turkuun, Vaasaan ja Viipuriin.

Joukot hajotettiin vuonna 1830, jolloin perustettiin ja sijoitettiin Katajanokalle "Ensimmäinen Suomen meriväestö". Täm&aum= l; oli vuoteen 1846 asti jo aiemmin perustetun Suomen kaartin eli "Henkivartion Suomen tarkka-ampujapataljoonan" kanssa ainoa suomalainen sotilasosasto. Vuonna 1846 esitti senaatti neljän uuden pataljoonan perustamista, mutta näistä saatiin aikaan v= ain Turkuun sijoitettu Suomen krenatööritarkka-ampujapatalj= oona. Krimin sodan syttyessä suomalaisen palkka-armeijan määrä oli 3000 miehen tienoilla. Sotilaiden lukumäärää nostettiin sodan vuoksi ruotuvä&sh= y;ellä. Väkirikkaasta Turun ja Porin läänistä perustettiin kaksi ruotupataljoonaa ja kaikista muista yksi. Kuhunkin pataljoonaan tuli 6= 00 miestä. Yhteensä miesten luku nousi lähelle 9 000:ta. Miehistä oli suurin osa eli noin 5 400 ruotumiehiä, loput pestattuja. Sodan loputtua 1856 kaikki pataljoonat pidettiin voimassa, mutta niiden miesluku vähennettiin puoleen.[67]

Sodan loputtua, Nikolai I:n ku= oltua ja Aleksanteri II:n noustua Venäjän johtoon uudistettiin maan sotalaitoksen kankeaksi ja byrokraattiseksi osoittautunut rakenne. Demo= ;bilisoinnin jälkeen oli Venäjän Euroopan puoleisessa osassa yksi kaartin= - ja yksi krenatööriarmeijakunta sekä kuusi armeijakuntaa. Jokaisessa armeijakunnassa oli kolme divisioonaa. Lisäksi oli erillisiä joukkoja, muun muassa 28 tarkka-ampujapataljoonaa, ratsuväkeä ja tykistöjoukkoja.

Suomen sotalaitosta ei sodan jälkeen demobilisointia lukuun ottamatta saatu perusteiltaan uudistetu= ksi, joskin tähän kyllä pyrittiin kenraalimajuri Casimir von Koth= enin johtamassa komiteassa. Armeijan rakenne perustui vielä ruotuja&sh= y;koon. Näin 2– 5 taloa muodostivat ruodun, joka varusti sotam= iehen varusteineen kruunun palvelukseen ja antoi rauhan aikana miehelle torp= an ja viljelysmaata. Nämä ruotujoukot muodostivat yhdeksän ruotutarkka-ampujapataljoonaa. Ne talot, jotka eivät varustaneet = sotamiestä, joutuivat maksamaan maksua, josta kertyi ns. sotilasrahasto. Sillä pidettiin yllä vähäisiä värvättyjä joukkoja – kaartia, meriekipaasia ja krenatööritarkka-ampujapataljoonaa.[68]

Pataljoonat lakkautettiin vuonna 1868, jolloin suomalaisista joukoista jäi jäljelle enää 600 kaartilaista ja 100 merisotilasta. Uudelleen suomalaisten joukko-osastojen perustaminen tuli ajankohtaiseksi, = kun Venäjän sotalaitos vuonna 1874 uudistettiin yleisen asevelvol= ;lisuuden pohjalta.[69]<= /o:p>

Suomalaisista joukko-osastoista ilmaantui Lappeenrannan seudulle ensimmäisenä Viipurin jääkärirykmentti. Se saatiin kokoon nopeasti, ja sen toiminn= an lasketaan alkaneen 11.11. 1812. Seuraavan vuoden maaliskuussa rykment&= shy;ti siirrettiin vartiopalvelukseen Pietariin, jossa se oli elokuun loppuun vuonna 1814. Kesällä 1815 se jaettiin kahteen pataljoonaan. Toinen niistä siirrettiin syksyllä 1817 Vaasaan ja osin siitä muodostettiin seuraavana vuonna opetuspataljoona, joka taas siirrettiin vuonna 1824 Helsinkiin.

Toinen rykmentin pataljoonista= oli ns. miliisipataljoona, joka oli koolla harjoituksissa kuukauden a= jan vuosittain.[70] Vuo&s= hy;nna 1817 määrättiin Viipurin läänin rykmentin pataljoonan kokoontumispaikaksi Lappeenranta. Päätö= ;ksen mukaan Lappeenrantaan sijoitettiin varusvarastoja sekä suunniteltiin marssireitit kokoontumispaikalle ja sieltä pois. Pataljoonan päällystö saapui Lappeenrantaan jo 23. toukokuuta. Päällystökokous kesti kuun loppuun asti, jonka jälkeen suurin osa päällystöstä lähti noutamaan komppanian&= shy;sa Lappeenrantaan.

Lappeenrannassa komppaniat järjestäytyivät ja majoittuivat. Harjoitukset pidettiin kaupungin ulkopuolella, kentällä joka 1880-luvulla laajennettiin suureksi leirikentäksi. Harjoitukset jatkuivat heinäkuuhun, jonka jälkeen komppaniat kotiutettiin. Harjoituksia johti pääosin everstiluutnantti H. Wärnhjelm. Pataljoonaa kävivät tarkastamassa Lappe= enrannassa rykmentin komentaja everstiluutnantti A. Broberg ja senaattori, kenraalimajuri H.C. Reuterskjöld. Harjoituksista jäi kaupunkiin muistoksi rykmentin pystyttämä Lappeen&s= hy;rannan taistelun muistomerkki.[71]

Vaikka Viipurin rykmentti ei o= llut Lappeenrannassa varuskuntana, olivat kesäharjoitukset Castrénin mukaan säännöllisiä ja usein rykmentti jätti talveksi vartijan harjoitusten aikana asuttamilleen vanhoille Saimaan laivaston rakennuksille. Vuoden 1825 jälkeen ei niissä kuitenkaan niiden rappeutumisen vuoksi voitu enää asua, ja sen jälkeen rykmentti lienee majoitettu j= oko telttoihin, Lappeen harjoituskentän läheisiin ky&s= hy;liin, kaupunkilaisten taloihin tai linnoituksissa tyhjill&aum= l;än olleihin kasarmeihin.

Kun jääkärirykm= entit hajotettiin vuonna 1827, jatkoi sijaan perustettujen tarkka-ampujapataljoonien 6:s Viipurin pataljoona edelleen leiriharjoituksia. Suomalaiset tarkka-ampujat olivat Lappeenrannan edustalla leirillä vielä kesällä 1830. Täm&au= ml;n jälkeen pataljoonat lakkautettiin.[72]

Viipurin rykmentin komentajana= toimi Viipurin läänin maaherra Carl Stjernvall. Hänen jälkeensä nimitettiin komentajaksi everstiluutnantti A. Broberg.[73]<= /o:p>

Uuden vaiheen Lappeenrannan suomalaisten joukko-osastojen historiassa aloitti 9. Viipurin tarkka-ampujapataljoonan perustaminen. Täällä valmisteltiin vuosien 1855 ja 1856 vaihteessa ruotujakoisen 9. Viipurin tarkka-ampuj= apataljoonan sijoittamista. Sen komentaja majuri Paul Bruun asettui Lappeenran= taan heti vuoden alusta tekemään järjestelyjä. Kaupunkiin varustettiin osastoa varten varustettiin sairaala= , ja tohtori Dammert myi pataljoonan varusvarastoksi tontin numer= o 19 toisesta kaupunginosasta. Tontti sijaitsi Kuninkaankadun varrella kaupungin laidassa leirikentän puolella. Lisäksi kaupun= ki rakensi pataljoonalle pajan ja asukkaat majoittivat seitsemä= n upseeria.[74]

Viipurin tarkka-ampujapataljoo= na kokoontui ensimmäisen kerran jo helmikuussa Heinjoella, jossa sen tarkasti kuvernöörin apulainen eversti Aminoff. Tämän jälkeen harjoitukset pidettiin Lappeenran&sh= y;nassa. Pataljoonan palvelus alkoi poikkeuksellisesti, sillä vuonna 1856 tarkasti edellisenä vuonna valtaistuimelle noussut keisari Aleksanteri II Suomen matkallaan tarkka-ampujat Lappeenrannassa. Keisa= rin saapuessa Lappeenrantaan 29. maaliskuuta 1856 olivat tarkka-ampuj= at vielä kaupungissa ja keisari tarkasti joukot raatihuoneen edustalla. Majuri Bruunin toimiessa tulkkina keisari kyseli Castrénin mukaan muun muassa miesten ampumataitoa, jota nämä eivät lyhyen harjoitusajan vuoksi vielä olleet ehtineet harjoitella. Suomalaisten joukkojen ohella keisarin vierailua juhl= istivat myös venäläiset tykkimiehet seisten rintamassa keisarin ruokailupaikan kauppias Savanderin talon edustalla. Keisari tarkasti myös kaupungin sotilassairaalan.[75]

Tarkka-ampujien ruotumiehet lienevät kesästä 1857 lähtien harjoitelleet säännöllisesti Lappeenrannassa. Vakituisempaa kaupungissa ol= oa merkitsi vuonna 1862 viidelle aliupseerille ja 22 miehelle järjestetty erityisharjoituskokoussarja, jota varten kaupungista vuokrattiin erillinen kouluhuone.[76]

Majoitusongelmista huolimatta kaupunkilaiset halusivat Viipurin tarkka-ampujien sijoittamista Lappeenrantaan. Castrénin mielestä intoa lisäsi se, ett&au= ml; kyseessä oli suomalainen joukko-osasto, ja toisaalta se, että monet kaupunkilaiset saivat sotaväestä myös tuloja. Eri= tyisesti liike-elämä vilkastui Krimin sodan aikana.[77]

Monet 600 miehen määrävahvuisen joukon jäsenistä olivat myös kotoisin Lappeenrannasta. Ainakin 1860-luvun alussa solmittiin myös us= eita avioliittoja lappeenrantalaisten kanssa.[78] Liisa Castrénin mukaan Viipurin ruotutarkka-ampujista kaupungin elämässä näkyi erityisesti sen komentaja Paul Bruu= n ja pataljoonan adjutantti alikapteeni Valfrid Colliander. Herännäisiin kuulunut Colliander harrasti erityise= sti koulutuskysymyksiä, perusti kaupunkiin kadettikouluun johtavan valmistuskurssin, piti yleisölle historiallisia esitelmiä ja saavutti suosiota "laajoilla tiedoillaan ja mestarillisella, lähes voittamattomalla esitystavallaan"= ;. Colliander kuoli vuonna 1860 alle 30-vuotiaana.[79]

Muutkin suomalaiset ruotutarkka-ampujapataljoonat saattoivat harjoitella Lappeenrannassa. = Harjoituksiin lähtö oli pataljoonien sijoituspaikoilla merkittävä tapahtuma. Esimerkiksi 4:nnen eli Kuopion pataljo= onan 2. ja 3. komppanian lähtiessä kesäkuun alussa 1855= vesitse Lappeenrantaan tuli kaupunkiin lähtöä seuraa&= shy;maan suuri joukko ihmisiä, jotka Kuopio Tidningin mukaan eläm&oum= l;ivät koko päivän kaupungissa. Kun lähdön hetki koitti, = oli Kuopion satama täynnä ystäviä, sukulaisia ja uteli= aita. Väki hiljeni vasta kun alettiin rukoilla, laulettiin virsi ja pataljoonan saarnaaja maisteri Blåfield – ehkäpä Krimin sodan innoi= ttamana – aloitti puheensa sano= in "Kun herra on kanssamme, niin kuka voisi olla meitä vastaan" ja jatkoi samaan tapaan. Kun laiva vihdoin lipui satamas= ta, sitä seurasivat hurraa-huudot.

Lappeenrantaan, tai oikeammink= in Lauritsalaan, höyrylaiva Seura ja sen vetämät kolme lotjaa, johon miehet oli lastattu, saapuivat 7.6. Lappeenrannassa joukkue= et harjoittelivat kaupungin lähellä olevalla kentällä ja odottivat samalla kuormastonsa saapumista Kuopiosta aina 21. päivään saakka. Tämän jälkeen pataljoona lähti Haminaan.[80]

Vuoden 1857 syksyllä oli Viipurin ruotutarkka-ampujien neljäs komppania jälleen seitsem&au= ml;n viikon ajan komennuksella Lappeenrannassa. Komppania harjoitteli täällä sotimisen lisäksi muitakin taitoja. Leirin päätteeksi järjestettiin komppanialle kokeet, joita seuraamaan pataljoonan komentaja oli kutsunut lappeenrantalaisiak= in. Viborg-lehden kirjeenvaihtajan mukaan tilaisuudessa laulettiin ensin muu&sh= y;tamia virsiä ja miehistö lauloi sen jälkeen neliäänises&= shy;ti. Tämän jälkeen pataljoonan adjutantti Colliander kuulusteli miehistöltä aritmetiikkaa. Seuraavaksi vuorossa o= li maantiede, joka lehden mukaan oli kaikkein mielenkiintoisin osa testistä. "Ilman liioittelua voi todeta, että se, kuka = ei ollut läsnä tuota testiä katsomassa, ei voi ymmärtää, kuinka suuren eron lyhyt 7 viikkoa voi tehd&a= uml; ihmisen tietämykseen. Kaikki maailman suuret satamat, meret, kaupungit jne. sanottiin ja osoitettiin kartalta tarkasti."

Lehti ihmetteli edelleen, kuin= ka miehistö oli oppinut tuon kaiken, kun samaan aikaan oli vielä harjoiteltu ja ammuttu. Suurimman ansion katsottiinkin kuuluvan luutna= ntti Collianderille, jolla oli ollut intoa opettaa sotilaita. Kuuluste= lun jälkeen majuri Bruun kiitti luutnanttia ja miehistöä ja jako= i 20 parhaalle palkinnoksi suomenkielisen Uuden Testamentin. Lisäksi saatiin vielä keittoa ja piirakkaa.[81]

Viipurin ruotutarkka-ampujat h= arjoittelivat maaliinampumista kaupungin lähikentällä, nykyi= ;sen lentokentän alueella. Esimerkiksi Lappeen kirkossa luettiin 29.4.= 1860 kuulutus, johon oli kirjoitettu:

&= nbsp; "Kuuloitus !

Tämän kautta tied&au= ml; annetaan että, Maanantaista siintä 7.p. ensitulevasta Touko kuusta alkain ja sitten joka päivä eteenpäin, Sotaväki harjoit= ta maalin ampumista Laagerin kangalla sillä paikalla kusta ennenkin sella= ista ampumista on pijetty; jinga tähen vaaroitetaan lähestymä= ;stä mainittua kangasta ja karjaansa sinne laskemasta.

&= nbsp; Lappeenrannassa 9:nen Jaetun Tarkk'ampuja pataljonan kansselista sinä 27. päiv&au= ml; Huhti kuuta 1860

&= nbsp; &nbs= p; &= nbsp; &nbs= p; &= nbsp; Överstelöjtnant Bruun"[82]<= /o:p>

Pataljoonan komentaja everstiluutnantti Paul Bruun erosi vuonna 1867 everstin virasta mutta j&aum= l;i edelleen kaupunkiin asumaan. Viipurin tarkka-ampujien Lappeenrantaan komenn= etun pataljoonan komentajaksi tuli Bruunin jälkeen everstiluut&sh= y;nantti August Bergenstråle. Suurten nälkävuosien yhteydess&au= ml; suomalaiset ruotutarkka-ampujapataljoonat kuitenkin lakkaute= ttiin ja näin myös Lappeenrannassa kokoontunut Viipurin tarkka-ampujapataljoona hajotettiin syksyllä 1868.[83]

10.3 Lappeenrannan reservimiehet

Vuoden 1878 asevelvollisuuslain mukaan arvottiin kutsunnassa osa miehistä palvelemaan vakinaisessa väessä kolme vuotta. Mutta jos asevelvollinen sai kyllin kor= kean arpalipun, määrättiin hänet reserviin. Reserviläi&= shy;siä taas koulutettiin viisivuotisen reservikauden kolmena ensim&= shy;mäisenä kesänä yhteensä 90 vuorokautta. Reserviläisten koulutusta varten määrättiin kuulutuksella helmikuussa = 1882 jokaiselle maan tarkka-ampujapataljoonalle oma reservipiirins&aum= l;, joissa kussakin oli neljä reservikomppaniaa.[84]

Lappeenrantaan sijoitettiin 8. Viipurin pataljoonan reservipiiriin kuuluva 29. reservikomppania. Vuonna 1882 suurin oli Turun piiri, jossa kutsuntaan osallistui 1= 435 miestä. Koko maasta oli yhteensä 8 666 reservimies= tä. Viipurin piirissä reservimiehiä oli vähi= ten – 789 miestä. Nämä jakautuivat vuoden 1882 kutsunnassa seuraavasti.

29. komppania &= nbsp; 237 miestä

30. &nb= sp; = 239

31. &nb= sp; = 147

32. &nbs= p; &= nbsp; &nbs= p; 163[85]

29. reservikomppanian alueeseen kuuluivat Viipurin kaupunki, Viipurin maaseurakunta, Johanneksen pitäjä, Koiviston ja Säkkijärven pitäjät, Lappeenrannan kaupunki, Lappeen ja Taipalsaaren pitäjät.[86]

Lappeenrannan reservikomppanian ensimmäiseksi päälliköksi nimitetty Berndt von Hertzen = sai vakinaiseksi alipäällystöksi vääpeli Waldemar Sirénin ja kouluttaja-aliupseereiksi nuoremmat al= iupseerit, joilla oli sangen keisarilliset etunimet Aleksanteri Jaatine= n, Aleksanteri Träskman ja Konstantin Wanhanen.[87] Tämän vakituisen päällystön lisäksi mä&a= uml;rättiin kesiksi kouluttajat Viipurin tarkka-ampujapataljoonasta.[88]

Lappeenrannan reservikomppanian ensimmäiseksi kesäksi komennettiin siihen kesäkuun lopussa 1883 Viipurin tarkka-ampujapataljoonasta välskä= ri Wilhelm Stenholm, signalistit Tuomas Kukko ja Matti Korman sek&au= ml; 14 tarkka-ampujaa. Vielä heinäkuun alussa saapui ope&sh= y;tusupseeri vänrikki Hellman paikalle.[89]

Heinäkuun alkupuolella reservikomppania alkoi saada Viipurin tarkka-ampujapataljoonasta välineitä reservikokouksen tarpeisiin. Heinäk= uun neljäntenä saapunut materiaali antaa jonkinmoisen kuvan reservikomppanian koostumuksesta, varustuk&s= hy;sesta ja yleisemminkin sen esineellisestä ympäristö= stä.

Heinäkuun neljänten&= auml; 1883 reservikomppaniaan saapui

Patjanpäällisiä= 302, Tyynyjä 302, Hihnoja päällystakkeihin solkineen 302, Telttoj= a 2, Telttatarpeita, Nappeja 2, Tukia 2, Kulmapaaluja 8, Nuorakimppuja 2, Kuppej= a 8, Paaluja 8, Nappuloita 40, Koneita tarpeineen huoneampumiseen 8, Patruunatas= kuja 47. Komppanian sairaalaan toimitettiin Paitoja 12, Alushousuja 12, Lakanoita 24, Tyynyn päällisiä 18, Esiliinoja 3, Patjanpäällisiä 6, Pyyheliinoja 6, Yönuttuja 6, Villapaitoja 3.[90]<= /o:p>

Hiukan myöhemmin komppani= aan toimitettiin vielä Lakkeja 302, Päällystakkeja 302, Asetakke= ja 302, Voimistelupaitoja 302, Liinahousuja 302, Kaulaliinoja 302, Mustattuja saappaita 152, mustaamattomia saappaita 57, Uusia kiväärejä pistimineen 296, Vanhoja kiväärejä huoneampumista varten 8, = Suolivöitä 301, Solkia ja renkaita suolivöihin 301, Sapeli vääpelille 1, Suolivyö sapeliin 1, Ruuvitalttoja 296, Pesureita 296 ja Pesumukeja 29= 6.[91]

Heinäkuun kuudentena 1883 reservikomppaniaan saapui pääosa eli 208 reservimiestä. Sama= na päivänä pidetyssä lääkärintarkastuk= sessa todettiin saapuneista miehistä 36 sotapalvelukseen kelpaamattomaksi. Seuraavana päivänä nämä poi= stettiin rullista. Myöhemmin lehtitiedot kertoivat Lappeenrannas= sa reservimiehiä ilmoittautuneen riviin 214 läsnäole&= shy;vaa ja 26 jääneen pois. Reservimiesten käytös oli leht= itietojen mukaan yleensä hyvää, joskin viimeisenä iltana oli Lapp= eenrannassa vietetty meluisaa elämää.[92]

Seuraavana aamuna alkoi komppa= nian tarkkaan säännelty arki. Reservimiesten käsikirja opasti seuraavasti: "joka aamu, heti noustuansa, tulee hänen p= anna järjestykseen makuusijansa, harjata vaatteensa, puhdistaa na= pit, saappaat ja hihnat; huolellisesti paikata se mikä ehkä on rikki mennyt; tarkastaa ja pyyhkiä kiväärinsä; pestä kasvonsa, kaulansa, korvansa ja kätensä, huuhtoa suunsa ja kammata tukkansa, jonka tulee olla lyhyeksi leikattu, mutta ei ajeltu niskas&s= hy;ta ja ohimoilta. Sittenkuin hän on lukenut aamurukouksensa, on h&aum= l;n valmis menemään aamutarkastukseen".[93]

Alkuvaiheessa reservimiehill&a= uml; oli edessä tukan leikkuu, saunominen ja varusteisiin tutustu= minen. Tämän jälkeen alkanut koulutus Saarisen mukaan sisä= ;lsi pääasiassa ampuma- ja yleistä koulutusta, ampuma&s= hy;koulutusta hivenen painottaen. Tämä alkoi aseen käsittel= ystä, siirtyi tähtäysharjoituksiin ja paukkupatruun= a-ammuntaan ja päätyi kovapanosammuntoihin. Aseena oli 1870-luvulla Venäjän jalkaväen käytt&aum= l;mä 4 linjan kivääri eli kehittäjänsä, ame&s= hy;rikkalaisen kenraali Berdanin mukaan kutsuttu ase. Yleinen sotilaskoulutus käsitti sulkeis- ja avoharjoituksia, marsseja ja m= anöövereitä sekä sotilasvoimistelua. Lisäksi opetettiin jon&sh= y;kin verran muassa lukemista, laskentoa ja kirjoitusta. P&au= ml;ivät olivat lyhyen koulutusajan vuoksi pitkiä. Aamupäivä= ;palvelus kesti yleensä klo 8–11 ja ruokatauon jälkeen klo 15= 211;18. Vapaa-ajastakin kului osa harjoituksiin.[94]

Ensimmäisen kerran reservikomppaniasta pääsi heinäkuun puoliv&au= ml;lissä kirkkoon 25 miestä ja aliupseeria vänrikki Hellman= in johdolla.[95] Osa reservimiehistä ei jaksanut koko harjoitusaikaa. 16. heinäkuuta jouduttiin neljä miestä päästä= ;mään "kivuliaisuuden vuoksi" kotiin. Toisaalta myös yksi sairauden takia 6. päivän ilmoittautumisesta myöhäs= ;tynyt reservimies saapui komppaniaan vasta 18. päivänä.[96]

Reservikomppaniassa tuotti ong= elmia aluksi eräs komppanian aliupseeri. Hän kävi luvatta kau= pungissa, hankki luvattomalla tavalla viinaa ja joi itsensä kolmen komppaniaan komennetun Viipurin tarkka-ampujan kanssa juo&sh= y;vuksiin. Rangaistukseksi syylliset määrättiin arestiin, joka kuitenkin muutettiin "2 tuntiin kiväärillä&qu= ot;. Myöhemmin kyseinen aliupseeri lähetettiin juopumuksen ja epäasiallisen kielenkäytön takia Viipurin pataljoo= naan rangaistavaksi.[97]

Reservimiehet pääsivät lauantaisin kotilomalle, jolta oli palattava sunnuntai-iltana. Niille, jotka eivät esimerkiksi pitkän matkan vuoksi halunneet käyttää kotilomaa, järjestettiin kenraalikuvernöörin vuonna 1886 antaman määräyksen perusteella sunnuntai-iltoina lauluharjoituksia, pelejä, tansseja muuta vastaavaa.[98]<= /o:p>

9.8.1883 reservikomppania= an tuli toinen reservimiesten erä. Nyt olivat vuorossa vuoden 1882 kutsun= nan reservimiehet, joita saapui komppaniaan 240. [99]

Reservimiesten palvelus ei päättynyt ensimmäisen kesän päiviin, vaan viel&aum= l; oli käytävä komppaniassa kahden kesän aikana. Ensimmäisenä kesänä oltiin komppaniassa 45 vuoroka= utta, toisena 30 ja kolmantena 15 vuorokautta.[100]

Syyskuun lopussa 1885 piti Vii= purin pataljoonan päällikkö eversti Mallén reservimiehille lopputarkastuksen. Sen kohteena olivat kolmannen kesänsä harjoitukset päättävät reservimiehet eli siis vuonna 1883 aloittaneet. Kaksipäiväisessä tarkastuksessa tutkittiin ensin ampumataito, ja sen jälkeen oli manööveri isolla leirikentällä. Ensimmäi= set reservimiehet saivat tarkastajalta runsaasti kiitosta ja lähtiv&a= uml;t perjantaipäivänä, Lappeenrannan Uutis&sh= y;ten mukaan, "täysin oppineina viimeisen kerran kokousp= aikastaan".[101]

Reservikomppaniajärjestel= mää kritisoitiinkin. Lappeenrannan reservikomppanian lopett= aessa syksyllä 1886 senvuotiset harjoituksensa pohti Östra Finland= -lehti reservikomppaniajärjestelmän tehoa. Katsoja ei lehden mukaan voinut asettaa reservimiesten harjoituksille k= ovin suuria vaatimuksia; oli selvää, ettei metsästä tullut maajussi voinut kolmessa kuukaudessa oppia kaikkea niin hy= vin kuin aktiivipalvelusmiehet kolmessa vuodessa. Siksi reservimiesten kanssa pitäisikin keskittyä vain sodankäynnin kannalta tärkeimpiin taitoihin, kuten esimerkiksi maali= inampumiseen. Yleensä pitäisi koulutusajan 90 päivää o= lla lehden mukaan vain yhdessä kesässä.

Lehti puuttui myös aikais= empina vuosina 29. reservikomppaniassa esiintyneisiin kouluttajien väkivaltaan ja raakuuksiin. Tällaisen oli nyt todettu vä= ;hentyneen. Kirjoittaja oli kuitenkin sydämistynyt siitä, että rese= rvikomppanian päällikkö oli määrännyt vierailukiellon = komppaniaan. Koskaan aikaisemmin ei edes aktiivipataljoonissa ollut tehty näin. Kirjoittajan mielestä oli alhaista, ettei yleisö, joka sentään piti yllä varuskuntaa, päässyt käymään poikiensa "kotiin".[102]

Lappeenrannan reservikomppanian toiminta jatkui ensimmäisten vuosien mallin mukaan aina vuoteen 1= 899 asti. Joskus komppania harjoitteli myös vakinaisen pataljoonansa kanssa joko leirikokouksen tai muussa yhteydessä. Täll&= ouml;in harjoitukset liittyivät Viipurin pataljoonan toimintaan. Esi= merkiksi vuoden 1884 matkasta kertoi Ilmarinen-lehti elokuun numerois= sa.

Pataljoona herätetti= in Viipurissa keskiyöllä ja lähti marssille kohti Lappeenrantaa kello kolmen aikaan. Ennen lähtöä na= utittiin ruoaksi hernekeittoa. Lappeenrantaan saavuttiin marssin jälkeen juhlavissa merkeissä. Pataljoona mars= si Porilaisten marssin soidessa ja suuren ihmisjoukon seuraamana halki kaupungin. Leiripaikka oli Lappeenrannan reservikomppa= nian harjoituskentällä, jonne päästyä&au= ml;n Viipurin tarkka-ampujat pystyttivät teltat, söivät= ja joivat. Leiriohjelmaan kuului taisteluharjoituksia, joita käytiin välillä yhdessä reservikomppanian kan= ssa. Yhtenä päivänä tarkka-ampujat pääsivät L= appeenrannan torille, jossa kaupunkilaiset kestitsivät vieraita viin= aryypyillä, oluella ja nisuilla. Kaupungin edustaja piti lisäksi toril&s= hy;la puheen, jossa kiitti pataljoonaa hyvästä käytöksestä ja toivotti onnea. Viikon kestäne= iden harjoitusten jälkeen pataljoona palasi jälleen mars= ;sien Viipuriin.[103]

Myös vuonna 1889 Viipurin pataljoona kävi Lappeenrannassa. Marssi alkoi 18.7. ja kesti kolme päivää ja kaksi yötä. Matka oli niin rankka, ett&a= uml; lopussa tarvittiin jo sairaskärryjäkin avuksi. Perille päästyä käskettiin osa pataljoonan miehistä h= eti ampumaharjoituksiin, jotta nähtäisiin, miten väsyneet marssi= sta tulleet miehet ampuivat. Lisäksi alkoi sataa. Tämän jäl= keen sentään päästiin syömään hernekeit&= shy;toa ja jokainen sai vapaasti levätä. Seuraavana päivänä osa miehistä laskettiin kirkkoon.

Maanantaina alkoivat harjoituk= set, Viipurin Sanomien mukaan tehtävinään muun muassa välima= tkan arviointi, etuvartiopalvelus, kenttäammunta, sapöörihautojen kaivu ja ketjuäksiisi. Kerran= oli myös "trevoka" eli hälytys ja sen jälkeen lehden mukaan alkoi pikkusota. 2.8. pidettiin ampumakilpailu. 5.8. juhlittiin pataljoonan vuosijuhlaa. Ensin pidettiin kir= kkoparaati soveliaalla paikalla lähellä olevassa metsässä= ;, minkä jälkeen soitti soittokunta. Sitten piti pastori Lind&s= hy;holm saarnan ja rukouksen, lähinnä keisarin puolesta. Tämän jälkeen piti pataljoonan komentaja puheen. Lopuksi hurrattiin use= aan otteeseen: muun muassa keisarille, Suomelle, Suomen sotav&au= ml;elle, kenraalikuvernöörille, kenraaliluutnantti Ramsaylle ja miehistölle itselleen. Päivällis= ellä miehistöä kestittiin Viipurin Sanomien mukaan "aika ta&= shy;valla". Normaalin annoksen lisäksi joka miehelle annettiin nisuleipä, vähän sianlihaa ja potaattihöystett&aum= l;. Takaisin Viipuriin lähdettiin 6.8. Matkalla oli vielä mars&s= hy;sin ensimmäisessä yöpymispaikassa taisteluharjoit= us Lappeenrannan reservikomppanian kanssa.[104]

Reservikomppanian normaalielämästä poikkesivat vuoden 1885 kesän harjoitukset keisarin vieraillessa Lappeenrannassa. Res= ervikomppania, jossa vuoden 1883 kutsunnan miehet olivat kolmannen kesä= ;n harjoituksissaan, osallistui viidentenä elokuuta paraatiin ja seuraavana päivänä manööveriin, jota kei= sari seurasi. Komppania sai keisarin kiitokset sotilaallisis= ta taidoistaan ja lisäksi Aleksanteri kysyi, kuinka kauan kompp= ania oli ollut koottuna harjoitukseen.

Loppuparaatin jälkeen saa= tiin tietää keisarin käyvän reservikomppanian parakeill= a. Nyt miehet marssitettiin pikavauhtia komppaniaan ja ryhmitettiin ilman kivääreitä molemmin puolin miehistö= ;parakin sisäänkäyntiä. Pian keisari saapuikin puolisonsa seurassa lipuin ja kukkaköynnöksin koristellulle alueelle. Ensin keisaripari astui sisään miehistöp= arakkiin, joka tarkastettiin perusteellisesti. Samalla keisari ky= seli reservimiesten koulutuksesta, lukumääräst&aum= l; ja heidän tekemisistään talven aikana. Aleksanteri oli ainakin reservikomppanian päällikön raportin mukaan tyyty&sh= y;väinen parakin mukavuuteen ja erityisesti ilmanvaihdon toimivuuteen= .

Parakilta käveltiin upseeritaloon, jota keisari piti huoneet nähtyään tarkoituksenmukaisena ja viihtyisänä. Erityisesti ihail= tiin verannalta Saimaalle avautuvaa näköalaa. Upseeritalolta käveltiin komppanian keittiölle, jossa keisaripari mais= toi valmistuvaa ruokaa. Komppanianpäällikkö Hoffströmin mukaan ruokalajina sattui olemaan hernekeittoa, jonka keisarilliset makutuomarit arvostelivat erittäin hyväksi. Ylipäätään keisari piti myös keittiötilo= ja toimivina. Tämän jälkeen katseltiin vielä komppanian muita rakennuksia, ja sitten keisaripari siirtyi kaupunkiin.[105]

Hernekeiton osuminen ateriaksi= ei ollut ihme, sillä reservimiesten ruokalista sisälsi pääosin keittoja suolakalan ohella. Reservimiesten ruokavaliosta voidaan ottaa esimerkiksi vuoden 1895 viikoittain samana pysynyt ruokalista.[106]

Päivä &= nbsp; Aamiainen = Lounas &= nbsp; &nbs= p; Päiv&a= uml;llinen

Su = ; Suolakala ja = &nb= sp; Perunakeitto &nb= sp; = Velli

&= nbsp; tee=

Ma = ; Suolakala ja &nbs= p; Hernekeitto= = Velli

&= nbsp; tee=

Ti = ; Suolakala ja &nbs= p; Kaalikeitto= = Puuro

&= nbsp; tee=

Ke = ; Suolakala ja = &nb= sp; Hernekeitto = Velli

&= nbsp; tee=

To = ; Suolakala ja &nbs= p; Kaalikeitto= = Puuro

&= nbsp; tee=

Pe &nbs= p; Suolakala ja = &nb= sp; Hernekeitto = Velli

&= nbsp; tee=

La &nb= sp; Suolakala ja &= nbsp; &nbs= p; Hernekeitto = Puuro

&= nbsp; tee=

Vuoden 1885 leiri ja keisarivi= erailu meni ilmeisesti kaikin puolin hyvin, sillä Suomen sotaväen päällikkö kiitti elokuun lopussa kaikille leiriin osallistuneille joukko-osastoille lähettämässä&aum= l;n kiertokirjeessä niitä hyvästä suorituksesta. Reservikomppaniaan saapuneessa kiertokirjeen suomennoksessa Ramsay kirjoitti muun muassa:

"Jo ennen leirikokouksen = alkua olin minä täydellisesti vakuutettu siitä, että jokainen upseeri, niin myös joka ainoa alipäälliköist&a= uml; ja miehistöstä tekisivät kaikkia, jotta joukot Hänen Majesteettinsa tarkastaessa esiintyisivät paraiten. Ja tämä minun vakuutukseni toteentui täydellisesti..."= ;[107]

Viipurin pataljoonan reservipi= irin esikuntaupseereina olivat everstiluutnantit Carl Julius Stjernvall ja Oskar Adolf Järnefelt. Lappeenrannan reservikomppanian päällikköinä toimivat

majuri &= nbsp; Berndt von Hertzen

everstiluutnantti &= nbsp; Berndt Hoffström

kapteeni = &nb= sp; Emanuel Wikberg

kapteeni = ; Otto Palmroth[108]=

Lappeenrannan reservikomppa&sh= y;nia piti viimeiset harjoituskokoukset kesällä 1899. Lopullisesti komppanian toiminta lakkautettiin vuonna 1902.[109]

Pentti Viskarin laatiman Lappeenrannan reservikomppanian vahvuuksia eri kesinä seuraavan tauluk= on mukaan harjoituksissa kävi komppanian toiminnan aikana yhteens&au= ml; 7042 reservimiestä.[110]

Eri vuosina vahvuus jakautui seuraavasti

Kesä = Komppanian kokonaisvahvuus kesän aikana

1883 &nb= sp; 448 &= nbsp; &nbs= p; &= nbsp;

1893 &nb= sp; 368

1894 &nb= sp; 375

1895 &nb= sp; 351

1896 &nb= sp; 331

1897 &nb= sp; 355

1898 &nb= sp; 397

1899 &nb= sp; 467

1884 &nb= sp; 613

1885 &nb= sp; 579

1886 &nb= sp; 469

1887 &nb= sp; 422

1888 &nb= sp; 359

1889 &nb= sp; 420

1890 &nb= sp; 384

1891 &nb= sp; 352

1892 &nb= sp; 352

1893 &nb= sp; 368

1894 &nb= sp; 375

1895 &nb= sp; 351

1896 &nb= sp; 331

1897 &nb= sp; 355

1898 &nb= sp; 397

1899 &nb= sp; 467[111]

11 LEIRIKOKOUKSET

11.1 Ensimmäiset leirit vuosina 1885 ja = 1888

Alkukesällä 1885 pid= ettiin Lappeenrannassa ensimmäinen suuri suomalaisten asevelvollisten leiri. Tarkka-ampujapataljoonat, lehtitietojen mukaan yhteensä noin= 4 500 miestä[112] saapuivat varuskunnistaan Lappeenrantaan. Suurin osa niistä matku= sti junalla, Viipurin pataljoona marssi ja Saimaan seudun pataljoonat tuotiin vesitse. Mikkelin tarkka-ampujapataljoona tuli tänne neljällä lotjalla ja kahdella höyr= yaluksella. Miehistö sijoitettiin lotjiin ja upseerit tulivat höyry= laivalla. Mikkelissä käytiin lähtöpäivänä= ; 14.6. ensin kirkossa läh= törukouksessa ja siirryttiin rankassa vesisateessa aluksiin. Matkalla pataljoonan soittokunta soitti ja laulajat lauloiv= at. Matka kesti yli yön ja seuraavana päivänä oltiin L= appeenrannassa.[113]

Asevelvollisten sotilaiden mat= ka Lappeenrannan leirille herätti väestössä suurta kiinnostusta. Muun muassa Turun pataljoonan matkatessa junalla ko= hti Lappeenrantaa oli kaikilla pysähdysasemilla kasapäin ute= ;liaita.[114] Viipurin pataljoona tuli muista pataljoonista poiketen leirille marssi= en. Viipurissa saatteli sotilaita runsas joukko, jonka Ilmarinen-lehti väitti suurimmalta osaltaan koostuneen "nuorista tyttö-hempukoista". Sotilaat marssivat ensin kymmenen v= irstaa, kunnes lepäsivät ja sammuttivat janoaan lähita= ;loista ostetulla maidolla. Yöpymispaikkaan Torikan kylään saavuttiin laulaen ja musiikin soidessa. Seuraavana päivänä päästiin Lappeenrantaan. Siel&sh= y;lä oli useita pataljoonia ihmettelemässä pölyisiä= ; ja matkasta väsyneitä marssijoita. Leirillä levät= ;tiin hetki, moni asevelvollisista ensimmäistä kert= aa "vaatteesta tehdyssä tuvassa". Tämän jälkeen saatiin hernekeittoa, jota "pojat halulla popsivat aikalailla".[115]

Kaksi tykkipatteria saapui Lappeenrantaan rautateitse heinäkuun alussa.[116] Tykistöosaston mukanaolo oli uutta monille asevelvollisista, jois= ta Kaiku-lehden mukaan "useimmat eivät ole koskaan nähneet kanuunaa".[117]

Kesä- ja heinäkuun vaihteessa leirille tuli myös 18 kadettia Haminan kadettikoulusta ottamaan osaa harjoituksiin. Kadetit erottuivat leirillä punalakk= isina; niitä he joutuivat pitämään, kunnes suorittiv= at kokeen, jonka jälkeen saivat päällystöunivorm= ut ylleen.[118]=

Hämeen Sanomien Lappeenra= nnan leiriltä saaman kirjeen mukaan kaupungin ennen niin hiljainen elämä muuttui sotilaiden saavuttua tavattoman vilkkaaks= i. Maaseudun asukkaat toivat tavaroita kaupunkiin, jossa ne menivät hyvin kaupaksi. "Tämä siis vähän virkistää elämää näissä yksinäi= ;sissä seuduissa, joiden keskellä Lappeenrannan kaupunki sijai= tsee."[119] Leiriä varten saapui tänne Viipurista useita ajurei= ;ta. Ratsupoliisejakin oli lähetetty valvomaan yleistä järjestystä leiripaikan läheisyydessä.[120]

Leiri herätti siviiliväessä suurta uteliaisuutta ja sitä käviv&a= uml;t päivittäin katsomassa "korkeammat ja alemmat vieraat; sillä kaikilla, alkaen kreivistä mökkiläiseen saakka, on täällä omaisiansa."[121] Leiriä katsomaan tulleita uteliaita kiinnostivat mahdollisten omaisten lisäksi teltat ja muut sotilaiden tarvikkeet; ehkä eniten huomiota herättivät kuitenkin sotilaiden harjoitukset ja sotilaiden neliääninen laulu, jollaista ei liene ainakaan yhtä laajassa mitassa paikkakunnalla aiemmin kuultu. Laulua harrastettiin runsa= asti, aina harjoitusten jälkeen komennettiin komppanioissa laulajat eteen ja marssikäskyllä alkoi myös laulu.[122]

Lehdistön mukaan ennen leirikokousta pelättiin Lappeenrannassa jonkin verran yleisen järjestyksen häiriöitä. Leirin alussa tämä il= meni sotamiesten vieroksuntana. Eräs Uuden Suomettaren haastat&sh= y;telema Oulun pataljoonan mies kertoi, että ihmiset Lappeenrann= assa näyttivät kammoavan heitä, varsinkin naiset: "= ;jos kuitenkin sattumalta kohtasivat joitakuita sotamiehiä, = niin heti tekivät näin" (tämän sanoessaan peitti hän silmänsä kämmenellään) "vaikka kyllä sormien välistä tirkistelivät, = kuin hiiri lattianraosta." "Luulivat kai", lisäsi hän, "meitä samanlaisiksi kuin ryssät Parolan lei&= shy;rissä". Uuden Suomettaren kirjeenvaihtaja piti pelkoa turhana, sillä leirissä pidettiin hyvää kuria ja sotamiesten käytös oli moitteeton. Tämän kaupunkilaiset tunnustivat= kin lehden mukaan leirin loppupuolella ja kokousten toivot&= shy;tiin jatkuvan tulevaisuudessakin.[123]

Sotaväen ja siviiliväestön suhteissa ilmeni joskus kitkaakin. Lappe= enrannan Uutiset kertoi 22.9.1885 kaupungissa kesäisen suuren sotaharjoi&s= hy;tuksen aikana erään ajurin sanoneen kauppias Ruotzin puod= in kohdalla tykkiväen läsnäollessa "perkele"= ;. Tästä eräs kaupunkiin sijoitetun tykkiväen upseeri kapteeni Staecker, pahastui niin, että lähetti = kirjeen maistraatille vaatien ajurin rankaisemista. Maistraatti ei lehden mukaan voinut kuitenkaan tehdä mitään, sillä ajurin numeroa ei saatu selville. Maistraatin käytöksestä sydämistynyt kapteeni valitti edelleen Helsinkiin.[124]=

Asevelvollisten leirin arkea o= livat ampumakoulutus ja tarkastukset, taistelu- ja paraatiharjoitukset.= [125] Harjoittelua motivoi erityisesti odotettu keisarivierailu. O= sin tähän liittyen pidettiin kenraali Ramsaylle jo 26.6. 1885 pa= raati, jota johti Viipurin pataljoonan komentaja Wallén. Siinä ka= hdeksan asevelvollista pataljoonaa muodostivat yhdessä kaksi prikaat= ia, ja vain kaartin pataljoona oli erikseen.[126]

Samana päivänä saapunut kenraalikuvernööri Heiden kiersi seuraavana päivänä Ramsayn ja kuvernööri von Daehnin kanssa leirissä. Kierroksen päätteeksi kuultiin muutamia musii= kkikappaleita, joita esitti 220-miehinen kuoro. Esityksiä pidettiin mainioina ja kapellimestari Leanderia kiitettiin kovasti. Lappeenrannasta Heid= en matkusti Pietariin ilmoittamaan leirikokouksesta keisa&= shy;rille.[127]

Turkulainen Aura-lehti julkaisi Lappeenrannan leiriltä 30.6.1885 lähetetyn kirjeen, jossa nimimer= kki "Jäykkä" kertoi leirialueella olleen juhannuksena toistakymmentä kokkoa. Leirillä vietettiin vapaa-aikaa ja musiikki soi. Lopuksi kirjeen mukaan alettiin tanssia Karjalan kaunotarten kans= sa. Leirillä oli ennen juhannusta jo ensimmäinen yhtei= nen paraati, jota komensi kenraaliluutnantti Ramsay. Tämä ei onnistunut kiitettävästi, sillä kirjeen mukaan kuuma, h= elteinen päivä oli veltostanut miehet ja hirveä pöly ja tuh= ka, joka nousi epätasaisesta nurmesta, teki kaunomarssin ja juoksun lähes mahdottomaksi.

Perjantaina iltapäivällä kokoontuivat leirijoukot telttarivien eteen etulinjalle juhlapukuisina. Kenraalikuvernööri kul= ki rintamaa pitkin ja tervehti venäjäksi jokaista pataljoo= naa. Kunkin pataljoonan soittokunnat soittivat pataljoonansa marssia Heydenin kulkiessa ohi. Auran saaman kirjeen mukaan tällä tavalla otettiin aina leiriin saapuvat korkeammat päälliköt vastaan. Tapaa nimitettiin "leiriin sisäänotoksi". Juhannuksen jälkiviikolla= ei leirillä tavanomaisten harjoitusten ja ampumisen lisäksi ollut merkittäviä tapahtumia. Kirjeen kirjoittajan mukaan leiriläiset kävivät päivittäin uimassa Saimaassa, jonne oli telttalinj= asta matkaa vain puoli virstaa.[128] Uimarannalla oli ajoittain jopa 2000– 3000 miestä.[129]

2.7. 1885 päivätty k= irje kuvasi edelleen leirielämää. Kiirettä oli pitänyt = ja kuivaa. "Koko leiriolomme ajan on ollut yhtäläinen pölytys sillä ainoastaan kolme erää on satanu= t... Harjoitusten välitunnit on aina siivoustöitä, jos ei it= se kentällä ja telttalinjalla, niin sitten telttarivien takai&s= hy;sessa metsässä, joka puiston tapaiseksi siivotaan ja tasataan= ." Harjoituksia kirjoittaja piti rankkoina ja monen olikin täyt= ynyt lähteä rivistä kesken harjoituksen. Jotkut valittivat rintaansa ja monilla olivat jalat kipeitä. "Saadaan nähdä, jos eletään, että monen keuhkot ovat perin = turmeltuneet kun leiriaika loppuu tuosta tuhkasta ja mudasta, jota joka askele= ella savupilvenä sieraimiin tupruaa". Ramsay piti = 2.7. taas paraatin, ja nyt se onnistui hyvin.[130]

Heinäkuun helle lisä= si leiriharjoitusten raskautta. Esimerkiksi heinäkuun lopussa oli yl= i 30 astetta varjossa ja harjoitukset tehtiin kuuma talvilakki päässä, hartioilla sinellirulla kattiloineen ja raskas kivääri kädessä. Oulun lehti näki asiassa valoisammankin puolen: palkintona oli erinomaisen hyvä ruokahalu, hyvä terveys ja sikeä, makea uni. Erityisen rasittava harjoitus o= li heinäkuun lopussa. Ensin marssittiin ja juostiin ampumaketjussa virstamääriä kovassa helteessä metsien lä= ;pi ja viimein rynnäköitiin vanhoja linnoitusvalleja vastaan, joille kiivettiin toisten olkapäiltä. Samana i= ltana tuli vihdoinkin rajuilma. Satoi niin rankasti, että koko leirikenttä oli yhtenä järvenä; kaartin pa&sh= y;taljoonan teltat olivat vähän ylemmällä maalla, mutta Uudenm= aan, Turun ja Vaasan pataljoonan alueella oli paikoin vettä polvia myö= ten.[131] Hämeen Sanomat kertoi vettä olleen niin runsaasti, että eräs asevelvollinen oli uinut ulos teltastaan.[132]

Auralle 20.7.1885 lähettämässään kirjeessä leiriläinen ker= toi Ramsayn alkaneen pitää ampumatarkastuksia Suomen sotavä= elle. Torstaina oli Turun ja Hämeen pataljoonien tarkastukset. Turun pataljoonan ammunta onnistui erinomaisesti – kirjoittajan mukaan komppanioi= den yhteistulos oli "yli oivallinen, kaikkien arvolauseitten ulkopuolella". Ramsay oli kiittänyt ampujia kahdesti. 3. heinäkuuta odotti Turun pataljoonaa Ramsayn pitämä= miehistön yleinen katselmus ja kanslian ja kassavarain tarkastus.[133]

Hufvudstadsbladetin toimittaja kuvasi elävästi ennen keisarivierailua pidettyjä paraatiharjoituksia. Kirjoittaja lähti kaupungista leirille aamul= la klo 8.30. Siellä oli jo täysi hyörinä päällä. Eri pataljoonat harjoittelivat jo kello seitsemästä alkaen. Kenraaliluutnantti Ramsayn tie= dettiin tulevan kello kymmeneltä pitämään harjoituspa= raatia. "Hetken vain ehtivät joukot levätä, kun trumpet&sh= y;tisignaalit kutsuivat ja pataljoonat astuivat musiikin tahdissa kentälle. 5000R= 11;6000 miestä järjestyi nopeasti. Ensin Ramsay teki kierroksen joukkojen läpi ja tervehti niin päällystöä ja miehistöäkin. Sitten hän nousi ratsaille ja siirtyi ken= tän länsipuolelle adjutantteineen. Eri soittokunnat olivat taas toise= lla puolella kenttää. Kun oli soitettu marssi, paraati alkoi.&qu= ot; Hufvudstadsbladetin mukaan hikipisarat helmeilivät kesä= kuumuudessa sotilaiden kasvoilla ja paksu pölypilvi leijaili marssijoiden ympärillä. Ramsay oli tyytymätön ensimm&= auml;iseen harjoitukseen, joten se toistettiin vielä. Sen jälkeen seurasi juoksumarssi, ja kun ryytyneet, mustanaamaiset miehet juoksivat Ramsayn ohi, hän huusi komppanialle venäjäksi joko "slava" tai "haraso", tai sit&= shy;ten ei mitään; tämä tuomio lankesi useimmille komppani= oille. Myös juoksumarssi jouduttiin ottamaan uudelleen. Tämän jälkeen paraatiharjoitus päättyi.[134]

Leiripalvelus oli hyvin rasitt= avaa. Erilaisia harjoituksia oli päivittäin. Esimerkiksi ampumarata sijaitsi 2– 3 virstaa leiristä ja sinne jouduttiin lähtemaan kello neljältä aamusta harjoituksen kestäessä kello 12:een asti.[135]

Leirin päiväjär= jestys oli Oulun Lehden mukaan seuraava.

5.30 &nb= sp; Herätys

6.00 &nb= sp; Aamutee

6.30 &nb= sp; Harjoitukset alkavat

11.00 = Liha-annosten jako (1/2 naulaa)

11.30 = Uimaan

12.00 = Vahtien vaihto

12.30 = Päivällinen ja pieni päivällisuni

16.30 = Iltapäiväharjoitukset alkavat

19.30 = Illallinen

21.00 = Iltahuuto[136]

Aamiaiseksi saatiin teetä= ja kaksi sokeripalaa, ruisleipää sai niin paljon kuin jaksoi syödä ja lisäksi annos silliä. Illallisella voitiin puuron sijasta antaa teetä sillin tai juuston kanssa. Välillä tarjottiin myös maitoa tai piimää. Joissakin yksiköissä, ainakin Vaasan pataljoonassa, sai aterioilla sahtiakin. Uuden Suomettaren mukaan leiriruoan laatua ei moitit&s= hy;tu, joskin jotkut pitivät sitä yksitoikkoisena. Ruoka sy&ou= ml;tiin joissakin pataljoonissa fajanssiastioista, joissak= in puukupeista ja joissakin varusteisiin kuuluvista metalliasti= oista.[137]

Tyysterniemen leipomossa valmistettiin Uuden Suomettaren mukaan "kuivaa läpileipä&aum= l; eli kyrsää". Kotitienoillaan leireilevät Itä-= Suomen pataljoonat kuitenkin söivät pehmeää ruisleipä= ;ä. Aiemmin oli ollut tapana jakaa annos viinaa sotamiehelle erityisesti rasittavimpien harjoitusten jälkeen, mutta Lappeenrannan leirillä tämä ollut enää käytössä. Sen sijaan jos= kus saatiin olutta.[138]

Ruoka-annoksia pidettiin hyvinä. Kahdesti päivässä saatiin teetä, sitten 1/2 naulaa lihaa, päivälliseksi oli herne- tai perunasoppaa ja puuroa= ja illalliseksi puuroa tai velliä. Leipä oli ainakin Oulun Sano= mien saamien leirikuulumisien mukaan hyvin maukasta. Oulun Sanomat myös kertoi, että monet vapaaehtoiset, joiden täytyi itse ku= stantaa elatuksensa, söivät artelleissa sotamiesten ruokaa, vaikka he olisivat voineet käyttää myös upseeriravintoloi&sh= y;ta.[139] Ruoka myös riitti, sillä kruununvouti oli jo talvella 1= 885 kerännyt Lappeelta ruokaa seuraavan kesän leiriä var&sh= y;ten.[140]

Teltoissa oli tietenkin hankal= ampi asua kuin kasarmiolosuhteissa. Miehillä oli mukanaan runsaasti varusteita, joiden säilytys ahtaissa teltoissa tuo= tti omat vaikeutensa. Lisäksi täällä piti olla ko= ko ajan valmiustilassa hälytyksen varalta. Rauman Lehdessä julkaistujen Lappeenrannan leirimuistelmien mu= kaan Turun pataljoonalle tuli kuitenkin vain kerran kiire. Sateisena aamu&s= hy;yönä useat asevelvolliset, nukuttuaan siihen asti täydessä varustuksessaan, riisuutuivat ja arvelivat, ettei hälytys&sh= y;tä enää annettaisi. Silloin kuitenkin alkoivat jokais= essa vahdissa olevat torvensoittajat soittaa hälytystä. Kaikki yhdeksän pataljoonaa saatiin kuitenkin kentälle nopea= sti. Siellä Ramsay tervehti joukkoja ja kertoi mistä päin vi= hollinen oli hyökännyt. Tätä vastaan sitten sodit= tiinkin seuraavaan puoleen päivään asti.[141]

Asevelvolliset saivat ainakin eräinä sunnuntaina käydä kaupungissa, mutta ravintolassa käyntiä ei suvaittu. Laatokka-lehden kirjeenvaihtaja nimimerkki J.L. kuvasi tilannetta näin: "Iltapuolella saa osa luvan kävellä kaupungissa, v= aan ei päällikköjen nähden kapakassa. Tämä on hyvä ja kiitettävä tapa. Mutta ompa kyllä tiedetty keinoja keksiä tämänkin hankaluuden poistamiseksi asevelvollisiltamme. On näet asetettu kaupungin syrjäpu= oleen likaisenlainen anniskelu (kapakka), jossa asevelvolliset saavat vapaasti pitää juoma-seurojansa, sillä semmoiseen kapakkaan ei minkäänlainen u= pseeri velvoita itseänsä käymään, kun kaupungin kesk= ellä on puhtaampia ja kaikinpuolin hienompia kokonaista neljä. Tämä anniskelu on mielestäni suuri turmeluksen pesä= ;; ikävin, hyvin ikävin silmin katselin tuota kurjaa paikkaa, mikä on tuohon tiensyrjään asetettu koko maamme turmiok= si."[142]

Auraan lähetetyssä kirjeessä taas valitettiin, että huvitukset eivät tyydyttäneet kaikkia, sillä Mikkelin pataljoonasta oli karannut kolme asevelvollista – kirjoittajan mukaan "niit= ä herran heikoimpia".[143]

Karkaamiset uhkasivat lisääntyä, sillä elokuun alussa Auran saaman kirjeen mukaan oli seitsemän leirin päävahtiin lukittua asevelvollista yrittänyt pakoa. Eräs vaasalainen oli näet saanut kuljetetuksi puukkonsa arestiin ja nyrhinyt sillä lattiaparrut poikki. Pakoyritys tuli kuitenkin ajoissa ilmi ja ehdittiin estää.[144]

Leirillä sattuneet rikkom= ukset rangaistiin yleensä kahdella tavalla. Rangaistu voitiin panna ares= ;tiin tai asettaa täysissä varusteissa seisomaan linjalle. Viimeksimainittua pidettiin vaikeampana kestää, sill&au= ml; siinä oli siedettävä seisomisen lisäksi muiden ilkkuminen. Myös sota-oikeutta tarvittiin käsittelemään vakavampia rikkomuksia.[145]

Sunnuntai-iltaisin suurin osa miehistä laskettiin lomalle kaupunkiin tai matkoille sen lähiympäristöön. Leirille jääneet huvittelivat pelaamalla krokettia, lyömällä palloa tai heittämällä keilaa. Lisäksi laulettiin ja tanssit&= shy;tiin viulun tai hanurin tahdissa – tosin ilman tyttöjä. Yleensä tarkkailijat pitivät leirin elämää sangen siivona ja hiljaisena, rähinää ja juopuneita ei näkynyt. Kaupungilla kulki myös patrulleja tarkastamassa, ett&aum= l; kaikilla oli lomalaput. Kaupungista lomalta saapuneista Uuden Suo= mettaren mukaan oli humalassa vain yksi, mutta tämäkin koetti sitä salata. Kirjeenvaihtaja piti tilannetta lähes ihanteellisena mutta huomasi, että leikkiä laskevien sotamiesten = keskuudesta jotkut käyttivät törkeitä kirosanoja: eikö tätäkin voisi rangaistuksen uhalla kieltää? [146]

Kello yhdeksältä pid= ettiin iltahuuto, jolloin päiväksi lomalle laskettujen oli oltava leirillä. Tosin voitiin luotettavaksi tunnetuille miehille myöntää parin tunnin pidennys loma-aikaan. Täm&aum= l;n jälkeen ei kukaan saanut enää lähteä leiriltä; nukkumaan saatiin käydä oman mielen mukaan.[147]

Ilmarisen kirjeenvaihtajan muk= aan leiriltä käytiin vapaahetkinä ihailemassa Imatran koske= a. Sotaväkeen kuuluva kirjeenvaihtajakin oli 50 aliupseerin muk= ana erikseen vuokratulla "Leporello"-höyrylai= ;valla. Sillä ajettiin Joutsenon rantaan ja jatkettiin sieltä jalan koskelle, jota katseltiin "tehokkaan vaikutuksen vallas= sa".[148]

Imatran lisäksi jotkut leirillä olijat ajoivat höyrylaivalla Lauritsalaan = ja erityisen useasti käytiin Saimaan kanavalla. Lappeenrannassa= oli myös "Don Juan"-niminen höyrylaiva, jolla leiriltä käytiin Punkaharjua ihailemassa. Juhlatunnelmaa lisäsi kaupungin ja leirin välialueelle sijoi= tettu karuselli. Leirikentän viereen rakennetussa esitysti&sh= y;lassa esitelmöi "loihtutaiteen profesori" tyttärens= ä neiti Rudolphinen kanssa "loihtutempuistaan ja sukkeluuk= ;sistaan". Sama norjalainen taikuri kauniine tyttärineen esiintyi myös kaupungin kylpylän salongissa. Yleisöä oli kuitenk= in vähän, sillä erään kirjeenvaihtajan muka= an "Arvoisat lappeenrantalaiset pysyttelevät mieluumm= in verhojensa takana...". Tämä oli kuulemma yleist&au= ml; maamme pikkukaupungeissa. [149]

Iltaisin kokoontuivat kaikki yhdeksän soittokuntaa soittamaan keisaripaviljongin eteen. Helsingfors Dagblad piti ensembleta todella hyvänä etenkin ottaen huomioon lyhyen yhteisen harjoitteluajan. Tämäkin toiminta keskeytyisi pian, sillä kaartin soittokunta oli määrätty mukaan keisariparin saaristo&sh= y;kierrokselle kunhan keisarilliset saapuisivat.[150]

Kuopion pataljoonan laulajat niittivät eri yksiköiden laulajista eniten mainetta.[151] Nämä lähetettiin heinäkuun alkupuolella ennen keis= arin saapumista leirille Koiviston ankkuripaikalle laulamaan keisaripa= rille; mukana seurasi myös kaartin pataljoonan soittokunta kapellimestari Leanderin johdolla.[152]

Ruotsinkielinen jumalanpalvelus pidettiin kaartin pataljoonan telttaryhmän vieressä, varjois= assa paikassa vastikään puistoksi raivatussa metsässä. Alttari oli rakennettu lautalavalle ja koristeltu sinisellä same&= shy;tilla ja hopeoidulla ristillä. Suomenkielinen palvelus taas oli Viipurin pataljoonan telttojen kohdalla. Täällä tyy= ;dyttiin maalaamattomista laudoista tehtyyn kateederin tyyppiseen saarnastuoliin. Jumalanpalveluksissa ei käynyt kovin runsaas= ti asevelvollisia, sillä niissä käyminen oli vapaaeht= oista.[153]

Leirin juhannusjuhliin oli kok= oontunut myös siviiliväestöä. Näin asevelvolliset pääsivät Sanomia Turusta -lehden mukaan ensimmäisen ker= ran tapaamaan "Karjalan impiä".[154] Miesten huvitellessa leirikentällä kokkojen leisku= essa kokoontui päällystö leirin oikealle siivelle, jossa pid= ettiin puheita, juotiin maljoja ja Kuopion pataljoonan kuoro lauloi= .[155]

Lappeenrannan leirikokouksen yhteydessä kiinnitettiin erityistä huomiota alkokoholin käytön säännöstelyyn. Ennen leiriä toivottiin lehdistössä, ettei kenellekään annettaisi anniskeluoikeutta leirin yhteydessä. Sen sijaan sotilaiden olisi saata= va kohtuullisin hinnoin ostaa ruokatavaraa. Lähiseudun maanviljelijät voisivat viedä leirin keittiöiden luokse piimää ja maitoa myytäväksi aamuin ja illoin. Tarv= ittaisiin myös kauppapuoti lähellä leiriä myytävinä&aum= l;n sotilastarpeita: rasvoja ja musteita jalkineisiin, nahkaa ja muita tarpeita saappaitten paikkaamiseen; paperia, kirjekuoria ja postimerkkejä kirjeisiin; verkaa, nappej= a, hakasia, lankoja ja nauhaa ym. vaatteiden korjaamiseen.

Lisäksi ei haittaisi, jos leirin lähellä ravintolakin (siis raittiusravintola) tarjoaisi kohtuullisin hinnoin ruokaa ja erilaisia raittiusjuomia. Ilmarisen mukaan "Siellä kun Suomen nuori sotaväki tutustuu&= shy; toisiinsa, niin olisipa joskus lomahetkinä (esim. jonakin raukkana sadeiltana, jolloin ei sotilaista ole kuivaa pai= kkaa muualla kuin kainalon alla) sangen soveliasta istahtaa hetke= ksi toverien kera pöydän ääreen, (höyryäv&au= ml; kuppi nenän alla tuota maailman mainiota tschajua), juttelem= aan ja mielipiteitä vaihtamaan tämän suuren Suome= mme erinomaisista luonnon ihanuuksista." Ilmarisen kirjeenvaihtaja, nimimerkki Jukolan Juhani, korosti lopuksi leirin kasvattavaa henkeä – mikäli noudatettaisi= in raittiutta, säädyllisyyttä, tarkkaa velvollisuuden= tuntoa ja yhteistä sopusointuista toveruutta – tällöin voitaisiin yhty&a= uml; runoilijakuninkaan mainioihin runonsäkeisiin:=

&= nbsp; &nbs= p; &= nbsp; "Viel osatahan voittaa,

&= nbsp; &nbs= p; &= nbsp; Oi kiitos Jumala!

&= nbsp; &nbs= p; &= nbsp; Viel elää isäin henki,

&= nbsp; &nbs= p; &= nbsp; On Suomess' urhoja".[156]

Ilmarinen kantoi vielä myöhemminkin huolta sotilaiden siveellisyydestä, jota pidett= iin myös armeijan voiman lähteenä.[157]

Ilmarisen kirjeenvaihtaja rapo= rtoi harjoitusten ollessa jo käynnissä, miten lehden evästykset raittiuden ja siveellisyyden noudattamisesta toteutuivat käytännössä. Leirin takalinj= alla oli "pari pientä, sievää myymälää&q= uot;. Toisessa myytiin limonadia ja seltteriä ym. kivennäisve= siä, toisessa myymälässä oli kahvila. Kahvin hintaa ja makua eivät asevelvolliset kuitenkaan kiitelleet. Kuitenkin k= irjeenvaihtaja piti kahvilaa sangen toivottavana, "koska tuo kahvi-kulta on eräs niistä ylellisyyksistä joka ei pane miesten päätä pyörälle eikä töppösiä taivasta kohden".

Maitoa ja muita vastaavia tarvikkeita oli kaupan vähän ja hinnat epävakaita. Jos myyjä tuli leiriin, kauppa kävi ja toista myyjää ei näkynyt lähettyvillä, niin tuotteiden hinnat nousivat. Myöhemmin leirin kahvilaa käytettiin jo vilkkaasti, kahvin h= inta alentui kohtuulliselle tasolle ja sieltä sai myös ruokaa ja sotilastarvikkeita.[158]

Eri raportoijat pitivät l= eirin järjestystä hyvänä. Hämeen Sanomien kirjeenvaihtaj= an mukaan tähän "luultavasti pääasiallisesti vaikuttaa se seikka, että viinaa on, rangaistuksen uhalla, kielletty viljelemästä".[159]

Ilmarisen kirjeenvaihtaja= n mukaan tavoitti leirin vallesmanni kuitenkin 16. heinäkuuta leirin takai= sessa metsässä viinan salakauppiaan. "Viina-astiat olivat huolel&s= hy;lisesti maahan kaivetut 7 lekkeriä, jota nuo lurjukset olivat viekoi= ttelemassa sotilaillemme, tuota 'metelivettä` koettaneet kaupitella, saaden siten törkeällä vääryydellä ansaittuja rahoja." Viina ja rahat takavarikoitiin ja kauppiaat lähetettiin Lapp= een nimismiehen huostaan. Myöhemmin 25. päivän iltana oli leirin ohjelmassa pastori Bergrothin esitelmä raittiudesta. Se aiottiin pitää leirin vasemmalla sivulla, samalla paika= lla, jossa toimitettiiin suomenkielistä jumalanpalvelusta.[160] Pastori Bergrothin pitämä raittiusesitelmä ker&aum= l;si Sanomia Turusta -lehden mukaan hyvin vähän kuuntelijoit= a; se oli silti "mitä pontevinta laatua".[161]

Jyrkästi kielletyn viinak= aupan ohella leiriltä karkoitettiin Uuden Suomettaren mukaan "eräänlaiset huonomaineiset naiset, jotka mielel&s= hy;lään ilmestyvät sotaleirien läheisyyteen".[162]

Heinäkuun lopussa harjoit= eltiin jo päivittäin keisarin ja keisarinnan tulevan vierailun aikana tapahtuvaa suurta"manööveriä", sotaharjoitusta varten, samoin pataljoonien välistä kilpasoutua. Heinäkuun 28:ntena pidettiin soutukilpailu, jossa jokai= sta pataljoonaa edusti neljä venettä, joissa upseerit pitivät perää. Nopein oli Viipurin pataljoonan ven= e. Saman päivän aamuna Lappeenrantaan saapunut kenraalikuvern&o= uml;öri piti aamupäivällä paraatikatselmuksen ja illa= lla tykkien jyrinän ja kiväärien paukkeen säestämän sotaharjoituksen.[163]

Keisarivierailua odoteltaessa luotiin leirillä tunnelmaa juhlimalla keisarinnan nimipäivää 3. elokuuta. Sen aloitti kello 11 rukoustila= isuus. Joukot kokoontuivat kahteen nelikulmioon, ensimmäisess&= auml; Kaartin pataljoona ja neljä ensimmäistä tarkka-ampujapataljoonaa Uudenmaan pataljoonan telttojen edustall= e, toisessa muut pataljoonat ja Lappeenrannan reservikomppania H&aum= l;meeenlinnan pataljoonan telttojen eteen. Samalla paikalla pidettiin myös jumalanpalvelus. Sitten esitettiin hymni "Kolj Slavjen&= quot; ja virsi "Vår Gud är oss en väldig borg". Tämän jälkeen joukot siirtyivät leirin eteen, jossa kenraaliluutnantti Ramsay tervehti niitä. Tilaisuus päättyi hurraa-huutoihin ja musiikkijoukkojen soittamaan Venäjän kansallislauluun "Jumala tsaaria suojelkoon".[164]

Ns. kenraaliparaatissa pataljo= onat marssivat plutoonittain kentälle ja muodostivat renkaan muotoisen jonon. Ramsay tarkasti hänen ohitseen marssivat joukot. Kenraalin kohdalla asevelvolliset tervehtivät häntä venäjäksi ja soittokunnat soittivat mar= ssia. Ramsayn mukana leiriharjoituksia johti ainakin heinäkuun puolivälissä kenraalimajuri Enckell, joka edusti Pietar= in sotaministeriössä Suomea.[165]

Tykistö otti muiden joukk= ojen tapaan osaa harjoituksiin ja paraateihin. Sitä seurattiin mielenkiinno= lla, sillä asevelvollisten joukoilta puuttui oma tykistö. Sanomia Turusta ‑lehti kertoi, että eräänä lauantaina Ramsayn pitämässä paraatissa patteri juoksuparaati= ssa pysähtyi yhtäkkiä Ramsayn eteen ja "ampua jymähytti neljästä tykistä yhtäaikaa".[166]

Kenraalikuvernööri H= eyden saapui 28.7. taas Lappeenrantaan. Edellisenä päivänä pidettyyn harjoitukseen kaikki leirijoukot ottivat osaa. Tuntia ennen harjoituksen alkua siirtyivät Uudenmaan, Turun ja Vaasan pataljoonat sekä kaksi plutoonaa tykistöä leiriken= tän yli rautatieaseman vastaiseen suuntaan ja toinen osasto, joka käs= itti Oulun, Kuopion, Mikkelin, Hämeen ja Viipurin pataljoonat ja lopun tykistön, leiriytyi rautatieaseman lähistölle. Ensimm&a= uml;inen osasto sai käskyn tehdä hyökkäys leiriytynytt= ä ylivoimaista vihollista vastaaan; se joutui kuitenkin pe= ;rääntymään lähes entiseen paikkaansa, sillä toinen osasto alkoi kiertää hyökkäävän osaston oikeaan sivustaan.[167]=

Ramsayn lauantaisin pitämissä paraateissa saattoi kenraali huutaa hyvin marssine= elle komppanialle: "Hyvin, pojat!". Tähän vastatti= in "Ahkeruus on ilomme, herra paroni". Heinäkuun loppupuolella huudot kuitenkin vaihdettiin venäjäksi, sillä harjoiteltiin keisarin tuloa varten.[168]

Ajankohtaiset kielikysymykset heijastuivat myös Lappeenrannan leirille. Uusi Suometar arvosteli leirin jälkeen sitä, että upseerit käyttivät liian vähän Suomen kieltä. Sotamiesten puhuttelu suomeksi oli= si lehden mukaan erityisen suotavaa, kun komennuskielenä o= li venäjä. Oli pelättävissä syntyv&aum= l;n katkeruutta, kun sotilaiden enemmistölle oli sekä venäjän että ruotsin kieli vierasta. Tästä ol= i jo oireita, kun juhannuspäivänä pidetyissä = Kuopion pataljoonan komentajan hautajaisissa ei käytetty yh= ;tään suomenkielistä sanaa.[169]

Myös Aura-lehden hein&aum= l;kuun alussa 1885 saama kirje valaisee kielenkäyttöä leirillä. Kirjoittajan mukaan suomalainen ja ruotsalainen kulkivat täälläkin päin Suomea rinnatusten, ei ainostaan Lappeenrannan kaupungissa – josta tosin löytyi myös paljon venäjää puhuvia – vaan myös lei&= shy;rissä. Esimerkiksi iltasoitossa asettuivat kaikki komppaniat paikoilleen iltakatsastukseen ja yhteisiin rukouksiin. Yhdes= sä komppaniassa rukoiltiin kirjoittajan mukaan suomeksi, toisessa ruotsiksi. Yhdessä pataljoonassa luettiin vääpelin päiväkäskyt suomeksi ja toisessa ruotsiksi. Päiväkäskyt kirjoitettiin molemmilla kielillä, kirjoittajan mukaan vain Viipurin ja mahdollisesti Kuopion ja Hämeen pataljoonissa ne ilmestyivät ainoastaan suomeksi.[170]

Viipurin Sanomat kertoi heinäkuun lopussa leirijoukkojen jo edistyneen sotilaallisissa taidois= sa; rivit olivat nyt paljon suoremmat ja kulku tasaisempaa ja vakaampaa ku= in leirin alussa. Parhaita pataljoonista tässä olivat kaartin ja Hämeenlinnan pataljoonat. Lehti kertoi myös Lappeenrann= an reservikomppanian toisvuotelaisten ottaneen osaa katselmuk&s= hy;seen. Nämä eivät tietenkään vetäneet vertoja vaki&s= hy;naiselle väelle "tasaisessa kuljeskelussa", mutta lehd= en mukaan reservikomppanioiden oikea paikka olikin taistelussa. Lehti toivoikin, etteivät komppaniat taistelukentäll&au= ml; antaisi aihetta nauruun, kuten oli käynyt lauantain katsel&s= hy;muksessa, jossa yksi mies juostessaan kompastui ja kaatui.[171]

Lappeenrannan leiri ja keisarin vierailu leirillä herätti kiinnostusta myös maan rajojen ulkopuolella, sillä muun muassa englantilainen Standard-lehti läh= etti kirjeenvaihtajan seuraamaan leiriharjoituksia.[172]

Keisariparin saapumista edeltävän viikon perjantaina kaupunkiin tuli 110 hovivirka&s= hy;miestä sekä lauantaina 100 hevosta ja noin 40 vaunua keisaripa= rille ja muille korkeille vieraille.[173]

25.7 päivätyssä kirjeessä kertoi Aura lukijoilleen Lappeenrannan leiriläisten odottavan jo keisarin tuloa. Hän saapui vihdoin tänne 4.8.1885. S= otilaat ottivat rautatien varteen asettuneina vieraat hurraa-huudoin vastaan. Sama&= shy;na iltana keisari tarkasti leirin. Pataljoonat asettuivat etu&s= hy;linjaan kivääreittä ja keisari ratsasti joukkojen ohi terveh&sh= y;tien jokaista pataljoonaa erikseen.

Seuraavana päivän&au= ml; pidetty paraati onnistui hyvin. Kuudentena elokuuta keisari tarka= sti sotaharjoituksen, joka myös onnistui hyvin. Jokaiselle miehelle oli an= nettu 60–100 patruunaa, jotka harjoituksessa ammuttiin parissa tun= ;nissa. Lisäksi tykistöosaston kahdeksan tykkiä ampui lähes tau= koamattomasti, joten – Rauman Lehden mukaan – "voi arvata, ettei paukkeesta ollut puutetta".

Keisarivierailun musiikillises= ta annista vastasi noin 300 miehestä koottu laulukuoro laulaen viera= ille heidän ollessaan illallisella. Kun useita lauluja oli jo laulettu= , tulivat keisari ja keisarinna valkeassa kesäpuvussaan kiittämä&= auml;n kuoroa. Tällöin laulettiin vielä "Maamme" ja "Keisarin hymni". Lappeenrannan kaupunki oli vierailun kunniak&sh= y;si liputettu ja juhlavalaistu. Leiri taas oli Rauman Lehden mukaan kuin tulimeri ilotulituksen valossa. Vierailu päättyi kei&sh= y;sarin lähtiessä 7.8. Lappeenrannasta Helsinkiin. Asemalla lauletti= in jälleen Keisarin hymni. Keisari lahjoitti jokaiselle sotilaalle ruplan, josta miehet saivat Suomen rahassa neljä markkaa.[174]

Lappeenrannan Uutiset ker= toi leirikentän tyhjenneen jo 11.8. mennessä. Nuoremmat esiupseerit jäivät Lappeenrantaan harjoittele= maan 11.8. – 23.8. väliseksi ajaksi. Ohjelmaan kuului marss= ileirin perustaminen, etuvartioiden asettaminen, oman aseman puolustaminen, vihollisen aseman valloittaminen ja marssi&sh= y;järjestys sodan aikana. Harjoitukset tehtiin itsenäisesti ja tarkastet= tiin ja korjattiin esikuntapäälliköiden, everstien Boxst= ;römin ja Palinin johdolla.[175]

Suomalaisten pataljoonien vuosipäiväksi määrättiin myöhemmin 5.8. edelläkuvatun keisariparaatin mukaan.[176]

Vuoden 1885 Lappeenrannan leiriharjoituksen päätteeksi toivoi Uusi Suometar manöövereihin mukaan ratsuväkeä. Lehden mukaan tällöin toisiaan vastaan asetetut sotajoukot voisivat toimia itsenäisesti eivätkä pelkästään tarkan ennakkosuunnitelman mukaan. Siten harjoituksista saatava hyöty ol= isi suurempi.[177]

Hufvustadsbladetin toimittaja = piti asevelvollisten koulutuksessa tärkeämpänä sotilail= le tärkeitä taitoja kuten ampumista, manööv= ereitä jne. kuin paraatiharjoituksia, joiden tavoitteena kirjoitttaja näki sotilaiden saamisen käveleviksi ja juokseviksi koneiksi. Koko leiriajan tehtiin muutama tunti paraatiharjoi= tuksia joka lauantai. Tätä kirjoittaja piti liikana; ajan olisi voinut käyttää hyödyllisempiin harjoituksiin.[178] Päällystöllä toki oli vuoden 1885 keisar= ivierailussa hyvä syy harjoitella paraatia – vierailun ohjelmaanhan kuului myös suuri paraati.

Laatokka-lehden mukaan asevelvolliset Lappeenrannan leirillä tunsivat itsensä sotil= aina isänmaan puolustajiksi, ja lisäksi kansallistunne oli heissä heräämässä. Sotilaista olikin tulossa kunnon kansalaisia ja isänmaan ystäviä. Kirjoittaja = toi esiin myös armeijan merkityksen kansan sivistäjän&= auml;: oli toivottavaa, että kansaan tarttuisi hyviä tapoja, sivist= ystä ja kansallistunnetta sotilaiden palattua kotiin. Tähän oli hyv&au= ml;t edellytykset, sillä "Harvoin sain kuulla heidän keskuudessaan epäsiveellisiä ja kirosanoja, vaan ainoastaan viatonta leikkiä ja semmoisia miehuullisia keskusteluja, jotka kyllä sopivat miesten ja kunnon sotilasten keskuudessa".[179]

Lappeenrannassa pidettiin seur= aava suomalaisten joukkojen kesäleiri jälleen kahden vuoden kuluttua, vuonna 1888. Nyt miesmäärä nousi kesäkuun puolivälistä lähtien noin 4500 henkeen. Harjoituskentt&= auml; oli jo jonkin verran nurmettunut, mutta pölisi kyllä edellee= n.[180]

Leirin ohjelma noudatti vuoden= 1885 mallia paitsi keisarivierailua. Kesällä 1888 sotavä= ;en ja kaupunkilaisten välit lämpenivät edelleen, utel= iaita vieraili leirillä ja asevelvolliset järjestivä= ;t usein tansseja leirikentällä. Illalla leirijoukko&= shy;jen soittokunnat kävivät kaupungin rantapuistossa soittamas= sa. Alkoholikäytön katsottiin osin uuden väkijuom= a-asetuksen ansiosta edelleen vähentyneen.[181]

Uutta väriä leirijoukkoihin toi heinäkuun viimeisellä viikolla ratsuväki. Ratsuväkiosasto venäläisest&a= uml; henkikaartin rakuunarykmentistä käsitti kaksi eska= droonaa eli noin 300 miestä ja hevosta. Lappeenrannan Uutiset määritteli ratsuväen olevan leiriharjoituksissa kuvaamassa miehistölle "tämän aselajin omituisuuksia, keinot ratsuvä= en voittamiseksi ja sen oma voima taistelussa sellaista viholli= sta vastaan, jolla on erilaisia ominaisuuksia". Käytännössä koulutustavoitteisiin py= ;rittiin siten, että ratsuväki teki erilaisia hyökkäyksiä jalkaväkeä vastaan. 1888 lei= rin venäläisesssä tykistöosastossa oli kolme patteria, joissa jokaisessa neljä tykkiä.[182]

Huomiota leirillä herättivät myös polkupyörät, joita käyte= ttiin jo runsaasti. Lehdistössä jopa tiedettiin erään upseerin ajaneen leirille polkupyörällä Krasnoje Selosta neljässä vuorokaudessa.[183]

Kaupungin lehdessä mainit= tiin venäläisten sotilaiden panoksen leiriharjoituksiss= a ja yleensäkin käytöksen olleen erittäin hyvää. Keisarinnan nimipäivänä 3.8.1888 oli linnoituksen venäläisten kasarmien edustalla suuri juhlatilaisuus. Suomalaisista pataljoonista oli kunniavieraana kahdeksan miestä jokaisesta pataljoonasta. Kasarmit koristeltiin juhlan kunniaksi lipuin ja köynnöksin. Kasarmeissa majaili lei= rien aikana tykistö ja siellä ollut jalkaväki oli sillä aikaa leirissä. Leirin aikana järjestetiin myös kutsuja tykistöupseerien klubilla linnoituksessa.[184]

Keisarinnan nimipäivä= ;n lisäksi toinen suuri juhlatilaisuus oli heinäkuun lopussa Venäjän kansan kristinuskoon kastamisen 900-vuotisjuhla. Siihen kuului muun muassa suuri paraati linnoituksessa ja kirkkokulkue. Juhlan päätteeksi ammut= tiin linnoituksessa 101 tykinlaukausta[185]

Vuoden 1888 leirin yhteydess&a= uml; kiinnitettiin huomiota sen houkuttelemiin kaupustelijoihin, joita aina= kin lehdistössä nimitettiin tataarikauppiaiksi. He pukeutuivat ku= ;vausten mukaan pitkään, ruskeaan takkiin ja kulkivat kauppatavaroi&s= hy;ta sisältävä pussi olallaan. Tällaiset kauppiaat lie&= shy;nevät olleet tuttuja muuallakin Venäjän armeijan kokouksissa, sillä Kaiku-lehteen Lappeenrannan leiriltä kirjoittanut nimi= merkki "Eenokki" kertoi jopa tunteneensa erään näistä heistä. Hän oli tavannut tämän 10 vuotta aiemmin Krasno= je Selon leirillä. Kyseessä oli "Eenokin" mukaan "tuon liikkuvan kauppahuoneen omistaja ja muut ovat hän= en yhtiönsä asiamiehiä."[186]

Tataarikauppiaat myivät m= uun muassa nenäliinoja, rihmaa ja saippuaa. Venäjältä oli tullut appelsiinien ja makeisten myyjiä sekä jäätel&oum= l;n kauppiaita. Lisäksi kaupungista oli paikalla muun muassa siman myyji&a= uml; ja ympäröivän maaseudun emäntiä myymässä voita, maitoa, kananmunia ja kahvia.[187]

Leirikokoukset karkoittivat li= nnut leirin läheisyydestä metelillään. Vuonna 1888 vieraili leirillä kuitenkin kesy korppi, joka kävi eri pataljoonissa. Kaiku-lehden kirjeenvaihtajan mukaan= se tunsi "arvoerotukset paremmin kuin joku nahkapoika= ". Korpin omisti kapteeni Leidenius ja asevelvolliset ristiv&au= ml;t sen Kalleksi.[188]=

Vuoden 1888 leiri loppui 6.8.1= 888. Päätöspäivien ohjelmaan kuului 4.8. pidetty sotaharjoitus. Leirin herätti hälytys puoli neljält&aum= l; aamulla. Tarkka-ampujapataljoonat ehtivät leirikentälle nopeasti ja odottivat siellä tuntia myöhe= mmin linnoituksen kasarmeista tulevaa tykistöä ja kahta tuntia myöhemmin Reijolan ja Juvakan kylistä tulevaa ratsuväke= ä. Näiden saavuttua alkoi harjoitus, jossa osa joukosta puolusti Lap= peenrantaa ja osa hyökkäsi. Seuraavana päivänä oli pa&sh= y;taljoonien juhlapäivä ohjelmassaan muun muassa jumalanpalvelu= s ja seremoniamarssi. Lisäksi keisaripaviljongissa= oli runsas aamiainen, jolle kutsuttiin upseeristo ja i= so joukko yleisöä. Iltapäivällä ajetti= in ylimääräisellä junalla Saimaan rantaan, j= osta noustiin Elias Lönnrotiin seuraamaan pataljoonien kilpasoutua. Höyrylaiva palasi satamaan kello kahdeksan, yhdek&sh= y;sältä kokoonnuttiin keisaripaviljonkiin ja kymmeneltä oli lei= rissä ilotulitus. Elokuun kuudentena, leirin päätöspäivänä, pidettiin vielä= tavanomaiset harjoitukset, joiden jälkeen kenraalimajuri Ramsay kiitteli miehiä hyvästä menestymisesta ja kä= ytöksestä.[189]

11.2 Loppukauden leirit

Leirikokoukset jatkuivat edell= een 1890-luvulla. Vuoden 1891 leiriä korosti jälleen keisari Aleksant= eri III:n vierailu. Keisaripari saapui kaupunkiin 5. elokuuta junalla. Asemalta ajettiin kukkia heittelevien kaupunkilaisten ohitse keisa= ;rintaloon, johon vieraat majoittuivat. Vierailun kunniaksi linnoituksen vallit valaistiin ja Kaupunginlahden rannassa oli ilotulitus. Leirikentällä pidettyyn keisariparaatiin komennettiin kaikki Suomessa olevan 24. jalkaväkidivisioonan rykment= it sekä kaksi pataljoonaa linnoitusjoukoista.[190]

Birger Åkerman kertoo muistelmissaan, että keisarille lauloi vierailun päätteeksi aamiaisella ennen junan lähtöä mus= iikkilehterillä – siis kaiketi rak= uunarykmentin upseerikerholla – Kuopion pataljoonan kuoro. Keisari = piti laulusta niin, että hovimarsalkka ruhtinas Obolensky joutui kaksi kertaa muistuttamaan junan odottavan lähtövalmiin= a.[191]

Suomalaisten joukkojen vakiint= uneen kesäleirijärjestelmän mukaan komennettiin kaksi pataljo= onaa niistä useaan otteeseen Krasnoje Seloon suuriin harjoit= uksiin. Ne kestivät elokuun puolivälistä alkaen kaksi viik= koa. Muut kuusi pataljoonaa olivat sillä aikaa pienemmissä leirih= arjoituksissa Lappeenrannassa Suomeen komennettujen venäläisten joukkojen kanssa. Lappeenrannan leirit kestivät yleensä heinäkuun seitsemännestä noin 20. elokuuta. Tästä ajasta varattiin kaksi viimeistä viikkoa yhteisharjoit= uksiin.[192]

Suomen kaartinpataljoona osall= istui viimeisen kerran vuoden 1891 leirikokoukseen muiden suomalaisten joukko-osastojen kanssa. Suomen rakuunarykmentti oli nyt mukana ensimm= äistä kertaa. Vuosien 1885 ja 1891 "keisarikokousten" ohella = suomalaiset joukot olivat yhteisellä Lappeenrannan leirillä vuosina 1888, 1894 ja suureen sotaharjoitukseen Viipurin ja Lappeenrannan välillä päättyneellä leirillä vuonna 1896.[193]

Venäläisten ja suomalaisten joukko-osastojen välit kiristyivät ensimm&= auml;isten leirien jälkeen. Jo 1890-luvulla esiintyi riitoja niiden kes= ken. Kazanzovin mukaan ensimmäinen huomattavampi riita Suomen rakuunarykmentin miesten ja suomenmaalaisten tarkka-ampujien välillä syntyi vuonna 1893, kun suomenmaalaiset tarkka-ampuj= at olivat ensimmäistä kertaa mukana Lappeenrannan leirillä.

Kesäkuun lopussa tapahtun= een välikohtauksen aiheutti ilmeisesti osaltaan rakuunoiden juhannuksena ottama "hyvä humala". Muutama rakuuna hyökkäsi näet selvittämättömäs= tä syystä 1. suomenmaalaisen tarkka-ampujapataljoonan venelaiturin ja uimapaikan luona seisovan päivystäjän kimppuun haukkuen tätä ryssäksi. Päivystäj&au= ml;n avuksi tuli pyykkiä laiturilla peseviä sotilaita sek&au= ml; pian myös 4. suomenmaalaisen rykmentin ampumaharjoituks= ista palaava osasto. Samaan aikaan ohi ajanut prikaatin komentaja kenraalimajuri Popoff sai tappelun loppumaan. Sen päätteeksi vietiin 15 sidottua rakuunaa leirille talteen. Saman kesän heinäku= ussa suomalaisten ja suomenmaalaisten tarkka-ampujien kesken syntyi vielä tappelu pyykkilaiturien käytöstä &= #8211; suomenmaalaisilla rykme= nteillä ei näet vielä ollut omia laitureita.[194]

Suomalaisia asevelvollisia jou= kkoja oli vielä vuoden 1899 leirillä. Lehdistö epäili jo keväällä, että katselmus jäisi uuden asevelvollisuuslain takia viimeiseksi. Rakuunarykmentti= oli näiden harjoitusten aikana leirillä Krasnoje Selos= sa. Suomalaisten leirikokoukset loppuivatkin vuonna 1899 ja koko leirialue jäi venäläisten haltuun. Heidän leirinsä täällä jatkuivat aina ensimmäiseen maailmanso= taan saakka.[195]=

Kaupungin ja sotaväen kes= ken syntyi kitkaa kansallisten joukko-osastojen lakkauduttua. Nyt esi= merkiksi kaupunki ja venäläiset joukot kiistelivät leiri&sh= y;alueen puuston hakkauttamisesta. Kaupunki kuitenkin edelleen hyötyi leireistä taloudellisesti. Täällä vieraili muun muassa kesäisin Pietarista paljon leirille saapuneiden upseerien perheitä.[196]

12 SUOMEN RAKUUNARYKMENTTI

12.1 Rykmentin perustaminen

Aloitteen suomalaisen ratsuväkijoukko-osaston perustamiseen teki Suomen senaatille sotaminis= teri ja keisari Aleksanteri III. Sitä pidettiin Venäjän sotilashallinnon kannalta yhtenä osana Suomen puolustus= ta. Ratsuväki kuului taktillisesti asiaan sotilasosastojen etury= hmittymänä. Venäläistä ratsuväkeä taas pidettiin soveltumattomana yhteistyöhön suomalaisten joukkoj= en kanssa.[197]=

Ratsuväen perustaminen herätti Suomen lehdistössä runsaasti keskustelua. Esimerkiksi Åbo Underrättelser piti sitä hyvänä asiana. Armeijaan todettiin kuitenkin vielä tarvittavan kansallinen tykis= töjoukko-osasto.[198]

Nya Pressenkin tunnusti ratsuväen tarpeen kunnon sotaväelle. Venäjältä saatiin lehden mukaan erinomainen esimerkki h= yvin organisoidusta ratsuväestä. Suomalainen ratsuväki tu&sh= y;likin organisoida venäläisen kasakkarykmentin mukaisesti. Tos= in Suomessa maasto vaati joitakin muutoksia. Suomessa olivat hevo&sh= y;set pienempiä, mutta se ei estänyt suomalaisia olemasta hyviä "kavalleristeja". Ruumiinrakenteen= ja henkisen puolen perusteella suomalaiset miehet olivat Nya Pr= essenin mukaan luotuja ratsastajiksi.

Suomalaiset hevoset eivät lehden mukaan kelvanneet korkeampaan ratsastustaitoon, mutta tämä ei ollut välttämättä tarpeenka= an. Nya Pressen pohti myös hevosten hintoja. Suomalainen hevonen maksoi keskimäärin noin 500 markkaa. Tätä lehti piti su= hteellisen kalliina. Venäläinen ratsuväki taas ratsasti vain pienin poikkeuksin kokonaan tanskalaisilla 125 ruplaa maksavilla hevosilla. Tanska= laisten hevosten hyötyä lehti piti kyseenalaisena.[199]

Österbottniska Posten taas pohti, mihin rakuunapataljoona sijoitettaisiin. Lehti myös kritisoi uusia sotilasmenoja, joita se varmasti arveli tulevan. Aikaisemmin kerätyn sotilaskassan, jolla oli saatu kasarmien= rakentaminen ja aseistuksen hankinta alkuun, arveltiin olevan nyt riitt&a= uml;mätön. Lehti huomautti, että Euroopan rikkaammatkin maat pyrkivät jo vähentämään sotilasmenoja, mutta kylmän ja nälkäisen Suomen sotilasmenot kasvoivat.[200]

Senaatti perusti ratsuväk= iasiaa käsittelemään komitean jäseninä Suomen kenraalikuvernöörin sotaväen esikunnan pääl&s= hy;likkö eversti Palin, Suomen sotaväen päällikköhalli= tuksen esikuntapäällikkö eversti Willebrand, Pihkovan henkirak= uunarykmentin eversti Schauman, reservikomppanian päällikkö maju= ri Järnefelt, prokuraattorin apulainen Borenius, sotilastoimituskunn= an sihteeri Christiensson ja sihteerinä sotaoikeuden virkamies Kajanus. Komitean laatima ehdotus jätettiin senaatille ja käsiteltiin vuoden 1888 valtiopäivillä.[201]

Hufvudstadsbladet kommentoi ko= mitean esitystä helmikuussa 1888. Sen mukaan komitea ehdotti ratsuvä= ;en kokoonpanoksi 2 rakuunarykmenttiä, jotka yhdistettäisiin prikaatiksi.Tätä johtaisi vain prikaatinkomentaja = ja adjutantti apunaan kirjuri ja vahtimestari. Kummassakin rykmentissä olisi 288 miestä rauhan ja 384 sodan aikana. Reservijoukot perustuisivat ainoastaan ratsuväessä täysinpalvelleeseen miehistöön. Tämän vuok&sh= y;si oli koulutettava paljon miehistöä – vain siten saataisiin rii= ttävä reservi. Liikekannallepanoa varten tuli olla myös 177 miehen vahvuinen varaeskadroona. Palkkauksessa komitea oli päättänyt rinnastaa ratsuväen kaartiin, joten palkka olisi parempi kuin tarkka-ampujapataljoonilla.<= /o:p>

Komitea ehdotti yhden rykmentin kasarmeihin varattavaksi rahaa 1 034 500 markkaa. Ne tuli kerät&a= uml; jo finanssikaudella 1889– 1891, jos ratsuväen perustaminen aiottaisiin aloittaa komitean ehdotusten mukaan 1.11.1890. Komitea halusi myös muuttaa asevelvollisuuslakia. Sen kohta, jossa määrättiin vapaaehtoisia otettavaksi erikoisjoukko= ihin vain kerran vuodessa eli lokakuussa, olisi muutettava ja Suomen ar= ;meijan maksimivahvuus nostettava 5 000 miehestä 6 000:een.[202]

Viborgsbladetkin totesi helmik= uun lopussa 1888 ratsuväkikomitean saaneen työnsä valmiiksi ja jättäneen lausuntonsa senaatille. Leh= ti arveli senaatin varmaankin hyväksyvän lausunnon. Senaatista lausunto lähtisi Pietariin esiteltäväksi keisarill= e. Tarkennusten ja muutosten jälkeen se jätettäisiin hallituksen esityksenä säädyille. Artikkelissa toivottiin, ettei muita ehdotuksia ehdittäisi tehdä sää= dyille – ajan voittaminen oli tässä vaiheessa tärkeintä. Koska ehdotusta ei ehdi= tty tuoda säädyille ennen valtiopäivien vaihtumista, pelättiin, ettei huolellisesti valmisteltu ehdotus enää menisi läpi.[203]

Viborgsbladet kiteytti ratsuväkikomitean ehdotukset ja laskelmat pääpiirteissään seuraaviksi:

1. ehdotus valtiolle suomalais= esta rakuunarykmentistä

2. ehdotus valtiolle prikaatinjohdosta suomalaiselle rakuunaprikaatille

3. ehdotus valtiolle varaeskadroonasta

4. ehdotus tarpeelliseksi kuulutukseksi koskien hevosten varaamista suomalaiselle ratsuväelle

5. piirustukset kasarmirakennu= ksista suomalaiselle rakuunarykmentille ja ylimalkaisia kustannusarviot niiden rakentamisesta

6. yhteenveto perustamis- ja vuosittaisista ylläpitokustannuksista a) rakuunaprikaatista joka koostuisi kahdesta rykmentistä, joissa kummassakin olisi yhdeksän ruotua ja b) prikaatin johdosta

7. yhteenveto perustamis- ja vuosittaisista ylläpitokustannuksista suomalaisesta rakuunaprikaatista joka koostuisi kahdesta kaaderirykmentistä, jo= issa olisi kuusi ruotua.

8. laskelma kuluista suomalais= en rakuunarykmentin jälkikäteen tapahtuvasta perustamisesta, ku= nnes se olisi saavuttanut täysimääräisen vahvuutensa

9. ehdotus tarpeellisista muutoksista vuoden 1878 Suomen asevelvollisuuslain 86, 93 ja 121 pykälään.[204]

Suomen sotaväen päällikkö Georg Ramsay määritti ratsuväen pe&= shy;rustamisen toimenpidejärjestyksen. Joukot tuli hänen mukaansa saada toimintakuntoon kolmessa vuodessa. Aikataulu johtui kolmivuo= tisesta palvelusajasta – se vuo= ksi olisi järkevintä aina vuosittain täydentää rykmenttiä kolmasosaltaan. Maaliskuun alussa 1890 tuli ensim= mäisten miesten eli opetuskomennuskunnan astua palvelukseen. Seuraava erä eli ensimmäiset asevelvolliset saapuisivat marrasku= un ensimmäisenä 1890. Hevosia otettaisiin rykmenttiin tietyssä järjestyksessä, ja toinen erä asevelvolli= sia tulisi rykmenttiin marraskuun ensimmäisen&aum= l; 1891. Viimeinen erä astuisi palvelukseen marraskuussa 1= 892, jolloin rykmentin piti olla täydessä vahvuudessaan.[205]

Ramsay esitti eskadroonanpäälliköiksi everstiluutnantteja. Vaatetusta Rams= ay esitti rakuunatyyppiseksi, samoin aseistusta lukuun ott= amatta aliupseereita ja tiedustelijoita, joille tulisi kiväärin sijasta revolveri.[206]

Ramsay pohdiskeli myös joukko-osaston nimeä. Hänen mukaansa esillä olleelle "ratsastavat tarkka-ampujat" (ridande skarpskyttar) ei ollut vastinetta ratsuväen historiassa. Sen sijaan pare= mpia nimiä olisivat "hevosjääkärit" (hästjägare) tai yksinkertaisesti "ratsuväkir= ykmentti" (kavalleriregemente). Ylipäätään Ra= msay piti nimitystä toissijaisena, kunhan siitä vain tulisi esiin, että uusi joukko-osasto kuului ratsuväkeen ja selvästi erosi jalkaväestä.[207] Lopulta päädyttiin nimittämään joukko-osastoa rakuunarykmentiksi.

Sotaministeri Vannovski käsitteli ratsuväkikomitean mietinnön useampaan otteese= en vuoden 1888 aikana. Hän hyväksyi ehdotuksen rykmentin perustamisesta ja korosti lisäksi, että rykmentin komentaja tuli nimittää tarpeeksi ajoissa, jotta tämä ehtisi ottaa osaa valmistelutyöhön. Yhtenä poikkeuksena esitettyyn organisaatiomalliin Vannovski ei hyväksynyt eskadroonien komentajiksi everstiluutnantteja.[208]

Wasa Tidning pohti keväällä 1888 ratsuväestä yleensä tuot&s= hy;tamaa hyötyä. Valtiolliselta kannalta pidettiin ratsuv&a= uml;en saamista hyödyllisenä. Lehti referoi laajahkosti Venäjän sotaministerin ratsuväkikomitean mietinnöstä jossain määrin poikkeavaa organisaatioehdotusta. Sotaministeri ensinnäkin piti ratsuvä= keä Suomen sotajoukoissa tärkeänä, sillä se tuki sotaväen taktista koulutusta. Ratsuväki ei saanut olla = vain tavallinen ratsujoukko-osasto, vaan sen tuli tuoda takt= ista tietoutta etenkin etujoukkojen käytöstä.= [209]

Sotaministeri ehdotti ratsuv&a= uml;en vahvuudeksi kahdeksan eskadroonaa, jotka jäsentyisiv&au= ml;t kahdeksi rykmentiksi. Komitea ehdotti yhteen rykmenttiin aina 452 miestä, sotaministeri vain 356. Esitykset poikkesivat hiukan myös ratsuväen perustamiseen tarvittavassa rahasum= massa. Sotaministeri arvioi kustannuksiksi yli 929 000 ja komi= tea lähes 915 000 markkaa.[210]

Nya Pressen kertoi 14.4. 1888 valtiopäiville jätetyn ehdotuksen tulevan samana päivänä valiokuntakäsittelyyn. Lehden mukaan ratsuväkihanke syntyi niin nopeasti, ettei kaikkia siihen liittyviä asioita ehditty harkita. Ratsuväkikomitea oli tehnyt siitä ehdotuksen, mutta Pietarissa katsottiin sen vaativan vielä valmistelua. Tämän vuoksi säädyt olivat nyt saaneet käsiteltäväksi tärk= eän ehdotuksen, josta lehden mukaan puuttuivat organisaatio= perusteet ja perustamismäärärahaksikin oli asetettu vain miljoonan suuruusluokka. Lehden mukaan etukäteen tiedettiin vain, että rauhanaikana miehistöä oli korkein= taan 900 ja sodanaikana 1000 miestä. Perustamiskustannukset olisivat s= iis miljoonan, kasarmien hinta kaksi miljoonaa sekä vuosittaiset ylläpitokustannukset noin miljoonan.

Nya Pressen arveli ehdotuksen vielä muuttuvan. Joka tapauksessa lehti korosti valiokuntien vast= uuta ehdotuksen käsittelyssä ja kehotti valikuntien jäseniä omistautumaan tälle työlle täydellise= sti ja lisäksi kuulemaan asiantuntijoita.[211]

Nya Pressen palasi 26.4. 1888 = samaan kysymykseen ja pohti ensin yleisen asevelvollisuuden olemusta. Aihe oli ratsuväkikysymyksen mukana tullut taas keskustelun alaisek&s= hy;si. Asevelvollisuus piti soveltaa maan olojen mukaiseksi. Suurvaltain armeijaorganisaatiota ei kannattanut kopioida, vaan tääll&au= ml; piti löytää sopiva keskitie Sveitsin miliisij= ärjestelmän ja vakituisen armeijan välillä. Lehden mukaan ratsuv&au= ml;kikin oli aluksi aiottu organisoida miliisijoukkojen tavoin. Tästä oli kuitenkin luovuttu, ja ratsuväkikomitean esittämässä organisaatiossa joukkojen ja reser= ;viläisten suhdetta muutettiin, reserviläisistä tuli vain täy= dentävä instituutio.[212]

Nya Pressen palasi seuraavassa numerossa vielä armeijan organisaatioon, ja kirjoittaja esitti jo= nkinasteisiin miliilisjoukkoihin siirtymistä. Ratsuväestä hän totesi, että sitä tuskin perustettaisiin komitean ehdot= uksen mukaisessa muodossa. Sen sijaan parempana mallina hän piti sota&s= hy;ministerin memoriaalia tai Finsk Militär -lehdessä vuonna 1885 esitettyä mallia. Lopuksi arveltiin ratkaisun tuskin syntyvän näill&au= ml; maapäivillä.[213]

Nya Pressenin artikkeliin vast= asi nimimerkki W.S.,[214] koska lehdessä oli haettu tukea W.S:n artikkelista Finsk Milit&au= ml;r -lehdessä vuonna 1885. Hänen mukaansa miliisijärje= stelmä armeijan organisaationa ei sellaisenaan riittä= ;nyt puolustuksen lujittamiseen. Ratsuväki piti hänen mielestään organisoida toisin kuin jalkav&aum= l;ki. Jalkaväen reserviläiset eivät näet 90 pä= ivässä ehtineet saada riittävää koulutusta – <= span style=3D'mso-spacerun:yes'> miten tämä sitten on= nistuisi ratsuväelle, jolla oli huomattavasti enemmän oppi&= shy;mista: koko jalkaväkikoulutus ja lisäksi vielä hevoset. <= /o:p>

W.S. tiesi ratsuväen palv= elusajaksi harkittavan 10– 12 kuukautta. Ratsuväki täyttäisi ilmeisesti osittain jalkaväen tehtävät ja osit= ;tain sillä olisi omat tehtävänsä. Tämä onnist= uisi parhaiten kahden rykmentin organisaationa. Ratsuvä= kikomitean ehdotuksessa W.S. näki paljon hyvää, ja nykytilan&= shy;teessa se oli lisäksi ainoa kelvollinen.[215]

Toukokuun lopussa senaatti päätyi yhteen rauhanaikaiseen rykmenttiin. Ratsuväen re= servi päätettiin perustaa komitean ehdotuksen mukaan. Perusta= miskustannukset tingittiin 895 190 markkaan. Rakuunarykmentin tuli vuoden 1888 valtiopäivillä tehdyn ja myöhemmin vahvistetun päätöksen mukaan käsittää kuusi eskadroonaa. Sodan aikana joukkoihin lisättäisiin = varaeskadroona. Nimeksi tuli Suomen rakuunarykmentti.[216]

Ratsuväen asettamisen ja kasarmien rakentamisen laskettiin vaativan noin kaksi miljoonaa ja vuosit&s= hy;taisen ylläpidon miljoona markkaa. Tämän vuoksi, vaikka ratsuväki perustettaisiin asteittain, varainhoitokaudelle 18= 89– 1891 koituivat 1 900 000 markan kulut. Maan edun mukaisena pidettiin, ett&a= uml; rahat otettaisiin jo ennestään sotalaitoksen käytössä olevista varoista. Koska näitä ei ol= lut budjetoitu rakuunarykmenttiä varten, niin keisari ehdot= ti varain hankintaa suuntaamalla sotilashuonek&s= hy;assaan ja sotilasvirkatalokassaan kertyvät maksut esimerkiksi ruotujakolaitoksen ja muitten vanhempien asetusten perusteel= la vuoden 1889 alusta yleiseen sotilaskassaan. Sen tulot lis&au= ml;äntyisivät siten 160 000 markkaa vuodessa eli vuosina 1889– 1891 yhtee= nsä 480 000 markkaa. Lisäksi piti sotilasvirkatalokassaan kertyn= yt pääoma siirtää yleiseen sotilaskassaan ja virkatalonhoidosta aiheutuneet menot siirtää yleis= en sotilaskassan menoihin. Näin kertyisi ratsuväen kustannuksiin 870 000 markkaa.

Kokonaissummasta puuttui viel&= auml; 550 000 markkaa. Viipurin Uutisten mukaan keisari pitit tätä summ= aa liian pieninä uusien verojen säätämiseksi eikä säätyjen budjetistakaan rahaa liiennyt. Summa katsottiin voitavan lainata valtion uloslainausrahastosta korotto= mana yleiseen sotilasrahastoon. Takaisinmaksu voitiin jakaa usealle vu= odelle.[217]

Lappeenrannan Uutisten mukaan rykmentin ensimmäiset miehet astuisivat palvelukseen 1.11.1890. Silloin perustetaisiin kolme eskadroonaa kahdeksanruotuisin plu&s= hy;toonin(joukkuein). Toinen saapumiserä tulisi marraskuun ensimmäi= senä 1891 ja kolmas vuoden 1992 marraskuun ensimmäisenä. Tämän jälkeen rykmentti olisi täysilukuinen. = Alipäällystön ensimmäistä kantajoukkoa varten Lappeenrannan Uutiset t= iesi ehdotetun opetuskomennuskuntaa, joka aloittaisi toimintansa 1.4.1890. Rykmentin miehistössä olisi rauhan aikana 37 upsee= ria ja 6 siviilivirkamiestä, joista 2 lääkä&= shy;riä, sekä 811 aliupseeria, sotilasta ja aseetonta. Hevo= sia piti olla 667.[218]

Lappeenrannan Uutisten mukaan rakuunoitten puku olisi Suomen tarkka-ampujapataljoonien kaltainen, mu= tta housut siniharmaat ja vaatteet leikattaisiin ratsuväkikuosii= n.[219]

12.2 Rykmentin ensimmäiset vuodet

Suomen rakuunarykmentti perustettiin asteittain kenraalikuvernöörin Suomen sotaväelle 20. kesäkuuta 1890 antaman päiväkä= skyn mukaan. Komentajaksi määrättiin everstiluutna= ntti Oskar Theodor Schauman, joka oli valmistunut vuonna 1868 Suomen kadet&= shy;tikoulusta, palvellut sen jälkeen Pihkovan henkirakuunarykmen&= shy;tissä ja oli jäsenenä ratsuväkikomiteassa.[220]

Rakuunarykmentin päiväkäskykirjat alkavat elokuussa. Ensimmäin= en päiväkäsky kertoi, että 27. elokuuta 1889 tuli ra&= shy;kuunarykmenttiin kuudennesta Mikkelin tarkka-ampujapataljoonasta komennukselle aliupseerien Skipparin ja Saarisen johtamia tarkka-ampujia.[221]

Pitkin syyskuuta saapui Lappeenrantaan tarkka-ampujapataljoonista komennettuja miehiä aina muutaman miehen ryhminä.[222] Osa miehistä lähetettiin takaisin omiin pataljooniinsa. Tarkka-ampujat toimivat Lappeenrannassa yövahteina varus= ;huoneella ja lähetteinä, aliupseerit päivystäjinä tal&s= hy;leilla ja opetuskomennuskuntaeskadroonassa. Osa liittyi myöhemmin perustettuun opetuskomennuskuntaan.[223]

Rakuunarykmentti tarvitsi toimintaansa varten suuren määrän rehua ja ruokaa. Se hankki rehun useilta toimittajilta: Lappeenrannan ympäristön talollisilta ja muilta toimitussopimusten mukaan.[224] Ruok= atarvikkeiden hankkimiseksi rakuunarykmentille pidettiin syyskuun alussa 29. reservikomppanian kansliassa ensimmäinen huutokauppa.[225] Lappeenrantaan sijoitetut sotilaat ruokailivat syyskuun 6. päivään asti reservikomppaniassa, mutta sitten järjestettiin oma ruokailu.[226]

Pihkovan henkirakuunarykmentistä siirretty luutnantti Alfred Lucander saap= ui Lappeenrantaan 29. syyskuuta 1889.[227] Schaumanin adjutantti Lucander johti rykmenttiä muun muassa kun Schaum= an matkusti sotaväen päällikön käskystä mar= raskuun lopussa 1889 vajaaksi viikoksi Helsinkiin.[228]

Ratsumestari Johannes Nyb= erg, aliratsumestari Axel Sandberg, luutnantti Johan Maexmontan ja everstil= uutnantti Carl Schulman määrättiin Lappeenrantaan helmikuun 28. pä= ;ivänä 1890. Näistä ainakin Jekaterinoslavin rakuunarykmentiss= ä palvellut Schulman tuli Lappeenrantaan maaliskuun puoliväliss&aum= l;.[229] Maaliskuun 26. päivänä senaatti määräsi = rykmentin lääkäriksi Maximilian Buchin ja eläinlää= käriksi Hannibal Graaen.[230]

Everstiluutnantti Schulman vas= tasi talousasioista, adjutantti, kassanhoitaja ja majoitusmestari= oli luutnantti Lucander, opetuskomennuskunnan päällikkön&au= ml; toimi ratsumestari Nyberg ja muina upseereina aliratsumestari Sandberg= ja luutnantti Maexmontan.[231]

Maaliskuun alussa 1890 oli Lappeenrannassa rakuunoita seuraava määrä:

Esikuntaupseereja 2=

Muita upseereja 4

Aliupseereja 47

Trumpetisteja 2

Jefreittereita eli korpraaleja= 2

Vanhemman luokan aseettomia 5<= o:p>

Nuoremman luokan aseettomia 3<= o:p>

Tarkka-ampujia 29 <= /span>

Siviilivirkamiehiä 2=

Upseerihevosia oli Lappeenrann= assa 5 kappaletta, rintamahevosia 47 ja kuormastohevosia 2.[232]

Huhtikuun 1. päivän&= auml; perustettiin rakuunapataljoonaan komennetuista tarkka-ampujista opetuskomennuskunta. Siihen kuului yhteensä 18 vanhempaa ja 25 nuoremp= aa aliupseeria sekä 2 jefreitteria. Opetuskomennuskunnan miehet olivat,[233]

Vanhempi kuormastoaliupseeri K= aarlo Nopanen

Vanhemmat aliupseerit

Kaarlo Flöjt

Gustaf Wäätänen=

Karl Tuominen

Johan Pellinen

Johan Heinonen

Johan Friman=

Viktor Tiili=

Anders Perälä

Henrik (Heikki) Lusna

Abraham Simpanen

Isak Frilander

Matts Koski

Matts Wihelä

David Ahlroos

Henrik Holisto

Karl Söderlund=

Johan Stenroos

Nuoremmat aliupseerit

Albert Allanen

Anders Ripatti

David Skippari

Antti Nieminen

Oskar Saarinen

Tobias Penttilä

Adam Pasanen=

Elias Hietamies

Petter Pylkkänen

Petter Pääkköne= n

Esaias Sutela

Pekka Kuokkanen

August Hagman

Alexander Lätti

Antti Stavén

Frans Evert Sulin

Johan Jaukki=

Antti Hartikainen

Karl Lehtonen

Karl Henriksson

Johan Forsman

Matti Laasola

Fredrik Sonninen

Mauritz Nyman

Emanuel Pukkila

Jefreitterit=

Johan Kauppi=

Kaarlo Henriksson

Samalla tavoin kuin Lappeenran= nassa oli toimittu jo muodostettaessa asevelvollista armeijaa vuoden 18= 78 asevelvollisuuslain mukaan. Tällöin oli perustettu Hel&= shy;sinkiin vuonna 1879 Suomen opetustarkka-ampujakomppania koulu&s= hy;ttamaann alipäällystöä tarkka-ampujapataljoo= niin; näin alipäällystö oli valmiina, kun ensim= ;mäiset asevelvolliset aloittivat marraskuun alussa 1881. Suomen rakuunarykmentissä rykmentin alipäällystöksi otet&= shy;tiin tarkka-ampujapataljoonissa palvelleita miehiä. He tulivat Lappeenrantaan 1. huhtikuuta 1890. Vapaaehtoisista ratsuväke= en tulijoista ei ollut puutetta. Vuoden 1888 leirillä ensim= ;mäistä kertaa ollut venäläinen ratsuväki teki nimittäin harjoitusrynnäköillään suuren vaikutuksen suomalai= sten tarkka-ampujapataljoonien miehiin. Monien tarjokkaiden ongelmaksi kuitenkin nousivat ratsuväen erityisvaatimukset – muun muassa minimipituus 162 cm ja maksi= mipituus 175 cm, jalan pituus taas piti olla puolet vartalon pituudesta. Opetuskomennuskunta toimi huhtikuun ensimmäisestä p&aum= l;ivästä marraskuun ensimmäiseen 1890 asti. Sen kouluttaman runkohenk= ilöstön varaan perustettiin vuonna 1890 kolme eskadroonaa ja vu= onna 1891 loput kolme.[234]

Opetuskomennuskuntaan valittuj= en miesten tuloa Lappeenrantaan muisteli myöhemmin Oulun tarkka-ampu= japataljoonasta tänne siirtynyt Johan Pellinen. Rakuunoihin halunneille vapa= aehtoisille järjestettiin ensin kotipataljoonassaan lääk&= auml;rintarkastus, jossa tutkittiin vapaaehtoisen ruumiinrakenteen sopivuus ratsuväkeen. Ouluun hyväksymisilmoitus saatiin maaliskuussa 1890. Samalla määrättiin hyvä= ksytyt ilmoittautumaan huhtikuun 1. päivänä rakuunarykmen= tin komentajalle Lappeenrannassa.

Varusmestarina Oulussa toimine= en Pellisen mukaan ilo hyväksyttyjen joukossa oli kuvaamaton –= tarkka-ampujat olivat leirillä ollessaan nähneet uljaana pidettyä ratsuväkeä. Lappeenrantaan saapumisesta Pellinen kertoo:

"Tulipa vihdoin odotettu huhtikuun 1 päivä vuonna 1890, jolloin saavuimme Lappeenrantaan ilmoittautumaan uudelle komentajallemme. Mielikuvituksessamme olimme erehtyneet, olimme nimittäin kuvitelleet näkevämme ison ja uljaan näköisen sotaherran, mutta eteemme astuikin pieni, tulikatseinen everstiluutnantti, uljaan ja täydellisen sotilastyy= pin omaavan adjutanttinsa seuraamana. Komentajan toivottaessa tervetulleek= si uuteen palvelukseen sekä tehdessä joitakin kysymyksiä, saimme poistua kansliasta, missä ilmoittautuminen tapahtui. Tässä pienessä, tulikatseisessä komentajajass= amme tulimme myöhemmin tuntemaan suurta tarmoa ja kykyä osoittavan miehen".[235]=

Opetuskomennuskunnan miehille jaettiin hevoset 2. huhtikuuta. Nämä olivat kaikki Venäjältä tuotuja vanhoja ratsuhevosia. Hevosten hoitoa, ruokintaa ja muita töitä opetti kaksi Venäj&aum= l;n ratsuväessä palvellutta aliupseeria. Opetusta haittasi = se, etteivät venäläiset aliupseerit puhuneet Suomea. Haittaa kuitenkin helpottivat Suomessa syntyneet opetusupsee= rit – ratsumestari Nyberg, aliratsumestari Sandberg ja luutnantti Maexmontan.[236]

Opetuskomennuskuntaa perustett= aessa otettiin palvelukseen muitakin henkilöitä. Ratsastuksen opet= tajiksi yhden vuoden ajaksi palkattiin Matvei Mogutnoff ja Platon Lasartschik. Lavartschik tosin erosi omasta pyynnöstään= jo 11. syyskuuta 1890. Torvensoittaja-aliupseeriksi tuli Frans Lönnström, torvensoittajaksi ilman arvoa Otto Hurmalainen, nuoremmaksi kirjuriksi Axel Ettinger, hevosten kengittäjäksi Frans Sellberg, valmiiksi leikkaajaksi Juho Wilenius, välskäriksi Pavel Antonoff, eläinvälskäriksi Nikol= ai Heino ja asemestarin apulaiseksi Adam Nisonen. Opetuskomennuskunnasta = muodostetun eskadroonan päällikkönä toimi väliaikaisesti = luutnantti Lucander ja sittemmin ratsumestari Nyberg. Vahtimestariksi määrättiin Kaarlo Nopanen, plutoonien (joukkueiden) ali= upseereiksi Kaarlo Tuominen, Jouko Friman, Gustaf Wäätänen ja = Juho Heinonen.[237]

Opetuskomennuskunnan koulutus = tuotti upseeristolle runsaasti työtä. Pelkkä aliupseerikoulutu= s ei riittänyt, vaan opetuskomennuskunta piti opettaa ratsastamaan, sen jälkeen kouluttamaan hevosia ja opettamaan uusille alokkaille ratsastusta. Hevosten koulutus koros= tui erityisesti syksyllä 1890, jolloin rykmentti sai ensimmäiset nuoret suomalaishevoset, joista tuli kouluttaa hyvi&a= uml; rintamahevosia.[238]

Uusien miesten ja hevosten koulutuksen saaminen alkuun oli vaikeaa, sillä kasarmialueel= la ei ollut vielä yhtään rakennusta valmiina. Siksi hevoset sijoitettiin aluksi leirialueen tarkka-ampujapataljoonien ta= lleihin, jotka eivät sopineet etenkään talvioloihin. Huhtik= uun alussa 1890 pääsivät hevoset jo uuteen talliin. Miehistö asui aluksi verstasrakennuksessa.[239]

Sotaväen päällikköhallituksen adjutantti kenraalimajuri Renvall tarka= sti Lappeenrannassa jo 12.4.1890 perustetun opetuskomennuskunnan.[240] Tapahtuma koettiin tärkeäksi yksikön alkutaipaleella, Renvall kohotti opetuskomennuskunnan mielialaa muun muassa v= ertaamalla uutta joukko-osastoa 30-vuotisen sodan aikaisiin Ståhlhands= ken rakuunoihin.[241]

Toukokuun lopussa opetuseskadr= oonan katsottiin kehittyneen kenttäratsastustaidossa sen verran, että voitiin jo harjoitella useammin matkaratsastusta. Esimerkiksi helluntailauantaina 1890 ratsastivat rakuunat Joutsenon kirkolle.= Kyseessä oli merkittävä koeharjoitus, sillä sen jälkeen ever= ;sti Schauman piti puheen ja sotilaille jaettiin kannukset. Lappeenrannan Uutisten mukaan ne jaettiin näin varhain kiitokseksi ja keho= tukseksi tarkkaavaisesta uutteruudesta ja pikaisesta edistymisest&aum= l; ratsastustaidoissa. Kannukset täydensivät ope= tuseskadroonan univormun.

Heinäkuun 23. päivänä tarkasti Lappeenrantaan tullut Suomen sotav&aum= l;en päällikkö, kenraalimajuri Georg Ramsay opetuskomennus&s= hy;kunnan edistymisen kuluneena 3 1/2 kuukauden aikana. Osasto todettiin hyväkuntoiseksi, ja seuraavana päivänä luovut= ettiin keisarin myöntämä standaari joukko-osastolle.[242] Tämän tärkeän standaarin eli lipun myönsi Aleksanteri III jo kesäkuun neljäntenä 1890.[243]

Standaarin luovutus oli juhlal= linen tilaisuus. Aamulla kello yhdeksältä kiinnitettiin standaari tankoonsa. Ensimmäisen naulan siihen löi sotaväen päällikkö paroni Ramsay, toisen kenraalikuver= nöörin sotaväen esikuntapäällikkö kenraali= majuri Schauman, kolmannen rakuunarykmentin komentaja eversti Schauman, neljä= nnen sotaväen päällikköhallituksen adjutantti eversti&s= hy;luutnantti Langhoff. Tämän jälkeen olivat vuorossa everstiluu= tnantti Schulman, ratsumestari Nyberg, aliratsumestari Sandberg, luutnant= ti Lucander ja luutnantti Maexmontan. Yhdeksännen naulan jälkeen aliupseerit ja miehistön edustajat Kavaloff, Friman, Tiili, Koski, Saarinen, Skippari, Kauppi ja Koukkari naulasivat viel&a= uml; naulat lipun kiinnikkeeksi ja virkaa tekevä opetuseskadroonan vahtimestari kiinnitti loput naulat.[244]

Standaari luovutettiin leirikentällä, jonne se kannettiin lippujen liehuessa ja rykmentin seistessä rivistössä. Standaarin toivat leirikentälle rykmentin adjutantti ja rykmentin vahtimestari. Ken= tällä se luovutettiin ensin paroni Ramsaylle. Sitten pastori Nords= tröm puhui standaarin merkityksestä. Hän päätti puheensa kehottamalla suomalaisia rakuunoita puolustamaan rykmentti&s= hy;ään, isänmaataan ja standaariaan "aina kuolemaan asti".[245]

Tämän jälkeen luettiin standaarin myöntämistä koskeva keisarin kirje = ja varoitettiin rangaistuksesta, joka kohtaisi joukko-osastoa, joka antaisi standaarinsa joutua häviyksiin. Tämän jälk= een paroni Ramsay ojensi standaarin rykmentin komentaja Schaumanille,= ja tämä edelleen standaarin kantajalle. Tilaisuus päättyi keisarille ja Suomen rakuunarykmentille esitettyihin hurraa-huutoihin. Samana iltana rakuunarykmentti vastaanotti useita sähkösanomia, joissa muun muassa suuriruhtinas Nikolai ja sotaministeri Vannovski on= nittelivat rykmenttiä standaarin saamisen johdosta.[246]

Näitä juhlallisuuksia kuvailtiin laajalti lehdistössä. Nya Pressen kuvaili tarkoin rykmentin lippua. Sen keskus oli valkoinen ja reunat kult= aa. Keskikuviona oli Venäjän valtionsinetti, kahdessa reunassa Venäjän vaakuna ja kahdessa Suomen. Standaarin tanko oli sininen, kruununa valtionomena ja kultainen risti.[247] Standaarin luovutuspäivästä kesäkuu= n 4. päivä määrättiin kenraalikuvernöörin jou= lukuussa 1890 antamassa päiväkäskyssä rykmentin vuosipä= ;iväksi.[248]

Heinäkuun loppupuolella koulutusta kevensivät rykmentin ampumakilpailut. Palkintoja jaett= iin 30.7. seuraavasti: upseeripalkinnon (240 markkaa) voitti luu= tnantti Maexmontan, alipäällystöstä palkittiin vanhemmat aliupseerit Gustaf Wäätänen (60 markkaa)= ja David Ahlroos (30 markkaa).[249]

Opetuseskadroonan toiminta-aik= ana pidettiin oppilaille erilaisia tutkintoja. Niistä ensimm&aum= l;isessä 28.8.1890 kuulusteltiin koti(sisä-)palvelua, rikoslakia= ja järjestyssääntöä. Toinen tutkinto 5.R= 11; 6.9. koski rintamapalvelusta ja kolmas hevostietoutta 10.9. Kenttäpalvelua sekä sodan että rauhan aikana kuulustelt= iin 16.9., ja viimeinen eli viides tutkinto 26.9. käsitteli kiväärin, revolverin ja sapelin käyttämist&au= ml; ja rakenteen tuntemista.[250]

Lappeenrannan Uutiset piti opetuskomennuskunnan ohjelmaa tiiviinä ja vertasi oppilaiden tutkinnoi= ssa suorittamaa tietomäärää niihin käytännön valmiuksiin, joita he olivat joutuneet opettelemaan. Lehti piti oppilaiden edistymistä hämmästyttävän nopeana.[251] Koulutuksen loppuvaihe keskittyi maastoharjoituksiin Lappeenrannan ympäristössä. Komennuskunnan koulutus päättyi everstiluutnantti Schaumanin maneesissa lauantaina 19.10. 1890 pitämään loppukokee&sh= y;seen. Silloin julkiluetussa päiväkäskyssä rykmentti jaettiin 1.11. alkaen kolmeen eskadroonaan ja mainittiin niihin komennetut miehet. Saman päivän iltana pide= ttiin rykmentin ruokalassa iltamat, joissa oli tarjolla puheita, laulua, virvokke= ita ja tanssia.[252]

Opetuseskadroona siis toimi hu= htikuun alusta lokakuun loppuun 1890, jonka jälkeen rykmentti sai ensim&s= hy;mäiset alokkaat. Miehistönä oli vuoden 1889 syksystä alkaen La= ppeenrantaan lähinnä hevosia hoitamaan komennetut 23 tarkka-ampujaa. Opetuseskadroonan oppilaitten saavuttua tarkka-ampujat hoitivat pienempiä töitä – takaisin heidät oli määrä komentaa alokkaiden saavuttua 1.11.[253]

Ennen alokkaiden saapumista lisättiin rakuunarykmentin upseeristoa. Kornetit Georg Hellström ja Petter Moldakoff komennettiin rakuunarykmenttiin Pietarin ratsuväkiopistosta sekä Adolf Lagerblad ja Arthur Norring Suomen kadettikoulusta. Samana syksynä komennettiin rakuunarykmenttiin myös luutnantti Friedrich von Tobiesen, alirat= sumestari Ernst Baeckman, luutnantit Adolf Aminoff, Carl Malm, Georg von Essen ja Aug= ust Thesleff.[254] Loka= kuun 19. päivänä rykmentti sai myös papin, Tallinnan ruotsalais– suomalaisen seurakunnan kirkkoherran Johan Collanin, jolle Lappeenrannan seudut olivat tuttuja jo kirkkoherranapulaisen toimikaudelta 1885– 1886. Samana päivänä nimitettiin myös rykmentin sotatuomari Robert Schogster ja asemestari Matti Tuovinen.[255]

Alokkaiden saapumista muisteli myöhemmin opetuskomennuskuntaan kuulunut Albert Allonen. "Marraskuun ensimmäisenä saapuivat tänne ympä= ri Suomen salomailta ensimmäiset asevelvolliset oppiakseen täyttämään sotilaan palvelusta. Heidän tullessaan = oli huomioon otettava jotakin ilahuttavaakin, sillä useampina vuosina huomasin nuorukaisten kasarmiin tuloa muissa pataljoonissa, ja olivat useimmat heistä päihtyneet. Vaan tänä syksynä= en havainnut ketään, joka olisi ollut liikaa nauttinut väkijuom= ia. Arvelin itsekseni että siihen on varmaan vaikuttanut matkan pituu= s, että kotoiset eväät ovat loppuneet ennen aikaa ja täältä lienee ollut ahdas saanti sinä päivänä. Tämä oli meille oikein hauskaa, syyst&aum= l; kun meitä oli vähän hoitamaan ja ohjaamaan semmoista joukkoa, jos he olisivat olleet kovin raivoissaan. Seuraavana päivänä, kello 9 e. p. p. oli rykmentin maneesissa ylöshuuto, jossa katsottiin josko kaikki olivat saapuneet. Samassa pidettiin jumalanpalvelus, jossa alussa sekä lopussa veisattiin virsi: 'Meidän linnamme on Jumala taivaass`. Tässä tilaisuud= essa rykmentin soittokuntakin puhalsi ensimmäistä kertaa, ja kauniille kajahtelivat säveleet, varsinkin rykmentin kunniamarssia soitettaessa."

Alokkaiden saavuttua alkoi Suo= men rakuunarykmentissä rutiininomaisempi kausi, jossa koulutusta katkoivat isommat sotaharjoitukset, korkeampien upseereiden vierailut ja erilaiset juhlat ja kilpailut. Ensimmäisiä vuosia rykmen= ;tissä tosin vielä leimasi kasarmialueen keskeneräisyys.

Esimerkiksi sairaat sijoitetti= in aluksi kansliarakennukseen, sillä varsinainen sairaala valmi= stui vasta myöhemmin. Ensimmäisen saapumiserän miehistä= oli marraskuussa 1890 tuhatta miestä kohden keskimäärin 71 miestä sairaana, joulukuussa luku nousi 86:een ja tammikuussa 92:= een. Helmikuussa sairaiden määrä väheni. Luvut olivat suurehkoja verrattuna tarkka-ampujapataljoonien sairaiden määrään.[256]

Everstiluutnantti Schauman oli aluksi virkaa tekevä rykmentinkomentaja. 6. tammikuuta 1891 hänet ylennettiin everstiksi ja määrättiin vakituiseksi. Adjutantiksi luutnantti Alfred Lucanderin tilalle tuli helmikuussa 1891 luutnantti Georg von Essen. Rykmentin ensimmäisist&au= ml; upseereista kuoli helmikuun 20. päivänä vaikeaan sairauteen aliratsumestari Axel Sandberg. Hänet haudattiin Lappeenrannan vanhalle hautausmaalle. Sandbergin sijaan kolmannen= eskadroonan päälliköksi tuli aliratsumestari Adolf Aminof= f. Myös toisen eskadroonan päällikkö vaihtui, sill&au= ml; vuoden 1891 tammikuussa komennettiin ratsumestari Johannes Nyberg Pietariin upseeriratsuväkikouluun ja hänen tilalleen ali= ;ratsumestari Ernst Baeckman.[257]

Maaliskuun lopussa 1891 oli nu= orten hevosten koulutus edistynyt niin pitkälle, että niitä pystyttiin ratsastaessa ohjaamaan jo yhdellä kädellä. Samoin asevelvollisten ratsastustaidossa oli päästy opettelemaan ratsastusta vain yhdellä kädellä.[258]

Merkkitapaus oli myös upseerikerhon avaaminen. Rykmentinkomentaja Schauman määräsi sen avattavaksi huhtikuun 3. päivänä 1891. Kerhon sisustaminen vei oletettua kauemmi= n, mutta kalustukseen oltiin tyytyväisiä. Samana iltana up= seeristo kokoontui ja iltaa juhlistettiin musiikilla.[259]

Maaliskuun 10. päivänä 1891 rakuunarykmenttiä kuohuttanut tapaus j&aum= l;i vaivaamaan pitkäksi aikaa upseeriston ja miehistön mielt&aum= l;. Tällöin ruokailusta poistuvaa ensimmäisen eskadroonan rakuuna Kaipaista pistettiin puukolla rinnan vasempaan puoleen. Kaipainen kulki piston jälkeen vielä muutamia askelia ruokasalin rappusia pitkin, ennen kuin lyyhistyi maahan. Rakuunarykmentin sairaalaan vietyä uhria ei voitu enää pelastaa. Puukottajaa ei välittömästi tavoitettu, vaikka aseen etsimiseksi tarkas= ;tettiin muun muassa kaikki kaapit ja vaatteet. Myös Kaipaisen kanssa= samaan aikaan ruokailussa olleita kuulusteltiin. Teon tekijää ei kuitenk= aan rakuunarykmentin omin voimin saatu selville. Vasta useiden sota-oikeuden istuntojen ja todistajien kuulustelujen jälkeen tekijäksi selvisi toisen eskadroonan rakuuna Lundgrén, joka tuomittiin 10 vuoden kuritushuonerangaistukseen.[260]

Suomen sotaväen päällikkö Georg Ramsay tarkasti maaliskuun 13. päi= vänä rakuunarykmentin. Hän saapui Lappeenrantaan kolmelta ja aloi= tti klo 17.30 rakennusten ja tilikirjojen tarkastuksen. Seuraavana päivänä pidettiin rintamaharjoitus, hevostarkas&sh= y;tus ja tutkittiin upseereiden, aliupseereiden ja miehistön ratsastustaitoja. Harjoitusten jälkeen Ramsay kiitti rykmentin komenta= jaa, upseeristoa, aliupseereja ja miehistöä hyvästä harjoituksesta ja piti rykmentin edistymistä muutenkin hämmästyttävän nopeana vaikeisiin aloitusolosuhtei= siin nähden. Ramsay arveli tulossa olevan keisarivierailun näin o= llen varmaankin sujuvan hyvin.[261]

Rykmentin ensimmäisen vuo= sijuhlan kesäkuun neljäntenä 1891 aloitti kello 11.00 paraati ja juma= lanpalvelus. Juhlaan oli kutsuttu Lappeenrannan ja Lappeen pitäj&aum= l;n tärkeimmät edustajat ja eri sotilasosastojen edustajia. Komentajan tervehdyksen jälkeen pidettiin lyhyt rukoushetki. Tämän jälkeen huudettiin komentaja Schaumanin johdolla eläköötä muun muassa keisarille ja kenraalikuver&s= hy;nöörille, paroni Ramsaylle ja kenraalimajuri Renvallille sekä upseeris= tolle. Komentaja Schaumanille taas huudettiin hurraata everstiluutnantti Schulmanin johdolla.

Paraatin jälkeen oli upseerikerholla lounastilaisuus. Iltapäiväksi oli miehistölle erilaisia kilpailuja. Maneesissa koeteltiin ratsastus= taitoa nuorilla suomenhevosilla, aliupseerit kävivät kilparatsastuksen 3/4 virstan radalla, jossa oli kolme estettä. Esteratsastuskilpailu järjestettiin myös asevelvollisille. K= ilpailtiin myös siitä, kuka parhaiten pystyi pistämään s= apelillaan laukkaavan hevosen selästä ilmassa roikkuvaan renkaasee= n. Rakuunarykmentin päiväkirjan mukaan kilpailut järjestettiin miehistön viihtyvyydeksi – kuitenkaan unohtamatta niiden koulutuksellista merkitystä. Päivän päätti esteratsastuskilpailu ja useat rykmentille vuosipäivän johdo= sta lähetetyt onnittelusähkeet.[262]

Kesäkuussa päiväpalveluksen aloitti yleensä lähtö kasar&= shy;meilta harjoituksiin kello kahdeksalta. Takaisin tultiin iltapäiv&a= uml;llä neljän tai viiden aikaan.[263] Rykmentinkomentaja Schauman piti kesäkuun 19 päivänä kahdeksasta neljään kest&au= ml;neen harjoituksen. Raskaan ja vaikean harjoituksen perusteella Schauman piti ratsuväen taitoja jo sangen hyvin hallittuina joita= kin pienempiä puutteita lukuun ottamatta.[264]

Heinäkuussa 1891 Suomen rakuunarykmentti osallistui vuoden merkittävimpään tapahtuma= an Lappeenrannassa – asevelvollisten kesäleiri= in. Sen yhteydessä kaupunkiin saapuneet merkkihenkilöt tutustui&= shy;vat myös uuteen joukko-osastoon ja sen kasarmialueeseen. Heinäku= un ensimmäisenä päivänä kaupunkiin saapui sotaväen päällikkö paroni Ramsay, seuraavana päivänä kenraalikuvernööri kreivi Heyden, joka seuraavana päivänä tarkasti leirikentän = ja vieraili Lappeenrannan reservikomppanian ohella myös rakuunarykmentin kasarmeilla. Samana päivänä luovutet&s= hy;tiin sairaalarakennus rykmentille.[265]

Heinäkuun ensimmäisellä viikolla rakuunoiden koulutus oli edistynyt jo niin= pitkälle, että vaativia rykmentin yhteisharjoituksia alettiin pitää kolmasti viikossa. Aiemmin niitä oli vain kahdesti vii= kossa.[266] Leirin aikana rakuunapataljoona hioi taitojaan osallistumalla useaan paraatiin ja muun muassa yöharjoitukseen, jossa rakuunat t= oimivat kolmen eskadroonan vahvuisina etujoukkoina.[267]

Erään harjoituksen j= ohti itse kenraalikuvernööri Heyden, ja siihen otti osaa myös kol= me tykistöpatteria. Tämä eräänlainen ennakkoharjoitus tulevaa keisarivierailua varten sujui hyvin, ja kenra= alikuvernööri toivoikin, että myöhemmin keisarin läsnä olle= ssa pidettävä harjoitus menisi yhtä hyvin.[268]

Elokuun viidentenä koitti vihdoin suuri päivä – keisaripari saapui Lappeenrannan leirille. Junan tullessa neljän aikaan olivat kaikki Lappeenrannan lei= rijoukot radan varressa junaa vastaanottamassa. Rakuunat olivat vasemmalla sivu= stalla ja siten ensimmäisinä keisarin junaa vastassa.

Seuraavana päivän&au= ml; keisari seurasi harjoitusta runsaan seurueen kera leirialueen vasemmalla sivustalla. Kun toinen ja kolmas eskadroona valmistautuivat harjoituksen mukaiseen hyökkäykseen, ratsasti keisari lähemmäksi rintamaa tarkastellakseen tarkemmin suomenhevosia. Samalla keisari kyseli rykmentinkomentajalta ja upseere= ilta suomenhevosten kelvollisuutta ratsuksi ja venäläi&= shy;sistä ratsuväkirykmenteistä poistetuista hevosista. Manööverit leirikentällä kestivät tunnin= ja vartin ja päättyivät hyökkäysharjoitukse= en. Sen jälkeen keisari ratsasti joukkojen edessä ja esitti kiit= oksensa päivän harjoituksesta, johon hän oli sanojensa mukaan täysin tyytyväinen. Tämän jälkeen käytiin myöhäiselle aamiaiselle, johon osallistui keisarip= arin lisäksi lukuisia sotilashenkilöitä.

Aamiaisen jälkeisessä paraatissa kaikki leirille osallistuvat joukot oli sijoitettu muodostelmaan leirikentälle. Keisari kulki seurueineen sotilasrivistöä pitkin ja tervehti joukkoja. Tämän jälkeen alkoi itse paraati. Jalkaväki marssi komppanioittain kärjessä, näiden jälkeen seurasi tykistö ja viimeisenä Suomen rakuunarykmentin kolme eskadroo= naa. Rykmentin päiväkirjan mukaan paraati meni ahkeran harjo= ittelun ansiosta kohtuullisen hyvin. Aiemmin rykmentillä oli ollut vaikeuksia pysyä paraatimuodossa – ilmeisestikin kokemattomien mi= esten ja uusien hevosten vuoksi.[269]

Paraatin jälkeen keisarip= ari tutustui uuteen sairaalaan sekä kaupungin kansakoulussa paik= allisia käsitöitä esittelevään näyttelyyn. = Sen jälkeen siirryttiin rakuunarykmentin kasarmeille ja upsee&sh= y;rikerholle, jossa viivähdettiin 5– 10 minuuttia keskustellen rykme= ntin upseeriston kanssa. Keisariparin kulkiessa soitettiin keisar= ihymniä ja kansa hurrasi sivustalla. Upseerikerholta siirryttiin kaupungin keisaritaloon aterialle leirillä olleiden rykmentin- ja pataljoonakomentajien kera. Ruokailun jälkeen keisaripari si= irtyi takaisin junalle. Tietä keisaritalolta asemalle reunustivat sotil= asosastot – keisarin junan lä= ;htiessä ammuttiin kolme kunnialaukausta.[270]

Keisarivierailun juhlahumun jälkeen kesäharjoituksia jatkoivat elokuun kahdeksantena p&a= uml;ivänä kenraaliluutnantti Davydoffin johtamat ampumaharjoitukset, jotka rakuunarykmentin päiväkirjan mukaan menivät rakuunoilla poikkeuksellisen hyvin. Saman kuun 11. päivänä ratsuväki ja jalkaväki harjoittelivat ensimmäisen kerran yhdessä. Seuraavina päivinä oli vielä useita harjoituksia ja ampumakilpailuja – muun muassa erityinen kilpailu kenr= aalikuvernöörin palkinnosta. Elokuun 17. päivänä Suomen sotaväen päällikkö paroni Ramsay lähti Lappeenrannasta,[271]

Seuraavana päivän&au= ml; saapuivat rakuunarykmenttiin kadettikoulusta määrätyt Matts Forsén, Sixtus Hjelmman, Karl Söd= erholm ja Zachris Helsingius. Leiriharjoitukset päättyivät elokuun = 29. päivänä.[272]

Asevelvolliset pääsivät lomalle, ilmeisestikin ensimmäisen kerran, syyskuun ensimmäisenä päivänä, jolloin puolet mie&= shy;histöstä laskettiin kolmen viikon lomalle. Toinen puoli päästettiin lomalle 23. päivänä.[273]

Vuoden 1891 lokakuussa täydennettiin rakuunarykmentin organisaatiota perustamalla lisää eskadroonia. Niistä ensimmäiseen määrättiin luutnantti Georg von Essen, toiseen everstil= uutnantti Alexander Grigorkoff, kolmanteen luutnantti Alfred Lucander, neljänteen luutnantti Carl Malm, viidenteen aliratsumes= tari Adolf Aminoff ja kuudenteen Friedrich von Tobiesen. Rykmentin kassanho= itajaksi Malmin tilalle komentaja Schauman määräsi kornetti Matts Forsénin ja adjutantiksi von Essenin tilalle kornetti Wol= mar Oldenburgin.[274]=

Lokakuun 22. päivän&= auml; 1891 siirrettiin perustettuihin eskadrooniin myös miehistö. Hevosetkin ryhmiteltiin eri yksiköihin hevosen mukaan. Ensim= mäiseen ja toiseen eskadroonaan tulivat vaaleat ja punertavat hevoset, ko= lmanteen ja neljänteen lähinnä ruskeat, viidenteen ja kuudenteen mustat. Viidenteen määrättiin lisäksi joitakin valkeita= hevosia. Suomenhevoset jaettiin tasan eskadroonien kesken 20 uutta nuorta hevos= ta kullekin. Hevoset voitiin jo sijoittaa valmistuneisiin kolme= en talliin.[275]=

Marraskuun ensimmäisen&au= ml; päivänä määrättiin aliupseerit eskadroon= iin ja samana päivänä kotiutettiin ensimmäiset suoma&s= hy;laiset rakuunat, jotka olivat tulleet alunperin tarkka-ampujapataljoonis= ta, yhteensä yksi aliupseeri, seitsemän jefreitteriä e= li korpraalia ja seitsemän rakuunaa.[276]

2. marraskuuta 1891 astuivat palvelukseen uudet asevelvolliset. Uudenmaan läänistä t= uli 30, Turun 60, Vaasan 58, Oulun 19, Kuopion 19, Mikkelin 18, Hämee= n 50 ja Viipurin läänistä 42 alokasta. Joulukuun kahdeksante= na eli ratsuväen nimikkopyhimyksen Yrjön päivänä uudet alokkaat vannoivat valan. Valatilaisuus pidett= iin maneesissa, johon tuotiin myös rykmentin standaari.[277]

Vuoden 1891 joulua juhlittiin rakuunarykmentissä koristelemalla aattona joulukuusi omenilla, "paperosseilla", konvehdeilla ja leivonnaisilla.[278]

Seuraavan alkuvuoden merkittävimpiä tapahtumia oli 10. maaliskuuta tehty rat= sastusmatka Viipuriin. Matkaan otti osaa everstiluutnantti Grigorkoffin johdossa v= iisi upseeria ja 90 rakuunaa. Matka vei aikaa noin kahdeksan tuntia.[279]

15. maaliskuuta saapui kenraaliluutnantti Renvall, Suomen sotaväen päällikön adjutantti, Lappeenrantaan tarkastamaan rykmenttiä. Tarkastus aloitett= iin seuraavana päivänä puoli yhdeksältä ensimmäisessä eskadroonassa. Eskadroona kokoontui käytävälle, jossa Renvall muun muassa keskusteli usean miehistöön kuuluvan kanssa. Kivääriotteiden esittämisen jälkeen miehet palasivat tupiinsa, jossa as= ettuivat vuoteittensa eteen – niille oli asetettu miesten varus&s= hy;teet. Renvall alkoi kiertää kasarmia trumpetistien tiloista eli kasarmin kolmannesta kerroksesta. Plutoonanhuoneen jälkeen seuras= i eskadroonan ja varusvaraston tarkastus. Sama toistui toisessa ja viidennessä eskadroonassa. Toisessa eskadroonassa esitettiin tarkastajalle myös voimistelua.

Tarkastus kesti eskadroonaa ko= hti keskimäärin 2 – 2 1/2 tuntia. Iltapäivällä kello kuudelta tarkastettiin rykmen= tin kanslian tilit ja kassa sekä keittiön tilinpito. Se kesti puoli kymmeneen illalla. 17. maaliskuuta toimitettiin aamupäiväll&= auml; aseistamattomien sekä loppujen eskadroonien tarkastus ja iltapäivällä jälleen tilien tarkastus. 18. päiv&au= ml;nä tarkastettiin hevoset. Ensin ratsastettiin Renvallin ohi upseerihevose= t, sitten trumpetistien ja eskadroonien hevoset. Tämän jälkeen tarkastettiin tallit, varusvarasto, sairaala, eläinlääkärin tilat, paja, leipomo, pesutupa, kaikki työhuoneet ja perheellisten aliupseerien majoitustilat.

Illalla oli upseereille taktis= ia harjoituksia ja 19. maaliskuuta tutkittiin kolmen ensimmäisen eskadroonan nuorempien rakuunoiden ratsastustaito vanhoilla he&sh= y;vosilla. Tämän jälkeen tarkastettiin neljännen, viidennen ja kuu= dennen eskadroonan vanhempien rakuunoiden ratsutaito nuorilla suomenhevosilla. Lop= uksi katsastettiin vielä opetuskomennuskunnan ratsastustaito, mink&aum= l; jälkeen kenraaliluutnantti Renvall lopetti tarkastuksen.[280]

9. huhtikuuta 1892 saapui rakuunapataljoonaan yhdeksän upseeria Pietarin ratsuväkikoulusta. Nämä ratsastivat Pietarista Lappeenrantaan asti testatakseen hevosten kestävyytt&au= ml; pitkällä matkalla, joka kesti kaksi päivää. V= ieraat majoitettiin upseerikerholle. Seuraavana päivänä t= arjottiin aamiaista komentajan luona. Päivällinen alkoi viid= eltä upseerikerholla ja kesti aina yhteen asti yöllä. V= ieraiden kunniaksi soitti koko ajan orkesteri ja myöhemmin esiintyi aliup&= shy;seerien kuorokin. Mieliala vierailun aikana oli rakuunarykmentin päi= väkirjan mukaan "hyvin innostunut".[281]

4. kesäkuuta vietettiin rykmentin toista vuosijuhlaa. Sen aloitti paraati ja jumalanpalvelus. Leirikentällä järjestettiin kilpailuja ja illalla = oli upseerikerholla suuri juhla. 27. kesäkuuta 1892 oli rakuunarykmen= tille merkittävä, sillä tällöin rykmentin kouluttam= inen oli edennyt niin pitkälle, että voitiin pitää ensimmäinen koko rykmentin harjoitus hevosten kera.[282]

13. heinäkuuta marssi koko rykmentti soittokuntineen tapaamaan Viipurin pataljoonaa. Joukot tapas= ivat noin 14 virstan päässä Viipurista. Tapaamispaikalla ryk= mentti soitti pataljoonan marssin ja pataljoona taas rykmentin mars= sin. Täällä levähdettiin noin tunnin ajan, miehist= ölle tarjottiin olutta ja upseerit nauttivat upseerikerholta tuodun aa= miaisen. Tämän jälkeen palattiin Lappeenrantaan.[283]

Vuoden 1892 leirille 25. heinäkuuta saapunut Suomen sotaväen päällikkö kenraali Georg Ramsay seurasi useaan otteeseen rakuunarykmentin harjoituksi= a. Rykmentin päiväkirjan mukaan hän tällöin kiitti up= seereita hyvin suoritetusta koulutuksesta. Leiriaikana alkoi 8. elokuuta useamm= an päivän kenttäharjoitus, jota perusteltii= n rakuunarykmentin päiväkirjassa seuraavasti: 1) miehistöä harjoitettiin olemaan yöleirissä, 2) testattiin hevosten kykyä olla kaksi yötä ulkona, 3) harjoitettiin miehistöä maastossa ja tuntemattomassa ympäristössä sekä 4) tutustuttiin Suomen tämän osan luonnonkauniisiin paikkoihin. Ratsastuksen reitti käsitti mu= un muassa Savitaipaleen. Kuun loppupuolella samantyyppisessä ha= rjoituksessa käytiin Imatralla. Edellisen vuoden tapaan leirin jälkeen myönnettiin miehistölle lomia. Kustakin eskadroonasta pääsi 30 miestä kolmen viikon lomalle.[284]

Marraskuun ensimmäisen&au= ml; päivänä 1892 oli rakuunarykmentti vihdoin täydessä miehityksessään. Mainittuna päivänä oli "rulliin" merkitty seuraavat henkilöt.

Esiupseerit            =              2

Muut upseerit            =           29=

Vahtimestarit            =             &nb= sp;            =        9

Vanhemmat aliupseerit      31

Nuoremmat aliupseerit       27

Trumpetistit            =             1= 7

Vapautetut            =             &nb= sp; 43

Rakuunat            =             &nb= sp;   631

Vapaaehtoiset aliupseerit   2

Vapaaehtoiset rakuunat     2

Lääkärit        &= nbsp;           &nbs= p;          3

Pappi            =             &nb= sp;         1

Sotatuomari            =             1=

Asemestari            =              1

Aseistamattomat        &= nbsp;       49

Lisäksi rakuunarykmenttiin kuului 646 rintama- ja 12 kuormastohevosta.[285]

12.3 Elämää rykmentissä

Lappeenrannan Uutiset arveli rakuunarykmentin aloittaneen uuden jakson Suomen sotilaselämässä. Lehden mukaan asevelvollisuusarmeijassa alussa esiintynyt vanha jyrkkä, lähes vihamielinen ylivalta- ja säätyero näytti Lappeenrannassa kadonneen kokonaan. Esimiehet osoittivat oppilailleen ystävällisyyttä, joka vivahti melkeinpä veljelliseen kanssakäymisee= n. Opetuseskadroonassa tämä herätti suurta suosiota ja kiitollisuutta – kir&sh= y;joittaja piti tätä eräänä syynä oppilaiden nopeaan edistymiseen.

Everstiluutnantti Schauman saa= vutti suuren suosion etenkin järjestämällä useita iltamia Saimaan rannalla. Osaa ottivat sekä päällikkökunta että eskadroona. Iltamissa tarjottiin komentajan yksityisell= ä kustannuksella kaikille erotuksetta kahvia ja teetä leipineen ja virvoitusjuomia. Ohjelmaakin oli: puheita, eskadroonan kuoro lauloi, joskus tanssittiinkin – naistuttaviakin sai pyytä= ä mukaan. Lappeenrannan Uutiset piti toimintaa sangen kauniina ylipäälliköltä miehistöään kohtaan; lehti kuitenkin arveli toiminnan tuottavan liiankin suurta kulunkia yhdelle miehelle.[286] Schaumanin järjestämä iltamatoiminta rajoittuikin = opetuskomennuskunnan kauteen.[287]=

Järjestetyistä tilaisuuksista otettakoon esimerkiksi Lappeenrannan Uutisten 21. eloku= uta 1890 kertomus edellisenä sunnuntaina isolla leirikentäll&aum= l; pidetyistä iltahuveista. Huvit kustansi eversti Schauman. Niissä oli lehden mukaan "elähyttävää ja ystävällistä kanssakäymistä, virvokenaut= innoita (kahvia, teetä ja vehnästä) sekä puheita, laulanta= a ja tanssia saavat eskadroonan jäsenet, joilla on lupa tuoda perheensä ja kutsua vieraitakin iltamiin, nauttia tälla= isissa huveissa". Lehti piti Schaumanin toimintaa erinomaisen kiite= ttävänä, joskin myös kummastuttavana.[288]

Verraten harvinaisten paraatie= n ja suurten harjoitusten välillä rakuunarykmentti eli säännöllistä varuskunta-elämää. Aikaisen herätyksen jälkeen rakuunoiden päivä kului jat= kuvan hevosten hoidon lisäksi muun muassa oppitunneilla ja harjoituksissa. Arkipäivien ohjelmassa oli voimistelua, oppi= tunteja revolverin käytöstä, kivääriharjoituksia, top= ografian oppitunteja ja hevosoppitunteja. Sunnuntaina käytiin kirkoss= a ja muiden päivien tapaan puhdistettiin, syötettiin ja juotettiin hevoset.[289]

Rakuunarykmentin päiv&aum= l;ohjelmasta voidaan ottaa esimerkiksi maanantai 12.5.1890.[290]

kello

5.30 = Herätys ja rukous

5.45– 6.45 Hevosten puhdistu= s, syöttäminen ja juottaminen

5.45– 8.00 Peseminen ja suur= us

8.00– 8.45 Sapelitemput ja säännöt sapelin käyttämisestä=

9.00– 11.00 Ratsastus

11.30– 12.00 Päivällinen

12.00– 14.00 Lepo

14.00– 14.30 Hevosten syöttäminen ja juottam= inen

14.30– 15.30 Vikellys ja sapelitemput

15.45– 16.45 Ohjesääntö rintamapalveluk= sesta ratsuväessä

17.00– 18.00 Tietoja hevosista

18.00– 17.30 Hevosten puhdistus, syöttäminen= ja juottaminen

20.00 = Illallinen

20.30 = Iltahuuto ja rukous

Rykmentin rakuunoitten varustu= s oli päiväkäskyn n:o 25/1889 mukaan seuraava: Verkalaki= ssa oli mustat lampaannahkaiset lämsät. Karvalakki oli tehty tummanvihreästä (mustasta) verasta vaale= ansinisin pohjaa kiertävin reunuksin. Karvalakkiin kiinnitettiin kokardi ja messinkinen valtakunnan vaakuna. Sen kuva-aiheena oli Suomen suur= iruhtinaanmaan vaakuna keskikilvessä ja kruunu sen yllä. Upseerikarvalak&sh= y;kiin kiinnitettiin pienempi upseerinkokardi ja kotka kulla&s= hy;tusta messingistä. Arkilakki oli tummanvihreästä verasta samanlaisin reunuksin kuin karvalakkikin.

Asetakki oli alipäällystöllä ja miehistöllä tummansinist&a= uml; verkaa, kaulus ilman lämsöjä tummanvihreästä ve&sh= y;rasta vaaleansinisin verkareunuksin. Takin tummanvihreät verkakäänteet olivat suipot. Olkalappujen alus oli tumman&sh= y;vihreää, päällinen vaaleansinistä verkaa. Olkalappuja kiin&= shy;nittävät messinkinapit olivat sileät. Upseereilla asetakkiin kuului&s= hy;vat lisäksi kultanauhakkeet kauluksessa ja hihankäänteiss&a= uml;. Epoletit ja olkalaput kiinnitettiin kullatuin napein. Olkalaput olivat kultanauhakkeiset ja vaaleasinisellä pohjalla alaosataanki= n. Epoletit olivat kultaiset, suomulliset ja vaaleansinisellä alusta= lla. Upseerin asetakin liepeissä oli valkoinen villakangasvuori. =

Vyö oli vaaleansininen. V= ääpeleillä ja upseereilla se oli tehty kashmirista, aliupseereilla ja miehistöllä verasta. Alipäällystön ja miehistö= ;n housut olivat harmaansiniset. Upseerien housuissa oli lisäksi vaa= leansininen reunus.

Rakuunoiden päällyst= akki oli harmaata verkaa ja varustettu lämsöillä. Kaulus oli tummanvihreää verkaa vaaleansinisin reunuksin. Olk= alaput olivat muuten samanlaiset kuin asetakissa, mutta harmaalla veralla alustetut. Upseereilla oli sekä päällystakki että viitt= a, lämsät tummanvihreästä verasta vaal= eansinisin reunuksin.

Upseereilla asepukuun kuului lisäksi arkitakki, kullatulla vaakunalla varustettu patruunalaukk= u ja vyöhyt. Arkitakki kauluksineen oli tummanvihreää verkaa, reu= nukset vaaleansinistä verkaa. Olkalaput olivat samanlaiset kuin ase= puvuissa. Rakuunoiden asuun ja varustukseen kuului sapelin olka- ja käsihihna, vyö, kotelo ja nyöri niillä joille se kuului= , kiväärimiehillä olkahihnallinen patruunalaukku, lapion tuppi, ratsuväen karbiinin puolituppi. Aseistuksena oli pistimellinen kivääri, revolveri ja sapeli.[291]

Rakuunarykmentin talvipuvuksi = tuli lyhyt lammasnahkainen turkki. Näitä tuotiin jo talvella 1890 Venäjältä noin 30 kappaletta niille sotilaille, jotka olivat Lappeenrannassa rykmentin ensimmäisiä hevosia hoitama= ssa. Lokakuun lopussa sai rykmentti kuitenkin Kajaanista tehtailija Renfors= ilta tilatut 250 uutta valkoista lammasnahkaturkkia. Lappeenran&s= hy;nan Uutisten mukaan likaiset venäläiset turkit olivat ilman päällistä – uudet vitivalkeat suomalaiset turki= t saisivat kuitenkin likaantumisen estämiseksi harmaan päälli= sen.[292]

Heinäkuun 15 päivänä vuonna 1897 vahvistettiin päiväkäs&sh= y;kyssä Suomen rakuunarykmentille uusi malli asetakkia ja arkilakkia varten. Se tuli ottaa käyttöön vähitellen, vanhan varaston loppuessa.[293] Uusi malli ei liene ehtinyt käyttöön ennen rakuunarykme= ntin lakkauttamista.

Rykmentin varustaminen edistyi kasarmialueen valmistumisen myötä. Vuoden 1894 alussa senaat= ti myönsi lähes 100 000 markan varusmäärärahan muun muassa vaatetuksen, aseistuksen ja hevosvarustuksen hankintaan sodanajan määrävahvuutta ja varaeskadroonaa varten. Kiväärejä ei kuitenkaan hankittu välittömästi, sillä vasta vuonna 1892 määr&au= ml;ttiin sotaväelle uusi kiväärimalli, eikä uusia kiväärejä ollut vielä suoraan saatavissa – <= span style=3D'mso-spacerun:yes'> Kaartin pataljoona sai uudet vuoden= 1891 mallin kiväärit vuonna 1893 ja Suomen tarkka-ampujapataljoon= at sekä rakuunarykmentti saivat ne vuosina 1896 ja 1897. Aiemmin käytössä olleet Berdan-kiväärit toimitet= tiin Pietariin piiritykkiväenhallituksen varastoon. Ratsastussatulat ja muut hevosten varusteet hankittiin Oulusta to= iminimeltä "Veljekset Åström". Satuloiden rungot tulivat kuitenkin Pietarin intendenttihallitukselta.[294]

Sotataidon kehitys näkyi myös varustuksessa. Jo vuonna 1891 rykmentti sai rautateiden= ja lennätinjohtojen rikkomista varten tarvittavat koneet. = Ne ja tarvittavat pyrokseliinipatruunat kuljetettiin jousta= ;vasti kuormasatulassa.[295]

Suomen rakuunarykmentin osuus suuriruhtinaskunnan sotilasmenoissa nousi alkuvuosien 1889– 1892 rykmentin varustamiseen kuluneiden ylimääräisten menojen lisäksi noin 900 000 markkaan, kun sotilasmenot yhteensä Suomessa olivat yleensä 6– 8 miljoonaa markkaa vuodessa. Erityisiä kustannuksia rakuunarykmentille tuotti perushankin= tojen jälkeen vuosina 1894 ja 1895 sodanajan varaston hankkiminen (yht. 215 000 markkaa) ja vuoden 1891 mallin kivääriin siirtyminen 1890-luvun jälkipuolella.[296]

Vakituisten menojen jakautumisesta tulo- ja menoarvion mukaan Suomen rakuunarykmentissä vo= idaan ottaa esimerkiksi vuosi 1901.

Suomen rakuunarykmentin kustan= nukset vuonna 1901.

1. Palkkaus<= /p>

253 000

2. Alipäällystö= n ja miehistön ruokinta

130 000

3. Vaatetus ja aseistus <= /o:p>

70 000

4. Lämmitys ja valaistus =

25 000

5. Ampumatarpeet

11 000

6. Hevosten ruokakustannukset<= o:p>

300 000

7. Lääkkeisiin

800

8. Määrärahoja<= span style=3D'mso-spacerun:yes'>

23 548

9. Hevosten ostoon =

52 000

10. Asuntokorvausta

10 000

11. Matkakustannuksia

15 000

12. Sekalaisia menoja

6 200

yht. 896 548

Lähteenä taulukossa = Suomen Suuriruhtinaanmaan Asetuskokoelma 8/1901. Vakinainen tulo- ja menoarvio vuodeksi 1901. Kahdeksas pääluokka, Suomen rakuunarykmentti. (EKM L. Laaksosen kokoelma). Talousarvio ei vuonna 1= 901 kattanut rakuunarykmentin menoja, vaan etenkin ruokakustannu= sten osuus niin miesten kuin hevostenkin osalta nousi arviotua suuremm= aksi, ja joulukuisessa lisätalousarviossa jouduttiin rakuunarykmentin m= enoihin määräämään hiukan yli 40 000 mark&s= hy;kaa lisää.

Rakuunarykmentti tuntui merkittävänä Lappeenrannan ja sen ympäristön taloudessa. Sen tilojen rakentaminen heijastui suurina hankintahuutokauppoina ja työväen ajoittain yli 400 hengen määränä kaupungissa. Rakennustyön jäl&sh= y;keenkin oli hankintahuutokauppoja. Rykmentti tarvitsi vuosittain muun muassa peruno= ita 390 000 litraa, herneitä = 66 000 litraa, ohraryynejä 51 000 litraa= , suolaa 62 000 kiloa, kauraa 1352 0= 00 kiloa, heiniä 1= 502 000 kiloa ja olkia 450 000 kiloa. Lisäksi tarvittiin muun muassa halkoja, lihaa ja maitoa. Merja Mielon mukaan use= impien tuotteiden hankinnoista kohdistui Lappeenrantaan noin 30– 60 pro= senttia. Lisäksi eskadroonat asioivat erikseen kaupungin kauppioiden kanssa. Mielo toteaakin kauppojen lukumäärän vuosi= na 1890– 1895 selvästi nousseen (13:sta 24:ään), mikä ainakin osittain johtui rakuunarykmentistä.[297]

Rykmentti lisäsi myös kaupungin verotuloja. Vaikka miehistö ei maksanut veroja, niin upseeri= en, aliupseerien ja siviilivirkamiesten osuus veroista nousi ensimmäisiä vuosia lukuun ottamatta yli 10 prosenttiin kaupu= ngin verotuloista.[298]

Rykmentin läsnäolo heijastui monin tavoin pienen kaupungin kulttuurielämään. Sen aiakna muun muassa alettiin raatihuoneella pitää konsertteja, joita johtivat rakuunarykmentin kapellimestarit, alu= ksi Suomen kaartin Turkin sodasta "kasvattipoikana" Suomeen tuoma Alexei Apostol ja myöhemmin Sikstus Lundelin.[299]

Soittokunta oli kaupungissa erittäin suosittu. Se esiintyi Mielon mukaan runsaasti erilaisissa tilaisuuksissa. Suosittuja olivat ns. kansantajuiset konsertit ja yhteiskonsertit rykmentin kuoron kanssa. Soittokunta soitti myös rykme= ntin raittiusseuran tanssi-iltamissa sekä kaupungin eri yhdistysten iltamissa. Maineikkaimpia oli Viipurin palossa kärsineiden hyväksi pidetty konsertti, jossa A. Apostolin johdolla soittivat tarkka-ampujapataljoonien ja rakuunarykmentin soittokunnat, yhteensä 230 miestä. Soittokunta esiintyi myös kolmen kuukauden ajan Helsingissä Esplanadin kappelissa ja kävi soittomatkoilla Viipurissa.[300]

Rakuunarykmentin näytelmäseurue esiintyi torstaisin raatihuoneella esittäen Liisa Castrénin mukaan muun muassa pieni&aum= l; Kiljanderin kappaleita ja vuodesta 1892 lähtien Minna Canthi= nkin näytelmiä. Rakuunarykmentin maneesissa järjesti&sh= y;vät rakuunat omia näytelmäesityksiä, ja muun muassa vuosina 1894= ja 1898 maneesissa vieraileva Suomalainen kansanteatteri esitti sekä kotimaisia että ulkomaisia näytelmiä; maneesissa vieraili joskus myös ruotsalaisia seurueita.[301]

Vapaa-aikoina rykmentissä harrastettiin runsaasti urheilua ja varsinkin hevosurheilua. Kiireinen 1890-luvun alku kului muissa toimissa, mutta jo vuonna 1896 perus= tettiin luutnantti August Lindemanin aloitteesta Sportklub= ben-niminen urheiluseura. Urheiluklubi keskittyi rykmentin luonteen mu&s= hy;kaisesti ratsastusurheiluun ja olikin ensimmäinen tähän erikoistunut Suomalainen seura. Jo ennen sen perustamista pi= dettiin rykmentissä vuosittain ratsastuskilpailuja kahden virstan eli hiu= kan yli kahden kilometrin esteradalla.[302]

Rykmentin urheilukerho menestyi erinomaisesti. Se järjesti usein erilaisia ratsastuskilpailuja: metsästysratsastuksia, laukkakilpailuja, esteratsastuskilpailuja = ja matkaratsastuksia. Myös kouluratsastusta kehitettiin etenkin eversti Ernst Bäckmanin johdolla. Kerhon jäsenet ottivat osaa myös Pietarissa Venäjän armeijan ratsastuskilpailui= ;hin. Siellä aliratsumestari Hjalmar Tulander voitti vuonna 1901 estera= tsastuksessa ensimmäisen palkinnon 250 kultaruplaa. Kornetti Aatos Söderman taas voitti samana vuonna ensimmäisen palkinnon Moskovan sotilaspiirin kilpailuissa. Rykmentin lakkauttamisen myöt&aum= l; loppui myös Sportklubbenin toiminta.[303]

Lappeenrannan yhdistystoi= mintaan osallistuivat esimerkiksi rouvat Anna Aminoff, Agnes Baeckman ja Anna Collan osallistuivat Lappeenrannan Rouvasväen yhdistyks= en toimintaan. Aminoff toimi myös lastenkodin johtokunnassa. Vuonna = 1901 perustetun Marttayhdistyksen asiamiehinä toimivat edelleen Baeckman ja Collan.[304]

Rykmentin upseerikerho kehittyi nopeasti erääksi kaupungin hienoimmista huvittelupaikoi= sta, jossa juhlat saattoivat jatkua myöhäänkin yöhö= ;n. Esimerkiksi helmikuun alussa 1893 järjestettyihin tanssiaisi= in kutsuttiin kaupungin "nobiliteetti", Viipurin tarkka-ampujapataljoonan upseerit vaimoineen sekä = 12 nuorta neitoa Viipurista. Juhlat olivat kaikesta päättäen hauskat, sillä tanssi jatkui aina viiteen asti yöllä. Vielä seuraavaksi päiväksi viipurilais= ten kunniaksi järjestettiin kerholle aamiainen.[305]

Rykmentti osallistui jonkin ve= rran myös kaupungin kunnalliselämään. Kaupunginvaltuust= ossa edusti rakuunoita vuodesta 1891 ratsumestari Adolf Aminoff. Hänen= tilalleen tuli siirron vuoksi ratsumestari Alfred Lucander, kunnes Aminoff vuonna 1898 palasi everstiluutnanttina Lappeenrantaan ja toimi valtuustossa rykmentin lakkauttamiseen saakka. Rykmentti sai valtuus= toon myös lääkärinsä Maximilian Buchin.[306]

Lappeenrannan valtuusto oli tarjonnut jo asevelvollisuuslain astuessa voimaan vuonna 1880 til= aa suomalaiselle joukko-osastolle alueeltaan. Olikin ymmärrettävää, että kaupunkilaiset suhtau= ;tuivat aluksi Suomen rakuunarykmenttiin suopeasti. Pian kuitenkin valitettiin rakuunoiden muun muassa melunneen ja häirinneen kaupunkilaisia. Suomenkieliset kaupunkilaiset pelkäsivät myös rykmentin ruotsinkielisen ups= eeriston vahvistavan ruotsinkielen asemaa kaupungissa.[307]

Vuoden 1895 Nikolai II:n kruunajaisjuhlien aikana välit eräiden upseerien ja kaupunkilaist= en kesken kiristyivät niin, että monipäiväisten juhli= en aikana ilmennyttä upseerien loukkaavaa käyttäytymistä jouduttiin myöhemmin puimaan sotaoikeudessa. Tämän jälkeen sortovuodet kuitenkin Liisa Castrénin mukaan sitoivat rykmentin tiivisti kaupunkiin.[308]

12.4 Suomen rakuunarykmentin hevosten hankint= a

Suomen rakuunarykmenttiä perustettaessa nousi esille myös rykmentin tarvitseman suuren hevosmäärän hankinta. Ratsuväkikomitea ehdotti kaksi vaihtoehtoa ratsuväen hevosten hankintaan. Enemmist&ou= ml; piti tarpeellisena reservihevosten ottoa jo rauhan aikana; he= ;vosten palvelusaika rajoitettaisiin seitsemään vuoteen ja sitten reservihevoset annettaisiin hoidettaviksi. Vähemmistön mielestä taas tämäntyyppi&sh= y;nen hevosreservi osoittautuisi käyttökelvottomaksi ja = ehdotti, että liikekannallepanon yhteydessä otettaisiin käy= ttöön kaikki tarpeelliset hevoset. Näin hevoset voisivat olla aktiivipalveluksessa kymmenen vuotta. Tämä malli sä&aum= l;stäisi 20 000 markkaa vuodessa. Komitea ehdotti kotimaisten hevosten ost= oa; se kohottaisi maan hevoskulttuuria.[309]

Hevosten saanti rakuunarykment= ille askarrutti sanomalehdistöäkin. Hufvudstadsbladet pohti vuonna 1889 kysymystä ja nimimerkki R. Eth.[310] suositteli neuvon hakemista ulkomailta. Esimerkiksi Englannista saataisiin oiva esimerkki hevosten kasvatuksesta ratsuväen tarpeisiin. Kirjoittaja analysoi englantilaista tilannetta Itä-Intian ja Bengalin ratsuväen kokoonpanosta saatujen kokemusten valossa.

Suomessakin oli hänen muk= aansa yritetty viime vuosikymmeninä parantaa hevoskasvatusta, rahasta v= ain oli pulaa. Nyt tarvittaisiin uusia ideoita, jotta Suomenkin hevos= kasvatusta voitaisiin tehostaa mahdollisimman halvalla. Kirjoittajan mielestä hevosten kasvatus oli saatava mahdollisimman kannattavaksi sen harjoittajille.[311]

Hevoset hankittiin rakuunarykmentille lopulta na 1889 julkaistun asetuksen mukaan. R= ykmentin tuli alkuun ostaa aiemmin venäläisessä ratsuv= äessä olleita hevosia, mutta vähitellen hankkia suomalaisia hevosia, ja viimeistään seitsemän vuoden kuluttua = tuli koko rykmentin hevoskannan koostua suomalaisista hevosista.[312]

Vuoden 1889 asetus sä&aum= l;si rykmentin vuosittaiseksi määrärahaksi hevosta kohden 500 markkaa. Se todettiin vuonna 1899 liian pieneksi ja korotet= tiin 700 markkaan. Hevoskantaa koetettiin parantaa antamalla raku= unarykmentille oikeus ostaa hevosia markkinoilta. Suunnitelmien mukaan piti rykm= entille muodostaa hevosreservi jättämällä seitsem&aum= l;n vuoden palvelusajan jälkeen palvelukelpoiseksi havaittu hevo= nen vielä kolmeksi vuodeksi reserviin yksityiseen hoitoon. Reser= vijärjestelmää ei saatu toimimaan, ja se aiottiin korvata sodan uhatessa erityisen hevosottolain avulla.[313]

Rakuunarykmentin perustamissuunnitelmaan kuului siis tuoda aluksi ratsuhevosia muista keisarikunnan ratsurykmenteistä Lappeenrantaan. Ensimmäiset rakuunarykmentin hevoset lienevät kuitenkin olleet komentaja Schaumanin ratsut Grek ja Dánja, jotka saapuivat Lappeenrantaan= 1. syyskuuta 1889.

Syksyllä 1889 Venäjältä tuotujen hevosten lukumäärä nousi jo 40:een. Kaikki olivat Venäjältä, vanhoja eivätkä k= ovin korkealaatuisia. Helmikuussa 1890 saatiin seitsemän hevosta aiemm= an 40:n lisäksi. Myöhemmin hevosia käytiin hakemassa itse = muun muassa Pietarista. Venäjältä hankittujen ratsuvä&s= hy;kihevosien vastaanotosta näyttävät huolehtineen lähinnä = ratsumestari Baeckman ja luutnantti von Essen. Hevosia tuli Pietarin ohella armeijan ensimmäisestä, toisesta ja kolmannesta ratsuväkidi= visioonasta. Ne olivat kuitenkin usein huonokuntoisia.[314]

Venäläisten, pehmeämpään ja tasaisempaan maastoon tottuneiden vanho&= shy;jen ratsuhevosten oli kovin vaikeata kestää Lappeenrannan mäkisessä ja kivisessä ympäristössä pide= ttyjä pitkiä harjoituksia. Aluksi oli tarkoitus kengittää muun keisarikunnan rykmenttien tapaan vain niiden etujalat, mutta pian ilmeni, että kaikki jalat oli kengitettävä.[315]

Vuoden 1890 kevääll&= auml; hankittiin 16 nuorta suomalaista hevosta. Niitä ostamaan perustet= tiin toimikunta jäseninä aliratsumestari Sandberg, rykmentin eläinlääkäri Graae sekä kolman= tena jäsenenä läänin kuvernöörin asettama asiantuntija. Ostosmatkat tehtiin Mikkeliin, Hämeenlinnaan ja Lap= peenrantaan. Näistä kaupungeista ei kuitenkaan saatu riittäv&au= ml;ä määrää hevosia. Rakuunarykmentin päiv&au= ml;kirja piti hankintavaikeuksien syynä suomenhevosten heikkoutta ratsuhevosena. Päiväkirjan mukaan niiden kau= la oli liian paksu, pää liian raskas ja selkä usein liian pitkä ja heikko. Liikkumisessakin oli ongelmia. Tämän vuoksi oli vaikea löytää vaatimukset täyttäviä suomenhevosia.[316]

Syyskuussa 1890 hevosten hankintatoimikunta, johon edelleen kuului rykmentin puolelta aliratsumestari Sandberg ja eläinlääkäri Graae, jatkoi työtään. Nyt hankittiin 75 uutta rintamahevosta. Ensimmäisen matkansa toimikunta teki tällä kertaa Kuopi= oon, josta ostettiin 18 hevosta. Niistä havaittiin kuitenkin 3 á= ; 4 ala-arvoisiksi, ja siksi toimikunta sai eversti Schaumanil&s= hy;ta moitteet ja kehotuksen olla hevosten valinnassa tiukempi. Toimikunta matkasi edelleen Längelmäelle, Toijalaa= n ja Hämeenlinnaan. Hämeenlinnassa Sandberg sairastui ja hänet korvasi rykmentistä luutnantti Friedrich von Tobiesen. Hämeenlinnasta eläinlääkäri Graae matkusti Mikkeliin, johon oli jo aiemmin tullut ratsumestari Nyberg, ostam= aan kuutta hevosta. Tämän jälkeen tehtiin vuoden 1890 aikana hevosten ostosmatkoja vielä Ilmajoelle, Lapualle, Härmään, Saarijärvelle, Jyväskylään= ja Keuruulle. Lappeenrannastakin ostettiin hevosia.[317]

Rykmentin eläinlääkäri Graae raportoi vuoden 1890 kokemusten perusteella parhaitten ratsuväkihevosten löytyvän Ilmaj= oelta, Härmästä ja Kuopiosta. Sen sijaan Keski-Suomen hevoset olivat huonoimpia – Saarijärveltä oli ostettu= vain kolme hevosta ja Jyväskylästä ei saatu ainoatakaan kelv= ollista ostettavaa. Graae totesi myös olevan tarpeellista ostaa hevosia talvimarkkinoiltakin. Syksyn 1890 kuluessa hevosten lukumäärä nousi 251:een marraskuun ensimmäiseen päivä&a= uml;n mennessä.[318]

Hufvudstadsbladet pohti ratsuväen hevoskysymystä vuoden 1890 lopussa. Hevosia oli hankittu julkaisemalla ilmoituksia lehdissä ja kuuluttamalla kirkossa ostohankkeista. Hevosia ostettiin Kuopiosta, Längelmävedeltä, Ilmajoelta, Lapualta, Härmästä, Saarijärveltä, Jyväskyläs= tä, Keuruulta ja Lappeenrannasta. Useista paikoista saatiin tarjolle paljo= nkin hevosia, mutta näistä monet olivat liian vanhoja tai nuoria, osa = ei täyttänyt vähimmäiskokovaatimusta 146 cm. Suurin osa o= li vaivaisiakin. Hevosia jouduttiin tämän vuoksi ostamaan muualtakin maasta. Varsinkin Saarijärven ja Jyväskyl&au= ml;n hevoset olivat lehden mukaan huonosti hoidettuja.

Lehden mukaan syynä jo 3&= #8211; 4-vuotiaiden hevosten ylirasittuneisuus tai sairaus aiheutui hevosten liikunnan puutteesta. Tämä koski etenkin nuoria oriita, joista omistajat toivoivat ravuria tai kruununoritta. Var&sh= y;sat saivat juosta vapaasti ja saivat siten itse liikuntaa, mutta jo toisena vuonna ne pantiin kuukausikaupaksi talliin. Kun ne sitten eivät kolmantena vuonna täyttäneet omistajan vaatimuksia, ne= leikattiin. Leikkajat taas olivat usein kiertäviä puoskareita, ja toimenpiteen jälkeen hevoset usein sairastuivat tai loukkaantuivat. Kuopiossa oli kirjoittaja (nimimerkki H.V.G. eli ilmeisestikin rakuunarykmentin eläinlääkäri Hannibal Waldemar Graae) huomannut 15 näin sairastunutta hevosta.= Oli vaikeaa löytää sataa virheetöntä hevosta. Kirjoittajan mielestä heräsikin kysymys siitä, kuinka Suomen ratsuväelle saataisiin etujoukkoon kotimaisia hevosia, jot= ka olivat hyvää raakamateriaalia.

Tällä hetkellä keskityttiin helppoon ratsuväkihevoseen. Se oli rauhallinen, oppivainen, vahvarakenteinen, helppo huoltaa ja viihtyvä. Vä= histä hyväksytyistä hevosista voitiin huomata, että oli välittömästi ryhdyttävä jalostamaan hevo= sia. Oli saatava lisää ja kunnollisia hevoskasvattajia sekä valvottava tiukasti kiertäviä leikkaajia. Opa= stajilla olisi työtä, sillä ihmisille pitäisi neuvoa kotiel= äinten hoitoa – samoin kuin te= htiin maidon käsittelyssä muutama vuosi sitten. Rakuunarykmen= tti oli tuonut mukanaan myös hevoshoitajakoulun, jonne otet= tiin 250 miestä vuosittain. Kirjoittaja toivoi, etteivät opit unohtuis= i, vaan että niitä käytettäisiin hevoskasvatukses= ;sa hyödyksi.[319]

Myös Suomi-lehti otti kan= taa ongelmiin rakuunarykmentin kotimaisessa hevoshankinnassa. Lehden mukaan äskettäin Mikkelissä (keväällä 1890) pidetyssä hevosotossa oli otettu vain 3 hevosta, vaikka aiottiin ostaa 16. Hämeenlinnasta ei ostettu yhtään, Lappeenrannastakin vain 2. Jos näin jatkuisi, ei rykmentin he= ;vosten tarvetta voisi täyttää oman maan hevosin, vaan ne olisi tuotava Venäjältä. Kirjoittaja ihmette&= shy;li, miksei oma hevonen kelpaa. "Ikävää olisi vall= an, jos tätä tietä Suomen hevonen, joka niin monessa maailman oloja ratkaisevassa sodassa on ansainnut sekä nopeuden että kestävyyden maineen, ja joka viimein Turkin sodassa niin edullisesti kilpaili Venäjän hevosen kanssa, nyt tämän syrjäyttämänä ei enää voisi isänmaataan sotatantereella palvel= la." Suomenhevosen hylkäämisen syyksi kirjoittaja epäili puuttuvaa korkeutta ja sään mataluutta. Siitä huolimatta voimaa pitäisi kyllä riittää. Koemieless&aum= l; tulisikin alentaa vaatimuksia ja katsoa sitten, mit&aum= l; pitempi käytäntö näyttää.[320]

Elokuun 31. päivän&a= uml; 1891 tarkastettiin rakuunarykmentin hevoset. Ensimmäisen esk= adroonan hevosten, niin vanhojen venäläisten kuin nuorien suomalaistenkin, todettiin olevan hyvässä kunnossa. Jot= kut suomenhevoset olivat tosin liian lihavia ja joidenkin hoidossa ilmeni joitakin puutteita. Toisen eskadroonan hevoset olivat erittäin hy= vässä kunnossa, ja tarkastuksen jälkeen ratsumestari Baeckman sai ryk&s= hy;mentinkomentajalta erityisen kiitosmaininnan hevosten hoidosta. Kolmannessa eskadroonassa vanhojen hevosten kunto ei ollut erityisen hyvä, mu= tta nuoret olivat pääsääntöisesti hyväkuntoi= sia.[321]

Hevosten ostokomissio aloitti toimintansa taas syksyllä 1891. Sen jäseninä eläinlääkäri Graae ja luutnantti von Tobiesen lähtivät elokuun 8. päivänä ostamaan suomenhe= vosia aina Ouluun asti. Elokuun 14. päivänä rykmentti sai kolme Ha= minasta ja 17. päivänä 11 Pieksämäeltä ostettua hevos= ta. Syyskuun 20. päivänä tuli toisesta ratsuväkidi= ;visioonasta 23 hevosta ja Kuopiosta 15 suomenhevosta.[322]

Syksyn aikana ostettiin suomenhevosia Humppilasta, Toijalasta, Hämeenlinnasta, Ikaalisist= a, Oulusta, Kokkolasta, Härmästä, Ilmajoelta, Vaasast= a, Kyröstä, Salosta ja vielä lokakuun lopussa Lappeenrannastaki= n. Yhteensä ostettiin 120 suomenhevosta. Rakuunarykmentin päivä= kirjassa ostosaalista pidettiin parempana kuin vuonna 1890. Parhaat hevoset löy= tyivät Hämeenlinnasta, Humppilasta ja Pohjanmaalta. Ostotoimikunta löysi Oulustakin hämmästyksekseen jopa 15 ratsupal= velukseen kelpaavaa yksilöä, suurelta osalta tornionlaak= ;solaisia. Ne olivat rakenteeltaan raskaampia mutta juoksivat kevy= esti. Jos pohjoisen hevoset olivat komissiolle myönteinen yllätys, niin samaa vaikutusta eivät tehneet karjalaise= t hevoset – näiden laatu oli= rakuunarykmentin päiväkirjan mukaan kaukana tyydyttäv&aum= l;stä. Syksyllä 1891 ostettujen hevosten keskihinta oli 438 mark&sh= y;kaa.[323]

Vuonna 1892 olivat tulokset suomenhevosten ostosta huonot. Rakuunarykmentin päiväkirjassa valitettiin markkinoilla olleen vähän hevosia. Upseerihevosia ostettiin Tarton markkinoilta. 23.9. lähti matkalle itse rykmentin komentaja ja eläinlääkäri. Tartto sijait= si lähellä ja sieltä tiedettiin saatavan suhteellisen= halpoja ja hyviä hevosia. Alueen rikkaat maanomistajat kasvatti= vat täysiverisiä englantilaisia ja arabialaisia h= evosia.[324]

Vuoden 1892 syksyllä joud= uttiin suomalaisten hevosten lisäksi ostamaan kuusi hevosta Tartosta ja viisi muualta Baltian maista. Silti jäi hankintasuunnitelman hevo= smäärästä 15 ostamatta. Näiden oston siirtämiseen seuraavalle vuodelle saatiin sotaväen päällikön lupa.[325]

Kun Suomen rakuunarykmentin hevoshankintaa helpotettiin sallimalla se muualtakin kuin Suomesta, ko= itui Baltian maista – Liivin= maasta ja Virosta sekä lisäksi Puolasta – rykmentin tärkeä ostoalue. Upseerit hankkivat usein omat hevosensa Puolasta ja Etelä-Venäjältä. Rakuunarykmentin hevoskanta käsitti siten 1890-luvun loppupuolella Suomesta ostettuja hevosia, joi= sta suurin osa oli suomenhevosia, ja muulta ostettuja puoliverisiä hevosia. Suomenhevosia oli kaksi kolmasosaa. Venäläisis= tä ratsuväkirykmenteistä hankituista hevosista viimei= set poistuivat käytöstä vuonna 1897.

Suomenhevoset eivät siten täysin täyttäneet ratsuväkirykmentin tarpeita. Esimerkiksi vuonna 1897 mainittiin vuonna 1891 ostetuista hevosis= ta joudutun poistamaan rykmentin rivistä jo neljäsosa. Vuo= den 1897 Finsk Militär Tidskriftissä Ernst Baeckman luonnehti suomenhevosta muun muassa lymfaattiseksi, pitkäselkäiseksi, = matalaksi, lyhytkaulaiseksi ja yksinkertaiseksi työhevoseksi.[326]

Toisaalta todettiiin suomalais= ia hevosia voitavan kyllä kouluttaa rintamahevosiksi. Siitä ei kuitenkaan ollut varsinaiseksi ratsuhevostyypiksi. Suomenhevosten luonnetta pidettiin hyvänä ja säyseänä, mutta sen ulkomitat olivat huonot ajatellen käyttöä ratsuväkihevo= sena.[327]

12.5 Lakkauttaminen

Suomalaisia joukkoja yritettiin sulattaa Venäjän sotaväkeen vuoden 1898 valtiop&au= ml;ivillä. Lakiehdotus sisälsi muun muassa palvelusajan pident&aum= l;misen kolmesta viiteen vuoteen ja reserviharjoitusten poistamisen.= Venäläisten upseerien palvelus suomalaisissa joukoissa tuli sallia, ja suomal= aisia joukkoja tuli voida komentaa myös muualle keisarikuntaan.

Ehdotus jäi valtiop&= auml;ivillä lepäämään, mutta palasi esille Venäjän duuman uudessa ehdotuksessa keväällä 1901. Hein&au= ml;kuussa 1901 Nikolai II vahvisti uuden yleisvaltakunnallisen asevelvollisuuslain. Sitä vastustettiin Suomessa muun muas&s= hy;sa kutsuntalakoin. Asevelvollisuuslaki raukeni täällä Nikolain lakkauttaessa keisarillisella manifestilla Suomen sotav&a= uml;en. Kesällä 1901 hajotettiin suomalaiset tarkka-ampuja= pataljoonat ja niiden reservikomppaniat. Tämä ei koskenut vielä Suo= men rakuunarykmenttiä eikä kaartin pataljoonaa.<= /span>

Elokuussa 1901 määrättiin suomalaisten tarkka-ampujien toinen asevel&s= hy;vollinen ikäluokka kotiutettavaksi, ja marraskuussa 1901 kenraalikuvernööri Bobrikoff määräsi tarkka-a= mpujien alipäällystön ja miehistön siirtymään reser&s= hy;viin tai eroamaan. Upseerien oli erottava maaliskuun 1. päivä&aum= l;n 1902 mennessä. Vuoden 1902 alusta lakkautettiin kenraaliku&s= hy;vernöörin Suomen sotaväen esikunta, päällikköhallitus ja sotaväen päällikön virka sekä määrättiin jäljelle jääneet suo= ;malaiset joukko-osastot eli kaarti ja Suomen rakuunarykmentti Suomenm= aalaisen sotilaspiirin komentajan alaisiksi.

Suomen asevelvollisen sotav&au= ml;en lakkauttamisen aiheutti Venäjän johdon halu alistaa Suomi ti= ukemmin alaisuuteensa. Suomen ei katsottu tarvitsevan Venä= jän armeijasta erillään olevaa sotaväkeä. [328]

Lappeenrannassa oli vielä vuonna 1898 rakuunarykmentin vuosijuhlassa venäläisten joukk= ojen edustajia, ja kenraalikuvernööri Bobrikoffin saman vuoden lopussa tekemä tarkastusmatka rakuunarykmenttiin sujui hyvin= .[329]

Tarkka-ampujapataljoonien lakkauttamisen jälkeen ei rakuunarykmentilläkään o= llut pitkää elinikää. Sen lopettamisen lopullisesti aiheutti selkkaus valan vannomisesta. Rykmentin alokkaat kieltäytyivät vannomasta uuden lain mukaista ja Suomen oikeuksia rikkovaa sotilasvalaa.[330]

Bobrikovin käytyä lokakuussa 1901 Lappeenrannassa siirrettiin eversti Schauman reserviin. Muut upseerit anoivat eroa 9. marraskuuta ja anomukset hyväk= syttiin. Schaumanin jälkeen komentajaksi nimitettiin rykmen= tissä aiemmin palvellut eversti Alexander Grigorkoff, joka otti tehtävän vastaan 11. joulukuuta 1901.

Senaatille tiedotettiin Suomen rakuunarykmentistä muodostetun Suomenmaalainen rakuunarykmentti joulukuun 10. päivänä 1901. Senaatti määr&aum= l;si 20. joulukuuta rykmentin komentajan eversti Grikorkoffin luovutta= maan rakuunarykmentin kasarmit, hevoset ja muun kruunun omaisuuden sotakomissariaatille. Rykmentin rahavarat tuli siirtää = Viipurin lääninrahastoon. Ne upseerit ja siviilivirkam= iehet, jotka eivät hakeneet virkaeroa, asetettiin tarkka-ampujapa&s= hy;taljoonien upseeriston tapaan lakkautuspalkalle.[331]

Eversti Grigorkoff tuli Lappeenrantaan ennen muuta uutta rykmenttiä, jolloin Suomen rakuunarykmentistä oli jäljellä vain hevoshoito-osasto. P&au= ml;ivää ennen ensimmäistä saapuvaa osastoa Grigorkoff sai Kazan= zovin mukaan kirjeen, jossa kerrottiin jonkun aikovan polttaa rykmentin tallit. Grigorkoff otti kirjeen vakavasti ja vartioi yöllä revo= lveri sivutaskussa talleja. Yöllä hänet tapasi vielä Lap= peenrannassa oleva rakuunarykmentin upseeri Gaston Ahrenberg, rakuun= akasarmien suunnitteluun osallistuneen arkkitehti ja kirjailija Ja= c. Ahrenbergin poika, ja tiedusteli Grigorkoffilta, miksi tämä ei ollut nukkumassa. Everstin kerrottua syyn Ahrenberg = arveli, että uhkaus tuskin piti paikkaansa. Yö kuluikin rauhall= isesti.[332]

Lakkauttamisen jälkeen ra= kuunarykmentin kasarmit lopulta julistettiin edelleen Suomen valtion omaisuudeksi, mu= tta jäivät venäläisten käyttöön. Kaupungin j= a senaatin kiisteltyä kauan valtio vuonna 1905 pakkolunasti ra= ;kuunarykmentin alueen ja maksoi siitä myöhemmin rahallisen kor&sh= y;vauksen kaupungille. Sen myötä pakkolunastettiin nyt myös kasarmialueen rannassa sijainnut Reichardtin huvilatontti.[333]

Rykmentin lakkauttaminen herätti kaupungissa suurta huomiota. Eversti Schauman sai kukkatervehdyksen ja 100 kaupunkilaista järjesti muuttavalle perheelle lähtiäisaterian. Asemalla 12.12.1901 saatteli perhettä suuri joukko kaupungista ja ympärist&= ouml;stä, puheita pidettiin, suomalaisen seuran kuoro lauloi ja Schauman esitti eläköönhuudon kaupungille ja rykmentille. Rykmentin soittokunta piti vielä yhden suosi&sh= y;tuista konserteista raatihuoneella. Tammikuuun lopussa 1902 sa= attoivat ratsumestari Gustafsson ja vahtimestari Tiili rykm= entin lipun Pietariin. Lähtiessä soitettiin asemalla kun= niasoitto.[334]

[1]VA Viipurin läänin järjestämiskomitea 13. Skrivelse fr&ari= ng;n Willmanstrand 1812, s. 47; Castrén 1957, s. 16; Ranta 1980, s. 311.<= /p>

[2]Castrén 1957, s. 12. Vuonna 1828 Bjukov muutti Haminaan. Sama s. 81. Kaupunkiin sijoitettujen joukkojen sielunhoidosta taas huolehti Valtionarkistossa säilytettävien venäläisten sotilasasiakirjojen mukaan Lappeenrannan Pyhän Kolminaisuuden kirkossa toiminut Lappeenrantalaisen jalkaväkirykmentin pappi vuosina 1816-1852 sekä 7. jalkaväkidivisioonan pappi vuosina 1830-1858. VA Venäläiset sotilasasiakirjat, aktit 10969-10979 ja 11886-118= 90. Kaupungissa oli toki myös oma ortodoksinen seurakunta, jonka pappi toimi Castrénin arvion mukaan usein myös sotilaiden pappina. Castrén 1957 s. 12, 210.

[3]Castrén 1957, s. 4, 16, 17.

[4]Castrén 1957, s. 16, 74.

[5]Castrén 1957, s. 70, 74; SA Erinäisten sotilasviranomaisten asiakirjoja. = Handlingar angående in= dragna fästningar 1835-1848.

[6]Castrén 1957, s. 170,= 189, 237, 269-271.

[7]VA KD 54/5 1879; Castr&eacut= e;n 1957, s. 280, 281.

[8]LKA Kazanzovin muistiinpanot Lappeenrannan linnoituksesta; Castrén 1957, s. 421, 649.

[9]Castrén 1957, s. 647,= 648.

[10]Castrén 1957, s. 74, = 77.

[11]Castrén 1957, s. 38, = 39, 52.

[12]Castrén 1957, s. 77. Riitaisuuksia aiheutti ainakin majoitusasioihin sekaantun= ut Jaeschenkoffin vaimo, jota moitittiin kaupunkilaisen taholta riitaisek= si ja alhaissäätyiseksi. Vielä vuonna 1823 kaupunkilaiset = syyttivät invalidikomennuskuntaa luvattomasta kotieläinten teurastamisesta. Valitukset päällystölle eivät kuitenkaan auttaneet vaan Castrenin mukaan korvausta kehotettiin hakemaan Kaarle XII:lta. Sama s. 77,= 78. Kaarle ei tietenkään pystynyt ottamaan valituksia vastaan ja korv= aus jäi kaupunkilaisilta saamatta.

[13]Castrén 1957, s. 79.

[14]Castrén 1957, s. 76, 77, 80. Tykistö harjoitteli kesäisin ampumista. Esimerkiksi huhtikuussa 1828 tykistö ampui majuri Dehoffin johdolla linnoituksesta ruutikellarin kohdalta Saimaalle Voisalmen saareen päin Mikonsaaren puoleisen niemen kohdalle. Ampuminen tapahtui kaikkina arkipäivinä aamupäivisin kello 5-10. Sama.

[15]Castrén 1957, s. 81.

[16]Castrén 1957, s. 75, 78.

[17]Castrén 1957, s. 76. On huomattava, että autonomian kauden venäläinen joukko-osasto Lappeenrannan jalkaväkirykment= ti ei ollut Lappeenrannassa varuskuntapalveluksessa, vaan oli vain saanut kaupungin mukaan nimityksen "Villmanstranskij".

[18]Castrén 1957, s. 72. Castrénin mukaan kenttä lienee saanut nimensä siitä, että nykyisen Valtakadun kohdalla sijainnut vesipitoinen alue olisi ulottunut myös etelään siten, ett&au= ml; alueella olisi ollut lampia, joissa myös joutsenet olisivat viihtyneet. Sama.

[19]Castrén 1957, s. 265.

[20]Castrén 1957, s. 268.

[21]Castrén 1957, s. 136, 137.

[22]Castrén 1957, s. 265, 269. Vuonna 1842 oli vänrikki Natalin invalidikomennuskunnan tilapäisenä päällikkönä= ;. Vuoden 1846 alussa oli invalidien määrä kohonnut 450 henkilöön. Castrén 1957, s. 268.

[23]Castrén 1957, s. 269, 270.

[24]Castrén 1957, s. 273, 280, 281.

[25]Castrén 1957, s. 271.

[26] EKM Eero Muinosen kokoelma, Sotatieteen laitoksen selvitys nimestä "arrestanttikomppania".

[27]Castrén 1957, s. 271,= 273.

[28]Castrén 1957, s. 272-= 275.

[29]Castrén 1957, s. 273.= Joukkojen määrää ja moninaisuutta kaupungissa kuvaa, ett&aum= l; vuonna 1855 yritettiin kaupungista myös etsiä tilaa sotilaiden tarvitsemalle synagogalle, rabbin lisäksi piti myöhemmin majoittaa vielä katolinen pappi seurahuoneelle. Castrén 1957, s. 275, 277.

[30]Castrén 1957, s. 273-275. Sodan päätyttyä palasi Lappeenrantaan taas invalideja, joskin maistraatti arveli näiden olevan rangaistuskomppanialaisia, joita se ei halunnut majoitettaviksi ainaka= an kaupunkilaisten asuntoihin. Sama, s. 277.

[31]Castrén 1957, s. 275-277.

[32]Castrén 1957, s. 238, 239.

[33]Kuusanmäki 1988, s. 109.

[34]Castrén 1957, s. 279, 281.

[35]VA venäläiset sotilasasiakirjat. Kansio 293, akti 16555.

[36]Castrén 1957, s. 281,= 292.

[37]Östra Finland 1.6.1877.<= /span>

[38]Castrén 1957, s. 283.=

[39]LKA Cc1:1. Otteita raastuvanoikeuden pöytäkirjoista 1808-1869.

[40] Kuusanmäki 1988, s. 111, myös viite 3.

[41]VA Valtion itsenäisyyshistoriakokoelma n:o 13. Finska Militären 1880-1902, s. 29, 30.

[42]VA STO KD 385/39 1883. Myös elokuun lopussa 1885 Lappeenrantaan majoitettiin yksi pataljoona Irkutskin jalkaväkirykmentistä. Lappeenrannan Uutiset 25.8.1885.

[43]SA Erinäisten sotilasviranomaisten asiakirjoja. Handlingar angående militieverkets byggnader och jordområden inom Vib= orgs län.

[44]Va venäläiset sotilasasiakirjat. Akti 15713; LKA Kazanzovin muistiinpanot Lappeenrannan linnoituksesta.

[45]LKA Bk:1a. Luettelot Lappeenrantaan saapuneista sotilaista 1860-1892.

[46]Castrén 1957, s. 647.=

[47]Castrén 1957, s. 647,= 648.

[48]VA KD 48/117 1876; KD 33/117= 1879.

[49]Castrén 1957, s. 646, 647.

[50]Kuusanmäki 1988, s. 127. Jaoteltaessa Lappeenrannan varuskunnan joukko-osastoja venäläisiin ja suomalaisiin joukko-osastoihin onkin huomatta= va, että jaottelu ei etenkään upseeriston osalta tarkoita sitä, että venäläisten joukkojen upseeristo o= lisi ollut kansallisuudeltaan venäläistä. Esimerkiksi Birger Åkermanin mukaan kun vielä meriekipaasin ja kaartin lisäksi ei ollut muita suomalaisia joukkoja, hakeutuivat monet suomala= iset sotilasalalle haluavat Suomeen sijoitettuihin venäläisi= in joukkoihin. Tämä aiheutti Åkermanin mukaan sen, että mitään suurta rajaa ei venäläisten joukkojen upseeristo= n ja suomalaisen sosieteetin välillä ollut, päin vastoin kanssa&s= hy;käyminen oli vilkasta. 1800-luvun puolivälin jälkeen tilanne kuitenkin muu= ttui. Ruotujakoisen ja myöhemmin asevelvollisen sotaväen aikana oli suomalaisten ja venäläisten joukkojen kanssakäyminen vähäistä, mutta Åkermanin mukaan kuitenkin aina korrek= tia. VA Valtion itsenäisyyshistoriakokoelma n:o 13. Finska Militären 1880-1902, s. 29.

[51]LKA Kazanzovin muistiinpanot Lappeenrannan linnoituksesta.

[52] Kuusanmäki 1988, s. 115.

[53]LKA Kazanzovin muistiinpanot Lappeenrannan linnoituksesta; Finljandskie draguni 1959, s. 7-174.

[54]LKA Kazanzovin muistiinpanot Lappeenrannan linnoituksesta.

[55]LKA Kazanzovin muistiinpanot Lappeenrannan linnoituksesta.

[56]LKA Kazanzovin muistiinpanot Lappeenrannan linnoituksesta; Castrén 1984, s. 25, 26.

[57]LKA Kazanzovin muistiinpanot Lappeenrannan linnoituksesta.

[58]LKA Kazanzovin muistiinpanot Lappeenrannan linnoituksesta; Castrén 1984, s. 26.

[59]LKA Kazanzovin muistiinpanot Lappeenrannan linnoituksesta.

[60]Finljandskie draguni 1959, s. 402, 403, upseeriluettelo kirjan alkulehdillä.

[61]LKA Kazanzovin muistiinpanot Lappeenrannan linnoituksesta.

[62]PLM Lappeenrannan rakennustoimisto. Kasarmialueen rakennusten venäläiset piirustukset.

[63]Castrén 1957, s. 648, 649. Krimin sodan aikaisen joukkojen suuren määrän tapaan maailmansodan tilanne Lappeenrannassa oli yhteneväinen muun Suomen kanssa - sota näkyi joukkojen lisääntyneenä määränä kaikkialla. Rauanheimon tietojen mukaan maailmansodan alussa Venäjä asetti Pietarin puolustamista varten VI armeijan, johon kuului Suomeen sijoit= ettu 22. armeijakunta. Saksalaisten päähyökkäyksen suuntautuessa länteen Suomen etelärannikolle parhaillaan keskitettävä armeijakunta siirrettiin pois Suomesta. 22. armeijakunnan tilalle siirrettiin syksyllä 1914 VI armeijan toisen lin= jan divisioonat 67 ja 84 sekä 8. Orenburgin kasakkarykmentti. Lisäksi maahan siirrettiin 10 tuhannen miehen nostoväkidrusinaa. Jo lokakuussa 1914 siirrettiin divisioonat rintamalle ja nostoväestä muodostettiin kuusi nostoväkiprikaatia, joihin kuului kuhunkin ku= usi jalkaväkidrusinaa, kaksi patteria, ratsuväkisotnia ja sapöörikomppania. Yksi prikaateista siirrettiin Suomesta enn= en vuoden loppua.

Kun vuonna = 1915 katsottiin tarpeelliseksi vahvistaa Suomen puolustusta muodostettiin maahan muun muassa helmikuussa oma armeijakunta, 10. nostoväkiarmeijakun= ta. Armeijakuntaan kuuluivat 1., 60. ja 68. nostoväkiprikaati, edelleen 8. Orenburgin kasakkarykmentti, 1. Petrogradin rajavartioprikaati ja 1. j= a 2. suomenmaalainen etappikomppania. Järjestely ei kestänyt kuin kesään saakka, jolloin armeijakuntaa runkona käyttäen muodostettiin 42. armeijakunta. Siihen kuuluivat 106. ja 107. jalkaväkidivisioona, 2. erillinen Itämeren ratsuväkiprikaati= , 40 sapööripataljoona ja Suomenmaalainen rajavartioprikaati. Vuoden 1= 915 jälkipuoliskolla Suomeen saapui vielä muun muassa 6. nostoväkiprikaati, jonka tehtävänä oli vartioida rautat= eitä. Itä-Suomeen sijoitettiin 2. reservipataljoona, joka koulutti täydennysmiehistöä VI armeijakuntaa varten. Seuraavana vuonna Suomeen sijoitettujen joukkojen vaihtuvuus oli Rauanheimon mukaan erittäin suuri. Maahan lähetettiin rintamalla kuluneita joukkoja lepäämään ja palautettiin jälleen rintamalle. Armeijakuntaan kuului jonkin aikaa osia 115. ja 116. divisioonasta. Pitemmäksi aikaan maahan jäivät 128. divisioona ja 92 nostoväkiprikaati. Jälkimmäinen tuli Viipurin linnoitus= jalkaväkiprikaatiin yhdistetyn 6. nostoväkiprikaatin tilalle vartiointitehtäviin.

Vuoden 1= 916 lopussa 42. armeijakuntaan kuului 106. divisioona, 2. erillinen Itämer= en ratsuväkiprikaati, johon kuuluivat kolme Itämeren ratsuväkir= ykmenttiä, ja 8. Orenburgin kasakkarykmentti, Rajavartioprikaati, 40. sapööripataljoona ja Pohjanlahden rannikkotykistö. Sapööripataljoonien suuri osuus johtui kenttävarustusten rakentamisesta.

Vielä kesällä 1917, tsaarin jo kukistuttua, siirsi sotaa jatkava Venäjän väliaikainen hallitus Suomeen uusia joukkoja. Näitä olivat toukokuussa 5. kasakkadivisioona, elokuun alussa 1. ratsuväkiarmeijakunnan esikunta, 14 ratsuväkidivisioona ja 5. Kaukaasian kasakkadivisioona. Tällöin Suomessa oli Rauanheim= on mukaan yhdeksän ratsuväkirykmenttiä, rajavartiojoukkoja luku= un ottamatta. Jalkaväkijoukoista saapuivat toukokuussa 10. Turkestanin tarkka-ampujaprikaati ja 45. divisioona tykistöprikaateineen. Nämä osastot siirrettiin kuitenkin pois jo heinä- ja el= okuussa 1917. Keväällä 1917 muutettiin rajavartioprikaati divisioonaksi ja uudistettiin myös sapöörien organisaat= iota. Elokuun lopussa 1917 oli Suomeen sijoitettu 42. armeijakuntaan kuuluvat 106. divisioona, 1. ratsuväkiarmeijakunta, Yhdistetty rajavartiodivisi= oona, 45. divisioona, 92. nostoväkiprikaati, 40. insinöörirykmentti sekä panssariauto-, polkupyör&a= uml;- ja muita pienempiä osastoja. Lisäksi on edellisten joukkojen lisäksi huomattava Viipurin, Viapori-Helsingin ja Turun-Ahvenanma= an linnoituksiin sijoitetut linnoitusjoukot. Rauanheimo 1950, s. 152-160, 165-168.

[64] Toivanen 1988, s. 19, 20.

[65]Toivanen 1988, s. 26-30.

[66]Castrén 1957, s. 676, 677, 679, 680, 682; Nieminen 1985, s. 24.

[67]Castrén 1880, s. 10, = 11; Gripenberg 1894, s. 262-264; von Bonsdorff 1915, s. 249.<= /p>

[68]Seitkari 1938, s. 391-393, 404. Krenatööritarkka-ampujapataljoona muutettiin vuonna 1857 Suomen opetustarkka-ampujapataljoonaksi, vuonna 1859 tarkka-ampujakouluksi ja lakkautettiin vuonna 1860. Sama, s. 393, 403.

[69]Castrén 1880, s. 11.<= o:p>

[70] Kronlund 1988, s. 16.<= /o:p>

[71]Gripenberg 1894, s. 245, 262; Castrén 1957, s. 70, 71. Lappeenrannan seudulla kuitenkin jo vuonna 1815 oli osa keisarillisen Viipurin jääkäriryk&s= hy;mentin sotilaista ensimmäisestä ja kolmannesta komppaniasta eversti= luutnantti Wärnhjelmin johdolla majoitettuna Lappeenrannan lähistön kylissä. LKA. Eb:1. Maistraatille saapuneet kirjeet 1796-1830.

[72]Gripenberg 1894, s. 245, 262; Castrén 1957, s. 70-73, 265. Ainakin vuonna 1819 Viipurin pataljoona kokoontui Lappeenrannassa, josta se lähti kesäkuun 15 päivänä marssimaan Luolaisiin, johon s= uomalaiset joukot oli määrätty kokoontumaan yhteiselle leirille. <= /p>

[73] Rekola 1951, s. 62; Kinnunen Aliupseeri 2/1960, s. 38.

[74]Castrén 1957, s. 275; VA Caloniuksen kartta Lappeenrannasta vuodelta 1847= .

[75]Castrén 1957, s. 276.

[76]Castrén 1957, s. 277, 278, 280. Suomalaisten ruotusotamiesten harjoituskokoukset 1850- ja 1860-luvuilla kestivät yleensä hiukan päälle kuukauden. Kokoontumispaikat olivat yleens&= auml; lähellä pataljoonien sijoituspaikkoja. Ainakin 1860-luv= ulta lähtien joukkoja kuitenkin komennettiin harjoituksiin myös Hämeenlinnan lähelle Parolan kentälle. Viborg 17.11.185= 7; Porin kaupungin sanomia 7.7.1860; Tapio 13.6.1863.

[77]Castrén 1957, s. 282. Pataljoona tuki ympäristöään myös muutoin. Esimerkiksi vuonna 1863 keräsi pataljoona everstilu= utnantti Bruunin johdolla rahasumman nälkäisille. Syynä oli= vat suuria nälkävuosia edeltäneet kadot. Sama, s. 232.

[78]MMA 9'deindelta finska skarpskytte bataljonens historie bok. Esimerkiksi vuonna 1862 menivät joukko-osaston seppä ja signalisti naimisiin lappeenrantalaisten piikojen kanssa, seuraavana vuonna vihittiin kahden muun joukko-osastoon kuuluvan ohella kenttävääpeli Magnus Fa= gerlund neiti Edla Harthinin kanssa. Vihkimiset tapahtuivat yleensä joko varhain keväällä tai myöhään syksyllä ja Lappeenrannan ohella morsiamia löytyi muun muassa Haminasta. Sama.

[79]Castrén 1957, s. 284. Tarkka-ampujat toivat kaupunkiin muutakin kulttuurista antia. Esimerkiksi tarkka-ampujien orkesteri esiintyi ainakin juhannuk= sena 1858 Tyysterniemessä pidetyissä juhlissa. Sama s. 291.

[80]Kuopio Tidning 9.6.1855; Castrén 1957, s. 274. Viborg-lehti mainitsi Kuopion ruotuväkitarkka-ampujien harjoitelleen Lappeenrannassa samalla leiri&s= hy;alueella kaupungin ulkopuolella, jossa jo kauan sitten hajotetulla Viipurin pataljoonalla oli tapaamisensa. Viborg 15.6.1855.

[81]Viborg 17.11.1857; Sanan-lennätin 28.11.1857.

[82]LKA Dd:1. Kuulutukset.

[83]Castrén 1957, s. 280, 283. Viipurin 9. tarkka-ampujapataljoonan päälliköksi oli vuonna 1864 tullut perintöruhtinas Niko= lai ja hänen jälkeensä veljensä Aleksanteri, myöhempi = Aleksanteri III. Sama.

[84]Lappalainen 1963, s. 507.

[85]VA Sotilastoimituskunta. Ha 7. Suomen sotaväkeä koskevia asiakirjoja 1854-1899.

[86]Boxström 1885, s. 129; LKA Viskari, Pentti: Lappeenrannan 29. reservikompp= ania 1883-1902.

[87]SA. 29. reservikomppanian päiväkäskyt 1883-1885.

[88]LKA Viskari, Pentti: Lappeenrannan 29. reservikomppania 1883-1902. Reservikomppanioiden alipäällystö sai vuoden 1888 asetuk= ;sen mukaan palkkaa seuraavasti: Vääpeli sai 540 markkaa, varusmestari= 420 markkaa ja aliupseerit 300 markkaa. Lisäksi tuli kullekin vaateapua 50 markkaa ja päiväannos päällikkö- ja reservin harjoituskokousten aikana eli yhteensä noin 120 päivält= ä. Vääpeleillä ja varusmestareilla oli lisäksi vapaa = asunto kokouspaikoilla. Palkka ei kuitenkaan ollut yleiseen tasoon nähden kov= in hyvä, mistä johtui, että alipäällystöst&= auml; saattoi muutamina vuosina erota lähes 25 % koko henkilökunnasta. = Samalla kävi yhä vaikeammaksi täyttää avoinna olevia virko= ja. Vuonna 1897 saatiin palkkaukseen kuitenkin parannusta. Palkkaus muuttui palveluaikaperustaiseksi, palkka nousi 60 markkaa kerrallaan aina 3, 6, 10 = ja 15 vuoden palveluajan jälkeen. Palveluaikaan laskettiin myös palvelu aliupseerina vakinaisissa joukoissa. Sota-asiain toimitus= kunnan kertomus 1897-1899, s. 23.

[89]SA. 29. reservikomppanian päiväkäskyt 30.6.1883 ja 2.7.1883= .

[90]SA. 29. reservikomppanian päiväkäsky 4.7.1883.

[91]SA. 29. reservikomppanian päiväkäsky 21.7.1883.

[92]SA. 29. reservikomppanian päiväkäsky 6.7.1883; Helsing= fors Dagblad 7.7.1883. Ensimmäisten reservimiesten kutsunnassa oli joitakin väärinkäsityksiä. Osa kutsun vuoden 1883 Lappeenra= nnan reserviharjoitukseen saaneista saikin itse paikalle Lappeenrantaan matkustettuaan havaita, että heidän nimiään ei löytynyt komppanian rullista ja palata niine hyvineen kotiinsa. A= sian arveltiin johtuneen kutsuntojen epäselvyyksistä. Viborgsbladet 10.7.1883.

[93]Boxström 1885, s. 34.

[94]Saarinen 1967, s. 165-167, 173.

[95]SA. 29. reservikomppanian päiväkäsky 14.7.1883.

[96]SA. 29. reservikomppanian päiväkäskyt 16.7.1883 ja 18.7.188= 3.

[97]SA. 29. reservikomppanian päiväkäskyt 8., 11., 14. ja 16.7.1883. Aliupseeri sai Viipurin sotaoikeudessa 2 kuukautta arestia ja sakkoja. 29. reservikomppanian päiväkäsky 3.8.1883.

[98]Finsk Militär Tidskrift 1901. Den finska militärens reserv 1883-19= 01, s. 653.

[99]SA. 29. reservikomppanian päiväkäsky 9.8.1883.

[100]LKA Viskari, Pentti: Lappeenrannan 29. reservikomppania 1883-1902.

[101]Lappeenrannan Uutiset 22.9.1885.

[102]Östra Finland 11.9.1886.

[103]Ilmarinen 5.8.1884, 14.8.1884.

[104]Viipurin Sanomat 27.8.1889, 28.8.1889, 29.8.1889.

[105]SA. Kertomus 29. reservikomppanian harjoituskokouksista vuonna 1885.

[106]SA. Kertomus 29. reservikomppanian harjoituskokouksista vuonna 1895.

[107]SA. Kertomus 29. reservikomppanian harjoituskokouksista vuonna 1985.

[108]VA Valtion itsenäisyyshistoriakokoelma n:o 13. Finska Militären 1880-1902, s. 130; LKA Viskari, Pentti: Lappeenrannan 29. reservi= komppania 1883-1902.

[109]LKA Viskari, Pentti: Lappeenrannan 29. reservikomppania 1883-1902.

[110]LKA Viskari, Pentti: Lappeenrannan 29. reservikomppania 1883-1902.

[111]LKA Viskari, Pentti: Lappeenrannan 29. reservikomppania 1883-1902.

[112]Folkvännen 29.6.1885.

[113]Helsingfors Dagblad 16.6.1885; Lappeenrannan Uutiset 22.6.1888.

[114]Åbo Tidning 1.7.1885.

[115]Ilmarinen 4.7.1885.

[116]Sanomia Turusta 15.7.1885.

[117]Kaiku 25.7.1885.

[118]Sanomia Turusta 6.7.1885; Viborgsbladet 16.7.1885.

[119]Hämeen Sanomat 14.7.1885.

[120]Aura 25.7.1885.

[121]Hämeen Sanomat 21.7.1885.

[122]Laatokka 21.7.1885.

[123]Uusi Suometar 26.8.1885.

[124]Lappeenrannan Uutiset 22.9.1885. Tykistö oli osa kaupunkiin sijoitetuja venäläisiä joukkoja, jotka olivat majoittuneena linnoituksessa. Suomalaisilla joukoilla ei vielä autonomian kaude= lla ollut tykistöjoukkoja.

[125]Sanomia Turusta 21.7.1885.

[126]Folkivännen 29.6.1885.

[127]Folkvännen 29.6.1885.

[128]Aura 7.7.1885.

[129]Rauman Lehti 12.12.1885.

[130]Aura 16.7.1885.

[131]Oulun Lehti 29.7.1885.

[132]Hämeen Sanomat 28.7.1885.

[133]Aura 25.7.1885.

[134]Hufvudstadsbladet 7.7.1885.

[135]Hufvudstadsbladet 7.7.1885.

[136]Oulun Lehti 29.7.1885.

[137]Uusi Suometar 15.8.1885.

[138]Uusi Suometar 15.8.1885.

[139]Oulun Lehti 29.7.1885.

[140]Helsingfors Dagblad 20.4.1885.

[141]Rauman Lehti 5.12.1885.

[142]Laatokka 4.8.1885.

[143]Aura 25.7.1885.

[144]Aura 8.8.1885.

[145]Hämeen Sanomat 28.7.1885.

[146]Uusi Suometar 23.7.1885; Oulun Lehti 29.7.1885.

[147]Uusi Suometar 23.7.1885; Kaiku 3.7.1888.

[148]Ilmarinen 25.7.1885.

[149]Aura 25.7.1885; Ilmarinen 30.7.1885; Hufvudstadsbladet 7.7.1885.

[150]Helsingfors Dagblad 1.7.1885.

[151]Oulun Lehti 25.7.1885.

[152]Uusi Suometar 17.7.1885.

[153]Uusi Suometar 23.7.1885.

[154]SAnomia Turusta 30.6.1885.

[155]Östra Finland 8.7.1885.

[156]Ilmarinen 14.2.1885.

[157]Ilmarinen 11.6.1885.

[158]Ilmarinen 2.7.1885; Ilmarinen 25.7.1885.

[159]Ilmarinen 2.7.1885; Hämeen Sanomat 28.7.1885.

[160]Ilmarinen 25.7.1885.

[161]Sanomia Turusta 31.7.1885.

[162]Uusi Suometar 23.7.1885.

[163]Ilmarinen 30.7.1885.

[164]Finlands Allmänna Tidning 5.8.1885.

[165]Sanomia Turusta 21.7.1885; Laatokka 4.8.1885.

[166]Sanomia Turusta 21.7.1885.

[167]Sanomia Turusta 31.7.1885.

[168]Uusi Suometar 30.7.1885.

[169]Uusi Suometar 26.8.1885.

[170]Aura 16.7.1885. Suomenkielisten komentosanojen käyttö oli jo 1600-luvun loppupuolella Ruotsin aikana esillä, silloin hanke ei kuitenkaan liene toteutunut. Aleksanteri I:n kauden loppupuolella vuonna 1826 taas oli koottu komitea valmistelemaan suomenkielisten komentosanojen ehdottamista Suomen sotaväelle. Ruotsinkielisten ja venäjänkiel= isten komentojen rinnalle ehdotetut komentosanat jäivät kuite= nkin vain ehdotukseksi. Historiallinen Arkisto IX, s. 222, 223.

[171]Viipurin Sanomat 29.7.1885.

[172]Viipurin Sanomat 5.8.1885.

[173]Finnlands Allmänna Tidning 5.8.1885.

[174]Rauman Lehti 12.12.1885.

[175]Lappeenrannan Uutiset 11.8.1885; Uusi Suometar 26.8.1885.

[176]Lappeenrannan Uutiset 3.8.1888.

[177]Uusi Suometar 26.8.1885.

[178]Hufvudstadsbladet 7.7.1885.

[179]Laatokka 21.7.1885.

[180]Savo 30.6.1888; Lappeenrannan uutiset 29.6.1888.

[181]Lappeenrannan Uutiset 6.7.1888; Kaiku 21.8.1888.

[182]Lappeeenrannan Uutiset 31.7.1888; Mikkelin Sanomat 21.7.1888, 28.7.1888. Ratsuväkeä oli vastaanottamassa runsaasti yleisöä. Raku= unat majoitettiin kaupungin lähistön kyliin Viipurin suunnal= le. Eskadroonat ottivat loppuleirin aikana osaa useisiin harjoituksiin. Tykistö oli tullut leirille voimin jo 13.7. Helsingfors Dagblad 28.7.1888; 8.8.1888; Hufvudstadsbladet 29.7.1888; Kaiku 4.8.1888.=

[183]Oulun Ilmoituslehti 30.6.1888.

[184]Laatokka 31.7.1888; Hufvudstadsbladet 1.8.1888, 7.8.1888; Lappeenrannan Uutiset 10.8.1888; Sanomia Turusta 11.8.1888; Tapio 15.8.1888.

[185]Hufvudstadsbladet 29.7.1888; Kaiku 4.8.1888.

[186]Kaiku 28.7.1888. Nimimerkin mukaan kaupustelijoiden lisäksi leirikokoon= tumiset keräsivät myös jäätelökauppiaita ja "taiteilijoita" piiriinsä. Viimeksi mainitut tulivat ja antoivat muutaman näytännön; näyttelijöit&aum= l; oli yleensä vain kaksi, mies ja nainen. Sama.

[187]Laatokka 7.7.1888.

[188]Sanomia Turusta 24.7.1888; Kaiku 28.7.1888; Tapio 4.8.1888.

[189]Hufvudstadsbladet 7.8.1888; Kaiku 21.8.1888.

[190]Castrén 1957, s. 640; Finsk Militär Tidskrift 1901. Kortfattad öfver= sikt af den värnepliktiga finska militärens utbildning under åren 1881-1901, s. 599.

[191]VA Valtion itsenäisyyshistoriakokoelma n:o 13. Finska Militären 1880-1902, s. 26. Åkermanin mukaan Aleksanteri III tervehti suomalais= ia joukkoja sanomalla "goddag finnar", kun taas Nikolai II:n tervehd= ys oli varmasti ei-separatistinen "goddag skarpskyttar". Sama.

[192]VA Valtion itsenäisyyshistoriakokoelma n:o 13. Finska Militären 1880-1902, s. 31, 32.

[193]Finsk Militär Tidskrift 1901. Kortfattad öfversikt af den värnepliktiga finska militärens utbildning under åren 1881-1901, s. 599. Pietarista lähetettiin leireille kenraali tark= astamaan ja harjoittamaan suomalaisten joukkojen maaliinampumistaitoa. Esimerki= ksi heinäkuussa 1898 lähetettiin Lappeenrantaan kenraaliluutnant= ti Skarjatin. Skarjatinin adjutantiksi ja tulkiksi komennettu Birger Åke= rman muisteli myöhemmin tehtävän olleen vaivalloista, sill&a= uml; kenraali oli ollut mies, joka piti ruoasta ja juomasta niin paljon, ett&aum= l; yöpuulle käytiin myöhään, sen sijaan ylös noustiin aikaisin. Koko Lappeenrannassa vietetyn viikon ajan käyt= iin Åkermanin mukaan nukkumaan kello kaksi ja kello viideltä aamulla oltiin jo ampumapaikalla. Suomalaiset joukot ampuivat Åkermanin mukaan hyvin. Koko Venäjän armeijasta olivat Mikkelin pataljoonan tulokset parhaat, Vaasan pataljoona oli toinen, Oulun pataljoona kolma= s, Viipurin pataljoona viides, Kuopion pataljoona kuudes, Hämeenlinn= an pataljoona yhdeksäs ja Suomen rakuunarykmentti kymmenes. Rakuunarykmentti oli lisäksi ensimmäinen, jos tulosta verrattiin = koko Venäjän ratsuväkeen. VA Valtion itsenäisyyshistori= akokoelma n:o 13. Finska Militären 1880-1902, s. 26, 27.

[194]LKA Kazanzovin muistiinpanot Lappeenrannan linnoituksesta; Upseeriston keskuudessa välit tiettävästi pysyivät korrekteina. Esimerkiksi aina elokuun viidentenä - suomalaisten pataljoonien vuosijuhlan aikana - venäläisten joukkojen upseerit kutsuttiin päivälliselle keisaripaviljonkiin. Kanssakäymi&sh= y;nen oli muuten kuitenkin vähäistä. VA Valtion itsenäisyyshi= storiakokoelma n:o 13; Finska Militären 1880-1902, s. 29.

[195]Castrén 1957, s. 642, 644, 645; Pravila o slušb b lager pod gorodom Vilmanstra= ndom 1908, Pravila o slušb b lager pod gorodom Vilmanstrandom 1912, Pravila= o slušb b lager pod gorodom Vilmanstrandom 1913, Pravila o sluš= ;b b lager pod gorodom Vilmanstrandom 1914.

[196]LKA Kazanzovin muistiinpanot Lappeenrannan linnoituksesta; Castrén 1957, s. 644, 645.

[197]SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta i= nom Finska Dragonregementen 1891-1901, s. 1; Åbo Underrättelser 1887, n:o 228; Viborgsbladet 24.2.1888.=

[198]Åbo underrättelse= r 1887, n:o 228.

[199]Nya Pressen 18.9.1877.<= /o:p>

[200]Österbottniska Posten 25.8. 1887.

[201]SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta i= nom Finska Dragonregementen 1891-1901, s. 1.

[202]Hufvudstadsbladet 16.2.1888.=

[203]Viborgsbladet 24.2.1888.

[204]Viborgsbladet 24.2.1888.

[205]VA KD 3/1 1889.

[206]VA STO KD 3/1 1889.

[207]VA STO KD 3/1 1889. Venäjän sotaministeri Vannovski piti nimeä hevosjääkärirykmentti parempana, ja perusteli nimen valintaa Suomen vaikealla maastolla, joka ei suosinut rakuu= natyyppistä osastoa. Sitäpaitsi rykmentti tulisi toimimaan lähinnä tiedustelu- ja lähettiosastona. VA KD 349/37 1888.

[208]VA STO KD 3/1 1889; SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera bety= dande fakta inom Finska Dragonregementen 1891-1901, s. 1.<= /p>

[209]Wasa Tidning 27.5.1888.=

[210]Wasa Tidning 27.5.1888.

[211]Nya Pressen 14.4.1888.

[212]Nya Pressen 26.4.1888.

[213]Nya Pressen 27.4.1888.

[214]Nimimerkki lienee kenraalikuvernöörin suomalaisen esikunnan päällikkö Waldemar Schauman. (Professori Veijo Saloheimon arvio tammikuussa 1992).

[215]Nya Pressen 5.5.1888.

[216]Wasa Tidning 27.5.1888; Lappeenrannan Uutiset 26.3.1889; VA STO KD 3/1 1889; SA = PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver me= ra betydande fakta inom Finska Dragonregementen 1891-1901, s. 1.

[217]Viipurin Uutiset 15.4.1888.

[218]Lappeenrannan uutiset 26.3.1889.

[219]Lappeenrannan Uutiset 26.3.1889.

[220]SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta i= nom Finska Dragonregementen 1891-1901, s. 1, 2; SA PK 963:1. K= enraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Suomen rakuunarykmenttiä koskevia asia= kirjoja. Kenraalikuvernöörin päiväkäsky 20.6.1889.

[221]SA M 243. Päiväkäskyjä Suomen rakuunarykmentissä 1889-1890, 27.8.1889.

[222]SA M 243. Päiväkäskyjä Suomen rakuunarykmentissä 1889-1890, 6.9.1889, 8.9.1889, 10.9.1889, 15.9.1889, 17.9.1889.

[223]SA M 243. Päiväkäskyjä Suomen rakuunarykmentissä 1889-1890, 14.9.1889, 15.9.1889, 8.4.1890; Lukemisia Suomen sotamiehille 1891/1, = s. 35, 48.

[224]SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta i= nom Finska Dragonregementen 1891-1901, s. 17.

[225]SA M 243. Päiväkäskyjä Suomen rakuunarykmentissä 1889-1890, 5.9.1889.

[226]SA M 243. Päiväkäskyjä Suomen rakuunarykmentissä 1889-1890, 6.9.1889.

[227]SA M 243. Päiväkäskyjä Suomen rakuunarykmentissä 1889-1890, 22.10.1889, 29.10.1889.

[228]SA M 243. Päiväkäskyjä Suomen rakuunarykmentissä 1889-1890, 21.11.1889, 26.11.1889.

[229]SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta i= nom Finska Dragonregementen 1891-1901, s. 3; SA M 243. Päiv&au= ml;käskyjä Suomen rakuunarykmentissä 1889-1890, 12.3.1890, 18.3.1890; Castrén 1984, s. 47, 49, 50, 52.

[230]SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta i= nom Finska Dragonregementen 1891-1901, s. 3, 4; Castrén 1984, s. 60, 61.

[231]SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta i= nom Finska Dragonregementen 1891-1901, s. 4.

[232]SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta i= nom Finska Dragonregementen 1891-1901, s. 4.

[233]SA M 243. Päiväkäskyjä Suomen rakuunarykmentissä 1889-1890, 1.4.1890.

[234]SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta inom Finska Dragonregementen 1891-1901, s. 2, 3; Militie-Expeditionens berättelse 1877-1881, s. 6; Tuompo, Nurmio, Kopio & Palmroth 1930, s. 36; Lukemisia Suomen sotamiehille 1891/1, s. 35, 40, 41; Lukemisia Suomen sotamiehille 1900/6, s. 218, 220.

[235]EKM Rakuunakokoelma 1115.R. Muistelmiani SRR:n oloajalta. J. Pellinen. Aikalais= ten mukaan Theodor Schauman loi lyhyessä ajassa rakuunoista eliittijo= ukon joka esimerkiksi ansaitsi kiitosta Krasnoje Selon leiriharjoituks= issa. VA Valtion itsenäisyyshistoriakokoelma n:o 13. Finska Militä= ren 1880-1902, s. 31.

[236]EKM Rakuunakokoelma 1115.R. Muistelmiani SRR:n oloajalta. J. Pellinen.

[237]SA M 243. Päiväkäskyjä Suomen rakuunarykmentissä 1889-1890, 1.4.1890, 2.4.1890, 11.9.1890.

[238]SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta i= nom Finska Dragonregementen 1891-1901, s. 5.

[239]SA M 243. Päiväkäskyjä Suomen rakuunarykmentissä 1889-1890, 28.3.1890; SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoel&s= hy;ma. Journal öfver mera betydande fakta inom Finska Dragonregementen 1891-1901, s. 2, 4.

[240]SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta i= nom Finska Dragonregementen 1891-1901, s. 5.

[241]EKM Rakuunakokoelma 1115.R. Muistelmiani SRR:n oloajalta. J. Pellinen.

[242]SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta i= nom Finska Dragonregementen 1891-1901, s. 7; SA M 243. Päiv&au= ml;käskyjä Suomen rakuunarykmentissä 1889-1890, 23.7.1890.

[243]SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta i= nom Finska Dragonregementen 1891-1901, s. 6.

[244]SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta inom Finska Dragonregementen 1891-1901, s. 8; Lukemisia Suomen sotamiehille 1891/1, s. 48.

[245]SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta inom Finska Dragonregementen 1891-1901, s. 8; Lukemisia Suomen sotamiehille 1891/1, s. 48, 49.

[246]SAark PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta i= nom Finska Dragonregementen 1891-1901, s. 8-10.

[247]Nya Pressen 22.7.1890; 24.7.1890.

[248]SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta i= nom Finska Dragonregementen 1891-1901, s. 18.

[249]Nya Pressen 8.8.1890.

[250]Lappeenrannan Uutiset 11.9.1890.

[251]Lappeenrannan Uutiset 11.9.1890.

[252]SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta inom Finska Dragonregementen 1891-1901, s. 11; Lappeenrannan Uutiset 23.10.1890.

[253]Lappeenrannan Uutiset 3.4.1890.

[254]SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta i= nom Finska Dragonregementen 1891-1901, s. 14; Castrén 1984, s. 29, = 30, 34, 39, 44, 47-49, 55.

[255]SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta i= nom Finska Dragonregementen 1891-1901, s. 15; Castrén 1984, s. 60, = 63.

[256]SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta i= nom Finska Dragonregementen 1891-1901, s. 18-21.

[257]SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta i= nom Finska Dragonregementen 1891-1901, s. 18, 20, 21; Castrén 1984,= s. 50, 51.

[258]SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta i= nom Finska Dragonregementen 1891-1901, s. 22.

[259]SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta i= nom Finska Dragonregementen 1891-1901, s. 22.

[260]SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta i= nom Finska Dragonregementen 1891-1901, s. 23, 25-28.

[261]SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta i= nom Finska Dragonregementen 1891-1901, s. 24.

[262]SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta i= nom Finska Dragonregementen 1891-1901, s. 26.

[263]SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta i= nom Finska Dragonregementen 1891-1901, s. 27.

[264]SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta i= nom Finska Dragonregementen 1891-1901, s. 28.

[265]SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta i= nom Finska Dragonregementen 1891-1901, s. 29; SA M 243. Pä= ;iväkäskyjä Suomen rakuunarykmentissä 1890-1891, 30.6.1891.

[266]SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta i= nom Finska Dragonregementen 1891-1901, s. 29.

[267]SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta i= nom Finska Dragonregementen 1891-1901, s. 29, 30.

[268]SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta i= nom Finska Dragonregementen 1891-1901, s. 33.

[269]SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta i= nom Finska Dragonregementen 1891-1901, s. 33, 34.

[270]SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta i= nom Finska Dragonregementen 1891-1901, s. 34, 35.

[271]SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta i= nom Finska Dragonregementen 1891-1901, s. 35-37.

[272]SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta i= nom Finska Dragonregementen 1891-1901, s. 38; Castrén 1984, s. 35, = 38, 40, 41, 54.

[273]SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta i= nom Finska Dragonregementen 1891-1901, s. 39, 40.

[274]SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta i= nom Finska Dragonregementen 1891-1901, s. 42, 43.

[275]SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta i= nom Finska Dragonregementen 1891-1901, s. 43, 44.

[276]SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta i= nom Finska Dragonregementen 1891-1901, s. 45

[277]SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta i= nom Finska Dragonregementen 1891-1901, s. 45, 46.

[278]SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta i= nom Finska Dragonregementen 1891-1901, s. 48, 49.

[279]SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta i= nom Finska Dragonregementen 1891-1901, s. 51.

[280]SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta i= nom Finska Dragonregementen 1891-1901, s. 51-54.

[281]SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta i= nom Finska Dragonregementen 1891-1901, s. 54, 55.

[282]SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta i= nom Finska Dragonregementen 1891-1901, s. 56, 57.

[283]SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta i= nom Finska Dragonregementen 1891-1901, s. 58.

[284]SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta i= nom Finska Dragonregementen 1891-1901, s. 58, 60, 62.

[285]SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta i= nom Finska Dragonregementen 1891-1901, s. 67.

[286]Lappeenrannan Uutiset 12.6.1890. Aivan rykmentin toiminnan alussa kanssakäyntiä kaupunkilaisten kanssa oli vielä raj= oitettu. Huhtikuussa 1890 nimittäin pitivät Lappeenrannan kauppa-apulaisyh= distyksen jäsenet iltahuvit "neuvoshuoneella". Rakuunarykmentin päällikkö kielsi sotilaita osallistumasta huveihin - tätä paheksuttiin myöhemmin Lappeenrannan Uutisiin lähetetyssä yleisönosastokirjoituksessa. Lappeenra= nnan Uutiset 10.4.1890.

[287]Mielo 1982, s. 52.

[288]Lappeenrannan Uutiset 21.8.1890.

[289]SA PK 963/1 Kenraalimajuri O.T. Schaumanin arkisto. Suomen rakuunarykmenttiä koskevia asiakirjoja 1887-1891, 1893-1901. Päiväjärjestys 12-19.5.1890.

[290]SA PK 963/1 Kenraalimajuri O.T. Schaumanin arkisto. Suomen rakuunarykmenttiä koskevia asiakirjoja 1887-1891, 1893-1901. Päiväjärjestys 12-19.5.1890.

[291]Päiväkäsky Suomen sotaväelle n:o 25/1889. Johan Pellisen muistelmien mukaan rakuunarykmentissä oli jokaisella miehellä kolme vaatekertaa luku= un ottamatta harjoituksissa käytettyä asua. Vuosittain saatiin kaksi paria saappaita. Jokaisella oli lisäksi valkoinen voimistelu= asu, alusvaatteet ja liinavaatteet. EKM Rakuunakokoelma 111.R. J.Pelli= nen, muistelmiani SRR:n oloajalta.

[292]Lappeenrannan Uutiset 28.10.1890.

[293]Sota-asiain toimituskunnan kertomus 1897-1899, s. 16.

[294]Sota-asiain toimituskunnan kertomus 1894-1896, s. 7, 8; Sota-asiain toimituskunnan kert= omus 1897-1899, s. 8, 9; Åströmilta Oulusta hankittiin rykmentille myös 28 kuormastovaunua vuonna 1892. Militieexpeditionens berättelse 1891-1893, s. 7.

[295]Sota-asiain toimituskunnan kertomus 1894-1896, s. 7.

[296]EKM L. Laaksosen kokoelma, Asetuskok. nrot 9/1889, 7/1890, 7/1891, 8/1892, 5/1893, 9/1894, 6/1895, 9/1896, 8/1897, 7/1898, 8/1899, 7/1900, 8/1901.

[297]Mielo 1982, s. 26-30, 32, 33= .

[298]Mielo 1982, s. 44, 45.<= /o:p>

[299]Castrén 1957, s. 656,= 657; Castrén 1984, s. 59, 62.

[300]Mielo 1982, s. 46-49.

[301]Castrén 1957, s. 656,= 657, 667, 668; Castrén 1984, s. 59, 62.

[302]Vasara 1987, s. 45.

[303]Vasara 1987, s. 46.

[304]Mielo 1982, s. 24, 25.

[305]SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta i= nom Finska Dragonregementen 1891-1901, s. 69.

[306]Castrén 1957, s. 442, 444, 445.

[307]Castrén 1957, s. 635, 641. Rykmentin päällikkö puolustautui kaupunkilaisten valituksia vastaan kirjelmässään, jossa toi esiin sen, että kun rykmentin miesten lukumäärä oli lähes puolet kaupungin väestön lukumääräst&au= ml;, niin rakuunoita epäilemättä väliin näkyi runsaasti. Sama.

[308]Castrén 1957, s. 642.

[309]Hufvudstadsbladet 16.2.1888.

[310]Nimimerkki oli mahdollisesti kenraaliluutnantti Gustaf Robert Ehrnrooth. (Professori V= eijo Saloheimon esittämä arvio tammikuussa 1991).

[311]Hufvudstadsbladet 1889, n:o 64. TÄHÄN PÄIVÄYS

[312]SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta inom Finska Dragonregementen 1891-1901, s. 11; Lappeenrannan Uutiset 26.3.1889.

[313]Sota-asiain toimituskunnan kertomus 1897-1899, s. 18, 19.

[314]SA M 243. Päiväkäskyjä Suomen rakuunarykmentissä 1889-1890, 1.9.1889; SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta inom Finska Dragonregementen 1891-1901, s. 4, 5, 38, 39.; Lukemisia Suomen sotamiehille 1900/6, s. 219.<= /p>

[315]SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta i= nom Finska Dragonregementen 1891-1901, s. 12.

[316]SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta i= nom Finska Dragonregementen 1891-1901, s. 12.

[317]SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta i= nom Finska Dragonregementen 1891-1901, s. 12, 13.

[318]SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta i= nom Finska Dragonregementen 1891-1901, s. 14, 15.

[319]Hufvudstadsbladet 21.11.1890.

[320]Suomi 10.5.1890.

[321]SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta i= nom Finska Dragonregementen 1891-1901, s. 38, 39.

[322]SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta i= nom Finska Dragonregementen 1891-1901, s. 39, 40.

[323]SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta i= nom Finska Dragonregementen 1891-1901, s. 40-42.

[324]SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta i= nom Finska Dragonregementen 1891-1901, s. 64.

[325]SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta i= nom Finska Dragonregementen 1891-1901, s. 66.

[326]Sota-asiain toimituskunnan kertomus 1894-1896, s. 6, 7; Finsk Militär Tidskrift 18= 94. Betänkande till ändradt förslag för Finska Dragonregementets förseende med unga remonthästar, s. 44, 45; Fin= sk Militär Tidskrift 1897. Ernst Baeckman: Finska dragonregementets förseende med fronthästar= , s. 521, 528-531; Finsk Militär Tidskrift 1900. Om<= /st1:place> officerhästarnas remontering vid finska dragonregementet, s. 399.=

[327]SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta inom Finska Dragonregemen= ten 1891-1901, s. 19.

[328]Sota-asiain toimituskunnan kertomus 1900-1903, s. 36, 37; VA Valtion itsenäisyyshistoriakokoelma n:o 13. Finska Militären 1880-19= 02, s. 36; Kronlund 1988, s. 21, 22. Suomen kadettikoulu lakkautettiin vuo= nna 1903 ja Suomen kaarti vuonna 1905. Kronlund 1988, s. 21, 22.

[329]Castrén 1957, s. 642.

[330]VA Valtion itsenäisyyshistoriakokoelma n:o 13. Finska Militären 1880-1902, s. 37, 38; SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Suomen rakuunarykmenttiä koskevia asiakirjoja. Kenraalikuvernöörin päiväkäsky 30.11.1901; Wichmann 1927, s. 51; Castrén 1984, s. 35. Rykmentin lakkauttamista venäläisen upseeriston näkökulmasta tarkastellut Kazanz= ov kertoo muistiinpanoissaan Suomen rakuunarykmentin lopettamisen tai oikeamminkin muuttamisen tai uudistamisen venäläiseksi rakuunarykmentiksi tapahtuneen kun rakuunarykmentti oli toiminut vain = 11 vuotta. Hajottamiseen johtaneet tapahtumat alkoivat Kazanzovin mu= kaan kenraalikuvernööri Bobrikovin saavuttua tarkastamaan joukkoja Lap= peenrantaan vuonna 1901. Bobrikov oli jo asemalla huomauttanut eversti Schaumanille, et= tei hän nähnyt mitään puolusteltavaa sille, että alokkailla ei vieläkään ollut vannotettu valaa uuden kaavan mukaan. Schaumanin puheyritykset Bobrikov oli keskeyttänyt, Kazan= zovinkin mukaan, karkeassa muodossa. Schaumanin keskusteltua upseeriensa kanssa päättivät upseerit jättää eroanomuksensa toiv= oen tämän herättävän keisarin siirtäm&a= uml;än Bobrikovin pois Suomesta. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan kaikki rakuunarykmentin upseerien eropyynnöt hyväksyttiin ratsuväenkenraali Shipoffin tekemän tutkimuksen jälkeen. LKA Kazanzovin muistiinpanot Lappeenrannan linnoituksesta.

[331]Sota-asiain toimituskunnan kertomus 1900-1903, s. 37, 38. Ainoana rakuunarykmentin upseerina jäi eroamatta lomalla ollut aliratsumestari Petter Moldakoff. Sortavalassa syntynyt Moldakoff siirrettiin suomenmaalaiseen rakuunarykmenttiin, josta kuitenkin pian siirtyi hankalan tilante= ensa vuoksi 13. Kargapolin rakuunarykmenttiin. LKA Kazanzovin muistiinpanot= Lappeenrannan linnoituksesta; Castrén 1984, s. 26, 48, 49. Rakuunarykmen= tin lakkauttamisen jälkeen jäi joitakin rykmentin aliupseereita kaupunkiin. Lisäksi Lappeenrantaan jäi myös lakkautetun reservikomppanian päällikkö O.V. Palmroth. Castré= ;n 1957, s. 643.

[332]LKA Kazanzovin muistiinpanot Lappeenrannan linnoituksesta.

[333]Castrén 1957, s. 644, 645.

[334]Castrén 1957, s. 643.

10 JOUKKO-OSASTOT VUODEN 1812 JÄLKEEN

10.1 Venäläiset joukot

10.2 Suomalaiset joukot ennen asevelvollisuus= lakia

10.3 Lappeenrannan reservimiehet

11 LEIRIKOKOUKSET

11.1 Ensimmäiset leirit vuosina 1885 ja = 1888

11.2 Loppukauden leirit

12 SUOMEN RAKUUNARYKMENTTI

12.1 Rykmentin perustaminen

12.3 Elämää rykmentissä

12.4 Suomen rakuunarykmentin hevosten hankint= a

12.5 Lakkauttaminen