MIME-Version: 1.0 Content-Type: multipart/related; boundary="----=_NextPart_01C70299.64188990" Tämä asiakirja on yksitiedostoinen Web-sivu, jota kutsutaan myös Web-arkistotiedostoksi. Jos näet tämän sanoman, selaimesi tai muokkausohjelmasi ei tue Web-arkistotiedostoja. Lataa Web-arkistoja tukeva selain, kuten Microsoft Internet Explorer. ------=_NextPart_01C70299.64188990 Content-Location: file:///C:/1F875A52/luku12.htm Content-Transfer-Encoding: quoted-printable Content-Type: text/html; charset="us-ascii" 12 SUOMEN RAKUUNARYKMENTTI

12 S= UOMEN RAKUUNARYKMENTTI 1

12.1= Rykmentin perustaminen. 1

12.2= Rykmentin ensimmäiset vuodet 5

12.3 Elämää rykmentissä. 16

12.4= Suomen rakuunarykmentin hevosten hankinta. 20

12.5 Lakkauttaminen. 24

12 SUOMEN RAKUUNARYKMENTTI

&nbs= p;

&nbs= p;

12.1 Ryk= mentin perustaminen

&nbs= p;

Aloitteen suomalaisen ratsuväkijoukko-osaston perustamiseen teki Suomen senaatil= le sotaministeri ja keisari Alek­santeri III. Sitä pidettiin Venäjän sotilashal­linnon kan­nalta yhte­nä osana Suomen puolustusta. Rat­suväki kuului taktillisesti asiaan sotilas= ­osastojen eturyh­mittymänä. Venäläistä ratsu­vä= ­keä taas pidettiin soveltumattomana yhteistyöhön suo­ma­laist= en jouk­kojen kanssa.= [1]=

&nbs= p;

Ratsuv&au= ml;en perustaminen herätti Suomen lehdistössä runsaasti keskustelu= a. Esimerkiksi Åbo Underrättelser piti sitä hyvä­n&au= ml; asiana. Armeijaan todettiin kuitenkin vielä tarvit­tavan kansallin= en tykis­töjoukko-osas­to.= [2]=

&nbs= p;

Nya Press= enkin tunnusti ratsuväen tarpeen kunnon sotavä­el­le. Venäjältä saatiin lehden mukaan erinomainen esi­merkki h= yvin organisoidusta ratsuväestä. Suomalainen ratsu­väki tu&sh= y;likin organisoida venäläi­sen kasakkarykmentin mukai­sesti. Tos= in Suomessa maas­to vaati joitakin muutok­sia. Suomessa olivat hevo&sh= y;set pienempiä, mutta se ei estä­nyt suoma­laisia ole­masta hyviä "kavalleriste­ja". Ruu­miinra­ken­teen= ja henki­sen puolen perusteella suoma­lai­set miehet olivat Nya Pr= es­senin mukaan luotu­ja ratsas­tajiksi.

&nbs= p;

Suomalais= et hevoset eivät lehden mukaan kelvan­neet korkeam­paan ratsastus= ­taitoon, mutta tämä ei ollut välttä­mättä tar­= peenkaan. Nya Pressen pohti myös hevos­ten hintoja. Suoma­lainen hevonen maksoi keskimäärin noin 500 markkaa. Tätä lehti piti suhteellisen kalliina. Venäläinen ratsuväki taas ratsasti va= in pienin poikkeuksin kokonaan tanskalaisilla 125 ruplaa maksavilla hevosilla. Tanskalais­ten hevosten hyötyä lehti piti kyseen­alaisena= .[3]=

&nbs= p;

Öste= rbottniska Posten taas pohti, mihin rakuunapa­tal­joona sijoitettaisiin. Lehti myös kritisoi uusia soti­las­menoja, joita se varmasti arveli tulevan. Aikaisem­min kerätyn soti­laskassan, jolla oli saatu kasarmien ra­ken­taminen ja aseis­tuk­sen hankinta alkuun, arveltiin olevan nyt riit­tämä­tön. Lehti huomautti, että Euroopan rikkaammatkin maat pyrki­vät jo vähentämään sotilasmenoja, mutta kylmän ja nä= lkäisen Suomen soti­las­menot kasvoivat.= [4]=

&nbs= p;

Senaatti perusti ratsuväkiasiaa käsit­telemään komitean j&au= ml;­seninä Suomen kenraali­kuvernöörin sotaväen esikunnan pääl­likkö eversti Palin, Suomen sotaväen päällik­köhal­lituk­sen esikuntapäällikkö eversti Willebrand, Pihko­van henkirak= uu­narykmentin eversti Schauman, reservikomp­panian päällik­kö maju= ri Järnefelt, prokuraattorin apulainen Borenius, soti­lastoimituskunn= an sihteeri Christiensson ja sihteerinä so­taoi­keuden virkamies Kajanus. Komitean laatima ehdotus jä­tet­tiin senaatille ja käsiteltiin vuoden 1888 valtiopäi­villä.= [5]=

&nbs= p;

Hufvudsta= dsbladet kommentoi komitean esitystä helmikuussa 1888. Sen mukaan komitea ehdot= ti rat­suväen kokoonpanoksi 2 rakuunarykmenttiä, jotka yhdistet&= shy;täi­siin prikaa­tiksi.Tätä johtaisi vain prikaatin­komen­taja = ja adjutantti apunaan kir­juri ja vah­timestari. Kummas­sakin rykmentissä olisi 288 miestä rauhan ja 384 so­dan aikana. Reservijoukot pe­rustui­sivat ainoastaan ratsuväessä täysinpalvelleeseen miehis­töön. Tämän vuok&sh= y;si oli koulutettava paljon miehistöä – vain siten saa­tai&= shy;siin riit­tä­vä reservi. Liikekan­nallepa­noa var­= ten tuli olla myös 177 miehen vahvuinen varaeska­droo­na. Palkkauk= ses­sa komitea oli päättä­nyt rinnas­taa rat­suväen kaartiin, joten palkka olisi parem­pi kuin tarkka-ampujapa­taljooni= lla.

&nbs= p;

Komitea e= hdotti yhden rykmentin kasarmeihin varat­tavaksi rahaa 1 034 500 markkaa. Ne t= uli kerätä jo finanssikaudella 1889–1891, jos ratsuväen pe= rus­taminen aiottaisiin aloittaa komitean ehdotusten mukaan 1.11.1890. Komitea halusi myös muuttaa asevelvollisuusla­kia. Sen kohta, jossa määrät­tiin vapaaeh­toisia otettavaksi erikoisjoukko= ihin vain ker­ran vuodessa eli lokakuussa, olisi muutettava ja Suomen ar­= ;mei­jan maksi­mivahvuus nostettava 5 000 miehes­tä 6 000:een.

&nbs= p;

Viborgsbl= adetkin totesi helmikuun lopussa 1888 ratsuväkiko­mi­tean saaneen työnsä valmiiksi ja jättäneen lausun­ton­sa senaatil­le. Lehti arveli senaatin varmaankin hyväksyvän lausunnon. Se­naatista lausunto lähtisi Pieta­riin esitelt&aum= l;­väksi keisarille. Tarkennusten ja muutosten jälkeen se jä­tettä= ;isiin hallituksen esi­tyksenä sää­dyille. Artikkelissa toivottiin, ettei muita ehdotuksia ehdittäisi tehdä sää= ­dyille – ajan voittaminen oli tässä vaiheessa tär­keint&a= uml;. Koska ehdotusta ei ehditty tuoda sää­dyille ennen valtiop&aum= l;i­vien vaihtumista, pelättiin, ettei huolel­lisesti valmistel­tu ehdo= tus enää menisi läpi.

&nbs= p;

Viborgsbl= adet kiteytti ratsuväkikomitean ehdotukset ja laskelmat pääpiirteissään seuraaviksi:

1. ehdotus valtiolle suomalaisesta rakuunarykmentistä

2. ehdotus valtiolle prikaatinjohdosta suomalaiselle ra­kuunaprikaatille

3. ehdotus valtiolle varaeskadroonasta

4. ehdotus tarpeelliseksi kuulutukseksi koskien hevosten varaamista suomalaiselle ratsuväelle

5. piirus= tukset kasarmirakennuksista suomalaiselle ra­kuunarykmentille ja ylimalkaisia kustannusarviot niiden rakentamisesta

6. yhteen= veto perustamis- ja vuosittaisista ylläpitokus­tannuksista a) rakuunaprikaatista joka koostuisi kahdesta rykmentistä, joissa kummass= akin olisi yhdeksän ruotua ja b) prikaatin johdosta

7. yhteen= veto perustamis- ja vuosittaisista ylläpitokus­tannuksista suomalaisesta rakuunaprikaatista joka koos­tuisi kahdesta kaaderirykmentistä, jo= issa olisi kuusi ruo­tua.

8. laskel= ma kuluista suomalaisen rakuunarykmentin jälki­käteen tapahtuvas= ta perustamisesta, kunnes se olisi saavut­tanut täysimääräisen vahvuutensa

9. ehdotus tarpeellisista muutoksista vuoden 1878 Suomen asevelvol­lisuuslain 86, = 93 ja 121 pykälään.

&nbs= p;

Suomen sotaväen päällikkö Georg Ramsay määritti ratsuväen pe­rustami­sen toimenpidejärjestyksen. Joukot t= uli hänen mu­kaansa saada toimintakun­toon kolmessa vuodes­sa. Aikataulu johtui kolmi­vuotisesta palvelusajasta – se vuoksi olisi järke­vintä aina vuosittain täydentää rykmenttiä kol­masosal­taan. Maaliskuun alussa 1890 tuli ensim= ­mäisten miesten eli opetus­komennus­kunnan astua palveluk­seen. Seuraava erä eli ensim­mäiset asevelvolliset saapuisivat marras­ku= un ensimmäi­senä 1890. Hevosia otet­taisiin rykment­tiin tietyssä järjes­tyksessä, ja toinen erä asevelvolli= sia tuli­si ryk­ment­tiin marras­kuun ensimmäi­sen&aum= l; 1891. Viimeinen erä astui­si palve­lukseen marras­kuussa 1= 892, jolloin rykmen­tin piti olla täydessä vahvuu­dessaan.

&nbs= p;

Ramsay es= itti eskadroonanpäälliköiksi everstiluutnantteja. Vaatetusta Rams= ay esitti rakuuna­tyyp­piseksi, samoin aseis­tusta lukuun ot­t= amatta aliup­seereita ja tiedus­teli­joita, joille tulisi kiväärin sijasta revolve­ri.

&nbs= p;

Ramsay pohdiskeli myös joukko-osaston nimeä. Hänen mukaansa esill&a= uml; olleel­le "ratsastavat tarkka-ampujat" (ri­dande skar­= ;pskyttar) ei ollut vas­tinetta ratsu­väen histo­riassa. Sen sijaan parempia nimiä olisivat "he­vosjääkärit" (hästjägare) tai yksinker­taisesti "ratsuväki­r= ykmentti" (ka­valleri­rege­mente). Ylipää­tään Ra= msay piti nimitystä toissi­jaisena, kunhan siitä vain tulisi esiin, että uusi joukko-osasto kuului ratsuväkeen ja selvästi erosi jalkaväestä. Lopulta päädyt­tiin nimittämään joukko-osastoa rakuunarykmentiksi.

&nbs= p;

Sotaminis= teri Vannovski käsitteli ratsuväkikomitean mietin­nön useampa= an otteeseen vuoden 1888 aikana. Hän hyväksyi ehdo­tuksen rykmen= tin perustamisesta ja korosti lisäksi, että rykmentin komentaja tuli nimittää tarpeeksi ajoissa, jotta tämä ehtisi ottaa osaa valmis­telutyöhön. Yhtenä poik­keuksena esitettyyn organisaatio­malliin Van­novski ei hyväk­synyt eskadroonie= n komentajiksi evers­tiluut­nantteja.

&nbs= p;

Wasa Tidn= ing pohti keväällä 1888 ratsuväestä yleen­sä = tuot­tamaa hyötyä. Val­tiolliselta kannalta pidettiin rat­suv­&a= uml;en saamista hyö­dyl­lisenä. Lehti referoi laajahkos­ti Venäjän sotaminis­terin ratsuväkikomitean mietinnös= tä jos­sain määrin poik­keavaa organisaatioehdotusta. Sotaministeri ensinnäkin piti ratsu­väkeä Suomen sotajoukoissa tär­keä­nä, sillä se tuki sotaväen taktista koulutus­ta. Ratsuvä­ki ei saanut olla = vain tavalli­nen rat­sujoukko-osas­to, vaan sen tuli tuoda tak­t= ista tie­toutta eten­kin etujouk­kojen käytös­tä.

&nbs= p;

Sotaminis= teri ehdotti ratsuväen vahvuudeksi kah­deksan es­kad­roonaa, jo= tka jäsentyisivät kahdeksi rykmentik­si. Komi­tea ehdotti yht= een rykmenttiin aina 452 miestä, so­taminis­teri vain 356. Esityks= et poikkesivat hiukan myös rat­suväen pe­rustami­seen tarvittavassa rahasum­massa. Sotami­nis­teri ar­vi­oi kustannuksiksi yli 929 000 ja komitea lähes 915 000 markkaa.

&nbs= p;

Nya Press= en kertoi 14.4. 1888 valtiopäiville jätetyn ehdo­tuksen tulevan samana päivänä valiokuntakäsit­telyyn. Lehden mukaan ratsuväkihanke syntyi niin nopeas­ti, ettei kaikkia siihen liittyviä asioita ehdit­ty harki­ta. Ratsuväkikomi­tea oli tehnyt siitä ehdo­tuksen, mutta Pie­tarissa katsot­tiin sen vaati­van vielä valmistelua. Tämän vuoksi säädyt olivat nyt saaneet käsiteltäväksi tärk= e­än eh­dotuksen, josta lehden mukaan puuttuivat or­gani­saatio­= perusteet ja perustamis­määrä­rahaksikin oli ase­tet­tu vain miljoonan suuruusluokka. Leh­den mukaan etukäteen tiedettiin vain, että rau­hanai­kana mie­histöä oli korkein= taan 900 ja sodanaikana 1000 miestä. Perus­tamiskustannukset olisivat s= iis miljoo­nan, kasarmien hinta kaksi miljoonaa sekä vuosittaiset ylläpitokustannuk­set noin miljoonan.

Nya Press= en arveli ehdotuksen vielä muuttuvan. Joka tapauk­sessa lehti korosti valiokuntien vastuuta ehdo­tuksen käsit­telyssä ja kehotti valikuntien jäseniä omistau­tumaan tälle työlle täydellisesti ja lisäksi kuulemaan asiantuntijoita.

&nbs= p;

Nya Press= en palasi 26.4. 1888 samaan kysymykseen ja pohti ensin yleisen asevelvollisuud= en olemus­ta. Aihe oli ratsu­vä­kikysymyksen mukana tullut ta= as keskustelun alaisek­si. Asevelvollisuus piti soveltaa maan olojen mukaiseksi. Suur­valtain armeijaorganisaatiota ei kannattanut ko­pi= oida, vaan täällä piti löytää sopiva keskitie Sve&s= hy;it­sin miliisi­järjes­telmän ja vakituisen armei­jan välillä. Lehden mukaan ratsu­väkikin oli aluksi aiottu organi­soida milii­sijou­kkojen ta­voin. Tästä oli kuitenkin luovuttu, ja ratsu­väki­komitean esittämässä organisaa­tiossa joukko­jen ja reser­= ;vi­läis­ten suh­detta muutet­tiin, reserviläisistä tuli vain täy= den­tävä in­stituu­tio.

&nbs= p;

Nya Press= en palasi seuraavassa numerossa vielä armei­jan organisaatioon, ja kirjoittaja esitti jonkin­astei­siin mi­liilisjoukkoihin siirtymistä. Ratsuväestä hän totesi, että sitä tuskin perustettai­siin komitean ehdo­tuksen mukai­sessa muodos= sa. Sen sijaan parempana mallina hän piti sota­minis­terin memoria= alia tai Finsk Militär -lehdessä vuonna 1885 esitettyä mallia. Lopuksi arveltiin ratkaisun tuskin synty­vän näillä maapäivillä.

&nbs= p;

Nya Press= enin artikkeliin vastasi nimimerkki W.S., koska lehdessä oli ha= ettu tukea W.S:n artikkelista Finsk Mili­tär -lehdessä vuonna 1885. Hänen mukaansa milii­si­järjestelmä ar­meijan or= gani­saa­tiona ei sel­laisenaan riit­tä­nyt puolustuk­sen lu­jitt= ami­seen. Ratsuväki piti hänen mieles­tään orga­ni­so= ida toisin kuin jalka­vä­ki. Jalka­väen reservil­&aum= l;iset eivät näet 90 päi­vässä ehti­neet saada ri= it­tävää koulu­tusta – miten tämä sit­ten onnis­tuisi ra= tsu­väelle, jolla oli huomat­tavas­ti enemmän oppi­mista: koko jalkaväkikoulutus ja li­säksi vielä hevoset. =

W.S. tiesi ratsuväen palve­lusajaksi harkittavan 10–12 kuu­kautta. Ratsuväki täyttäisi ilmeisesti osittain jal­kaväen tehtä­vät ja osit­tain sillä olisi omat tehtävänsä. Tämä on­nistui­si parhaiten ka= hden rykmen­tin or­ganisaa­tiona. Ratsu­väkiko­mite­= ;an ehdo­tuksessa W.S. näki paljon hyvää, ja nyky­tilan&= shy;teessa se oli lisäksi ainoa kelvollinen.

&nbs= p;

Toukokuun lopussa senaatti päätyi yhteen rauhanaikaiseen rykmenttiin. Ratsuväen re­servi päätettiin perustaa komitean ehdotuk&= shy;sen mukaan. Perusta­mis­kustannukset tingittiin 895 190 markkaan. Rakuu= ­narykmen­tin tuli vuoden 1888 valtiopäi­villä tehdyn ja myö­hemmin vahvis­tetun päätök­sen mu­kaan kä­sitt= ää kuusi eskad­roonaa. Sodan aikana jouk­koihin lisättäi­= ;siin vara­eskad­roona. Nimek­si tuli Suomen rakuuna­rykmentti.

&nbs= p;

Ratsuv&au= ml;en asettamisen ja kasarmien rakentamisen laskettiin vaativan noin kaksi miljoo= naa ja vuosit­taisen yllä­pidon miljoona markkaa. Tämän vuoksi, vaikka ratsuväki perustet­taisiin asteittain, varainhoitok= au­delle 1889–1891 koituivat 1 900 000 markan kulut. Maan edun mukaisena pidettiin, että rahat otettaisiin jo ennestään sota­lait= ok­sen käytössä ole­vista varoista. Koska näitä ei ol= lut budje­toi­tu rakuunaryk­menttiä varten, niin keisari ehdot= ti va­rain han­kintaa suun­taamalla ­soti­las­huonek&s= hy;assaan ja soti­lasvirkatalo­kassaan kertyvät maksut esimer­kiksi ruotujako­laitok­sen ja muitten vanhempien ase­tusten perusteel= la vuoden 1889 alusta ylei­seen sotilas­kassaan. Sen tulot li­s&au= ml;äntyi­sivät siten 160 000 mark­kaa vuodessa eli vuosina 1889–1891 yh­teen= sä 480 000 mark­kaa. Lisäksi piti sotilasvirkatalokas­saan kertyn= yt pää­oma siir­tää yleiseen sotilaskassaan ja virkatalonhoidos­ta ai­heutu­neet menot siirtää yleis= en soti­laskassan menoihin. Näin kertyisi ratsuväen kustannuksiin 870 000 markkaa.

&nbs= p;

Kokonaiss= ummasta puuttui vielä 550 000 markkaa. Viipurin Uutisten mukaan keisari pitit tätä summaa liian pieninä uusien verojen säätämiseksi eikä sääty­jen budje­tis= ta­kaan rahaa liiennyt. Summa katsottiin voitavan lainata valtion ulos­lainausr= ahas­tosta korottomana yleiseen sotilas­rahas­toon. Takaisinmaksu voitiin jakaa usealle vuo­delle.

&nbs= p;

Lappeenra= nnan Uutisten mukaan rykmentin en­simmäiset miehet astuisivat palveluks= een 1.11.1890. Silloin perustetaisiin kolme eskadroo­naa kahdeksanruotui&sh= y;sin plu­toonin(jou­kkuein). Toinen saapu­miserä tulisi marras&= shy;kuun en­sim­mäisenä 1891 ja kolmas vuoden 1992 marras­kuun ensim­mäisenä. Tämän jälkeen rykmentti olisi täy­silu­kuinen. Ali­päällystön ensimmäistä kantajoukkoa varten Lap­peenran­nan Uutiset t= iesi ehdotetun opetusko­mennus­kuntaa, joka aloittaisi toimintan­sa 1.4.1890. Rykmen­tin miehistössä olisi rauhan aikana 37 upsee= ­ria ja 6 sivii­livir­ka­miestä, joista 2 lääkä&= shy;riä, sekä 811 aliup­see­ria, sotilas­ta ja asee­tonta. Hevo= sia piti olla 667.

&nbs= p;

Lappeenra= nnan Uutisten mukaan rakuunoitten puku olisi Suo­men tarkka-ampujapataljooni= en kaltainen, mutta housut sini­harmaat ja vaatteet leikattaisiin ratsuv&a= uml;­kikuosiin.

&nbs= p;

&nbs= p;

12.2 Ryk= mentin ensimmäiset vuodet

&nbs= p;

Suomen ra= kuu­narykmentti perustettiin as­teittain kenraaliku­vernöörin Suomen sotaväelle 20. kesäkuuta 1890 antaman päi­väkä= skyn mukaan. Komenta­jaksi määrät­tiin eversti­luutna= ntti Oskar Theodor Schauman, joka oli valmistu­nut vuonna 1868 Suomen kadet&= shy;tikoulusta, palvel­lut sen jälkeen Pihkovan hen­ki­rakuu­narykmen&= shy;tissä ja oli jäsenenä rat­suvä­kikomi­teassa.

&nbs= p;

Rakuunary= kmentin päiväkäskykirjat alkavat elokuus­sa. Ensim­mäin= en päiväkäsky kertoi, että 27. elo­kuuta 1889 tuli ra&= shy;kuunaryk­menttiin kuudennesta Mik­kelin tarkka-ampuja­patal­joonasta komennukselle aliup­seerien Skip­parin ja Saa­risen johtamia tarkka-ampujia.

&nbs= p;

Pitkin syyskuuta saapui Lappeenrantaan tarkka-ampujapatal­joonista komennettuja miehiä aina muutaman miehen ryhminä. Osa miehistä lähetettiin takaisin omiin patal­jooniin­sa. Tarkka-ampujat toimivat Lappeenran­nassa yövahteina va­rus­huoneella ja lähetteinä, aliupsee­rit päivystäjinä tal­= leilla ja ope­tusko­mennuskuntaes­kadroonas­sa. Osa liittyi myöhemmin perus­tet­tuun opetusko­mennuskun­taan.

&nbs= p;

Rakuunary= kmentti tarvitsi toimintaansa varten suuren määrän rehua ja ruokaa. = Se hankki rehun usei­lta toimitta­jil­ta: Lappeen­rannan ympäristön talollisilta ja muilta toimitusso­pi­musten mu= kaan. Ruoka­tar­vik­keiden hank­kimi­seksi rakuuna­rykmen­tille pidettiin syys­kuun alussa 29. reservikomppanian kansliassa ensimmäinen huuto­kauppa. Lap­peenrantaan sijoi­tetut sotilaat ruokai­livat syyskuun 6. päivään asti reser­vikomppaniassa, mutta sitten järjestet­tiin oma ruo= ­kailu.

&nbs= p;

Pihkovan = henkirakuunarykmentistä siirretty luutnantti Al­fred Lucander saapui Lappeenrantaan 29. syyskuu= ta 1889. Schaumanin adjutantti Lucander johti rykmenttiä muun muassa kun Schaum= an matkusti sotaväen päällikön käs­kystä= mar­ras­kuun lopussa 1889 vajaaksi viikoksi Helsin­kiin.

&nbs= p;

Ratsumes&= shy;tari Johannes Nyberg, aliratsumestari Axel Sand­berg, luutnantti Johan Maexmontan ja everstiluut­nantti Carl Schulman määrättiin Lappeenrantaan helmikuun 28. päi­vänä 1890. Näist&a= uml; ainakin Jekaterinoslavin rakuu­narykmen­tissä palvellut Schulm= an tuli Lappeenrantaan maaliskuun puolivä­lissä. Maaliskuun 26. päivänä senaatti määrä­si ryk­men= ­tin lääkäriksi Maximilian Buchin ja eläin­lää= käriksi Hanni­bal Graaen.

&nbs= p;

Everstilu= utnantti Schulman vastasi talousasi­oista, adju­tantti, kassanhoitaja ja majoitus­mestari oli luutnantti Lu­cander, opetuskomennuskunnan päällikkönä toimi ratsumestari Nyberg ja muina upseerei= na aliratsumes­tari Sandberg ja luut­nantti Maexmontan.

&nbs= p;

Maaliskuun alussa 1890 oli Lappeenrannassa rakuunoita seu­raava määr&aum= l;:

Esikuntau= pseereja 2

Muita ups= eereja 4

Aliupseer= eja 47

Trumpetis= teja 2

Jefreitte= reita eli korpraaleja 2

Vanhemman luokan aseettomia 5

Nuoremman luokan aseettomia 3

Tarkka-am= pujia 29

Siviilivi= rkamiehiä 2

Upseerihe= vosia oli Lappeenrannassa 5 kappaletta, rin­tamahe­vosia 47 ja kuormastohevosia 2.

&nbs= p;

Huhtikuun= 1. päivänä perustettiin rakuunapataljoonaan ko­mennetuista tarkka-ampujista opetuskomennuskunta. Siihen kuului yhteensä 18 vanhem= paa ja 25 nuorempaa aliupseeria sekä 2 jefreitteria. Opetuskomennuskunnan = miehet olivat,

&nbs= p;

Vanhempi kuormastoaliupseeri Kaarlo Nopanen

Vanhemmat aliupseerit

Kaarlo Flöjt

Gustaf Wäätänen

Karl Tuom= inen

Johan Pel= linen

Johan Hei= nonen

Johan Friman

Viktor Tiili

Anders Perälä

Henrik (Heikki) Lusna

Abraham Simpanen

Isak Frilander

Matts Koski

Matts Wihelä

David Ahlroos

Henrik Holisto

Karl Söderlund

Johan Ste= nroos

Nuoremmat aliupseerit

Albert Allanen

Anders Ripatti

David Skippari

Antti Nie= minen

Oskar Saa= rinen

Tobias Penttilä

Adam Pasa= nen

Elias Hie= tamies

Petter Pylkkänen

Petter Pääkkönen

Esaias Su= tela

Pekka Kuo= kkanen

August Hagman

Alexander Lätti

Antti Stavén

Frans Evert Sulin

Johan Jau= kki

Antti Hartikainen

Karl Leht= onen

Karl Henriksson

Johan Forsman

Matti Laa= sola

Fredrik Sonninen

Mauritz N= yman

Emanuel P= ukkila

Jefreitte= rit

Johan Kau= ppi

Kaarlo He= nriksson

&nbs= p;

Samalla t= avoin kuin Lappeenrannassa oli toimittu jo muodostet­taessa asevelvol­lis= ta armeijaa vuoden 1878 asevelvollisuus­lain mukaan. Tällöin oli= pe­rustettu Hel­sin­kiin vuonna 1879 Suo­men opetustarkka-ampuja­komp&s= hy;pania kou­lu­ttamaann alipääl­lystöä tarkka-am&sh= y;puja­patal­joonii­n; näin ali­päällystö oli valmiina, kun en­sim­= ;mäiset asevel­vol­liset aloittivat marras­kuun alussa 1881. Suomen rakuunarykmen­tissä rykmentin alipäällystöksi otet&= shy;tiin tarkka-ampujapa­taljoonissa palvelleita miehiä. He tu­livat Lappeenran­taan 1. huhtikuuta 1890. Vapaaehtoisista ratsuvä­ke= en tuli­joista ei ollut puutetta. Vuoden 1888 lei­rillä ensim­= ;mäistä kertaa ollut venäläinen ratsuväki teki nimit­täin harjoitusrynnäköillään suuren vaikutuksen suoma­lai= s­ten tarkka-ampujapataljoonien miehiin. Monien tarjok­kaiden on­gelmaksi kuitenkin nousivat ratsuväen erityisvaa­timukset – muun muas= sa minimipituus 162 cm ja mak­simi­pituus 175 cm, jalan pituus taas pi= ti olla puolet var­talon pituu­des­ta. Opetuskomennuskunta toimi h= uhti­kuun ensimmäi­sestä päi­västä marraskuun ensimmäiseen 1890 asti. Sen kou­luttaman runko­henkilöst&= ouml;n varaan pe­rustet­tiin vuonna 1890 kolme es­kadroo­naa ja vu= on­na 1891 loput kolme.

&nbs= p;

Opetuskom= ennuskuntaan valittujen miesten tuloa Lappeenran­taan muisteli myöhemmin Oulun tarkka-ampu­ja­pataljoonasta tänne siirtynyt Johan Pelli­n= en. Rakuunoihin halunneille va­paaehtoisille järjestet­tiin ensin kotipa­taljoonassaan lää­kä­rin­tarkas­t= us, jossa tutkittiin vapaa­ehtoisen ruu­miin­ra­ken­teen sopivuus ratsuvä­keen. Ouluun hy­väksymisilmoi­tus saatiin maaliskuussa 1890. Samalla määrät­tiin hyvä= ksy­tyt ilmoit­tautumaan huhtikuun 1. päivänä rakuu­narykmen= tin ko­men­tajalle Lappeenrannassa.

&nbs= p;

Varusmest= arina Oulussa toimineen Pellisen mukaan ilo hyväk­syttyjen joukossa oli kuvaamaton – tarkka-ampujat olivat leirillä ollessaan nähne= et uljaana pidettyä ratsuväkeä. Lappeenrantaan saapumisesta Pellinen kertoo:

&nbs= p;

"Tul= ipa vihdoin odotettu huhtikuun 1 päivä vuonna 1890, jolloin saavuimme Lappeenrantaan ilmoittautumaan uudelle komentajallemme. Mielikuvituksessamme olimme erehtyneet, olimme nimittäin kuvitelleet näkevämme is= on ja uljaan nä­köisen sotaherran, mutta eteemme astuikin pieni, tulikat­seinen everstiluutnantti, uljaan ja täydellisen sotilastyy= ­pin omaavan adjutanttinsa seuraamana. Komentajan toivotta­essa tervetulleek= si uuteen palvelukseen sekä tehdessä joi­takin kysymyksiä, saimme poistua kansliasta, missä ilmoit­tautuminen tapahtui. Tässä pienessä, tulikat­seisessä komen­tajajass= amme tulimme myöhemmin tuntemaan suurta tarmoa ja kykyä osoittavan miehen".

&nbs= p;

Opetuskom= ennuskunnan miehille jaettiin hevo­set 2. huhtikuu­ta. Nämä olivat ka= ikki Venä­jältä tuotuja vanhoja ratsuhevo­sia. Hevosten hoitoa, ruokintaa ja muita töitä opetti kaksi Venä­j&aum= l;n ratsuväessä pal­vellutta aliupseeria. Opetusta hait­tasi = se, etteivät venäläiset aliupseerit puhu­neet Suo­mea. Haittaa kuiten­kin helpottivat Suomessa syntyneet ope­tusup­see= ­rit – ratsumestari Nyberg, aliratsu­mestari Sandberg ja luutnantti Maexmontan.

&nbs= p;

Opetuskom= ennuskuntaa perustettaessa otettiin palvelukseen muitakin hen­kilöitä. Ratsastuksen opet­tajik­si yhden vuo­den ajaksi pal­kattiin Matvei Mogutnoff ja Pla­ton Lasartschik. Lavartschik tosin erosi omasta pyyn­nöstään jo 11. syyskuuta 1890. Torvensoittaja-aliup= ­seeriksi tuli Frans Lönnström, torvensoittajaksi ilman arvoa Otto Hurma&sh= y;lainen, nuoremmak­si kirjuriksi Axel Ettinger, hevosten kengittäjäksi Frans Sellberg, valmiiksi leik­kaajaksi Juho Wilenius, välskäriksi Pavel Antonoff, eläinvälskäriksi Nikol= ai Heino ja asemesta­rin apulaiseksi Adam Nisonen. Opetuskomennuskunnasta = muo­dostetun eskadroonan päällikkönä toimi väliai­kaisesti = luut­nantti Lucander ja sittemmin ratsumestari Ny­berg. Vahtimes­tariksi määrättiin Kaarlo Nopa­nen, plutoonien (joukkueiden) ali= up­seereiksi Kaarlo Tuomi­nen, Jouko Friman, Gustaf Wäätä­nen ja = Juho Heino­nen.

&nbs= p;

Opetuskom= ennuskunnan koulutus tuotti upseeristolle runsaas­ti työtä. Pelkkä aliupseerikoulutus ei riittänyt, vaan ope­tus­komen­nuskun= ­ta piti opettaa ratsastamaan, sen jäl­keen koulut­tamaan hevosia = ja opettamaan uusil­le alok­kaille rat­sastusta. Hevosten koulu&sh= y;tus korostui eri­tyi­sesti syksyl­lä 1890, jolloin rykmentti s= ai ensimmäiset nuoret suomalaishe­voset, joista tuli kouluttaa hyvi&a= uml; rin­tamahevo­sia.

&nbs= p;

Uusien mi= esten ja hevosten koulutuksen saaminen alkuun oli vaikeaa, sillä kasar­m= ialu­eella ei ollut vielä yhtään raken­nusta valmiina. Siksi hevoset sijoitet­tiin aluksi leirialu­een tarkka-ampu­japataljoonien ta= l­lei­hin, jotka eivät sopi­neet etenkään talvioloihin. Huhti­k= uun alussa 1890 pää­sivät hevoset jo uuteen talliin. Miehistö asui aluksi vers­tasra­kennuk­sessa.

&nbs= p;

Sotav&aum= l;en päällikköhallituksen adjutantti kenraalimajuri Renvall tarka= sti Lappeenrannassa jo 12.4.1890 peruste­tun opetuskomennuskunnan. Tapahtuma koettiin tär­keäksi yksikön alkutaipaleell= a, Renvall kohot­ti opetusko­mennuskunnan mie­lialaa muun muassa v= er­taamalla uutta jouk­ko-osastoa 30-vuotisen sodan aikaisiin Ståhl­hands= ken ra­kuunoihin.

&nbs= p;

Toukokuun lopussa opetuseskadroonan katsottiin kehittyneen kenttäratsastustaidos= sa sen verran, että voitiin jo harjoi­tella useammin matkaratsastusta. Esimer­kiksi helluntailau­antaina 1890 ratsastivat rakuunat Joutse&= shy;non kirkolle. Ky­seessä oli merkittävä koeharjoitus, sill&au= ml; sen jälkeen ever­sti Schauman piti puheen ja sotilaille jaettiin kannuk­set. Lappeenrannan Uutisten mukaan ne jaet­tiin näin varhain kii­tokseksi ja kehotuk­seksi tark­kaavaisesta uut­= teruudesta ja pikaisesta edistymi­sestä rat­sastus­taidois­sa. Kannukset täy­densivät ope­tuseska­droo­nan uni&s= hy;vormun.

&nbs= p;

Heinä= ;kuun 23. päivänä tarkasti Lappeenrantaan tullut Suomen sota­v= äen päällikkö, kenraalimajuri Georg Ramsay opetusko­mennus&s= hy;kunnan edistymisen kuluneena 3 1/2 kuukauden aikana. Osasto todettiin hyväkuntoiseksi, ja seu­raavana päi­vänä luovut= et­tiin keisarin myöntämä stan­daari joukko-osas­tolle. Tämän tärkeän standaa­rin eli lipun myön&s= hy;si Alek­san­teri III jo kesäkuun neljäntenä 1890.

&nbs= p;

Standaarin luovutus oli juhlallinen tilaisuus. Aamulla kello yhdeksältä kiinnitettiin standaari tankoonsa. Ensim­mäisen naulan siihen l&ou= ml;i sotaväen pääl­likkö paroni Ram­say, toisen kenraalikuver­nöörin sotavä­en esikun­tapä&= auml;l­likkö ken­raalimajuri Schauman, kolmannen rakuunarykmentin komentaja eversti Schauman, neljännen sotaväen päällikkö­hallitu= ksen adjutantti eversti­luutnantti Lan­ghoff. Tämän jälke= en olivat vuorossa eversti­luutnantti Schulman, ratsu­mestari Nyberg, aliratsumes­tari Sandberg, luutnantti Lucan­der ja luutnantti Maexm= on­tan. Yhdeksännen naulan jälkeen aliupseerit ja mie­histön edustajat Kavaloff, Friman, Tiili, Koski, Saarinen, Skippa­ri, Kauppi ja Koukkari naulasivat vielä naulat lipun kiin­nikkeeksi ja virkaa tekevä opetuses­kadroonan vahtimes­tari kiinnitti loput naulat= .

&nbs= p;

Standaari luovutettiin leirikentällä, jonne se kan­net­tiin lippujen liehuessa ja rykmentin seistessä rivis­tössä. Standaarin toivat leirikentälle rykmen­tin adjutantti ja rykmentin vahtimesta= ri. Kentällä se luo­vu­tettiin ensin paroni Ramsaylle. Sitten pastori Nord­ström puhui standaarin merkityk­sestä. H&aum= l;n päätti puheensa kehot­tamal­la suomalaisia rakuunoita puolustamaan ryk­mentti­ään, isänmaataan ja standaar= iaan "aina kuolemaan asti".

&nbs= p;

Täm&= auml;n jälkeen luettiin standaarin myöntämistä koskeva kei­= ;sarin kirje ja varoitettiin rangaistuksesta, joka kohtai­si joukko-osas­t= oa, joka antaisi standaarinsa joutua häviyk­siin. Tämän jälkeen paroni Ramsay ojensi stan­daarin rykmen­tin komentaja Schaumanille, ja tämä edelleen standaarin kantajalle. Tilaisuus päättyi keisarille ja Suomen rakuuna­rykmentille esitettyihin hurraa-huutoihin. Samana iltana rakuunarykmentti vastaanotti useita sähkösanomia, joissa muun muassa suuriruhtinas Nikolai ja sotaministeri Vannovs­ki onnit­telivat rykmenttiä standaarin saamisen joh­dosta.

&nbs= p;

Näit= ä juhlallisuuksia kuvailtiin laajalti leh­distössä. Nya Pres&sh= y;sen kuvaili tarkoin rykmen­tin lippua. Sen keskus oli val­koinen ja reu= nat kultaa. Keskikuviona oli Venäjän val­tion­sinet­ti, kahdessa reunassa Venäjän vaakuna ja kah­dessa Suomen. Standa= arin tanko oli sininen, kruununa val­tionomena ja kultainen risti. Standaarin luovu­tus­päi­västä ke­sä= ;kuun 4. päivä määrättiin kenraalikuvernöörin = jou­lu­kuussa 1890 antamassa päiväkäskyssä rykmentin vuo­sipä= ;i­väksi.

&nbs= p;

Heinä= ;kuun loppupuolella koulutusta kevensivät rykmentin am­pumakilpailut. Palkintoja jaettiin 30.7. seuraavasti: up­see­ri­palkinnon (240 markkaa) voitti luut­nantti Maex­mon­tan, ali­pää= llystöstä palkittiin vanhemmat aliupsee­rit Gustaf Wäätä­nen (= 60 markkaa) ja David Ahlroos (30 mark­kaa).

&nbs= p;

Opetusesk= adroonan toiminta-aikana pidet­tiin oppilaille erilaisia tutkintoja. Niistä ensim­mäisessä 28.8.­1890 kuu­lus­teltiin koti(sisä-)palvelua, rikoslakia ja järjes­tys­sä&aum= l;ntöä. Toinen tutkinto 5.–6.9. koski rintama­palve­lus­ta ja kol= mas hevostietoutta 10.9. Kenttäpal­velua sekä sodan että rau= han aikana kuulusteltiin 16.9., ja viimeinen eli viides tutkin­to 26.9. käsitteli kiväärin, revol­verin ja sapelin käytt&au= ml;­mistä ja rakenteen tuntemis­ta.

&nbs= p;

Lappeenra= nnan Uutiset piti opetuskomennuskunnan ohjelmaa tiiviinä ja vertasi oppilai= den tutkinnoissa suorittamaa tie­tomäärää niihin käytännön valmiuksiin, joita he oli­vat joutuneet opettelemaan. Lehti piti oppilaiden edis­tymistä hämmästyttävän nopeana. Koulutuksen lop­pu= vaihe keskittyi maastoharjoituk­siin Lappeenrannan ympäristös­s= ä. Komennus­kunnan koulutus päättyi everstiluut­nantti Schau= ma­nin manee­sissa lauantaina 19.10. 1890 pitä­mään lop­= ;puko­kee­seen. Sil­loin julkiluetussa päiväkäskyssä ryk­mentti jaet­tiin 1.11. alkaen kol­meen eskadroo­naan ja mai­nittiin niihin ko­mennetut mie­het. Saman päivän iltana pi­de= ttiin rykmentin ruokalassa iltamat, joissa oli tarjolla puheita, laulua, virvokke= ita ja tans­sia.

&nbs= p;

Opetusesk= adroona siis toimi huhtikuun alusta lokakuun lop­puun 1890, jonka jälkeen rykmentti sai ensim­mäiset alok­kaat. Miehistönä oli vuoden 1889 syksystä alkaen Lap­peen­rantaan lähinnä hevosia hoitamaan komennetut 23 tarkka-am­pujaa. Opetuseskadroonan oppilaitten saavuttua tarkka-ampu­jat hoitivat pienempiä töitä – takaisin heidät oli määrä komen= ­taa alokkaiden saa­vuttua 1.11.

&nbs= p;

Ennen alokkaiden saapumista lisättiin rakuunarykmentin up­seeris­toa. Kornetit Georg Hellström ja Petter Moldakoff ko­men­nettiin rakuunarykmenttiin Pietarin ratsuväkiopistosta sekä Adolf Lagerbl= ad ja Arthur Norring Suomen kadet­tikou­lusta. Samana syksynä komennettiin rakuunarykmen­ttiin myös luutnantti Friedrich von Tobiesen, alirat­sumestari Ernst Baeckman, luutnantit Adolf Aminoff, Ca= rl Malm, Georg von Essen ja August Thesleff. Lokakuun 19. päiv&aum= l;nä rykment­ti sai myös papin, Tallinnan ruotsalais–suoma&sh= y;laisen seurakun­nan kirkkoherran Johan Collanin, jolle Lappeen­rannan seu&= shy;dut olivat tuttuja jo kirkkoherranapulai­sen toimikaudel­ta 1885–1886. Samana päivänä nimitettiin myös rykmen= tin sota­tuo­mari Robert Schogster ja asemestari Matti Tuovinen.

&nbs= p;

Alokkaiden saapumista muisteli myöhemmin opetuskomennuskun­taan kuulunut Albe= rt Allonen. "Marraskuun ensimmäisenä saa­puivat tänne ympäri Suomen salomailta ensimmäiset ase­vel­volliset oppiakseen täyttämään sotilaan palvelusta. Heidän tullessaan oli huomioon otettava jotakin ilahutta­vaakin, sillä useampina vuosina huomasin nuorukaisten ka­sarmiin tuloa muissa pataljoonissa, ja olivat useimmat heistä päih­tyneet. Vaan tänä syksynä en havainnut ketään, joka olisi ollut liikaa nauttinut väkijuomia. Arvelin it­sekseni että siihen on varmaan vaikuttanut matkan pituus, että kotoiset eväät ovat loppuneet ennen aikaa ja täältä lienee ollut ahdas saanti sinä päivänä. Tämä oli meille oikein hauskaa, syystä kun meitä oli vähän hoitamaan ja ohjaamaan semmo= ista joukkoa, jos he olisivat olleet kovin raivoissaan. Seuraa­vana päivänä, kello 9 e. p. p. oli ryk­mentin maneesissa ylöshuuto, jossa katsottiin josko kaikki olivat saapuneet. Samassa pidettiin jumalanpalvelus, jossa alussa sekä lopus­sa veisattiin virsi: 'Meidän linnamme on Jumala taivaass`. Tässä tilaisuud= essa rykmentin soittokun­takin puhalsi ensim­mäistä kertaa, ja kauniille kajahtelivat säveleet, varsin­kin rykmentin kunniamarssia soitettaessa."

&nbs= p;

Alokkaiden saavuttua alkoi Suomen rakuunarykmentissä ru­tiininomaisempi kausi, jossa koulutusta katkoivat isommat sotaharjoitukset, korkeampien upseereiden vierailut ja erilaiset juhlat ja kilpailut. Ensimmäisiä vuosia ry= k­men­tissä tosin vielä leimasi kasarmialueen keskeneräisyys.

&nbs= p;

Esimerkik= si sairaat sijoitettiin aluksi kans­liarakennuk­seen, sillä varsinainen sairaala valmistui vasta myöhemmin. Ensimmäisen saapumiserän miehis­tä oli marras­kuussa 1890 tuhatta miestä kohden keskimäärin 71 miestä sairaana, jou­l= ukuussa luku nousi 86:een ja tammikuussa 92:een. Helmi­kuussa sairaiden määrä väheni. Luvut olivat suurehkoja verrattuna tarkka= -am­pujapataljoonien sairaiden määrään.

&nbs= p;

Everstilu= utnantti Schauman oli aluksi virkaa tekevä rykmen­tinkomentaja. 6. tammikuu= ta 1891 hänet ylennettiin ever­s­tiksi ja määrätti= in vakituiseksi. Adjutantiksi luutnantti Alfred Lucanderin tilalle tuli helmik= uussa 1891 luutnantti Georg von Essen. Rykmentin ensimmäisistä upsee&sh= y;reista kuoli helmikuun 20. päivänä vai­keaan sairauteen alirat&= shy;sumes­tari Axel Sandberg. Hänet haudattiin Lappeenran­nan vanhalle hau­ta= usmaalle. Sandbergin sijaan kolmannen es­kadroonan päälli­köksi tuli aliratsu­mestari Adolf Ami­noff. Myös toisen es­kadro= onan päällikkö vaihtui, sillä vuoden 1891 tammikuus­sa komennettiin ratsu­mestari Johannes Nyberg Pietariin upsee­riratsuv= äkikouluun ja hänen tilalleen ali­ratsu­mestari Ernst Baeckman.

&nbs= p;

Maaliskuun lopussa 1891 oli nuorten hevosten koulutus edis­tynyt niin pitkäll= e, että niitä pystyttiin ratsastaessa oh­jaamaan jo yhdellä kädellä. Samoin asevel­vollisten ratsas­tustaidossa oli päästy opettelemaan ratsastusta vain yhdel­lä kädellä.

&nbs= p;

Merkkitap= aus oli myös upseerikerhon avaaminen. Rykmentin­komentaja Schauman määräsi sen avat­tavaksi huhti­kuun 3. päivänä 1891. Kerhon sisustaminen vei ole­tettua kauemmi= n, mutta kalustukseen oltiin tyyty­väisiä. Sama­na iltana up= see­risto kokoon­tui ja iltaa juhlis­tet­tiin musii­killa.

&nbs= p;

Maaliskuu= n 10. päivänä 1891 rakuunarykmenttiä kuohuttanut tapaus j&aum= l;i vaivaamaan pitkäksi aikaa upseeriston ja mie­histön mielt&aum= l;. Tällöin ruokailusta poistuvaa ensimmäisen eskadroonan rakuuna Kaipaista pistet­tiin puu­kolla rinnan vasempaan puoleen. Kaipainen kulki piston jälkeen vielä muutamia askelia ruokasalin rappusia pitkin, ennen kuin lyyhistyi maahan. Rakuunarykmentin sairaalaan vietyä uhria ei voitu enää pelastaa. Puukottajaa ei välittöm&a= uml;sti tavoitettu, vaikka aseen etsimiseksi tarkas­tettiin muun mu­assa ka= ikki kaapit ja vaatteet. Myös Kaipai­sen kanssa sa­maan aikaan ruokailussa olleita kuulusteltiin. Teon tekijää ei kuitenkaan rak= uu­narykmentin omin voimin saatu sel­ville. Vasta useiden sota-oikeuden istuntojen ja = todistaji­en kuu­lustelujen jälkeen tekijäksi selvisi toisen eskadroo­= nan ra­kuuna Lundgrén, joka tuomittiin 10 vuoden kuritushuo­nera= n­gaistuk­seen.

&nbs= p;

Suomen sotaväen päällikkö Georg Ramsay tarkasti maaliskuun 13. päi­vänä rakuunarykmentin. Hän saapui Lappeenrantaan kol­melta ja aloi­tti klo 17.30 raken­nusten ja tilikirjojen tarkastuk­sen. Seuraavana päivä­nä pidettiin rintamaharjoi­tus, hevostarkas­tus ja tutkittiin upseerei­den, aliupseerei­den ja miehis­tön ratsastustaitoja. Harjoitusten jälkeen Ramsay kiitti rykmentin komentajaa, upseeristoa, aliupsee­= reja ja miehis­töä hyvästä harjoituksesta ja piti ryk&sh= y;mentin edistymistä muutenkin hämmästyttävän nopeana vaikeisiin aloitusolosuh­teisiin nähden. Ramsay arveli tulossa ole= van keisarivierai­lun näin ollen varmaankin sujuvan hyvin.

&nbs= p;

Rykmentin ensimmäisen vuosi­juhlan kesäkuun neljäntenä 1891 aloitti kello 11.00 paraati ja juma­lan­pal­velus. Juh­laan= oli kutsuttu Lappeenrannan ja Lap­peen pitä­jän tär­= keimmät edus­tajat ja eri sotilasosastojen edustajia. Komen­tajan terveh&sh= y;dyksen jälkeen pidettiin lyhyt rukoushetki. Tämän jälkeen huudettiin komentaja Schaumanin johdolla eläköötä muun = mu­assa keisarille ja kenraalikuver­nöörille, paroni Ramsayl­le ja kenraalimajuri Renvallille sekä upsee­ristolle. Komentaja Schauman= ille taas huudettiin hurraata eversti­luutnant­ti Schulmanin johdolla.

&nbs= p;

Paraatin jälkeen oli upseerikerholla lounas­tilaisuus. Ilta­päiv&a= uml;ksi oli miehistölle erilai­sia kilpailuja. Maneesissa koeteltiin ratsa= stus­taitoa nuo­rilla suomenhe­vosilla, aliup­seerit kävivät kilparatsastuk­sen 3/4 virstan radalla, jossa oli kolme estettä. Esterat­sastuskilpailu järjestettiin myös asevelvollisille. K= il­pailtiin myös siitä, kuka parhai­ten pystyi pistämään s= ape­lillaan laukkaavan hevosen selästä il­massa roikkuvaan ren­kaasee= n. Rakuunarykmentin päiväkirjan mukaan kilpailut järjestettiin miehistön viihtyvyydek­si – kuitenkaan unohtamatta niiden koulutuksellista merki­tystä. Päivän päätti esteratsastuskilpailu ja useat rykmentille vuosipäi­vän johdo= sta lähetetyt onnittelusäh­keet.

&nbs= p;

Kesä= kuussa päiväpalveluksen aloitti yleen­sä lähtö kasar&= shy;meilta harjoituksiin kello kahdeksalta. Takaisin tul­tiin ilta­päiv&a= uml;llä neljän tai viiden aikaan. Rykmentin­ko­mentaja Sch­au= man piti kesäkuun 19 päivänä kah­deksasta nel­jä&au= ml;n kes­tä­neen harjoituksen. Ras­kaan ja vaikean harjoituk&sh= y;sen perus­teella Schauman piti ratsuväen taitoja jo sangen hyvin hal&s= hy;littuina joitakin pie­nempiä puutteita lukuun otta­matta.

&nbs= p;

Heinä= ;kuussa 1891 Suomen rakuunarykmentti osallistui vuoden merkittävimpää= ;n tapahtumaan Lappeenrannassa – asevelvollis­ten kesäleiriin. = Sen yhteydessä kaupunkiin saapuneet merk­kihenkilöt tutustui­= vat myös uuteen joukko-osastoon ja sen kasarmialu­eeseen. Heinäku= un ensim­mäisenä päivänä kau­punkiin saapui sotaväen päällikkö paroni Ramsay, seuraavana päivänä kenraa­likuver­nööri kreivi Heyden, joka seu­raavana päivänä tarkas­ti leirikentän = ja vieraili Lappeen­rannan reser­vikomp­panian ohella myös rakuunaryk­mentin kasarmeilla. Samana päivänä luovutet&s= hy;tiin sairaa­larakennus rykmentille.

&nbs= p;

Heinä= ;kuun ensimmäisellä viikolla rakuunoiden koulutus oli edistynyt jo niin pitkälle, että vaativia rykmentin yhteis­harjoituk­sia alettiin pitää kolmasti viikossa. Aiemmin niitä oli vain kahdesti viikos­sa. Leirin aikana ra­kuu­napa­t= aljoona hioi taitojaan osallistumalla useaan paraa­tiin ja muun muassa yöharjoitukseen, jossa rakuunat toimi­vat kolmen eskadroonan vahvuisina etujoukkoi­na.

&nbs= p;

Erä&= auml;n harjoituksen johti itse kenraalikuvernööri Heyden, ja siihen otti osaa myös kolme tykistöpatteria. Tämä eräänla= i­nen ennakkoharjoitus tulevaa keisarivierailua var­ten sujui hyvin, ja kenra= a­likuvernööri toivoikin, että myöhem­min kei­sarin läsnä olle= ssa pidettävä harjoitus menisi yhtä hyvin.

&nbs= p;

Elokuun viidentenä koitti vihdoin suuri päivä – keisaripari sa= apui Lappeenrannan leirille. Junan tullessa neljän aikaan olivat kaikki Lappeenrannan leirijoukot radan varressa junaa vastaanottamassa. Rakuunat olivat va­semmalla sivus­talla ja siten ensimmäi­sinä keisarin junaa vastassa.

&nbs= p;

Seuraavana päivänä keisa­ri seurasi harjoitusta runsaan seu­rue= en kera leiri­alueen vasemmalla sivustalla. Kun toinen ja kolmas eskadroona valmistautuivat harjoituksen mukaiseen hyök­käykseen, rat­= ;sasti keisari lähemmäksi rintamaa tarkas­tel­lakseen tarkem­= ;min suomenhevosia. Samalla keisari kyseli ryk­mentinkomentajalta ja upseere= ilta suomen­hevosten kelvol­li­suutta ratsuksi ja venäläi&= shy;sistä rat­suväki­rykmenteistä poistetuista hevosista. Manööverit lei­riken­tällä kestivät tunnin= ja vartin ja päättyivät hyök­käyshar­joitukse= en. Sen jäl­keen keisari ratsasti joukkojen edessä ja esitti kiit= ok­sen­sa päivän harjoitukses­ta, johon hän oli sanojensa mukaan täysin tyytyväinen. Tämän jälkeen käytiin myöhäiselle aami­aiselle, johon osal­listui keisari­p= arin lisäksi lukuisia so­tilashenkil­öitä.

&nbs= p;

Aamiaisen jälkeisessä paraatissa kaikki leirille osallistu­vat jou­= kot oli sijoitettu muodostelmaan leirikentälle. Kei­sari kulki seu­= ;rueineen sotilasrivistöä pitkin ja terveh­ti jouk­koja. Tämän jälkeen alkoi itse paraati. Jalkaväki mars­si komppanioit­tain kärjessä, näiden jälkeen seurasi tykistö ja viimeisenä Suomen rakuunarykmentin kolme eskadroo­= naa. Ryk­mentin päiväkirjan mukaan paraati meni ahkeran har­jo= it­telun ansiosta kohtuullisen hyvin. Aiemmin rykmentillä oli ollut vaikeuksia pysyä pa­raatimuo­dossa – ilmeisestikin koke­mattomi= en miesten ja uusien he­vosten vuoksi.

&nbs= p;

Paraatin jälkeen keisaripari tutustui uuteen sairaalaan sekä kaupungin kan= ­sakoulu­ssa paikal­lisia käsitöi­tä esitte­levään näyttelyyn. Sen jälkeen siirryttiin rakuu­naryk­mentin kasarmeille ja upsee­rikerhol­le, jossa vii­väh­dettiin 5–10 minuuttia keskustellen rykmen­tin upsee­riston kanssa. K= eisa­riparin kulkiessa soi­tettiin keisari­hymniä ja kansa hurrasi sivus&sh= y;talla. Upseerikerholta siir­ryttiin kaupungin kei­sari­taloon ate­= rialle leirillä olleiden rykmentin- ja patal­joonakomentaji­en kera. Ruokailun jälkeen keisaripari siir­tyi takaisin junalle. Tietä keisaritalolta asemalle reu­nustivat sotilas­osastot – keisar= in junan läh­tiessä ammut­tiin kolme kunnia­laukausta.

&nbs= p;

Keisarivi= erailun juhlahumun jälkeen kesäharjoituksia jat­koivat elokuun kahdeksantena päivänä kenraaliluutnantti Davydoffin johtamat ampumaharjoituk­set, jotka rakuunaryk­mentin päiväkirjan mukaan menivät rakuunoilla poik­keuksel­lisen hyvin. Saman kuun 11. päivänä ratsuväki ja jalkaväki harjoittelivat ensimmäisen kerran yhdessä. Seu­raavina päi­vinä oli vielä useita harjoituksia ja ampumakil­pailuja – muun mu= assa erityinen kilpailu kenraali­kuvernöö­rin palkin­nosta. Elokuun 17. päivänä Suomen sotaväen pääl­= likkö paroni Ramsay lähti Lappeenrannasta,

&nbs= p;

Seuraavana päivänä saapuivat rakuunarykmenttiin kadet­tikou­lus= ­ta määrätyt Matts Forsén, Sixtus Hjelmman, Karl Söd= er­holm ja Zachris Helsingius. Leiriharjoitukset päättyivät elokuun = 29. päivänä.

&nbs= p;

Asevelvol= liset pääsivät lomalle, ilmeisestikin ensim­mäisen kerran, syyskuun ensimmäisenä päivänä, jolloin puolet mie&= shy;histöstä laskettiin kolmen viikon lomalle. Toinen puoli päästettiin lomalle 23. päivänä.

&nbs= p;

Vuoden 18= 91 lokakuussa täydennettiin rakuunarykmentin orga­nisaatiota perustam= alla lisää eskadroonia. Niistä en­simmäi­seen määrättiin luutnantti Georg von Essen, toiseen evers­til= uut­nantti Alexander Grigorkoff, kolmanteen luut­nantti Alfred Lucan­der, neljänteen luut­nantti Carl Malm, viiden­teen aliratsumes­= tari Adolf Aminoff ja kuudenteen Friedrich von Tobiesen. Rykmentin kassan­ho= itajaksi Malmin tilalle ko­mentaja Schauman määräsi kor­netti Matts Forsénin ja adju­tantiksi von Essenin tilalle kornetti Wol= mar Oldenburgin.

&nbs= p;

Lokakuun = 22. päivänä 1891 siirrettiin perustettuihin eskad­rooniin myös miehistö. Hevosetkin ryhmiteltiin eri yksiköi­hin hevosen mukaan. En­simmäi­seen ja toiseen eskad­roonaan tulivat vaaleat ja pu­nertavat hevoset, kolman­teen ja nel­j&au= ml;nteen lähinnä ruskeat, viidenteen ja kuudenteen mustat. Viidenteen määrättiin lisäksi joitakin valkeita he­vosia. Suom= en­hevoset jaettiin tasan eskadroonien kesken 20 uutta nuorta hevosta kullekin. Hevoset voi­tiin jo si­joittaa val­mistuneisiin kolmeen tal­liin.

&nbs= p;

Marraskuun ensimmäisenä päivänä määrättiin aliupseerit es­kadrooniin ja samana päivänä kotiutettiin ensimmäiset suo­ma­laiset rakuunat, jotka olivat tulleet alunp= erin tarkka-ampu­japataljoonis­ta, yh­teensä yksi aliup­see= ri, seitsemän jefreitteriä eli korp­raa­lia ja seitsemän rakuu­naa.

&nbs= p;

2. marras= kuuta 1891 astuivat palvelukseen uudet asevelvol­liset. Uudenmaan läänistä tuli 30, Turun 60, Vaasan 58, Ou­lun 19, Kuopion 19, Mikkelin 18, Hämeen 50 ja Viipurin lää­nistä 42 alokasta. Joulukuun kahdeksantena eli ratsuväen nimikko­py­him= yksen Yrjön päivänä uudet alokkaat vannoivat valan. Valatilai= suus pidettiin maneesissa, johon tuotiin myös rykmentin standaari.

&nbs= p;

Vuoden 18= 91 joulua juhlittiin rakuunarykmentissä koristele­malla aattona joulukuusi omenilla, "paperosseilla", konveh­deilla ja leivonnaisilla.

&nbs= p;

Seuraavan alkuvuoden merkittävimpiä tapahtumia oli 10. maa­lis­kuuta tehty ratsastusmatka Viipuriin. Mat­kaan otti osaa everstiluutnantti Grigorkoffin johdossa viisi up­seeria ja 90 rakuunaa. Matka vei aikaa n= oin kahdeksan tun­tia.

&nbs= p;

15. maali= skuuta saapui kenraaliluutnantti Renvall, Suomen sotaväen päällikön adjutantti, Lappeenrantaan tarkastamaan rykmenttiä. Tarkastus aloitettiin seuraavana päivänä pu= oli yhdeksältä ensimmäisessä es­kadroonassa. Es­kad= roona kokoon­tui käytävälle, jossa Renvall muun muassa keskus&= shy;teli usean miehistöön kuuluvan kanssa. Kivää­riotteiden esittämi­sen jäl­keen miehet palasivat tupiinsa, jossa as= et­tuivat vuo­teittensa eteen – niille oli asetettu miesten varus­teet. Renvall alkoi kiertää kasarmia trum­petistien tiloista eli kasarmin kol­mannesta kerroksesta. Plutoonanhuoneen jälkeen seuras= i es­kadroonan ja varusvaras­ton tarkastus. Sama tois­tui toi­sessa ja viidennessä eskad­roonassa. Toisessa eskad­roonassa esitettiin tarkastajalle myös voimistelua.

&nbs= p;

Tarkastus= kesti eskadroonaa kohti keskimäärin 2 – 2 1/2 tuntia. Iltapäivällä kello kuudelta tarkastettiin rykmentin kanslian tilit ja kassa sekä keittiön tilinpito. Se kesti puoli kymmeneen illalla. 17. maaliskuuta toimitettiin aamu­päivällä asei= ­stamattomien sekä loppu­jen eskadroonien tar­kastus ja iltapäiväl= lä jälleen tilien tarkastus. 18. päivä­nä tarkastettiin hevoset. Ensin ratsastettiin Ren­vallin ohi upseerihevoset, sitten trum= ­petis­tien ja eskadroonien hevo­set. Tämän jälkeen tarkastettiin tallit, varusvarasto, sai­raala, eläinlääkärin tila= t, paja, leipomo, pesutupa, kaikki työhuoneet ja perheellisten aliupseerien majoitusti­lat.

&nbs= p;

Illalla o= li upseereille taktisia harjoituksia ja 19. maa­liskuuta tutkittiin kolmen ensim­mäisen eskadroonan nuorem­pien ra­kuunoiden ratsastustaito vanhoilla he­vosilla. Tämän jälkeen tarkastettiin neljännen, viidennen ja kuuden­nen eskadroonan vanhempien rakuunoiden ratsutaito nuorilla suomenhevosilla. Lopuksi katsastettiin vielä opetuskomen­nuskunnan ratsastustaito, mink&aum= l; jälkeen kenraaliluutnantti Renvall lopetti tarkas­tuk­sen.

&nbs= p;

9. huhtik= uuta 1892 saapui rakuunapataljoonaan yhdeksän up­seeria Pietarin ratsuväkikoulusta. Nämä ratsas­tivat Pieta­rista Lappeenrantaan asti testatakseen hevos­ten kes­tä­vyytt&au= ml; pitkällä matkalla, joka kesti kaksi päi­vää. V= ie­raat majoi­tettiin upseerikerholle. Seuraavana päi­vänä t= ar­jottiin aa­miaista komentajan luona. Päiväl­linen alkoi vii­d= eltä upsee­ri­ker­holla ja kesti aina yhteen asti yöllä. V= ie­raiden kun­niaksi soitti koko ajan orkesteri ja myöhemmin esiintyi aliup&= shy;seerien kuorokin. Mieliala vierai­lun aikana oli rakuu­narykmentin päiväkirjan mukaan "hyvin innostu­nut".

&nbs= p;

4. kesäkuuta vietettiin rykmentin toista vuosijuhlaa. Sen aloitti pa­= raati ja jumalanpalvelus. Leirikentällä jär­jes­tettiin kilpailuja ja illalla oli upseerikerholla suuri juh­la. 27. kesäku= uta 1892 oli rakuunarykmentille merkittä­vä, sillä tällöin rykmentin kouluttaminen oli eden­nyt niin pitkäl= le, että voitiin pitää ensimmäinen koko rykmentin harjoitus hevosten kera.

13. heinäkuuta marssi koko rykmentti soittokuntineen tapaa­maan Viipur= in pataljoonaa. Joukot tapasivat noin 14 virstan päässä Viipuri= sta. Tapaamispai­kalla ryk­mentti soit­ti patal­joonan marssin ja pataljoona taas ryk­mentin mars­sin. Täällä levä= ;h­dettiin noin tunnin ajan, mie­histölle tarjottiin olut­ta ja upseerit nauttivat upsee­rikerholta tuodun aamiaisen. Tämän jälke= en palattiin Lap­peenrantaan.

&nbs= p;

Vuoden 18= 92 leirille 25. heinäkuuta saapunut Suomen sotavä­en päällikkö kenraali Georg Ramsay seurasi useaan otteeseen rakuunarykmentin harjoituksia. Rykmentin päiväkirjan mukaan h&aum= l;n tällöin kiitti upseereita hyvin suoritetusta koulutuk­sesta. Leiriaikana alkoi 8. elokuuta useamman päi­vän kent­t&aum= l;har­joitus, jota perus­teltiin ra­kuunarykmentin päivä­kir­ja= ssa seuraavasti: 1) miehistöä harjoitettiin ole­maan yö­= leirissä, 2) testattiin hevosten kykyä olla kaksi yötä ul­kona, 3) harjoitet­tiin miehistöä maastossa ja tun­tematto­mas= sa ympäristössä sekä 4) tutustuttiin Suomen tämän osan luonnonkaunii­siin paikkoihin. Ratsastuksen reitti käsitti mu= un muassa Savi­taipaleen. Kuun loppupuolella samantyyppi­sessä ha= r­joituksessa käytiin Imatralla. Edellisen vuoden tapaan leirin jälkeen myönnettiin miehistölle lomia. Kusta­kin eskadroonasta pääsi 30 miestä kolmen viikon lomal­le.

&nbs= p;

Marraskuun ensimmäisenä päivänä 1892 oli rakuunarykmentti vih= doin täydessä miehityksessään. Mainittuna päivän&a= uml; oli "rulliin" merkitty seuraavat henkilöt.=

&nbs= p;

Esiupseer= it        &= nbsp;           &nbs= p;        2

Muut upse= erit        &= nbsp;           &nbs= p;    29

Vahtimest= arit        &= nbsp;           &nbs= p;     9

Vanhemmat aliupseerit     &n= bsp;    31

Nuoremmat aliupseerit     &n= bsp;     27

Trumpetis= tit        &= nbsp;           &nbs= p;       17

Vapautetu= t        &= nbsp;           &nbs= p;        43

Rakuunat<= span style=3D'mso-tab-count:3'>        &= nbsp;           &nbs= p;          631

Vapaaehto= iset aliupseerit      <= /span>2

Vapaaehto= iset rakuunat      = ;  2

Lä&a= uml;kärit        &= nbsp;           &nbs= p;            3

Pappi        &= nbsp;           &nbs= p;            &= nbsp;   1

Sotatuoma= ri        &= nbsp;           &nbs= p;      1

Asemestar= i        &= nbsp;           &nbs= p;        1

Aseistama= ttomat        &= nbsp;           &nbs= p;            &= nbsp;        49=

&nbs= p;

Lisä= ksi rakuunarykmenttiin kuului 646 rintama- ja 12 kuor­mas­tohevosta.

&nbs= p;

&nbs= p;

12.3 Elämää rykmentissä

&nbs= p;

Lappeenra= nnan Uutiset arveli rakuunarykmentin aloittaneen uuden jakson Suomen sotilaselämässä. Lehden mukaan asevel­vollisuusarmeijassa alussa esiintynyt vanha jyrkkä, lähes vihamielinen ylivalta- ja säätyero näytti Lappeenrannas­sa kadonneen kokonaan. Esimiehet osoittivat oppilailleen ystä­vällisyyttä, joka vivahti mel­keinpä vel­jelli­seen kanssakäy­misee= n. Opetuses­kadroonassa tämä herätti suurta suosiota ja kiitollisuutta – kir­joitta­ja piti tätä eräänä syynä oppi­laiden nopeaan edisty­miseen.=

&nbs= p;

Everstilu= utnantti Schauman saavutti suuren suo­sion etenkin järjestämäll&a= uml; useita iltamia Saimaan rannalla. Osaa ottivat sekä päällikkökunta että eskadroona. Iltamissa tarjottiin ko= men­tajan yksityi­sellä kustannuk­sella kaikille erotuksetta kahvia ja teetä leipineen ja virvoi­tusjuomia. Ohjelmaakin oli: puheita, eskadroonan kuoro lauloi, joskus tanssittiin­kin – naistut­ta= viakin sai pyytää mukaan. Lap­peenrannan Uu­tiset piti toimintaa sangen kauniina ylipääl­liköltä miehis­tö&= shy;ään kohtaan; lehti kuitenkin arveli toimin­nan tuotta­van liian­kin suurta kulunkia yhdelle miehelle. Schaumanin jär­jestä­= mä iltamatoiminta rajoittuikin ope­tuskomennuskunnan kauteen.

&nbs= p;

Järj= estetyistä tilaisuuksista otettakoon esimerkiksi Lap­peenrannan Uutisten 21. eloku= uta 1890 kertomus edellise­nä sunnuntaina isolla leirikentäll&aum= l; pidetyistä iltahu­veis­ta. Huvit kustansi eversti Schauman. Niissä oli lehden mukaan "elähyttävää ja ystävällistä kans­sakäymistä, virvo­kenaut= in­noita (kahvia, teetä ja veh­nästä) sekä puheita, laulanta= a ja tanssia saavat eskadroo­nan jä­senet, joilla on lupa tuoda perheensä ja kutsua vie­raitakin iltamiin, naut­tia tälla= i­sissa huveis­sa". Lehti piti Schaumanin toimintaa erinomai­sen kiite= t­tävänä, joskin myös kummastuttavana.

&nbs= p;

Verraten harvinaisten paraatien ja suurten har­joitusten vä­lillä rakuunarykmentti eli säännöllistä varus­kunta-el&au= ml;­mää. Aikaisen herätyksen jälkeen rakuunoiden päivä kului jat= ku­van hevosten hoidon lisäksi muun muassa oppi­tun­neilla ja harjoituksissa. Arkipäivien ohjelmassa oli voi­mistelua, op­pi= tunteja revolverin käytös­tä, kivääriharjoituksia, top= o­grafian oppitunteja ja he­vosoppitunteja. Sunnuntaina käy­tiin kirkoss= a ja muiden päivien tapaan puhdistettiin, syö­tet­tiin ja juotettiin hevoset.

&nbs= p;

Rakuunary= kmentin päiväoh­jelmasta voidaan ottaa esimer­kiksi maanantai 12.5.1890.

kello

5.30         &= nbsp;       Herätys ja rukous

5.45̵= 1;6.45 Hevosten puhdistus, syöttäminen= ja         &= nbsp;           &nbs= p;            &= nbsp;   juottaminen

5.45̵= 1;8.00 Peseminen ja suurus

8.00̵= 1;8.45 Sapelitemput ja säännöt sa= pelin käyttämi­sestä

9.00̵= 1;11.00      Ratsastus

11.30R= 11;12.00    Päivällinen

12.00R= 11;14.00    Lepo<= /p>

14.00R= 11;14.30    Hevosten syöttäminen ja juottaminen

14.30R= 11;15.30    Vikellys ja sapelitempu= t

15.45R= 11;16.45    Ohjesäänt&oum= l; rintamapalveluksesta ratsuväessä

17.00R= 11;18.00    Tietoja hevosista<= /o:p>

18.00R= 11;17.30    Hevosten puhdistus, sy&= ouml;ttäminen ja juottaminen

20.00        &= nbsp;      Illallinen

20.30        &= nbsp;      Iltahuuto ja rukous

&nbs= p;

Rykmentin rakuunoitten varustus oli päivä­käskyn n:o 25/1­889 mukaan seuraava: Verkalakissa oli mustat lampaannah­kaiset lämsät. Karva­lakki oli tehty tum­man­vihre­ä= ;stä (mus­tasta) verasta vaa­leansinisin pohjaa kier­tävin reun= uksin. Karvalakkiin kiinnitettiin kokardi ja messinki­nen valtakun­nan vaakuna. Sen kuva-aiheena oli Suomen suuri­ruhtinaanmaan vaakuna keskik= il­vessä ja kruunu sen yllä. Upseerikarvalak­kiin kiin­nitet­tiin pienempi up­seerin­kokardi ja kotka kulla­tusta messin­gist= ä. Arkilakki oli tummanvih­reästä verasta saman­laisin reunu= ksin kuin karva­lakkikin.

&nbs= p;

Asetakki = oli alipäällystöllä ja miehistöllä tummansinist&a= uml; verkaa, kaulus ilman lämsöjä tummanvihreästä ve&sh= y;ras­ta vaa­lean­sinisin verkareunuksin. Takin tummanvihreät verkakään­teet olivat suipot. Olkalappujen alus oli tumman&sh= y;vihreää, päällinen vaalean­sinistä verkaa. Olka­lappuja kiin&= shy;nittävät messinkinapit olivat sileät. Upseereil­la asetak­kiin kuului&s= hy;vat lisäksi kultanauhakkeet kauluksessa ja hi­hankäänteiss&a= uml;. Epoletit ja olkalaput kiinnitettiin kulla­tuin napein. Olka­laput olivat kultanauhakkeiset ja vaaleasinisellä poh­jalla alaosataanki= n. Epoletit olivat kultai­set, suomulliset ja vaaleansinisellä alusta= lla. Upseerin aseta­kin lie­peissä oli valkoinen villakangasvuori. =

&nbs= p;

Vyö = oli vaaleansininen. Vääpeleillä ja upseereilla se oli tehty kashmirista, aliupseereilla ja miehistöllä verasta. Alipäällystön ja miehistön housut olivat harmaansini&sh= y;set. Upseerien housuissa oli lisäksi vaalean­sininen reunus.

&nbs= p;

Rakuunoid= en päällystakki oli harmaata verkaa ja varustet­tu lämsöillä. Kaulus oli tummanvihreää verkaa vaalean= ­sini­sin reunuk­sin. Olka­laput olivat muuten saman­laiset kuin aseta&sh= y;kissa, mutta harmaalla veralla alustetut. Upseereilla oli sekä päällystakki että viitta, läm­sät tumman­v= ihreäs­tä ve­rasta vaaleansinisin reunuk­sin.

&nbs= p;

Upseereil= la asepukuun kuului lisäksi arkitakki, kul­latulla vaakunalla varuste= ttu patruunalaukku ja vyöhyt. Arkitakki kauluksineen oli tummanvihreää verkaa, reunuk­set vaalean­sinistä ver= kaa. Olkalaput olivat saman­laiset kuin ase­pu­vuissa. Rakuunoiden a= suun ja varustukseen kuu­lui sape­lin olka- ja käsihihna, vyö, kotelo ja nyöri niillä joille se kuului, ki­väärimi= ehillä olkahihnal­linen pat­ruunalaukku, lapion tuppi, rat­suväen karbiinin puolitup­pi. Aseistuksena oli pisti­melli­nen kivääri, revol­veri ja sape­li.

&nbs= p;

Rakuunary= kmentin talvipuvuksi tuli lyhyt lammasnahkainen turkki. Näitä tuotiin jo talvella 1890 Venäjältä noin 30 kappa­letta niille sotilaille, jotka olivat Lappeenrannassa ryk­mentin ensimmäisi&aum= l; hevosia hoitamassa. Lokakuun lopussa sai rykmentti kuitenkin Kajaanista tehtailija Renfor­silta tila­tut 250 uutta valkoista lammasnahkatur= k­kia. Lap­peenran­nan Uutisten mukaan likaiset venäläiset turkit oli­vat ilman päällistä – uudet vitivalkeat suomalaiset turkit sai­sivat kuitenkin likaantumisen estämiseksi h= ar­maan päälli­sen.

&nbs= p;

Heinä= ;kuun 15 päivänä vuonna 1897 vahvistettiin päiväkäs= ­kyssä Suomen rakuunarykmentille uusi malli asetakkia ja arkilakkia varten. Se tuli ottaa käyttöön vähitel­len, van­han varaston loppuessa. Uusi malli ei liene ehti­nyt käyt­tö&oum= l;n ennen rakuunarykmentin lakkauttamista.

&nbs= p;

Rykmentin varustaminen edistyi kasarmialueen valmis­tumisen myötä. Vuod= en 1894 alussa senaatti myönsi lähes 100 000 markan varusmä&aum= l;rärahan muun muassa vaatetuk­sen, aseis­tuksen ja hevosvarustuksen hankinta= an sodanajan määrä­vahvuutta ja varaeskadroonaa varten. Kiväärejä ei kuiten­kaan hankittu välittömästi, sillä vasta vuonna 1892 määr&au= ml;t­tiin sotaväelle uusi kiväärimal­li, eikä uusia kivää­rejä ollut vielä suoraan saatavissa – Kaartin pataljoona sai uudet vuoden 1891 mallin kiväärit vuonna 1= 893 ja Suomen tarkka-ampujapatal­joonat sekä rakuu­naryk­mentti saivat ne vuosina 1896 ja 1897. Aiemmin käytös­sä olleet Berdan-kiväärit toi­mitettiin Pieta­riin piirityk­kiv= ä­enhallituksen varas­toon. Ratsastussatu­lat ja muut hevosten varus­teet hankittiin Oulusta toi­mini­meltä "Veljek­set Åström". Sa­tuloiden rungot tulivat kuiten­kin Piet= arin intendentti­hal­lituksel­ta.

&nbs= p;

Sotataidon kehitys näkyi myös varustuk­sessa. Jo vuonna 1891 rykmentti s= ai rauta­teiden ja lennä­tinjohtojen rik­komista varten tarvi= t­tavat koneet. Ne ja tarvittavat py­rokseliini­pat­ruunat kuljetettiin jousta­vasti kuormasatulas­sa.

&nbs= p;

Suomen rakuunarykmentin osuus suuriruhtinaskunnan sotilas­menoissa nousi alkuvuosien 1889–1892 rykmentin varus­tami­seen kuluneiden ylimääräisten menojen lisäksi noin 900 000 markkaan, kun sotilasmenot yhteensä Suomessa olivat yleensä 6–8 miljoonaa markkaa vuodessa. Erityisiä kustan­nuksia ra­kuunarykmentille tuotti perushankintojen jäl­keen vuo­sina 1894 ja 1895 sodanaj= an varaston hankkiminen (yht. 215 000 markkaa) ja vuoden 1891 mallin kivää­riin siirtyminen 1890-luvun jälkipuo­lella.

&nbs= p;

Vaki­= tuisten menojen jakautumisesta tulo- ja menoarvion mukaan Suomen rakuunarykmentissä voidaan ottaa esimerkiksi vuosi 1901.

&nbs= p;

Suomen rakuunarykmentin kustannukset vuonna 1901.

&nbs= p;

1. Palkka= us

253 000

2. Alipäällystön ja miehistön ruokinta

130 000

3. Vaatet= us ja aseistus

70 000

4. Lämmitys ja valaistus

25 000

5. Ampuma= tarpeet

11 000

6. Hevost= en ruokakustannukset

300 000

7. Lääkkeisiin   

800<= /o:p>

8. Määrärahoja 

23 548

9. Hevost= en ostoon

52 000

10. Asuntokorvausta

10 000

11. Matkakustannuksia

15 000

12. Sekal= aisia menoja

6 200

&nbs= p;

yht.   896 548

&nbs= p;

Läht= eenä taulukossa Suomen Suuriruhtinaanmaan Asetus­kokoel­ma 8/1901. Vaki&= shy;nainen tulo- ja menoarvio vuodeksi 1901. Kahdeksas pääluokka, Suomen rakuunarykmentti. (EKM L. Laak­sosen kokoelma). Talousarvio ei vuonna 1= 901 kattanut rakuu­narykmen­tin menoja, vaan etenkin ruokakus­tannu= s­ten osuus niin miesten kuin hevos­tenkin osalta nousi arviotua suurem­m= ak­si, ja joulukuisessa lisätalousarviossa jouduttiin ra­kuunarykmentin m= enoi­hin määrää­mään hiu­kan yli 40 000 mark&s= hy;kaa lisää.

&nbs= p;

Rakuunary= kmentti tuntui merkittävänä Lap­peenrannan ja sen ympäristön taloudessa. Sen tilo­jen raken­taminen heijas&= shy;tui suurina hankintahuutokauppoina ja työväen ajoit­tain yli 400 hengen määränä kaupungissa. Ra­kennustyön j&au= ml;l­keenkin oli hankintahuutokauppoja. Rykmentti tarvitsi vuosittain muun muassa peruno= ita 390 000 litraa, herneitä 66 000 litraa, ohra­ryynejä 51 000 litraa, suolaa 62 000 kiloa, kauraa 1352 000 kiloa, heiniä 1502 000 ki= loa ja olkia 450 000 kiloa. Lisäk­si tarvittiin muun muassa hal­ko= ja, lihaa  ja maitoa. Merja Mielon mukaan useimpien tuotteiden hankinnoista kohdistui Lappeen­rantaan noin 30–60 prosent­tia. Lisäksi eskadroonat asioivat erikseen kau= pun­gin kaup­pioiden kanssa. Mielo toteaakin kauppojen lukumää­r&= auml;n vuosi­na 1890–1895 selvästi nousseen (13:sta 24:ää= n), mikä aina­kin osit­tain joh­tui ra­kuunarykmentist&aum= l;.

&nbs= p;

Rykmentti lisäsi myös kaupungin verotuloja. Vaikka miehistö ei maksanut veroja, niin upseerien, aliupseerien ja sivii­livirkamiesten osuus vero= ista nousi ensimmäisiä vuosia lu­kuun ottamatta yli 10 prosenttiin kaupungin verotulois­ta.

&nbs= p;

Rykmentin läsnäolo heijastui monin tavoin pienen kaupungin kulttuurielämään. Sen aiakna muun muas­sa alet­tiin raatihuo­neella pitää konsertteja, joita johtivat ra­kuun= arykmentin kapellimesta­rit, aluksi Suomen kaartin Tur­kin sodasta "kas&s= hy;vattipoikana"  Suomeen tuoma Alexei Apostol ja myöhem­min Sikstus Lundelin.

&nbs= p;

Soittokun= ta oli kaupungissa erittäin suosittu. Se esiintyi Mielon mukaan runsaasti erilaisissa tilaisuuksissa. Suosit­tuja olivat ns. kansantajuiset konse= rtit ja yhteiskonsertit rykmentin kuoron kanssa. Soittokunta soitti myös rykmentin raittiusseuran tanssi-iltamissa sekä kaupungin eri yhdis­= ;tysten iltamissa. Maineikkaimpia oli Viipu­rin palossa kär­sineiden hyväksi pidetty konsertti, jossa A. Apostolin joh­dolla soittivat tarkka-ampujapatal­joonien ja rakuunarykmen­tin soittokunnat, yhteensä 230 miestä. Soitto­kunta esiintyi myös kolmen kuukauden ajan Helsingissä Esp­lanadin kappelis­sa ja kävi soit­tomat­koilla Viipurissa.

&nbs= p;

Rakuunary= kmentin näytelmäseurue esiintyi torstaisin raati­huo­neella esittäen Liisa Castrénin mukaan muun mu­assa pie­ni&aum= l; Kiljanderin kappaleita ja vuodesta 1892 läh­tien Minna Cant­hi= nkin näytelmiä. Rakuunarykmentin maneesis­sa jär­jesti&sh= y;vät rakuunat omia näytelmäesityksiä, ja muun muassa vuosina 1894= ja 1898 maneesissa vieraileva Suoma­lainen kan­santeat­teri esitti sekä kotimaisia että ulko­maisia näytel­miä; maneesissa vieraili joskus myös ruotsa­laisia seuruei­ta.

&nbs= p;

Vapaa-aik= oina rykmentissä harrastettiin runsaasti urheilua ja varsinkin hevosurheilu= a. Kiireinen 1890-luvun alku kului muissa toimissa, mutta jo vuon­na 1896 perus­tettiin luutnant­ti August Linde­manin aloit­teesta S= por­tklub­ben-niminen ur­heiluseura. Urhei­luklubi kes­kittyi rykmentin luonteen mu&s= hy;kaisesti rat­sastusurhei­luun ja olikin en­simmäinen tähän erikoistunut Suomalainen seura. Jo ennen sen perus­ta­mista pi­= dettiin rykmentis­sä vuosittain ratsastuskilpailuja kahden virstan eli hiu= kan yli kahden kilometrin esteradalla.

&nbs= p;

Rykmentin urheilukerho menestyi erinomaisesti. Se järjesti usein erilaisia ratsastuskilpailuja: metsästysratsas­tuksia, laukkakilpailuja, esteratsastuskilpailuja ja matka­ratsas­tuksia. Myös kouluratsastusta kehitettiin etenkin eversti Ernst Bäckmanin johdolla. Kerhon jäsenet ottivat osaa myös Pietarissa Venäjän armeijan ratsastus­kilpailui­hin. Siellä aliratsumestari Hjalm= ar Tulander voitti vuonna 1901 este­ratsastuksessa ensimmäisen palkin= ­non 250 kultarup­laa. Kor­netti Aatos Söderman taas voitti samana vuonna en­simmäisen palkinnon Moskovan sotilaspiirin kilpailuissa. Rykmentin lakkauttamisen myötä loppui myös Sportklubbenin toiminta.

&nbs= p;

Lappeenra= nnan yhdistystoi­min­taan osallistuivat esimerkiksi rouvat Anna Ami­= noff, Agnes Baeckman ja Anna Collan osallistuivat Lappeen­rannan Rou­vasv= ä­en yhdistyksen toimintaan. Aminoff toimi myös las­tenkodin johtokunna= ssa. Vuonna 1901 peruste­tun Marttayhdis­tyksen asiamiehinä toimivat edelleen Baeckman ja Collan.

&nbs= p;

Rykmentin upseerikerho kehittyi nopeasti erääksi kaupun­gin hienoim­= ;mista huvittelupaikoista, jossa juhlat saat­toivat jatkua myöhäänkin yöhön. Esimerkiksi helmikuun alus­sa 1893 järjestet­tyihin tanssiaisiin kutsuttiin kau­pun­gin "nobili­teetti", Viipurin tarkka-ampuja­patal­joonan = up­seerit vaimoi­neen sekä 12 nuorta neitoa Vii­puris­ta. Juh­lat olivat kai­kesta päättäen hauskat, sillä tanssi jat= kui aina viiteen asti yöllä. Vielä seuraavaksi päiväksi viipu­rilais­ten kun­niaksi järjestettiin kerholle aami&sh= y;ainen.

&nbs= p;

Rykmentti osallistui jonkin verran myös kaupungin kunnal­liselämä&= auml;n. Kaupunginvaltuustossa edusti rakuunoita vuo­desta 1891 ratsumestari Ado= lf Aminoff. Hänen ti­lalleen tuli siirron vuoksi ratsumestari Alfred Lucander, kunnes Aminoff vuonna 1898 palasi everstiluutnanttina Lap­pee= nran­taan ja toimi valtuustossa rykmentin lak­kaut­tamiseen saak­ka. Ryk&= shy;mentti sai valtuustoon myös lääkärinsä Maximili­an Bu= chin.

&nbs= p;

Lappeenra= nnan valtuusto oli tarjonnut jo asevelvol­lisuus­lain astuessa voimaan vuonna 1880 tilaa suomalaiselle jouk­ko-osas­tolle alu­eeltaan. Olikin ymmärrettävää, että kaupun­kilaiset suh= tau­tuivat aluksi Suomen rakuunaryk­ment­tiin suo­peasti. Pian kuitenkin valitettiin rakuunoi­den muun muassa melun­neen ja häirinneen kaupunkilaisia. Suomen­kieli­set kau­punki­laiset pelkäsivät myös rykmentin ruotsin­kieli­sen up­s= eeris­ton vah­vista­van ruotsinkielen asemaa kaupungis­sa.

&nbs= p;

Vuoden 18= 95 Nikolai II:n kruunajaisjuhlien aikana välit eräiden upseerien ja kaupunkilaisten kesken kiristyi­vät niin, että monipäiväisten juhlien aikana il­men­nyttä upsee­= ;rien loukkaavaa käyttäytymistä jouduttiin myö­hemmin pui= maan sotaoikeudessa. Tämän jälkeen sortovuodet kuitenkin Liisa Castrénin mukaan sitoivat rykmentin tiivis­ti kaupun­kiin.

&nbs= p;

&nbs= p;

12.4 Suo= men rakuunarykmentin hevosten hankinta

&nbs= p;

Suomen rakuunarykmenttiä perustettaessa nousi esil­le myös rykmentin tarvitseman suuren hevosmäärän han­kinta. Ratsuvä&s= hy;kikomitea ehdotti kaksi vaihtoehtoa ratsuväen hevos­ten han­kintaan. Enemmistö piti tarpeel­lisena reservi­hevosten ottoa jo rauhan aikana; he­vosten palvelus­aika ra­joitettai­siin seitsemään vuoteen ja sitten reservihe­voset an­net­t= ai­siin hoi­dettaviksi. Vähemmistön mielestä taas tä­m&= auml;n­tyyppi­nen hevosreservi osoit­tautuisi käyttökel­votto­maksi ja = eh­dotti, että liikekannal­lepanon yhteydessä otet­taisiin käy= t­töön kaikki tarpeelliset hevo­set. Näin hevoset voisivat olla aktiivipa= lveluksessa kymme­nen vuotta. Tämä malli sääs­täisi 20= 000 markkaa vuo­dessa. Komitea ehdotti kotimaisten hevos­ten ostoa; se kohottaisi maan hevos­kulttuuria.

&nbs= p;

Hevosten = saanti rakuunarykmentille askarrutti sanoma­lehdis­töäkin. Hufvudstadsbladet pohti vuonna 1889 kysy­mystä ja nimimerkki R. Et= h. suositteli neuvon hakemista ulkomailta. Esimer­kiksi Englan­nis= ta saataisiin oiva esimerkki hevosten kasva­tuksesta rat­suväen tarpeisiin. Kirjoittaja analysoi englan­tilaista ti­lannetta Itä-Intian ja Bengalin ratsuväen ko­koonpanosta saatujen kokemusten valossa.

&nbs= p;

Suomessak= in oli hänen mukaansa yritetty viime vuosikymmeni­nä parantaa hevoskasvatusta, rahasta vain oli pulaa. Nyt tar­vittaisiin uusia ideoi= ta, jotta Suomenkin hevos­kasvatus­ta voitaisiin tehostaa mahdollisim&s= hy;man halvalla. Kirjoitta­jan mielestä hevosten kasvatus oli saata­va mahdol­lisimman kannattavaksi sen harjoittajille.

&nbs= p;

Hevoset hankittiin rakuunarykmentille lopulta ­na 1889 jul­kaistun asetuksen mukaan. Ryk­men­tin tuli al­kuun ostaa aiem­min venäl&= auml;i­sessä ratsuv­äessä ol­leita hevo­sia, mutta vähi­t= ellen hankkia suomalaisia hevosia, ja vii­meistään seitse­m&aum= l;n vuoden kuluttua tuli koko rykmentin hevoskannan koostua suomalai­sista hevosis­ta.

&nbs= p;

Vuoden 18= 89 asetus sääsi rykmentin vuosit­taiseksi mää­r&au= ml;ra­haksi hevosta kohden 500 markkaa. Se todettiin vuon­na 1899 liian pieneksi ja korotet­tiin 700 markkaan. He­voskan­taa koetettiin parantaa antamalla ra­kuuna­rykmen­tille oikeus os­taa hevosia markkinoilta. Suunni­telmien mukaan piti rykmen­tille muodostaa hev= os­reservi jät­tämällä seitsemän vuoden palvelusajan jälkeen pal­velukel­poiseksi havaittu hevonen vielä kolme= ksi vuodeksi reserviin yksityiseen hoi­toon. Reser­vijärjestelm&au= ml;ä ei saatu toimimaan, ja se aiot­tiin korvata sodan uhatessa erityisen he= vosot­tolain avul­la.

&nbs= p;

Rakuunary= kmentin perustamissuunnitelmaan kuului siis tuoda aluksi ratsuhevosia muista keisarikunnan ratsurykmen­teistä Lappeenrantaan. Ensimmäiset rakuunarykmentin hevoset liene­vät kuitenkin olleet komen­taja Schaumanin ratsut Grek ja Dánja, jotka saapui­vat Lappeenrantaan= 1. syyskuuta 1889.

Syksyll&a= uml; 1889 Venäjältä tuotujen hevosten lukumäärä no= usi jo 40:een. Kaikki olivat Venäjältä, vanhoja eivätkä kovin kor­kealaatuisia. Helmikuussa 1890 saatiin seitsemän hevosta aiemman 40:n lisäksi. Myöhemmin hevosia käytiin hake­mas= sa itse muun muassa Pietarista. Venäjältä hankittu­jen ratsuvä­kihevosien vastaanotosta näyttävät huolehti= neen lä­hinnä rat­sumestari Baeckman ja luutnantti von Essen. = Hevo­sia tuli Pietarin ohella armeijan ensimmäisestä, toi­sesta ja kol= man­nesta ratsuväkidivi­sioonasta. Ne olivat kuitenkin usein huonokuntoisia.

&nbs= p;

Venä= läisten, pehmeämpään ja tasaisempaan maastoon tottunei­den vanho&= shy;jen ratsuhevosten oli kovin vaikeata kes­tää Lap­peenrannan mäkisessä ja kivisessä ympäristössä pi­de= ttyjä pitkiä har­joituksia. Aluksi oli tarkoitus kengittää muun keisa­ri­kunnan rykmenttien tapaan vain niiden etu­jalat, mutta pian ilmeni, että kaikki jalat oli kengi­tettävä.

&nbs= p;

Vuoden 18= 90 keväällä hankittiin 16 nuorta suomalaista he­vosta. Niitä ostamaan perustettiin toimi­kun­ta jäseninä al= i­ratsu­mestari Sandberg, rykmentin eläin­lääkäri Graae sekä kolman­tena jäsenenä läänin kuvernöö­= rin asettama asiantunti­ja. Ostosmatkat tehtiin Mikkeliin, Hämeenlinna= an ja Lap­peen­rantaan. Näistä kaupun­geista ei kuitenka= an saatu riit­tävää mää­rää hevosia. Rakuunarykmen­tin päivä­kirja piti han­kinta­vaik= euk­sien syynä suo­menhevos­ten heik­koutta ratsuhevo­sena. Päiväkirjan mukaan niiden kaula oli liian paksu, pää li= ian raskas ja selkä usein liian pitkä ja heik­ko. Liikku­mise= ssakin oli ongel­mia. Tämän vuoksi oli vai­kea löytä&a= uml; vaatimukset täyt­täviä suo­menhevosia.

&nbs= p;

Syyskuuss= a 1890 hevosten hankintatoimikunta, johon edelleen kuului rykmentin puolelta aliratsumestari Sandberg ja elä­in­lääkäri Graa= e, jatkoi työtään. Nyt hankittiin 75 uutta rin­tamahe­v= osta. Ensimmäisen matkansa toimikunta teki tällä ker­taa Kuopi= oon, josta ostettiin 18 hevosta. Niistä havait­tiin kuitenkin 3 á= ; 4 ala-arvoisik­si, ja siksi toimikun­ta sai eversti Schau­manil&s= hy;ta moitteet ja keho­tuk­sen olla hevos­ten valinnassa tiukempi. Toimikunta matkasi edelleen Län­gel­mäel­le, Toijalaa= n ja Hämeenlinnaan. Hämeen­linnassa Sand­berg sairastui ja hänet korvasi rykmen­tistä luutnantti Friedrich von Tobiesen. Hämeenlinnasta eläinlää­käri Graae matkusti Mikkeliin, johon oli jo aiemmin tullut ratsu­mes­tari Nyberg, ostam= aan kuutta hevosta. Tämän jälkeen tehtiin vuoden 1890 aikana hevosten ostosmat­koja vielä Il­majoelle, Lapualle, Härmään, Saarijärvelle, Jyväs­kylään= ja Keuruulle. Lappeen­ran­nastakin ostettiin hevo­sia.

&nbs= p;

Rykmentin eläinlääkäri Graae raportoi vuoden 1890 kokemus­ten perusteella parhaitten ratsuväkihevosten löytyvän Ilma­j= oelta, Härmästä ja Kuopiosta. Sen sijaan Keski-Suomen he­voset olivat huonoimpia – Saarijärveltä oli ostettu vain kolme hevosta ja Jyväskylästä ei saatu ainoa­takaan kelvol­= ;lista ostettavaa. Graae totesi myös olevan tarpeel­lista ostaa hevosia talvimarkkinoiltakin. Syksyn 1890 kuluessa hevosten lukumäärä nousi 251:een marras­kuun ensim­mäiseen päi­vä&a= uml;n mennessä.

&nbs= p;

Hufvudsta= dsbladet pohti ratsuväen hevoskysymystä vuoden 1890 lopussa. Hevosia oli hankittu julkaisemalla ilmoituk­sia lehdissä ja kuuluttamalla kirk= ossa ostohankkeista. Hevo­sia ostettiin Kuopiosta, Längelmävedeltä, Ilmajoelta, Lapu­alta, Härmästä, Saarijärveltä, Jyväskyläs­= tä, Keuruulta ja Lappeenrannasta. Useista paikoista saatiin tarjolle pal­jo= n­kin hevosia, mutta näistä monet olivat liian vanhoja tai nuoria, osa = ei täyttänyt vähimmäiskokovaatimusta 146 cm. Suurin osa oli vaivaisiakin. Hevosia jouduttiin tämän vuok­si ostamaan muualtakin maasta. Varsinkin Saari­järven ja Jy­väskyl&au= ml;n hevoset olivat lehden mukaan huonosti hoidettu­ja.

&nbs= p;

Lehden mu= kaan syynä jo 3–4-vuotiaiden hevosten ylirasittu­neisuus tai sair= aus aiheutui hevosten liikunnan puutteesta. Tä­mä koski etenkin nuoria orii­ta, jois­ta omis­tajat toivoi­vat ravuria tai kruununoritta. Var­sat saivat juosta vapaas­ti ja saivat siten itse liikun­taa, mutta jo toisena vuonna ne pantiin kuukausi­kaupaksi ta= l­liin. Kun ne sitten eivät kolmantena vuonna täyttäneet omistajan vaatimuksia, ne lei­kattiin. Leikkajat taas olivat usein kiertäviä puoska­reita, ja toimenpiteen jälkeen hevo­= ;set usein sairas­tuivat tai loukkaantuivat. Kuopiossa oli kirjoittaja (nimimerkki H.V.­G. eli ilmeisestikin ra­kuuna­rykmentin eläinlääkäri Hannibal Waldemar Graae) huo­mannut 15 näin sairastunutta hevosta. Oli vaikeaa löytää sataa vi= r­heetöntä hevosta. Kirjoittajan mielestä heräsikin kysy­mys siitä, kuinka Suomen ratsuväelle saataisiin etu­joukkoon kotimaisia hevos= ia, jotka olivat hyvää raakamate­riaalia.

&nbs= p;

Täll= ä hetkellä keskityttiin helppoon ratsu­väkihevoseen. Se oli rauhallinen, oppivainen, vahvarakenteinen, helppo huol­taa ja viihtyvä. Vähis­tä hyväksytyistä hevosista voi= tiin huomata, että oli välittömästi ryhdyt­tävä= ; jalosta­maan hevo­sia. Oli saata­va lisää ja kunnollisia he­voskas= vat­tajia sekä valvottava tiukasti kiertäviä leik­kaa­jia. Opa= s­ta­jilla olisi työtä, sillä ihmisille pitäisi neuvoa ko­tiel= äin­ten hoitoa – samoin kuin tehtiin maidon käsitte­lyssä muuta= ma vuosi sit­ten. Rakuunarykmentti oli tuonut mu­kanaan myös hevoshoita= ­jakou­lun, jonne otettiin 250 miestä vuosittain. Kirjoittaja toivoi, etteivät opit unohtuisi, vaan että niitä käytettäi­siin hevoskasvatukses­sa hyödyksi.

&nbs= p;

Myös Suomi-lehti otti kantaa ongelmiin rakuunarykmentin ko­timaisessa hevoshankinnassa. Lehden mukaan äs­kettäin Mikke­lis­= sä (keväällä 1890) pidetyssä hevosotossa oli otettu vain 3 hevosta, vaikka aiottiin ostaa 16. Hä­meenlin­nasta ei os­= tettu yhtään, Lappeenrannas­takin vain 2. Jos näin jatkuisi, ei rykmentin he­vosten tarvetta voi­si täyttää oman maa= n he­vosin, vaan ne olisi tuotava Ve­näjältä. Kir­joittaja ihmet= ­te­li, miksei oma hevo­nen kel­paa. "Ikävää olisi vall= an, jos tätä tietä Suomen he­vonen, joka niin mo­nessa maailman oloja ratkaisevassa so­dassa on ansainnut sekä nopeuden että kes­tä­vyyden mai­neen, ja joka viimein Turkin sodassa niin edul­li­sesti kil­paili Venäjän hevosen kanssa, nyt tämän syrjäyt­tä­mänä ei enää voisi isän­maataan sotatante­reella pal­vel= la." Suomen­hevosen hylkäämi­sen syyksi kirjoittaja epäili puuttu­vaa korkeutta ja sään mata­luut­ta. Siitä huolimatta voimaa pitäisi kyllä riittää. Koemieless&aum= l; tulisikin alentaa vaa­timuk­sia ja kat­soa sit­ten, mit&aum= l; pitempi käytäntö näyt­tää.

&nbs= p;

Elokuun 3= 1. päivänä 1891 tarkastettiin rakuunarykmentin he­vos­e= t. Ensimmäisen eskad­roonan hevosten, niin vanho­jen ve­n&aum= l;läisten kuin nuo­rien suomalaistenkin, todet­tiin olevan hyvässä = kun­nossa. Jotkut suo­menhevoset olivat tosin liian lihavia ja joidenkin hoidossa ilmeni joitakin puut­teita. Toisen eskadroonan hevoset olivat eritt&aum= l;in hy­vässä kunnos­sa, ja tarkastuksen jälkeen ratsumes= tari Baeckman sai ryk­mentinkomentajalta erityisen kiitos­maininnan hevo= sten hoi­dosta. Kolmannessa eskadroonassa vanhojen he­vosten kunto ei ol= lut erityisen hyvä, mutta nuoret olivat pääsään­t&= ouml;isesti hyväkuntoisia.

&nbs= p;

Hevosten ostokomissio aloitti toimintansa taas syksyllä 1891. Sen jäseninä eläinlääkäri Graae ja luut­nantti von Tobiesen lähtivät elokuun 8. päivänä ostamaan = suo­menhevosia aina Ouluun asti. Elokuun 14. päivänä rykmentti sai kolme Ha= ­minasta ja 17. päivänä 11 Pieksämäeltä ostettua hevos= ta. Syyskuun 20. päi­vänä tuli toisesta ratsuväkidi­= ;visioonas­ta 23 hevosta ja Kuopiosta 15 suomenhe­vosta.

&nbs= p;

Syksyn ai= kana ostettiin suomenhevosia Humppilasta, Toija­lasta, Hämeenlinnasta, Ikaalisista, Oulusta, Kok­kolas­ta, Härmästä, Ilmajoelta, Vaasasta, Kyröstä, Salosta ja vielä lokakuun lop= ussa Lappeenrannastakin. Yhteensä ostettiin 120 suomenhevosta. Rakuunarykme= ntin päivä­kirjassa ostosaalista pidettiin parempana kuin vuonna 1= 890. Parhaat hevoset löy­tyivät Hämeenlinnasta, Humppilasta ja Pohjan­maalta. Osto­toimikunta löysi Oulustakin hämmästyksek­seen jopa 15 ratsu­palvelukseen kel­paav= aa yksilöä, suurelta osal­ta tornion­laak­solaisia. Ne olivat ra­kenteel­taan ras­kaampia mutta juok­sivat kevyes&= shy;ti. Jos poh­joisen hevoset olivat ko­missiol­le myönteinen yllätys, niin samaa vaikutus­ta eivät tehneet karja­laise= t he­voset – näiden laatu oli ra­kuunaryk­mentin päivä&sh= y;kirjan mukaan kauka­na tyy­dyttä­västä. Syksyllä 1= 891 ostettu­jen hevosten keski­hinta oli 438 mark­kaa.

&nbs= p;

Vuonna 18= 92 olivat tulokset suomenhevosten ostosta huonot. Rakuunarykmentin päiväkirjassa valitettiin markkinoilla ol­leen vähän hevosia. Upseerihevosia ostettiin Tarton markki­noilta. 23.9. lähti matkalle itse rykmentin komentaja ja eläin­lääkäri. Tartto si­jait­si lähel­lä ja sieltä tie­det= tiin saatavan suhteellisen hal­poja ja hyviä hevosia. Alueen rik­ka= at maan­omista­jat kasvattivat täysive­risiä eng­lan= ti­laisia ja arabialai­sia hevosia.

&nbs= p;

Vuoden 18= 92 syksyllä jouduttiin suomalaisten hevosten li­säksi ostamaan k= uusi hevosta Tartosta ja viisi muualta Baltian maista. Silti jäi hankin­= ;tasuunnitelman hevos­määrästä 15 ostamatta. Näiden oston siirtä­miseen seu­raaval­le vuodel­le saatiin sotav&au= ml;en päällikön lupa.

&nbs= p;

Kun Suomen rakuunarykmentin hevoshankintaa helpotettiin sallimalla se muualtakin kuin Suomes­ta, koitui Baltian maista – Liivinmaasta ja Virosta sek&au= ml; lisäksi Puo­lasta – rykmentin tärkeä ostoalue. Upseerit hankkivat usein omat hevosensa Puolasta ja Etelä-Venäjältä. Rakuunarykmen­tin hevoskanta käsitti siten 1890-luvun loppupuolella Suomesta ostettuja hevosia, joi= sta suurin osa oli suomenhevosia, ja muulta ostettuja puolive­risiä hevosia. Suomenhevo­sia oli kaksi kol­masosaa. Venäläisis= tä ratsuväkiryk­menteis­tä hanki­tuista hevosista viimei= set poistuivat käy­töstä vuonna 1897.

Suomenhev= oset eivät siten täysin täyttäneet rat­suväkiryk&sh= y;mentin tarpeita. Esimerkiksi vuonna 1897 mainit­tiin vuon­na 1891 ostetuis= ta hevosista joudu­tun poista­maan rykmentin rivistä jo neljäsosa. Vuoden 1897 Finsk Militär Tidskrif­tissä Ernst Baeckman luonnehti suomenhe­vosta muun muassa lymfaattiseksi, pitkäselkäiseksi, mata­laksi, lyhyt­kaulai­seksi ja yksinkertaiseksi työhevoseksi.

&nbs= p;

Toisaalta todettiiin suomalaisia hevosia voitavan kyllä kouluttaa rintamahevosik= si. Siitä ei kuitenkaan ollut var­sinaiseksi ratsuhevostyypiksi. Suomenhevos­ten luonnetta pidettiin hyvänä ja säyseänä, mutta sen ulkomitat olivat huonot ajatellen käyttöä ratsuväkihevose­na. <= /span>

&nbs= p;

12.5 Lakkauttaminen

&nbs= p;

Suomalais= ia joukkoja yritettiin sulattaa Venäjän sotavä­keen vuoden = 1898 val­tiopäivillä. Lakieh­dotus sisälsi muun muassa pa= lve­lusajan piden­tämisen kolmes­ta viiteen vuoteen ja reservi­harjoit= usten poistami­sen. Ve­näläisten upseerien palvelus suomalaisis= ­sa jou­koissa tuli sallia, ja suomalai­sia joukkoja tuli voida komen&s= hy;taa myös muualle keisarikun­taan.

&nbs= p;

Ehdotus jäi valtiop­äivillä lepäämään, mutta palasi esil­le Venäjän duuman uudessa ehdotuk­sessa keväällä 1901. Hei­nä­kuussa 1901 Nikolai II vahvisti uuden ylei­sval­takun­nallisen asevelvollisuus­lai= n. Sitä vastustettiin Suo­messa muun muas­sa kutsuntala­koin. Asevelvollisuuslaki rau­keni täällä Niko­lain lakka&= shy;uttaessa keisarillisella mani­festil­la Suomen so­taväen. Kesällä 1901 hajotettiin suomalais­et tark­ka-ampuja­= pataljoonat ja niiden reservi­komppaniat. Tämä ei koskenut vielä Suo= men rakuunarykmenttiä eikä kaartin pa­taljoo­naa.<= /span>

&nbs= p;

Elokuussa= 1901 määrättiin suomalaisten tarkka-ampujien toi­nen asevel&s= hy;vollinen ikäluokka kotiutettavaksi, ja marras­kuussa 1901 kenraalikuvernööri Bobrikoff määräsi tark­ka-a= mpujien alipäällystön ja miehistön siirtymään reser&s= hy;viin tai eroamaan. Upseerien oli erottava maalis­kuun 1. päivä&aum= l;n 1902 mennessä. Vuoden 1902 alusta lak­kautet­tiin kenraaliku&s= hy;ver­nöörin Suomen sota­väen esikunta, päällik­köhallitus ja sota­väen päällikön virka sekä määrät­tiin jäl­jelle jääneet suo­= ;malaiset joukko-osastot eli kaarti ja Suo­men rakuunaryk­mentti Suomen­m= aalai­sen soti­laspiirin komenta­jan alaisiksi.

&nbs= p;

Suomen as= evelvollisen sotaväen lakkauttamisen aiheutti Ve­näjän johdon halu alistaa Suomi tiukem­min alai­suu­teensa. Suomen ei katsot­= tu tarvitse­van Venä­jän armei­jasta erillään olevaa sotaväkeä.

&nbs= p;

Lappeenra= nnassa oli vielä vuonna 1898 rakuunarykmentin vuo­sijuhlassa venäläisten joukkojen edustajia, ja kenraaliku­vernö&oum= l;ri Bobrikoffin saman vuoden lopussa tekemä tarkastus­matka rakuunaryk= ­menttiin sujui hyvin.

&nbs= p;

Tarkka-am= pujapataljoonien lakkauttamisen jälkeen ei rakuu­narykmentilläkään o= llut pitkää elinikää. Sen lopettamisen lo­pullisesti aiheutti selk­kaus valan vannomisesta. Rykmen­tin alokkaat kieltäytyivät vannomasta uuden lain mukaista ja Suomen oikeuksia rikkovaa soti­lasva­laa.

Bobrikovin käytyä lokakuussa 1901 Lappeenrannassa siirret­tiin eversti Schauman reserviin. Muut upsee­rit anoivat eroa 9. marraskuuta ja anomu= kset hyväk­syttiin. Schau­manin jälkeen komen­tajaksi nimi= tet­tiin ryk­mentissä aiemmin pal­vellut eversti Alexander Gri­gork= off, joka otti tehtävän vastaan 11. joulu­kuuta 1901.

&nbs= p;

Senaatill= e tiedotettiin Suomen rakuunarykmentistä muodoste­tun Suomenmaalainen rakuunarykmentti joulukuun 10. päivänä 1901. Se­naatti määräsi 20. joulu­kuuta rykmentin komentajan eversti Grikorkoffin luovut­tamaan ra­kuunarykmentin kasar­mit, hevo&sh= y;set ja muun kruunun omaisuuden sotakomissariaatil­le. Ryk­mentin rahava= rat tuli siirtää Vii­purin lääninrahas­toon. Ne ups= eeri­t ja si­viili­virkamiehet, jotka eivät hake­neet virkaeroa, = ase­tettiin tarkka-ampujapa­taljoonien upsee­riston tapaan lak­kautuspal&sh= y;kalle.

&nbs= p;

Eversti G= rigorkoff tuli Lappeenrantaan ennen muuta uutta rykmenttiä, jolloin Suomen rakuunarykmentistä oli jäljellä vain hevoshoito-osasto. P&au= ml;i­vää ennen ensimmäistä saa­puvaa osastoa Grigorkoff sai Ka­zan= zovin mukaan kirjeen, jossa kerrottiin jonkun aikovan polttaa rykmentin tallit. Grigor­koff otti kirjeen vakavasti ja vartioi yöllä re­vo= lve­ri sivutaskussa talleja. Yöllä hänet tapa­si vielä Lap= peen­ran­nassa oleva ra­kuunarykmen­tin up­seeri Gaston Ah­renberg, rakuun= a­kasarmien suunnitte­luun osal­listuneen ark­kitehti ja kirjai­lija Ja= c. Ahrenber­gin poika, ja tiedusteli Grigorkof­fil­ta, miksi tämä ei ollut nukku­massa. Everstin kerrottua syyn Ahrenberg = arve­li, että uhkaus tuskin piti paik­kaansa. Yö kuluikin rauhal­l= i­sesti.

&nbs= p;

Lakkautta= misen jälkeen rakuunarykmentin kasarmit lopulta julistet­tiin edelleen Suomen valtion omaisuudeksi, mutta jäivät venäläisten käyttöön. Kaupungin ja se­naa­tin kiistel­ty&aum= l; kauan valtio vuonna 1905 pakko­lu­nasti ra­kuunarykmentin aluee= n ja maksoi siitä myö­hem­min rahal­lisen kor­vauksen = kau­pun­gille. Sen myötä pakko­lunastet­tiin nyt myös kasarmialu&sh= y;een rannassa si­jain­nut Reichard­tin huvila­tont­ti.

&nbs= p;

Rykmentin lakkauttaminen herätti kaupungissa suurta huo­miota. Eversti Schau= man sai kukkatervehdyksen ja 100 kau­pun­ki­lais­ta järjes= ti muuttavalle perheelle lähtiäis­aterian. Asemalla 12.12.1901 saatteli perhettä suuri joukko kaupun­gista ja ympä­rist&= ouml;stä, puheita pidet­tiin, suo­malaisen seu­ran kuoro lau­loi ja Schauman esitti eläköönhuu­don kau­pun­gille ja rykmen­tille. Rykmentin soit­tokunta piti vielä yhden suosi&sh= y;tuista konser­teista raati­huoneel­la. Tammi­kuuun lopussa 1902 sa= at­toivat ratsu­mestari Gustafs­son ja vahti­mes­tari Tiili ryk­m= entin lipun Pietariin. Läh­tiessä soitet­tiin ase­malla kun= ­niasoit­to.

&nbs= p;

&nbs= p;


     [1]SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta i= nom Finska Dragon­regemen­ten 1891-1901, s. 1; Åbo Underrättelser 1887, n:o 228; Vi­borgsbladet 24.2.1888.

     [2]Åbo underrättelse= r 1887, n:o 228.

     [3]Nya Pressen 18.9.1877.

     [4]Österbottniska Posten 25.8. 1887.<= /o:p>

     [5]SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta i= nom Finska Dragon­regemen­ten 1891-1901, s. 1.

Hufvudstadsbladet 16.2.1888.

Viborgsbladet 24.2.1888.

Viborgsbladet 24.2.1888.

VA KD 3/1 1889.

VA STO KD 3= /1 1889.

VA STO KD 3= /1 1889. Venäjän sotaministeri Vannovski piti nimeä hevos<= span style=3D'mso-ansi-language:FI'>­jääkä­rirykmentti parempana, ja perus­teli nimen va­lintaa Suomen vaikealla maastolla, joka ei suosinut ra­kuunatyyp­pistä osastoa. Sitäpaitsi rykmentti tulisi toimimaan lähinnä tiedustelu- ja lähettiosastona. VA KD 349/37 1888.

VA STO KD 3= /1 1889; SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta inom Finska Dragon­= ;regementen 1891-1901, s. 1.

Wasa Tidning 27.5.1888.

Wasa Tidning 27.5.1888.

Nya Pressen 14.4.1888.

Nya Pressen 26.4.1888.

Nya Pressen 27.4.1888.

Nimimerkki = lienee kenraaliku­vernö&o= uml;rin suomalaisen esikunnan päällikkö Walde­mar Schau­man. (Professori Veijo Saloheimon arvio tammikuussa 1992).

Nya<= /a> Pressen 5.5.1888.

Wasa Tidning 27.5.1888; Lappeenrannan Uutiset 26.3.1889; VA STO KD 3/1 1889; SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schauma­nin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta inom Finska Dragon­re= gementen 1891-1901, s. 1.

Viipurin Uu= tiset 15.4.1888.

Lappeenrann= an uutiset 26.3.1889.

Lappeenrann= an Uutiset 26.3.1889.

SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Jou= rnal öfver mera betydande fakta inom Finska Dragon­regemen­ten 1891-1901, s. 1, 2; SA PK 963:1. Kenraalimajuri O. T. Sch­aumanin kokoelma. Suomen rakuunarykmenttiä koskevia asiakirjo­ja. Kenraali­kuvernöörin päiväkä= sky 20.6.1889.

SA M 243. Päiväkäskyjä Suomen rakuunarykmentissä 1889-1890, 27.8.1889.

SA M 243. Päiväkäskyjä Suomen rakuunarykmentissä 1889-1890, 6.9.1889, 8.9.1889, 10.9.18= 89, 15.9.1889, 17.9.1889.

SA M 243. Päiväkäskyjä Suomen rakuunarykmentissä 1889-1890, 14.9.1889, 15.9.1889, 8.4.1890; Lukemisia Suomen sota­miehille 1891/1, s. 35, 48.<= /span>

SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Jou= rnal öfver mera betydande fakta inom Finska Dragonregemen­ten 1891-1901= , s. 17.

SA M 243. Päiväkäskyjä Suomen rakuunarykmentissä 1889-1890, 5.9.1889.=

SA M 243. Päiväkäskyjä Suomen rakuunarykmentissä 1889-1890, 6.9.1889.=

SA M 243. Päiväkäskyjä Suomen rakuunarykmentissä 1889-1890, = 22.10.1889, 29.10.1889.

SA M 243. Päiväkäskyjä Suomen rakuunarykmentissä 1889-1890, 21.11.1889, 26.11.1889.

SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoel­ma. Journal öfver mera betydande fa= kta inom Finska Dragonregemen­ten 1891-1901, s. 3; SA M 243. Päiväkäskyjä Suomen raku= unaryk­mentissä 1889-1890, 12.3.1890, 18.3.1890; Castrén 1984, s. 47, 49, 50, 52.

SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Jou= rnal öfver mera betydande fakta inom Finska Dragonregemen­ten 1891-1901= , s. 3, 4; Castrén 1984, s. 60, 61.

SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Jou= rnal öfver mera betydande fakta inom Finska Dragonregemen­ten 1891-1901= , s. 4.

SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Jou= rnal öfver mera betydande fakta inom Finska Dragonregemen­ten 1891-1901= , s. 4.

SA M 243. Päiväkäskyjä Suomen rakuunarykmentissä 1889-1890, 1.4.1890.=

SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta inom Finska Dragon&sh= y;regemen­ten 1891-1901, s. 2, 3; Militie-Expeditionens berättelse 1877-1881, s. 6; Tuompo, Nurmio, Kopio & Palmroth 1930, s. 36; Lukemisia Suomen sotamieh= ille 1891/1, s. 35, 40, 41; Lukemisia Suomen sotamiehille 1900/6, s. 218, 220.

EKM Rakuuna= kokoelma 1115.R. Muistelmiani SRR:n oloajalta. J. Pellinen. Aikalaisten mukaan Theodor Schauman loi lyhyessä ajassa rakuunoista eliit­tijoukon joka esimerkiksi ansait= si kiitosta Krasnoje Selon leiri­har­joituksissa. VA Valtion it­se= näisyyshistoriakokoelma n:o 13. Finska Militären 1880-1902, s. 31.

EKM Rakuuna= kokoelma 1115.R. Muistelmiani SRR:n oloajalta. = J. Pellinen.

SA M 243. Päiväkäskyjä Suomen rakuunarykmentissä 1889-1890, 1.4.1890, 2.4.1890, 11.9.1890.

SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Jou= rnal öfver mera betydande fakta inom Finska Dragonregemen­ten 1891-1901= , s. 5.

SA M 243. Päiväkäskyjä Suomen rakuunarykmentissä 1889-1890, 28.3.1890; SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoel­ma. Journal öfver mera betydande f= akta inom Finska Dra­gonregementen 1891-1901, s. 2, 4.

SA PK 963:4= . Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta inom Finska Dragonrege= men­ten 1891-1901, s. 5.

EKM Rakuuna= kokoelma 1115.R. Muistelmiani SRR:n oloajalta. J. Pellinen.

SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoel­ma. Journal öfver mera betydande fa= kta inom Finska Dragonregemen­ten 1891-1901, s. 7; SA M 243. Päiväkäskyjä Suomen raku= unaryk­mentissä 1889-1890, 23.7.1890.

SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Jou= rnal öfver mera betydande fakta inom Finska Dragonregemen­ten 1891-1901= , s. 6.

SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta inom Finska Dragonregemen­ten 1891-1901, s. 8; Lukemisia Suomen sotamiehille 1891/1, s. 48.

SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta inom Finska Dragonrege= men­ten 1891-1901, s. 8; Lukemisia Suomen sotamiehille 1891/1, s. 48, 49.

SAark PK 96= 3:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Jou= rnal öfver mera betydande fakta inom Finska Dragonregemen­ten 1891-1901= , s. 8-10.

Nya Pressen 22.7.1890; 24.7.1890.<= /o:p>

SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Jou= rnal öfver mera betydande fakta inom Finska Dragonregemen­ten 1891-1901= , s. 18.

Nya Pressen= 8.8.1890.

Lappeenrann= an Uutiset 11.9.1890.

Lappeenrannan Uutiset 11.9.1890.

SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta inom Finska Dragonregemen­ten 1891-1901, s. 11; Lappeenrannan Uutiset 23.10.1890.

Lappeenrann= an Uutiset 3.4.1890.=

SA PK 963:4= . Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta inom Finska Dragonrege= men­ten 1891-1901, s. 14; Castrén 1984, s. 29, 30, 34, 39, 44, 47-49, 55.

SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Jou= rnal öfver mera betydande fakta inom Finska Dragonregemen­ten 1891-1901= , s. 15; Castrén 1984, s. 60, 63.

SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Jou= rnal öfver mera betydande fakta inom Finska Dragonregemen­ten 1891-1901= , s. 18-21.

SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta= inom Finska Dragonregemen­ten 1891-1901, s. 18, 20, 21; Castrén 1984,= s. 50, 51.

SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Jou= rnal öfver mera betydande fakta inom Finska Dragonregemen­ten 1891-1901= , s. 22.

SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Jou= rnal öfver mera betydande fakta inom Finska Dragonregemen­ten 1891-1901= , s. 22.

SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Jou= rnal öfver mera betydande fakta inom Finska Dragonregemen­ten 1891-1901= , s. 23, 25-28.

SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Jou= rnal öfver mera betydande fakta inom Finska Dragonregemen­ten 1891-1901= , s. 24.

SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Jou= rnal öfver mera betydande fakta inom Finska Dragonregemen­ten 1891-1901= , s. 26.

SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Jou= rnal öfver mera betydande fakta inom Finska Dragonregemen­ten 1891-1901= , s. 27.

SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Jou= rnal öfver mera betydande fakta inom Finska Dragonregemen­ten 1891-1901= , s. 28.

SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Jou= rnal öfver mera betydande fakta inom Finska Dragon­regemen­ten 1891-1901, s. 29; SA M 243. P&a= uml;iväkäskyjä Suomen ra­kuunarykmentissä 1890-1891, 30.6.1891.=

SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Jou= rnal öfver mera betydande fakta inom Finska Dragonregemen­ten 1891-1901= , s. 29.

SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Jou= rnal öfver mera betydande fakta inom Finska Dragonregemen­ten 1891-1901= , s. 29, 30.

SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Jou= rnal öfver mera betydande fakta inom Finska Dragonregemen­ten 1891-1901= , s. 33.

SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Jou= rnal öfver mera betydande fakta inom Finska Dragonregemen­ten 1891-1901= , s. 33, 34.

SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Jou= rnal öfver mera betydande fakta inom Finska Dragonregemen­ten 1891-1901= , s. 34, 35.

SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaum= anin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta= inom Finska Dragonregemen­ten 1891-1901, s. 35-37.

SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Jou= rnal öfver mera betydande fakta inom Finska Dragonregemen­ten 1891-1901= , s. 38; Castrén 1984, s. 35, 38, 40, 41, 54.

SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Jou= rnal öfver mera betydande fakta inom Finska Dragonregemen­ten 1891-1901= , s. 39, 40.

SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Jou= rnal öfver mera betydande fakta inom Finska Dragonregemen­ten 1891-1901= , s. 42, 43.

SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Jou= rnal öfver mera betydande fakta inom Finska Dragonregemen­ten 1891-1901= , s. 43, 44.

SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Jou= rnal öfver mera betydande fakta inom Finska Dragonregemen­ten 1891-1901= , s. 45

SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Jou= rnal öfver mera betydande fakta inom Finska Dragonregemen­ten 1891-1901= , s. 45, 46.

SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaum= anin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta= inom Finska Dragonregemen­ten 1891-1901, s. 48, 49.

SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Jou= rnal öfver mera betydande fakta inom Finska Dragonregemen­ten 1891-1901= , s. 51.

SA PK 963:4= . Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta inom Finska Dragonrege= men­ten 1891-1901, s. 51-54.

SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Jou= rnal öfver mera betydande fakta inom Finska Dragonregemen­ten 1891-1901= , s. 54, 55.

SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Jou= rnal öfver mera betydande fakta inom Finska Dragonregemen­ten 1891-1901= , s. 56, 57.

SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Jou= rnal öfver mera betydande fakta inom Finska Dragonregemen­ten 1891-1901= , s. 58.

SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Jou= rnal öfver mera betydande fakta inom Finska Dragonregemen­ten 1891-1901= , s. 58, 60, 62.

SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Jou= rnal öfver mera betydande fakta inom Finska Dragonregemen­ten 1891-1901= , s. 67.

Lappeenrann= an Uutiset 12.6.1890. Aivan rykmentin toimin­nan alussa kanssakäyntiä kaupunki­laisten kanssa oli vielä ra­joitettu. Huhtikuussa 1890 nimittäin pitivät Lappeenrannan kauppa-apulaisyh­distyksen jäsenet iltahuvit "neuvoshuoneella". Rakuunaryk­mentin päällikkö kielsi sotilaita osallistumasta huveihin - tätä paheksut­tiin myöhemmin Lappeenrannan Uutisiin lähetetyssä ylei­sö= ;nosas­tokirjoituksessa. Lappeenrannan Uutiset 10.4.1890.

Mielo 1982, s. 52.

Lappeenrann= an Uutiset 21.8.1890.

SA PK 963/1 Kenraalimajuri O.T. Schaumanin arkisto. Suo­men rakuunarykmenttiä koskevia asiakirjoja 1887-1891, 1893-19= 01. Päiväjärjestys 12-19.5.1890.

SA PK 963/1 Kenraalimajuri O.T. Schaumanin arkisto. Suo­men rakuunarykmenttiä koskevia asiakirjoja 1887-1891, 1893-19= 01. Päiväjärjestys 12-19.5.1890.

Päiväkäsky Suomen sotaväelle n:o 25/1889. Johan Pellisen muistelmien mukaan rakuunarykmentissä oli jokaisella miehellä kolme vaatekertaa luku= un ottamatta harjoituksissa käytettyä asua. Vuosittain saatiin kaksi paria saappaita. Jokai&s= hy;sella oli lisäksi valkoinen voimis­teluasu, alusvaat­teet ja liinava= at­teet. EKM Rakuunakokoelma 111.R. J.Pellinen, muistelmiani SRR­:n oloajalta.

 

Lappeenrann= an Uutiset 28.10.1890.

Sota-asiain toimituskunnan kertomus 1897-1899, s. = 16.

Sota-asiain toimituskunnan kertomus 1894-1896, s. 7, 8; Sota-asiain toimituskunnan kert= omus 1897-1899, s. 8, 9; Åströmilta Oulusta hankittiin rykmentille myös 28 kuormas­to= ­vaunua vuonna 1892. Militieexpeditionens berättelse 1891-1893, s. 7.

Sota-asiain toimituskunnan kertomus 1894-1896, s. 7.

EKM L. Laa= ksosen kokoelma, Asetuskok. nrot 9/1889, 7/189­0, 7/1891, 8/1892, 5/1893, 9/1894, 6/1895, 9/1896, 8/1897, 7/1898, 8/1899, 7/1900, 8/1901.

Mielo 1982, s. 26-30, 32, 33.

Mielo 1982, s. 44, 45.

Castrén 1957, s. 656,= 657; Castrén 1984, s. 59, 62.

Mielo 1982, s. 46-49.=

Castrén 1957, s. 656,= 657, 667, 668; Castrén 1984, s. 59, 62.

Vasara 198= 7, s. 45.

Vasara 198= 7, s. 46.

Mielo 1982= , s. 24, 25.

SA PK 963:= 4. Kenraalimajuri O. T. Schaum= anin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta= inom Finska Dragonregemen­ten 1891-1901, s. 69.

Castr&eacu= te;n 1957, s. 442, 444, 445.

Castr&eacu= te;n 1957, s. 635, 641. Rykmentin päällikkö puolus­tautui kaupunkilaisten valituksia vasta= an kirjelmässään, jossa toi esiin sen, että kun rykmentin miesten lukumäärä oli lähes puolet kaupungin väestön lukumäärästä, niin rakuunoita epä= ;ile­mättä väliin näkyi runsaasti. Sama.

Castr&eacu= te;n 1957, s. 642.

Hufvudstad= sbladet 16.2.1888.

Nimimerkki= oli mahdollisesti kenraaliluutn= antti Gustaf Robert Ehrnrooth. (Professori Veijo Saloheimon esittämä ar= vio tammikuussa 1991).

Hufvudstad= sbladet 1889, n:o 64. TÄHÄN PÄIVÄYS

SA PK 963:= 4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta inom Finska Dragonreg= emen­ten 1891-1901, s. 11; Lappeenrannan Uutiset 26.3.1889.

Sota-asiain toimituskunnan kertomus 1897-1899, s. 18, 19.

SA M 243. Päiväkäskyjä Suomen rakuunarykmentissä 1889-1890, 1.9.1889; SA PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande f= akta inom Finska Dra­gonregementen 1891-1901, s. 4, 5, 38, 39.; Lukemisia Su= omen sotamiehille 1900/6, s. 219.

SA PK 963:= 4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Jou= rnal öfver mera betydande fakta inom Finska Dragonregemen­ten 1891-1901= , s. 12.

SA PK 963:= 4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Jou= rnal öfver mera betydande fakta inom Finska Dragonregemen­ten 1891-1901= , s. 12.

SA PK 963:= 4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Jou= rnal öfver mera betydande fakta inom Finska Dragonregemen­ten 1891-1901= , s. 12, 13.

SA PK 963:= 4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Jou= rnal öfver mera betydande fakta inom Finska Dragonregemen­ten 1891-1901= , s. 14, 15.

Hufvudstad= sbladet 21.11.1890.

Suomi 10.5= .1890.

SA PK 963:= 4. Kenraalimajuri O. T. Schaum= anin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta= inom Finska Dragonregemen­ten 1891-1901, s. 38, 39.

SA PK 963:= 4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Jou= rnal öfver mera betydande fakta inom Finska Dragonregemen­ten 1891-1901= , s. 39, 40.

SA = PK 963:4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta= inom Finska Dragonregemen­ten 1891-1901, s. 40-42.

SA PK 963:= 4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Jou= rnal öfver mera betydande fakta inom Finska Dragonregemen­ten 1891-1901= , s. 64.

SA PK 963:= 4. Kenraalimajuri O. T. Schaumanin kokoelma. Jou= rnal öfver mera betydande fakta inom Finska Dragonregemen­ten 1891-1901= , s. 66.

Sota-asiain toimituskunnan kertomus 1894-1896, s. 6, 7; Finsk Militär Tidskrift 18= 94. Betänkande till ä= ndradt förslag för Finska Dragonregementets förseende med unga remonthästar, s. 44, 45; Finsk Militär Tidskrift 1897. Ernst Baeckman: Fins­ka dragonregementets förseende m= ed fronthästar, s. 521, 528-531; Finsk Militär Tidskrift 1900. Om officerhästarnas remon­tering vid finska dragonregementet, s. 399.=

SA PK 963:4. Kenraalimajuri = O. T. Schaumanin kokoelma. Journal öfver mera betydande fakta inom Finska Dragonregemen­ten 1891-1901, s. 19.

Sota-asiain toimituskunnan kertomus 1900-1903, s. 36, 37; VA Valtion itsenäisyyshistoriakokoelma n:o 13. Finska Militä­ren 1880-1902, s. 36; Kronlund 1988, s. 21, 22. Suom= en kadet­tikoulu lakkautettiin vuonna 1903 ja Suomen kaarti vuonna 190­= ;5. Kronlund 1988, s. 21, 22.

Castr&eacu= te;n 1957, s. 642.

VA Valtion itsenäisyyshistoriakok= oelma n:o 13. Finska Militären 1880-1902, s. 37, 38; SA PK 963:4. Kenraalima= juri O. T. Schaumanin kokoelma. Suomen rakuunarykmenttiä koskevia asi­a= kirjoja. Kenraalikuvernöörin päiväkäsky 30.11.1901; Wichmann 1927, s. 51; Castrén 1984, s. 35. Rykmentin lakkauttamista venäläisen upseeriston näkökulmasta tarkastellut Kazanz= ov ker­too muistiinpanoissaan Suomen rakuunarykmentin lopettamisen tai oikeamminkin muuttamisen tai uudis­tamisen venäläiseksi rakuunarykmentiksi tapahtuneen kun rakuunarykmentti oli toimi­nut vain = 11 vuotta. Hajot­tamiseen johtaneet tapahtumat alkoi­vat Kazanzovin mu= kaan kenraalikuvernööri Bobrikovin saavuttua tarkastamaan joukkoja Lappeenrantaan vuonna 1901. Bobrikov oli jo asemalla huomauttanut eversti Schaumanille, ettei hän näh­nyt mitään puolusteltav= aa sille, että alokkailla ei vieläkään ollut vannotettu va= laa uuden kaavan mukaan. Schaumanin pu­heyritykset Bobrikov oli keskeyttänyt, Kazanzovinkin mukaan, karkeassa muodossa. Schaumanin keskusteltua upseeriensa kanssa päättivät upseerit jättää eroanomuksensa toivoen tämän herät­= ;tävän keisarin siirtä­mään Bobrikovin pois Suomesta. Näin= ei kuitenkaan käynyt, vaan kaikki rakuunarykmentin upseerien ero­pyyn= nöt hyväk­syttiin ratsuväenkenraali Shipoffin tekemän tut&sh= y;kimuksen jälkeen. LKA Kazanzovin muistiinpanot Lappeenrannan linnoituk­sest= a.

Sota-asiain toimituskunnan kertomus 1900-1903, s. 37, 38. Ainoana rakuunaryk= ­mentin upseerina jäi eroamatta lom= alla ollut aliratsumes­tari Petter Moldakoff. Sortavalassa syntynyt Molda&sh= y;koff siirrettiin suomenmaalaiseen rakuuna­rykmenttiin, josta kuitenkin pian siirtyi hankalan tilan­teensa vuoksi 13. Karga­polin rakuunarykmenttiin. LKA Kazanzovin muistiinpanot Lap­peenrannan linnoit= uk­sesta; Castrén 1984, s. 26, 48, 49. Ra­kuunarykmentin lakkauttamisen jälkeen jäi joitakin rykmentin aliupseereita kaupunkiin. Lisä= ;ksi Lappeenrantaan jäi myös lak­kautetun reser­vikomppanian päällikkö O.V. Palmroth. Castrén 1957, s. 643.

LKA Kazanz= ovin muistiinpanot Lappeenrannan linnoituk­sesta.

Castr&eacu= te;n 1957, s. 644, 645.

Ca<= /a>strén 1957, s. 643.=

------=_NextPart_01C70299.64188990 Content-Location: file:///C:/1F875A52/luku12_tiedostot/header.htm Content-Transfer-Encoding: quoted-printable Content-Type: text/html; charset="us-ascii"

------=_NextPart_01C70299.64188990 Content-Location: file:///C:/1F875A52/luku12_tiedostot/filelist.xml Content-Transfer-Encoding: quoted-printable Content-Type: text/xml; charset="utf-8" ------=_NextPart_01C70299.64188990--