5 LAPPEENRANTA – RUOTSALAINEN VARUSKUNTAKAUPUNKI

Toivasen perustelu tuntuu luotettavalta, kun vertaa karttaa muuhun Lappeenrantaa enn= en pikkuvihaa käsittelevään karttamateriaaliin – kaavoittamisen pohjana on epäilemättä ollut Faberin ja Johan Conrad Cedersparren allekirjoittama kaavasuunnitelma tai jokin muu samankaltainen suunnitelmakartta. Faberin ja Cedersparren suun&sh= y;nitelman varhaisuuden puolesta puhuu lisäksi vielä se, että Lapp= eenrantaa kutsuttiin 1720-luvun alkuvuosina Lappstrandin nimellä ja kartan oikea= an alareunaan on kirjoitettu nimekkeeksi "Dessein af Lappstrand= h"; muut 29 Lappeenrantaa koskevaa Ruotsin sota-arkistossa säily= tettävää karttapiirustusta on nimetty Willmanstrandin nimellä. Toisaalta Toivasen arvio siitä, että kartta ajoittuisi jo vuoden 1722 kesään tai syksyyn, tuntuu liian aikaiselta siihen nähden, että karttaan on merkitty toisen kaupungista lähtevän tien johtavan "Fredrikshamniin". Vehka&sh= y;lahdelle nimittäin myönnettiin "erityisenä kuninkaan armono= soituksena" uusi nimi Fredrikshamn vasta kaupungin privilegioissa 18.7.1723. Lisätietoa kartan ajoitukseen saadaan, kun otetaan huomioon, että toinen kartan allekirjoittanut linnoitusupseeri – everstiluutnantti Johan Jacob Faber – oli virkavapaalla ja oleskeli Ruotsissa vuodesta 1725 syksyyn 1726, jonka jälkeen hän osallistui vuonna 1727 Haminassa kaupungin linnoittamisen kustann= uksia selvitelleen komission työhön ja erosi palvelukse= sta vuonna 1728, jota vuotta myöhäisempi kartta siis ei ainakaan voi olla. Vanhin päivätty ja tässä mainittua karttaa selvä= sti myöhäisempi Lappeenrantaa käsittelevä kartta Ruotsin sota-arkistossa on vuodelta 1726; sitä edeltävält&au= ml; vuodelta on kuitenkin säilynyt kesällä rakennetun parakin piirustus. Edellä mainitun lähdemat= eriaalin perusteella voidaan päätellä, että kartta ajoittuu vuos= ien 1722 ja 1725 väliseen ajanjaksoon.

&nbs= p;

Suunnitel= man vasempaan yläreunaan kirjoitettu teksti Lit:A antaa suunnitelmakartasta vielä lisää tietoa. Merkintä tarkoi= ttaa sitä, että kartta on kuulunut liitteenä jonkin asiakirj= an yhteyteen. Kun tiedetään, että kartta joka tapauksessa ajoit= tuu Lappeenrannan linnoittamisen alkuvaiheeseen 1720-luvulle, ja tiedetään, että Lappeenrannan linnoittamissuunnitelma vahvistettiin vuoden 1723 valtiopäivillä, voidaan suunnitelmakart= an asiakirjayhteyttä etsiä vuoden 1723 valtiopäivien asiakir&sh= y;joista. Lukemistani vuoden 1723 valtiopäivien asiakirjoista mainitaan vain yhdessä, että Lappeenrantaan suunnitelluista puolus= ;tuslaitteista on asiakirjan liitteenä ollut suunnitelmapiirustus. Kyseessä on Valtionarkistossa säilytettäv&aum= l; puolustuskomission lausunto Suomen puolustuskysymyksestä joulukuu= ssa 1723. Faberin ja Cedersparren suunnitelmakartta sopii ulkonaisesti hyvin asiakirjan liitekartaksi. Asiakirjassa on ensinnäkin mainit= tu liitteen olevan "Dessein", jota sanaa käytetään myös kartan otsakkeessa. Lisäksi asiakirjassa käytetään= Lappeenrannasta nimitystä "Lappstrandh" – aivan kuten Faberin ja Cedersparren kartassa. Haminasta taas asiakirjassa käytetä&a= uml;n nimitystä "Wekelax eller Fredrichshamn" – ja kart= assa on mainittu tien pääportilta johtavan Fredrikshamniin. Toisa= alta taas kun asiakirjassa viitataan liitekarttaan, viitataan samalla my&ou= ml;s suunniteltuihin pomminkestäviin torneihin, jotka tuli rakentaa Haminaan ja Lappeenrantaan.

&nbs= p;

Faberin ja Cedersparren suunnitelmakartassa on merkitty kirkkomaan aidan koillispuolelle, osittain aidan päälle, kahdeksankulmaisen raken&= shy;nelman pohjakaava. Siihen on merkitty aukot kirkkomaan sisäpuolelle ja itäpuolelle. Pohjakaava herättää kysymyksen siitä, voisiko se olla suunniteltu puolustustorni. On kuiten= kin mahdollista, että se kuvaa kirkon tapulia tai isossavihassa rauni= oitunutta tapulia. Asian varmistaminen on ongelmallinen sen vuoksi, että tapulin sijainnista ja ulkonäöstä ennen isoavihaa ei ole tie= toja eikä sitä myöhemmässä karttamateriaa= ;lissa ole merkitty kirkkomaan kulmaan. Kahdeksankulmio on joka tapauk&s= hy;sessa merkitty suunnitelmakarttaan samalla värillä kuin puolu= stuslaitteet ja toisaalta kirkon vaaleanpunaisesta poikkeavalla värillä. Merkinnän tarkoitus jää site= n avoimeksi, joskin kahdeksankulmainen muoto ja sijainti kirkkomaan kulmassa viittaavat siihen, että merkintä olisi tarkoittanut kellotapulin sijaintia. Suunnitelmapiirustuksen ja asiakirjan sisällölliseen yhteyteen ta= as viittaisi kartan vasempaan reunaan ylhäältä alas kirjoitettu teksti: "Bakom desse ort Längre Nordig Liggande Öar, kan Sig Galler Flåttan uppehålla". Teksti viittaa myös puolustuskomitean lausunnossa kirjattuun tarpeeseen valmistaa kaleerei= ta tai aseistettuja aluksia Lappeenrannasta aina Savonlinnaan ulottuvalle Sai= maan osalle. Aluksia olisi käytetty puolustustarkoituksiin ja kul= jetuksiin. Puolustuskomission lausunto ei toisaalta taaskaan selitä Faberin ja Cedersparren karttaan esimerkiksi "alakaupunkiin" ja porteille merkittyjä kirjaintunnuksia. Suunnitelmakartan asiakirjayhteys jää siis toistaiseksi avoimeksi.

&nbs= p;

Edell&aum= l; käsitellyn aineiston perusteella kartta joka tapauksessa ajoittuisi vu= oden 1723 syksyyn, joskaan aivan tarkkaa ajoitusta ei lähdemateriaalin puutteellisuuden vuoksi voida saada. Vertailun vuoksi voidaan panna merkill= e, että Suomen puolustussuunnitelman laatija Axel Löwen oli esittänyt puolustuskomissiolle Vehkalahden linnoituk&sh= y;sesta tekemänsä suunnitelmapiirustuksen maaliskuussa 1723.

&nbs= p;

5.1.2 Ka= upungin portti
&nbs= p;

Faberin ja Cedersparren suunnitelmapiirustuksessa kaupunkiniemen sulki etelästä, mantereen puolelta, monipolvekkeinen linnoitusvallitus. Vallit oli sijoitettu jyrkkää rinnett&aum= l; hyväksi käyttäen rinteen yläosaan, siten että ylhäältä linnoituksesta oli vapaa ampuma-ala linnoituksen edustalle ja Viipuriin ja Haminaan johtavien maanteiden suuntaan. Rinteen alaosassa, niemen rantoja kiertäen, ympäröi linnoitusniemeä vielä paalutus. Linnoitukseen johtavat maant= iet yhtyivät piirustuksen mukaan rinteen alareunassa ennen paaluaitau= sta. Ennen tuloaan linnoituksen päävallin kohdalle tie kiersi sen eteen suunnitellun raveliinin itäpuolitse. Päävallin läpi tie kulki kapeana ylittäen ensin vallihaudan siltaa myöten ja lä= päisten vallin sisäpolvekkeen kohdalta. Aukon jälkeen oli tien molemmille puolille suunniteltu kaksi samankokoista rakennusta. Rakennusten käyttötarkoitusta ei kartassa ole ilmoitettu, mu= tta myöhemmät karttaselvitykset osoittavat, että heti linnoituksen pääportin jälkeen sijaitsivat corps de garde- e= li vartiorakennus ja tullikamari. Rakennusten jälkeen seurasi viel&a= uml; puolikaaren muotoinen, muita valleja korkeampi tenaljivalli, jonka tie läpäisi keskeltä.

&nbs= p;

Porttiaih= etta oli suunnitelmassa käsitelty kiinnostavasti. Vallitukset kohosivat suunnitelman mukaisessa muodossaan tieltä katsoen porrasteis= esti rinteen yläosaa kohden. Jyrkkänä tietä vastaan kohoavan raveliinin takana avautui kaupunkiin päin porttiaihe, jossa kapea vall= in aukko leveni kaupunkiin päin mentäessä. Aukon jälkeen seurasi vallien välinen aukio, jossa tien molemmilla puolilla ole= vat kruunun rakennukset olivat vallinaukon jatkeena. Niiden jälkeen sijaitsivat vielä viimeisenä lukkona kaupunkiin pä= in kaartuvat tenaljit, joiden jälkeen suunnitelmassa avautui kaupungin pääkatu.

&nbs= p;

Aihetta on suunnitelmakartassa käsitelty niin taitavasti, että voidaan pitää mahdollisena, että linnoituksen sisäänk= äynnin korostamista olisi suunniteltu valeperspektiivin avulla. Lars Petterssonin = mukaan Lappeenrannan kanssa samanaikaisesti rakennetun kaksoiskaupungin toisen= puoliskon – Haminan – rakentamisen yhteydessä käytettiin tietoisesti valeperspektiiviä. Lappeenrannan suunnitelmakartassa vale&= shy;perspektiivillä olisi portin kohdalla korostettu linnoitusmuurien suuruutta ja portin symbolimerkitystä linnoitukseen tai linnoituksesta kulkevill= e. Petterssonin mukaan bastionijärjestelmään perus&sh= y;tuva linnoitusarkkitehtuuri – johon myös Lappeenrannan voi luokitella – oli eri&sh= y;tyisen soveltuva valeperspektiivin käyttämiseen. Hän= on osoittanut, että valeperspektiivi oli tunnettu Ruotsin ylimmiss&a= uml; arkkitehti- ja upseeripiireissä 1600-luvun lopusta 1700-luvun kolmannelle neljännekselle saakka. Portin merkitys arkkitehto= nisena elementtinä korostui 1600-luvun jälkipuolella ruotsalai&= shy;sessa kaupunkiarkkitehtuurissa. Kaupungin portin korostamisen teema näkyi Tessinillä Norrtullin portissa jo vuonna 1670. Linnoitus&sh= y;joukkojen päällikkö Erik Dahlberg korosti vuonna 1686 Narvassa Königstorgin porttia sijoittamalla heti sen sisäpuolelle porttiaukon molemmille puolille rakennukset. Rakennukset oli sijoitettu siten vinottain, että portin puoleisessa päässä rakennu= kset olivat lähempänä toisiaan. Siten muodostui porttia koro= stava tilarakenne. Dahlbergin lisäksi aihetta käytti Paul von Essen Pärnussa vuonna 1696.

&nbs= p;

Eeva Maija Viljon mukaan portteihin kiinnitettiin linnoituksissa suurempaa huomio= ta kuin muihin sotilaallisiin rakennuksiin. Hänen mukaansa portilla = oli linnoituksissa symbolimerkitys – portti ilmaisi eron sisäpuolella olevan alueen ja ulkopuolen välillä, portti symbolisoi myös rajalla tapahtuvaa selektiota. Portti miellet= ;tiin myös hallitsijan ja valtakunnan mahtavuuden ilmaukseksi ulkomaisia vierailijoita varten.

&nbs= p;

Faberin ja Cedersparren allekirjoittamassa suunnitelmakartassa Lappeenrantaa vart= en oli portin jälkeen Dahlbergin ja von Essenin suunnitelmien tavoin sijoitettu molemmille puolille rakennukset. Rakennusten takana oli kuiten&s= hy;kin näistä suunnitelmista poiketen lähes puoliympyrän muotoinen tenaljivalli, jonka keskellä olevasta aukosta rakennust= en välistä kulkeva tie jatkui itse kaupunkiin. Tenaljivallin sijoittelulle oli jo olemassa aikaisempi esimerkki siviiliarkkiteh= ;tuurin puolelta. Nikodemus Tessin nuoremman ehdotuksessa Tukholman linnan ympäristön asemakaavaksi vuosilta 1712–1713 voidaan nähdä hänen käyttäneen aukioiden luomiseen puoliympyrän muotoista rakennetta, jonka keskelle avautui aukko. Lappeenrannan suunnitelmassa aukollisen puoliympyrän muodostama tenaljivalli ja rakenne oli yhdistetty aiemmin käytettyyn porttiteemaa= n, mutta käytännössä oli kuitenkin muodostunut Tessinin suunnitelman kaltainen barokkimainen tilailluusio.

&nbs= p;

Sotilasar= kkitehtuurin puolella on olemassa Lappeenrannassa käytetylle porttiteemalle hyvinkin kansainvälisiä vastineita. Idea kaupunkiin tulevan = tien kierrättämisestä raveliinin ohitse, vallihaudan yli ja tenal= jin läpi esiintyy linnoitusteoreettisessa kirjallisuudessa jo 1600-lu= vun alkupuolelta lähtien. Sama porttiteema on toteutettu esi= merkiksi Vaubanin vuonna 1699 suunnittelemassa kuuluisassa Neuf-Brisachiss= a. Siellä vallitukset tietenkin ovat suuremmat ja monikerroksisem&sh= y;mat, mutta periaatteessa teema on sama. Neuf-Brisachia myös käytet= ;tiin 1700-luvun alkupuolella linnoitusteoreettisessa kirjall= isuudessa esimerkkinä Vaubanin linnoitustyylistä.

&nbs= p;

Voidaan tietenkin asettaa kyseenalaiseksi, oliko tilailluusion luominen Lappeenrannan pääportin kohdalla tarkoituksellista. Tarkoituksellisuuden puolesta kuitenkin puhuvat Lars Petterssonin tulkinnat siitä, että samanaikaisessa Lappeenrannan sisarkaupungin Haminan rakentamisessa tilailluusioita luotiin tietoisesti. Pettersson pitää Haminan Ulrika Eleonoran kirkon suunnitelmaa Tukholmas= sa sijaitsevan "Jean de la Valleen Katariinan kirkon pohjakaavan sijoittamisena Löwenin asemakaavaan perustuvan torille päin kapen= evan tontin, Palma Nuovan, ja Piazza del Popolon tapaisten ratkaisujen ja barokin valeperspektiivin innoittamana". Hän kuitenkin huomauttaa, että menettely on valeperspektiivin vastainen, joskin sitä voidaan pitää ennakkoluulottomana. Hänen mukaansa kirkossa ei o= le voitu kokea valeperspektiiviefektiä kuin keskitilasta kapene= viin ristivarsiin katseltaessa. Vaikka kirkon rakenteen vertaaminen Lappeen= rannan pääportin suunnitelmaan on arveluttavaa, voidaan silti o= ttaa huomioon, että Lappeenrannassakin valeperspektiivi olisi toteutun= ut – jos Faberin ja Cedersparren suunnitelmakartta olisi toteutettu= sellaisenaan – vain juuri portin kohdalta katsottaessa kohti linnoituslait&sh= y;teiden muodostamia kapenevia tilarakenteita. Toki on myös mahdollis= ta, että valeperspektiiviä ei ajateltu lainkaan portin suunnittelussa, vaan pyrkimyksenä oli vain käyttää hyväksi puolustuksellisesti edullista tilarakennelmaa.

&nbs= p;

5.1.3 Ka= tuverkko ja asemakaavasuunnitelman muut osat

&nbs= p;

Noin 20 &= #8211; 22 kyynärää leveä kaupungin pääkatu kulki suo= raan linnoituskaupungin halki ja laskeutui pohjoisportin kautta niemen pohjoisrantaan. Pääkadun suuntaisesti linnoitusmäen itäreunalle oli suunniteltu toinen katu, joka päättyi yl&aum= l;tasannetta ympäröivään linnoitusvalliin rajoittuvaan, tarkempaa luonnostelua vailla olleeseen kortteliin. Sen päättymis= kohdasta alkoi linnoituksen laen pohjoisin poikkikatu. Poikittaiskatuja oli lae= lle suunniteltu yhteensä viisi. Keskimmäisen poikkikadun jatkeena länteen oli linnoituksen laen ja niemen länsireunalla ol= evan tasaisemman, entisen markkinapaikan alueen väliseen rinteese= en suunniteltu portaat. Portaat päättyivät länsiranta= an suunnitellun, rakennusten ympäröimän torin itä= ;reunaan.

&nbs= p;

Torilta pohjoiseen päin lähteväksi oli suunniteltu laen säännöllisestä ruutukaavan kulmasta poikkeava, nie= men länsirannan suuntaisesti kulkeva leveä pitkittäisk= atu. Sen leveys oli mittakaavan mukaan lähes 25 kyynärää. Ai= van niemen luoteisosassa olevassa sarven muotoisessa maakaistaleessa kulki pitkittäiskadun suuntainen, vain 10 kyynärän levyinen lyhyempi katu. Pitempää pitkittäiskatua leikkasi puolivälissä tonttirivistöä lyhyt poikittaisk= atu, jonka leveys oli mittakaavan mukaan 15 kyynärää. Torilta poh= joiseen kulkevan kadun jatkeeksi pohjoisrantaan oli piirretty rannan muotoja seuraileva, noin 20 kyynärää leveä katu. Se päättyi kohtaan, jossa linnoituksen pääkatu laskeutui laelta pohjoisrantaan.

&nbs= p;

Asemakaav= asuunnitelmassa muodostettiin pääkadun ja itäisen pitkittäiskadun väliin viisi korttelia. Idempänä olevan pitkittäiskadun= ja vallin väliin jäi suunnitelmassa kolme kapeaa suorakaiteen muotoista korttelia ja yksi vain yhden tontin suuruinen kortteli. Pääkadun eteläpuolella oli kolme korttelia. Eteläinen, kirkon vieressä oleva kortteli oli jätetty aukioksi. Pohjoisin, vallitukseen rajautuva kortteli oli pääkadun itäpuolella ole= van korttelin tavoin jätetty tarkemmin muotoilematta. Pääka= dun päässä niemen pohjoisrannassa oli kadun molemmilla puol= illa yksi kortteli. Länsirannalla pohjoiseen kulkeva pitkä katu ja sen keskeltä katkaiseva lyhyt katu muodostivat alueelle neljä pientä korttelia. Lisäksi pitkittäiskadun suuntainen lyhyempi katu muodosti niemen luoteiskärjen "sarveen" vielä viidennen korttelin.

&nbs= p;

Kirkon po= hjoispuolelle oli asemakaavasuunnitelmassa jätetty aukio. Suunnitelman mukainen aukio rajoittui yhdeltä sivultaan kirkkomaan aitaan, yhdeltä sivultaan linnoitusvalliin ja kahdelta sivulta sitä reunustivat kadut. Aukio ei suunnitelmassa kuitenkaan täysin hahmotu, koska ylätasanteella oli jätetty tasanteen reunaa pitkin kulkevaksi suunniteltuun vallitukseen rajautuvat korttelit keskeneräisiksi. Länsirantaan oli suunnitelmassa merkitty tori, jolle linnoitusm&a= uml;eltä tulevat portaat johtivat. Tori oli suunnitelman mukaan lähes neliön muotoinen, avokulmaiseksi muodostuva aukio. Rannan ja torin väliin oli sijoitettu kaksi rakennusta, joista pohjoisempana sijaitseva oli pienempi. Rinteen puolella oli yksi rakennus. Pohjoisessa to= ri rajoittui kortteleihin, ja sen koilliskulmasta lähti korttel= it jakava läntinen pitkäkatu. Portaat, rinteen puolelle sijoitettu yksi rakennus ja rantaan sijoitetut kaksi rakennusta olivat niistä pohjoiseen sijatsevien kortteleiden ja katujen kanssa regulariteetissa. Sen sijaan torin eteläpuolelle piirretty rakennusryhmittymä poikkesi muutaman asteen muun ranta-alueen ruutukaavasta.

&nbs= p;

Vastaa&sh= y;vanlaisia rantatoreja on ollut jo 1600-luvulla Kristiinankaupungissa ja Raahessa. Kaupungin ylätasanteelle, kirkon viereen suunnit= ellun tyyppisestä avokulmaisesta aukiosta taas on esimerkki myöhemmältä ajalta, vuoden 1731 Kajaanin asemakaavasuun= nitelmassa. Sitä Lappeenrantaan verrattaessa on mielenkiintoista huomata, että sen tekijä Pehr Cedersparre oli mukana Lappeenrannan linnoitustöissä ainakin vuoteen 1728 asti. Kajaanissa aukio Li= liuksen mukaan heijasteli kaavan sotilaallista luonnetta ja oli tarkoitettu markki<= /a>noiden pitoa ja sotilaallisia harjoituksia varten . Myös Lappeenrantaan s= uunniteltu aukio voidaan nähdä ensisijaisesti sotilaallisluonteise= na. Sen sijaan "alakaupungin" tori oli suunnitelmassa sijain= ;tinsa, sataman läheisyyden ja sitä ympäröivien hallin= ;nollisten, kaupallisten ja asuinrakennuskorttelien vuoksi perinteinen kaupallis-hallinnollinen tori.

&nbs= p;

5.1.4 Kaavasuunnitelman erityispiirteitä

&nbs= p;

Faberin j= a J.C. Cedersparren asemakaavasuunnitelmaa tarkasteltaessa huomio kiinnittyy kartassa oleviin regulariteetin vastaisiin piirteisiin. Niillä tar= ;koitetaan tässä tekijöitä, jotka eivät ole tiukan säännöllisen ruutukaavan mukaisia. Ensinnäkin voidaan panna merkille kirkon ja kirkkomaan sijainti suunnitelmapiirus= tuksessa. Ne sijaitsivat linnoituksen ylätasanteelle suunniteltuun säännölliseen kortteliverkkoon nähden eri kulmassa. Kos= ka kirkko sijaitsi samassa paikassa jo Aspegrenin suunnittelemassa Lappeenrannan ensimmäisessä kaavassa 1600-luvun puolivä= lissä, ei kyseessä voine olla kirkkomaan ja muun kaavoitetun alueen tarkoituksellinen sijoittaminen epäsymmetrisesti, = vaan kaavasuunnittelijoiden on täytynyt vain ottaa huomioon tosi&= shy;asiallinen tilanne ja sopeuttaa uusi kaavasuunnitelma vanhaan kirkkoon ja kirkkomaahan. On muistettava, että kirkko oli rakennettu jo ennen Lappeenrannan kaupungiksi tuloa ja se säilyi edelleen Lappeen pitäjän kirkkona, vaikka Lappeenranta menettikin kaupunkioikeutensa. Kirkko säilyi paikallaan myös yli isonvi= han melskeiden ja vuoden 1741 yli aina Vanhan Suomen kauteen saakka. Se tuhoutui vasta kesällä 1790 salamaniskun sytyttämässä tulip= alossa.

&nbs= p;

Ylät= asanteella oli myös toinen regulariteetin vastainen tekijä, nimittäin tonttien sijoittelu. Ylätasanteen kortteleihin oli Faberin ja Cederspa= rren allekirjoittamassa suunnitelmassa hahmoteltu ilmeisestikin tontteja tai rakennusten paikkoja. Ne olivat kuitenkin erikokoisia ja siten sijoiteltuja, että ne perustuivat kirkon tavoin linnoitusmäellä ennen suun= nitelmaa vallinneeseen tilanteeseen. Tällä tavalla piirrettyjä olivat erityisesti länsirantaan johtavien portaiden koillispuolella olevan korttelin tontit. Kortteliin oli merkitty v= ain kuusi "tonttia", jotka olivat kolmea eri kokoa. Korttelin linnoi&= shy;tuksen pääkadun sivulle päin olevat kolme "tonttia" olivat kaikki erikokoisia, ja kahden eteläisimpänä olevan merkinnän väliin jäi vielä aukko. Ei tunnu uskottavalta, että kortteleihin olisi suunniteltu tämänkaltaista tont= tijakoa, jollei olemassaoleva tilanne olisi pakottanut siihen. Ylätasanteen "tonttien" tavoin näyttäisi siltä, että niemen pohjoisrannalta länteen kulkevan tien varrelle merkityt tontit tai rak= ennukset olivat suunnitelmaa edeltävältä kaudelta. Pekka Toivasen oletus siitä, että tontit oli merkitty olemassa olleen rakennuskannan ja Viipurin maistraatin hyväksymän tonttijaon mukaisesti, vaikuttaa luotettavalta.

&nbs= p;

Sä&a= uml;nnöllisestä ruutukaavasta poikettiin myös länsirannan "alakaupungis= sa". Ensinnäkin alueen koordinaatisto poikkesi ylätasanteen koordinaatiston suunnasta. Poikkeaman voi kuitenkin katsoa jo= htuvan topografisista syistä. Alueen muoto seurasi rannan muotoa ja käyt= ti rannan ja rinteen väliin jäävän alueen mahdollisimman tarkkaan hyödykseen. Sen sijaan alueen lounaisimman korttelin kohdalla= on olemassa ollut rakennuskanta saattanut vaikuttaa korttelien muotoiluun. "Alakaupunkiin" oli säännöll= isen ruutukaavan periaatteiden mukaan sijoitettu tori, sitä idästä ja lännestä ympäröivät rakennukse= t ja ylös mäelle johtavat portaat. Sen sijaan torin eteläpuolelle sijoitettu rakennusryhmittymä poikkesi länsirannan muun rakennuskannan regulariteetista. Poikkeama ei ollut kovin su= uri, mutta ei ole mitään esteettisiä, rakenteellisia tai topografisia syitä rakennuksen sijoittamiseen muiden alueen rakennusten linjasta poiketen. Onkin todennäköistä, että myös tämä rakennusryhmittymä, joka oli suunniteltu maaherra Frisenheimin residenssirakennukseksi, pohjautui joltakin osaltaan aiempaan rakennuskantaan. <= /span>

&nbs= p;

Kauden asemakaavoitukselle oli Liliuksen mukaan yhteistä, että se nojasi täysin 1600-luvun perinnön varaan. Kaupungit siis pyrittiin edell= een kaavoittamaan neliön tai suorakaiteen muotoiseksi ja katuverkostosta pyrittiin saamaan säännöllinen suorakulmaisine tai neliömäisine kortteleineen. Haminan kaavoitusta on pid= etty ison- ja pikkuvihan välisen kauden merkittävimpänä saa&sh= y;vutuksena. Kaupunki rakennettiin radiaalikaupungiksi. Sen keskustassa oli kahdeksankulmainen keskustori, josta säteittäiset kadut kulkivat linnoituksen vallien ja keskustan porvariasutuksen välis= elle leveälle vyöhykkeelle, jossa sallittiin vain sotilasrak= ennusten rakentaminen. Kaupungin poikkeukselliselta tuntu= vasta muodosta huolimatta asemakaava Liliuksen mukaan pohjautuu edellisen vu= osisadan perinteeseen – Ruotsissa oli 1600-luvulla suunniteltu useita radiaali= kaavaa noudattavia linnoituskaupunkeja.

&nbs= p;

Faberin ja Cedersparren linnoitus- ja asemakaavasuunnitelmassa voidaan kauden mui= hin asemakaavasuunnitelmiin verrattuna pitää poikkeuksellisena länsirannan artikulointia. "Alakaupunkia" rajasi veden puolelta koko alueen pituudelta mittakaavan mukaan 15 kyynärän levyinen laituri. Rantaviivan käsittely poikkesi suunnitelmassa selvästi suurvaltakauden aikaisista, luonnonvaraisiksi jätetyistä rannoista. Suurvaltakauden aikana rannan täyttivät usein porvariston ranta-aitat; vasta klassismin asemakaavoissa, vuoden 1743 jälkeen, suosittiin artikuloitua, suo= ran laiturilinjan reunustamaa rantaviivaa.

&nbs= p;

Toinen aj= an tyylistä poikkeava piirre suunnitelmassa oli kaupungin pääkatujen korostaminen merkitsemällä ne piir= ustukseen muita katuja leveämmäksi. Tämä koskee jossain määrin ylätasanteella eteläiseltä portilta pohjois= een kulkevaa ylätasanteen pitkittäiskatua ja selvemmin ran&= shy;tatorilta pohjoiseen kulkevaa "alakaupungin" kahtia jakavaa katua. Mui= ssa ison- ja pikkuvihan välisissä asemakaavasuunnitelmissa = ei ole havaittavissa kaupungin sisäistä katuleveyden vaihtelua. Myös suurvaltakauden kaupunkien katuverkko oli tasalevyinen.

&nbs= p;

5.2 1600= -luvun kaavan jatkuvuus 1700-luvun varuskuntakaupungissa

&nbs= p;

Mielenkii= ntoinen vaikutustekijä puntaroitaessa Lappeenrannan linnoituksen asemakaa= van muotoa on 1600-luvun asemakaava – miten se vaikutti linnoitusupseerien suunnittelemaan asemakaavaan vai oliko sillä ylipäätään mitään vaikutusta 1700-luvun alun asemakaavaan. Kysymykseen pyritään vastaamaan vertailemalla = katuverkkoa, katuleveyksiä, kortteleita, tontteja, rakennuksia ja aukioita 1600-luvun puolivälistä olevan Lappeenrannan asemakaavaa esittävän kartan ja linnoitusupseerien 1700-luvun alkupuoliskolla tekemien suunnitelma- ja selostuskarttojen välillä.^{^[5]=}

&nbs= p;

Täh&= auml;nastisen tutkimuksen mukaan Lappeenrannan 1600-luvun asemakaava oli pohjana ison- ja pikkuvihan välisen kauden asemakaavoitukselle. Aarne Heimala toteaa kirjoituksessaan "Lappeenrannan ensimmäinen asemakaava" linnoituksen nykytilanteesta: "Kristiinankatu on suunnilleen Lappeenrannan ensimmäisen pääkadun paikalla. Yleens&aum= l; katujen suunta noudattaa ensimmäistä katujärjestelmä&au= ml;. Katujen suoraviivaisuus, kadunristeysten suorakulmaisuus ja säännöllisen asemakaavoituksen perusteet palautuvat Vanhassakaupungissa siihen ensimmäiseen asemakaavaan, joka kaikesta p&= auml;ättäen laadittiin Lappeenrannalle heti perustamisvaiheessa".^{^[6]=} Heimala kuitenkin huomauttaa, että 1700-luvun asemakaavoituksessa esiintyy ensimmäisestä asemakaavasta poikkeavia piirteitä. Tällaisina hän pitää asemakaavaan bastionijär= jestelmän takia muodostunutta suljettua kokonaisuutta, pääkatua lukuun ottamatta eri lailla järjestettyjä pitkittäiskatuja, pienempiä kortteleita ja eri paikkaan sijoitettua toria. 1600-luvun asemakaavan jatkuvuus onkin hänen mukaansa enemmä= nkin Lappeenrantaan kotiutuneiden renessanssin kaavoitusperiaatteiden jatku= vuutta.^{^[7]=}

&nbs= p;

Pekka Toi= vanen ottaa vahvemman kannan 1600-luvun asemakaavan jatkuvuuteen. Hänen mukaansa niemen ylätasanteen pääkatu sekä poikkikaduista kirkon pohjoispuolinen ja Aspegrenin kartassa viides kirkosta pohjoiseen päin oleva poikkikatu olivat jokseenkin tarkoin samoilla paikoillaan. Samaten hän mainitsee sekä 1600-luvun että vihojen väli= sen ajan poikkikadun kulkeneen lähes samalla paikalla 1700-luvun raatihuon= een vierestä länsirantaan, kuitenkin 1700-luvun kadun leveytensä verran pohjoisempana. Kirkon hän huomauttaa sijainneen täsmälleen samassa paikassa kuin 1600-luvulla. Toivasen mukaan "Aspegrenin kaavan sekä 1700-luvun ensimmäisen puoliskon karttojen ja suunnitelmien vertailu osoittaa kiistattom= asti niiden välisen yhteyden. Asemakaavojen jatkuvuus oli kaupunki= ;niemen ylätasanteella, sittemmän linnoituksen alueella ilmeinen."^{^[8]=}

&nbs= p;

Toivanen kuitenkin huomauttaa, että "alakaupungin" ja "itäk= aupungin" korttelit ja kadut eivät noudattaneet Aspegrenin kaavaa. Hän olet= taa niitä koskevalla 1700-luvun kaavoituksella olleen yhteytensä= , ei Aspegrenin kaavaan, vaan jo ennen kaupunkikautta muodostunee= seen Viipurin aitta- ja tupakylään. Kaavavertailunsa lopuksi Toiv= anen toteaa 1720-luvulla tapahtuneen Lappeenrannan linnoitus- ja kaavasuunnittelun kivettäneen "1600-luvun kaavallisen ja osittain kaavasta piittaamattoman todellisen tilanteen ikään kuin van= hana nautintana isonvihan jälkeen rakennettuun Lappeenrantaan ja edelleen pikkuvihan jälkeen kolmelta kruunulta kaksipäistä kotkaa symbolinaan pitäneen esivallan huomaan siirtyneeseen kaupunkiin".= ^{^[9]=}

&nbs= p;

Vertailem= alla karttamateriaalia voidaan pitää luotettavana aiempaa huomiota siitä, että 1700-luvulla Suureksi Kuninkaankaduksi nimitetty pääkatu sijaitsi osapuilleen samalla paikalla kuin Aspegrenin kaavan pohjois-eteläsuuntainen Pitkäkaduksi kutsuttu pääkatu.

&nbs= p;

Aspegrenin kaavan toinen, niemen länsireunaan merkitty pitkittäiskatu ei esi= inny 1700-luvun kartoissa, joskin niemen luoteiskärjessä kulki 17= 00-luvulla Maaherrankaduksi kutsuttu katu. Se ei kuitenkaan Aspegrenin kartan läntisen pitkittäiskadun tapaan ollut samansuuntainen pääkadun kanssa, vaan poikkesi muutaman asteen Suuren Kuninkaanka= dun suunnasta. Voidaan kuitenkin havaita, että ylätasanteen alueella = ei 1700-luvulla esiintynyt Aspegrenin kaavan mukaista kirkon eteläpuolella sijaitsevaa, vain pääkadun itäpuolel= la kulkevaa katua ja että Aspegrenin kaavassa kirkon pohjoispuo= lella sijaitsi vain viisi poikkikatua, kun taas 1700-luvulla linnoitusupseer= ien kartoissa kirkon pohjoispuolelle on merkitty kuusi katua. On myös huomattava, että "alakaupungin" poikkikatu ei esiinny 1600-l= uvun kartassa. Ison- ja pikkuvihan välisen ajan karttojen mukaan myö= ;s katuleveys linnoitusalueella poikkesi jonkin verran Aspegrenin 1600-luvun puoliväliin ajoittuvan kaavan katuleveydestä.

Jo aiemmi= n on mainittu, että Lappeenranta oli asuttu uusien kaavoittajien saapu= essa 1720-luvun alussa. Väkimäärä oli vähäinen: 17= 12 henkikirjoitettiin vain 46 henkilöä ja vuoden 1722 henki= ;kirjoista löytyy vain 11 isoavihaa edeltävän kauden henkikirjoissa mainittua henkilöä. Kuitenkin siis osa väestöstä= asui edelleen kaupunkimäellä, ja tiedetään myös, ett&au= ml; osa isoavihaa edeltävältä kaudelta olevista rakennuksista oli säilynyt Lappeenrannassa. Isonvihan kausi ja miehi&s= hy;tysaika ei toisaalta merkinnyt vanhalle kaupunkiniemelle vain sodan tuhoja, vaan Lappeenranta oli strategisen sijaintinsa vuoksi noussut yhä tärkeämmäksi kaupungiksi Viipurin komendanttikunnassa. On myös muistettava, että Lappeenrannassa asui vuosina 1722= ja 1723 myös rajakomissaari Axel Löwen upseereineen kahdeksan k= uukauden ajan. Ainakin siihen aikaan siis Lappeenrannassa on ollut asuttavia ra= kennuksia.

&nbs= p;

Kaupun&sh= y;kiniemen rakennuskannan säilymisestä tai toisaalta tuhoutumisest= a ei kuitenkaan ole mitään tarkkaa tietoa. Alueen jäljellä olevista rakennuksista merkittävin ja itse asiassa ainoa, josta t= iedetään sen varmasti pysyneen pystyssä yli isonvihan, oli Lappeen kirkko. Kirk= ko purettiin isonvihan aikana osittain, mutta se säilyi kuitenk= in omalla paikallaan kirkkomaan keskellä.

&nbs= p;

Toisen merkittävän 1600-luvun rakennuksen – raatihuoneen –kohtalosta kaupunkioikeuksien lakkauttamisen jälkeen ei ole tietoa. Merkille pantavaa on kuitenkin, että 1700-luvun ensimmäis= en puoliskon ajan karttoihin merkitty raatihuone sijaitsi ranta-alueen säännönmukaisesta ruutukaavasta poikkeavassa kulmassa. Regulariteetista poikkeavasti rakentamiseen on tietysti voinut olla syynä hankalasti puoliväliin rinnettä sijoittuva tontti. Toi= nen mahdollinen peruste poikkeavaan sijoittamiseen voisi olla se, että rakennus sijaitsi samalla paikalla kuin 1600-luvun raatihuone. Toivanen arvelee, että 1600-luvun asemakaava ei toteutunut ranta-alueella, jossa viipurilaisilla oli omistuksia. Siten jo 1600-luvun raatihuone olisi sijainnut Aspegrenin ruutukaavan vastaisesti. Toivasen päätelmää tukee tieto siitä, että linnoitukse= ssa suoritettujen tutkimuskaivausten mukaan Lappeenrannassa kaupungin julkisten rakennusten rakentaminen entisille paikoilleen ja jopa vanhoille perustuksille oli ainakin 1700-luvun jälkipuoliskolla hyvin tavallista. Puurakennuksia lienee pystytetty vanhoille perustuksi= lle esimerkiksi tulipalon jälkeen käytännön syistä= ;. Uudisrakennuksessa voitiin silloin käyttää hyödyks= i vanhoja kiinteitä rakenteita: perustuksia, uuninpohjia ja kellareita.

&nbs= p;

Vaikka linnoituskaudelta ei olekaan säilynyt tonttikarttaa, voidaan Fabe= rin ja Johan Conrad Cedersparren linnoitustyön alkuun ajoittuvasta suunnitelmasta havaita siihen merkityn joittenkin tonttien tai rakennusten paikkoja. Faber ja Johan Conrad Cedersparre tuskin kuvasivat merkinn&o= uml;illään suunniteltua tonttijakoa, koska merkinnät ovat erikokoisia ja muodostavat neliöitä ja suorakaiteita; yksi merkint&aum= l; on jopa vinkkelimuotoinen. Lisäksi merkityt tontit tai raken&= shy;nuksen paikat eivät täyttäneet yhtään korttelia koko= naan. Merkinnät kuvasivat todennäköisesti olemassa olevan asutuksen sijaintia. Kuvasivat merkinnät sitten talojen paikkoja tai tontteja, kertovat ne kuitenkin jotain tilanteesta, joka kaupunki= niemellä vallitsi 1720-luvun alussa ennen linnoitustöitä. Merkint&oum= l;jen lukumäärälle löytyy myös mielenkiintoinen vertai&s= hy;luluku. Kun vuodelta 1722 tiedetään Lappeenrannan henkikirjaväk= iluvun olevan 101 ja talouksien määrän 39, niin Faberin ja Johan Co= nrad Cedersparren suunnitelmakarttaan muuta piirustusta ohuemmalla viivalla merkittyjen talojen tai tonttien lukumäärä ei poikkea kovink= aan paljoa talouksien määrästä.

&nbs= p;

Merkinn&a= uml;t ylätasanteella sijoittuvat pohjois-eteläsuuntaisen pä&a= uml;kadun ja ylätasanteelta "alakaupunkiin" johtavan poikkikadun varrelle. Asemakaavakarttojen vertailusta tiedetään, että pääkatu on 1600-luvun kaavan mukaisella paikalla, ja tiedetään, että myös ylätasanteelta markkinar= antaan johtava katu toteutui 1600-luvulla. Merkinnät olisivat si= ten rakennuksia tai tontteja, jotka sijaitsivat 1600-luvun asemakaavan pääka= dun ja tärkeimmän poikkikadun varsilla.

&nbs= p;

Tontti- t= ai rakennusmerkinnöistä päätellen Faberin ja Cedersparren allekirjoittama 1720-luvun alun kaavasuunnitelma perustui pääkadun ja ylätasanteelta "alakaupunkii= n" johtavan kadun osalta 1600-luvun asemakaavan katuihin. "Alakaupunkiin" sijoittuvat tontti- tai rakennuspiirustuk&sh= y;set näyttäisivät tukevan Toivasen teoriaa siitä, että markkinarantaa ei rakennettu Aspegrenin kaavan mukaiseen regulariteett= iin, sillä rakennuksien tai tonttien merkinnät eivät alueella sijoitu Aspegrenin kaavan katuverkon mukaiseen järjestykseen.= Sen sijaan kun lähdetään etsimään syitä "alakaupungin" suurvalta-ajan asemakaavaperinteestä poi= kkeavaan artikulointiin, voidaan alueen olemassaolevan rakennuskannan tai tontt= iomistuksen huomioon ottamista pitää yhtenä vaikutustekijä= ;nä alueen kaavalliseen muotoon.

&nbs= p;

Aspegrenin 1600-luvun puoliväliin ajoittuvan Lappeenrannan asemakaavaa kuvaa= van kartan ja ison- ja pikkuvihan väliseen kauteen ajoittuvan karttam= ateriaalin vertailun lopputuloksena voidaan havaita, että 1700-luvun alkupuolen kaavoitus ei pääosin pohjautunut Aspegrenin kaavaan. Jatkuvu= utta vastaan puhuvat katuverkoston sijainnin osittainen poikkeaminen Aspegr= enin kaavan kaduista, kortteleiden erilainen koko sekä uuden torin ja aukioiden tulo 1700-luvun alkupuolen kaavaan. 1600-luvun kaavan jatkuvuuden puolesta taas puhuu se, että ylätasanteen toiminnalliset pääkadut sijaitsivat osin samoilla paikoilla kuin Aspegrenin= kaavassa.

&nbs= p;

Vastaus kysymykseen Lappeenrannan 1600-luvun kaavan jatkumiselle voidaan löytää siitä, että Aspegrenin kaava ei 1600-luvulla ollut toteutunut kokonaisuudessaan, vaan ainoastaan pääkadun= ja joidenkin poikkikatujen osalta. Toisaalta kaupunkioikeuksien menett&au= ml;misen jälkeen asutus harventui, mutta kuitenkin säilyi pitkittäisk= adun ja markkinarantaan johtavan kadun varrella. Kehitys ei ollut mitenk&au= ml;än poikkeuksellista, vaan poikkeamat kaavasuunnitelmista ja harva asutus olivat tyypillisiä 1600-luvun suomalaisille kaupungeille.

&nbs= p;

Mielest&a= uml;ni sekä Heimala että Toivanen ovat päätelmissään 1600-luvun asemakaavan jatkuvuuden suhteen päätyneet osittain oikeansuuntaiseen tulokseen. 1700-luvun kaavan laatijat ovat selvästik= in ottaneet huomioon niemellä sijainneen asutuksen ja rakennukset. On kuitenkin eri asia, voidaanko sanoa Erik Aspegrenin Lappeenrannan ensim= ;mäisen asemakaavan toimineen 1700-luvun kaavoituksen pohjana. Todellisuudessa Aspegrenin asemakaava on vaikuttanut 1720-luvun kaavoitukseen välillisesti, sillä kaupunkiniemelle syntynyt asutus rakennettiin osittain Aspegrenin kaavan mukaan. Kaupunkioikeuksien menettämisen jälkeen Aspegrenin asemakaava siirtyi passiiviseksi vaikutustekijäksi. Linnoitusupseerien aloittaessa kaupungin kaavoituksen uudelleen ei heidän asemakaavasuunnitelmaansa vaikuttanut enää Aspegrenin kaava, vaan jotkut sen määräämille paikoille rakennetut kadut ja rakennukset ja toisaalta viipurilaisten omistamilleen tonteille vastoin Aspegrenin ka= avaa rakentamat rakennukset.

&nbs= p;

5.3 Kaupunkirakenne vuoteen 1726 mennessä

&nbs= p;

Lappeenra= nnan kaupunkirakenteen muodostumista voidaan seurata linnoitusupseerien tekemistä linnoitustöiden edistymistä kuvaavista selostuspiirustuksista. Vertailtaessa Faberin ja Johan Conrad Cederspa= rren kaavasuunnitelmaa myöhempiin linnoitustyön selostuspiirustuksiin on toki otettava huomioon, että 1700-luvun karttojen tarkkuuteen on suhtauduttava varauksin. Pääsääntöisesti kartat kuitenkin vaikuttavat luotettavilta. Esimerkiksi linnoitusniemen topografia on niissä kuvattu oikein. Vertailuja voidaan siten tehdä, kunhan muistetaan, että mittavirheet ja epätarkkuudet ovat mahdollisia ja usein todennäköisiäkin.

&nbs= p;

Ensimm&au= ml;isten, vuodelta 1726 peräisin olevien selostuspiirustusten mukaan linnoi= tusvalleja ei ollut saatu rakennetuksi Faberin ja Johan Conrad Cedersparren suunnitelmakartan laajuudessa. Linnoituksen ylätasanne oli vailla suunnitelmapiirustuksessa sitä ympäröinyttä vallitusta. Eteläpuolen vallituksesta puuttui suunnitelmassa esiintynyt syvyys. Suunnitellusta vallituksesta oli rakennettu vain päävalli, mutta raveliinit ja portin kohdalle suunniteltu tenaljivalli puuttuivat. Päävallin polvekkeet kuitenkin noudattivat jotakuinkin suunnitelmaa. Linnoituksen porttisommitelma toteutui tenaljin ja raveliinin poisjättämisen vuo= ksi vain osittain. Kuitenkin portin itäpuolella oli toinen suunnitelm= an mukaisista rakennuksista, corps de garde. Suunnitelman mukai= nen barokkimainen mahtavuus oli kuitenkin linnoituksen sisääntulon to= teutuksesta kaukana. Selostuskarttojen perusteella pääportti muistutti pikemminkin väliaikaisen varustuksen tai leirin sisääntuloa.= ^{^[10]}

&nbs= p;

Pehr Cedersparren vuoden 1726 selostuskartan mukaan linnoituksen ylätasante= ella kulkeva eteläiseltä pääportilta pohjoisportille kulkeva pääkatu oli samalla paikalla kuin jo Faberin ja Johan Con= rad Cedersparren suunnitelmassa. Pääkadun länsipuolelle oli kuitenkin merkitty asemakaavasuunnitelmasta poiketen toinen pitkittäiskatu pääkadun länsipuolisten kortteleide= n ja länsirinteen väliin. Koska niemen laki oli pohjoisesta leveä= mpi kuin etelästä, muodostui ylätasanteen pohjoisosaan tämän pitkittäiskadun länsipuolelle vielä kolme rinteeseen rajoittuvaa vajaata korttelia.

&nbs= p;

Faberin ja Johan Conrad Cedersparren suunnitelmassa oli pääkadun itäpuolelle merkitty yksi pitkittäiskatu; nyt Pehr Cederspar= ren työselvitys näytti, että sinne oli muodostettu niitä ka= ksi. Lähempänä pääkatua oleva katu oli hiukan idempänä kuin suunnitelman pitkittäiskatu. Itäisin pitkittäiskatu kulki työselvityksen mukaan aivan ylätasanteen itäreunalla ja paikoitellen se karttaan merkitt= yjen maastonmuotojen perusteella jopa kulki rinteessä. Pääkatu oli Pehr Cedersparren selostuskartan mukaan hiukan leveämpi kuin sen itäpuolella olevat pitkittäiskadut. Toisaalta olivat pääkadun länsipuolella oleva uusi pitkittäiskatu ja kauimpana pohjoisessa oleva poikittaiskatu ylätasanteen kadu= ista vielä pääkatuakin leveämpiä. Pääkadun le= veys oli mittakaavan mukaan n. 10 1/2 metriä, sen itäpuolella olevat k= adut olivat n. 8 ja 6 metriä leveitä, pääkadun länsipuolella olevan kadun leveys oli n. 11 metriä. Poikkikatujen leveydet ylätasanteella vaihtelivat 6 metristä 11 1/2 metrii= n.^{^[11]}

&nbs= p;

Molemmissa kartoissa oli kuusi poikittaiskatua ja kadut olivat likimain samoilla paikoilla molemmissa. Mielenkiintoinen muutos suunnitelmapiirustu= ksen katuverkkoon nähden oli, että Pehr Cedersparren piirustuksen mukaan linnoituksen ylätasanteen pääkadun itäpuole= lla olevat kadut lähenivät pääkatua etelässä muutaman asteen.^{^[12]} Linnoituksen ylätasanteen katuverkostosta muodostui Pehr Cedersparren piirustuksen mukaan, pääportin toimiessa tarkkailupisteen&au= ml;, lievästi säteittäinen. Suunnittelijoilla ei kuitenkaan liene ollut tarkoitus pyrkiä pikkuvihan jälkeisten kaavoitta= jien tapaan sädekatujen luomiseen pelkästään esteettisi= stä syistä, sillä kartan mukaan pääkadun länsipuo= linen pitkittäiskatu oli pääkadun suuntainen eikä siis säteittäinen.

&nbs= p;

Lisä= ksi Pehr Cedersparren piirustuksessa voi olla myös mittavirhe, koska Johan Conrad Cedersparren vuodelta 1728 olevien, linnoitustöitä se= lvittävien piirustusten mukaan lähimpänä itärinnettä ole= va pitkittäiskatu ei eronnut pääkadun suunnasta paljoakaan. On kuitenkin huomattava, että Lappeenrannan rakentamista toteuttaneil= le linnoitusupseereilla oli koko ajan esimerkki säteittäis= estä katuverkostosta edessään –= Pehr Cedersparre allekirjoitti selostuspiirustuksensa joulu= ;kuussa 1726 säteittäiseen katuverkkoon suunnitellussa Haminassa. Lappeenrannassa katuverkon lievään säteittäisyytee= n on varmastikin eniten johdattanut linnoituksen ylätasanteen muoto. Se oli pohjoisessa leveämpi kuin etelästä, joten jos haluttiin käyttää tila mahdollisimman tarkoin, oli hyödyllist&aum= l; sijoittaa joku katu hiukan tiukasta ruutukaavasta poikkeavasti.

&nbs= p;

Faberin ja Johan Conrad Cedersparren suunnitelmapiirustuksen mukaisesti oli ylätasanteelta rantatorille rakennettu portaat. Länsirannassa sijaitseva "alakaupunki" oli Pehr Cedersparren selvityksen mukaan katuverkoston, korttelirakenteen, torin ja alueelle rakennet= taviksi suunniteltujen yksityisten rakennusten osalta pitkälti suunnitelmapiirustuksen mukainen. Myös rannan muotoinen laituri oli rakennettu, mutta se kiersi rantaa kauemmas pohjoiseen kuin oli aiemmin suunniteltu. "Alakaupungissa" oli ainakin osittain toteutunut suunniteltu torilta pohjoiseen kulkevan pitkittäiskadun arkk= itehtoninen korostaminen. Katuhan oli suunniteltu leveämmäksi kuin muut kadut. Selostuskartassa katu oli edelleen selvästi leveämpi kuin alueen ainoa poikkikatu tai aivan rinteen juurta myöten pohjoiseen kulkeva ka= tu, mutta sitä oli kuitenkin kavennettu niin paljon, ettei ero lännempänä sijaitsevaan lyhyempään pitkittäiskatuun verrattuna ollut enää niin merkittäv&a= uml; kuin Faberin ja Johan Conrad Cedersparren kartassa.

&nbs= p;

Rinteen j= uurta myöten pohjoiseen kulkevaa katua ei ollut merkitty linnoitussuunn= itelmaan. Se kulki Pehr Cedersparren selostuspiirustuksen mukaan aivan rinteen "kainalossa" ja linnoitusmäen luoteisnurkan kierrettyään kohtasi pohjoisrannassa ylätasanteen läntisimmän pitkittäiskadun. "Alakaupungin" pääkadun leveys oli mittakaavan mukaan n. 8 1/2 metriä, poikkikatu ja rinteessä kulkeva katu sen sijaan olivat vain hiukan yli 6 metriä leveitä.

&nbs= p;

Ranta-alu= eelle ei ollut selostuksen sotilaallisia rakenteita esittävän luonteen vuoksi merkitty useimpia siviilirakennuksia. Tiedetään kuitenkin, että alueen merkittävintä rakennusta, torin länsipuolelle suunniteltua maaherran residenssiä= ;, oli alettu rakentaa jo ennen kuin Lappeenrannan valinta maaherran sijaintip= aikaksi oli varmistunut. Rakennus valmistui vuonna 1725.

"Ala= kaupungin" tori oli Faberin ja Johan Conrad Cedersparren linnoitussuunnitelm= assa ja Pehr Cedersparren työselvityksessä lähes samanlainen. Torin rinteenpuoleisen osan muotoilua oli kuitenkin jossa= in määrin muutettu. Pehr Cedersparren selostuspiirustuksen mukaan to= rin yläpuolelta kulki pohjoiseen pitkittäiskatu. Pitkittäis= kadun eteläpään ja ylätasanteelta torille laskeutuvien portai= den väliin oli merkitty kaupungin raatihuonerakennus, joka oli kartan muka= an rakennettu hieman toritasoa korkeammalle tasanteelle. Raatihuoneen sijainnille kartan mukaisella paikalla antavat tukea myös alueella suoritettujen kaivausten tulokset. Siten on mahdollista, että raati&sh= y;huoneen edestä pohjoiseen kulkenut katu olisi myös kulkenut rin= teen puolivälissä.

&nbs= p;

Vielä= ; on huomattava "alakaupungin" katuverkostosta, ettei se Pehr Cedersparren piirustuksen mukaan poikennut niin paljoa ylätasanteen katuverkoston suunnasta kuin Faberin ja Johan Conrad Cedersparren suunnitelmassa. Itse asiassa nähdään, että "alakaupungin" pitkittäiskadut olivat selvityskartan mu= kaan lähellä ylätasanteelle merkittyjen "säte= ittäisten" katujen kulmaa pääkatuun nähden. Myöhemmissä karto= issa kulma taas oli lähempänä Faberin ja Johan Conrad Ceders= parren karttaa. Syy lienee se, että Pehr Cedersparren selostuspiirros on myöhempiin työselvityksiin ja inventointikarttoihin verrattu= na katuverkoston ja kortteleiden suhteen epätarkka.

&nbs= p;

"Ala= kaupungista" pohjoiseen kulkevan pitkittäiskadun jatkona niemen pohjoisrantaa kiertävä rantatie jatkui Pehr Cedersparren piirustuksen muka= an lähes koko niemen ympäri. Kun Faberin ja Johan Conrad Cederspar&s= hy;ren suunnitelmassa niemen itäpuolella sijaitseva ranta oli jätet= ty artikuloimatta, oli sinne nyt selvityksen mukaan muodostettu tien ja rannan väliin kaksi rantaviivan mukaan muotoiltua korttelia ja tien länsipuolelle viisi korttelia. Ne seurasivat rantatien puolelta tien m= aastonmuotoja seuraavaa linjaa, mutta länsireunaltaan ne oli piirretty rinteen yläosassa sijaitsevaan ylätasanteen itäisimpää= ;n katuun ulottuviksi. Rantaa kiersi suunnitelmapiirustuksen tavoin paaluaitaus: ainoastaan "alakaupunkia", jota taasen kiersi rannassa laituri, se ei suojannut. Toivanen huomauttaa, että paal= utus edisti yhtälailla sotilaallisia tarkoituksia kuin kruunun vero&sh= y;tustakin. Paalutukseen oli alun perin varattu 12 aukkoa; myöhemmin järvelle avautuvien aukkojen lukumäärä väheni kuuteen.

&nbs= p;

Jos "alakaupungin" tori muistutti Pehr Cedersparren selostuspiir= ustuksessa Faberin ja Johan Conrad Cedersparren suunnitelmaa, niin ylätasant= een aukiosommitelma oli ehkä eniten muuttunut yksityiskohta asem= akaavasuunnitelmaan nähden. Suunnitelmassa oli kirkon pohjoispuolen korttelis&sh= y;ta muodostettu avokulmainen aukio. Nyt Pehr Cedersparren työselostuksen mukaan kirkon pohjoispuolelle oli muodostettu sen tilalle kaksi suorakaiteen muotoista korttelia, jotka erotti toisistaan pohjois-eteläsuuntainen katu. Aukio oli sijoitettu nyt kirkon itäpuolelle, heti linnoituksen pääportin jälkeen. Siten oli muodostunut epäsäännöllisen muotoinen au= kio, jota myöhemmässä inventointipiirustuksessa kutsuta= an "hälytystoriksi". Toria reunusti pohjoisessa linnoituks= en pääkadun ensimmäinen itäpuolinen kortteli, idässä torin laidalle oli sijoitettu armeijan rakennus, etelässä olivat linnoituksen portti sekä linnoitusvalli= t, ja lännessä aukiota rajasivat kaksi armeijan rakennusta sekä kirkkorakennus aitoineen.

&nbs= p;

Syyksi au= kion siirtämiseen eri paikalle kuin suunnitelmapiirustuksessa voi= daan nähdä suunnittelijoiden pyrkimys säännöllisempään kaavamuotoon. Siirtämällä "hälytystori" kirkon itäpuolelle saatiin kaksi ylätasanteen kaavan säännöllistä korttelikokoa rikkovaa, pääkadun itäpuolella sijaitsevaa pientä korttelia poistetuksi. Samalla saa= tiin pääkadun länsipuoliseen katuseinämään au= kon tehnyt aukio poistetuksi, joten mahdollisuus ajan rakennustaiteel= listen periaatteiden mukaiseen tiiviiseen katuseinämä&aum= l;n oli suurempi. Aukion suunnitelmien vastaiselle toteuttamiselle oli myös linnoitusteknisiä syitä. Alkuperäisess&a= uml; suunnitelmassa olisi aukion paikalla osittain sijainnut linnoituslaitteita. Kun kaikkia vallituksia ei rahapulan vuoksi rakennettu, mahtui "hälytysaukio" hyvin kirkon ja portin väliseen tilaan. Toisaalta oli myös sotilaallisesti järkevämpää, ettei aivan linnoitusvallien viereen rakennettu piirityksen aikana vaarallisia siviilirakenn= uksia, vaan kulkutie puolustusvalleille säilyi avoimena.

&nbs= p;

5.4 Varuskuntakaupungin rakennukset ruotsalaisella kaudella

&nbs= p;

Vuosien 1722–1741 välisenä aikana suomalaisten kaupunkien raken= ;nuskanta ei poikennut kovinkaan paljoa suurvaltakauden rakennuksista. Tärkeimpiä julkisia rakennuksia olivat yhä kirkko ja raatihu= one; edelleen kaupunkeihin rakennettiin kouluja, tullitupia, vankiloit= a, panimoita ja teurastamoja. Yksityiset rakensivat vieläkin muiden rakennusten tavoin valtaosaltaan puusta suorakaiteenmuotoisi= a ja satulakattoisia puutaloja. Kaupunkikiinteistöön kuului edelleen umpipihan ympärille rakennettuna monia talousrakennuksia: aittoja, vajoja ja karjasuojia. Pohjakaavoissa oli 1600-luvun yksinäistuvan, ns. moratuvan, ja parituvan rinnalle tullut karoliininen pohjakaava. Rakennukset olivat edelleen pääsääntöisesti maalaamattomia.^{^[13]}

&nbs= p;

Täss= ä käsitellään vain Lappeenrantaan rakennettuja julki= sia rakennuksia ja niitäkin luettelonomaisesti. Julkisilla rakennuksilla tarkoitetaan sotilaiden rakentamia ja käyttämiä rakennuksia, keskushallinnon rakennuksia= ja kaupunkiyhteisön yhteisiä rakennuksia. Pääpaino ta= rkastelussa on sotilasrakennusten tarkastelussa. Tekstissä rakennusten kohdalla olevat numerot viittaavat liitekartan numeroon ja osoitt= avat rakennuksen likimääräisen sijainnin linnoitusnieme= llä.

Vuosien 1722-1741 välisenä aikana rakennettiin Lappeenrannan lisäksi joitakin sotilasrakennuksia myös Hämeenlinnaan^{^[14]}, Savonlinnaan^{=
^[15]} ja Turkuun^{=
^[16]}. Merkittävin rakennuskohde Suomessa oli kuitenkin niin määrällisesti kuin arkkitehtoniselta laadultaankin Hami= na. Haminaan rakennettuja sotilasrakennuksia ei ole vielä käsite= lty taidehistoriallisessa tutkimuksessa, mutta pintapuolinenkin tarkastelu osoittaa linnoitusjoukkojen kaupunkiin rakentamien rak= ennusten olleen merkittävä osa ajan suomalaisesta arkkiteht= uurista.^{^[17]} Haminaan ja Lappeenrantaan rakennettuja rakennuksia koskevaa tutkimusta lienee ehkäissyt se, että rakennukset tuhoutuivat lähes täydellisesti pikkuvihassa. Siten on osoittamatta, miten Haminaan rakennetut omaleimaiset sotilasrakennukset sekä Lappeenrannan vaatimattomammat rakennukset vaikuttivat alueella tapahtuvaan muuhun rakentamiseen. Rakennustapojen ja uuden tyylin leviämiselle varuskuntakaupungista laajemmalle alueelle tuo mielenkiintoisen vertailukohdan Lars Petterssonin tutkimus Itä-Suomeen Haminaan rakennetun Ulrika Eleonoran kirkon välityksellä levinneestä kirkonrakennustyylis= tä.^{^[18]} Tässä tutkimuksessa ei kuitenkaan ole mahdollista tarkastella asiaa tarkemmin. Edempänä esitellään säilynei= den Lappeenrantaan rakennettujen rakennusten piirustusten o= hella myös muuta ajan sotilaitten rakentamia rakennuksia koskevaa piirustusaineistoa. Kuvien avulla toisaalta osoitetaan, millaisia rakennuksia sotilaiden tarpeisiin rakennettiin 1700-luvun alkupuolella, ja toisaalta esitetään vertailuaineistoa niille Lap= peenrannan rakennuksille, joista ei ole säilynyt piirustuksia. On kuite= nkin muistettava, että vertailuaineiston esittäminen ei tarkoita sitä, että juuri esitetyn kaltainen rakennus olisi rakennettu myös Lappeenrantaan.

&nbs= p;

Rakennuks= en perusta oli harmaakivestä. Julkisivun puolella siinä oli neljä ovea, joiden alapuolella olivat kolmiaskelmaiset portaat. Lisäksi julkisivun puolella oli neljä ikkunaa. Ikkunat ja ovet oli sijoitettu symmetrisesti rakennuksen keskiakselin osoittavaan hirsisalvokseen nähden. Salvoksen molemmin puolin sijaitsivat ovet, ja niistä rakennuksen reunoja kohden seurasivat ikkuna, ovi ja lähimpänä kulmaa ikkuna. Pohjakaavan huoneitten väliseinät näkyivät myös julkisivussa hirren salvoksina. Huoneleveys lienee valittu hirren pituuden mukaan. Toinen mahdollinen huonekokoon vaikuttanut tekijä olisi voinut olla sotilai&s= hy;den joukkuejako – joskin parakki oli upseereiden käytössä.

&nbs= p;

Ulos= lämpeävien uunien savupiiput sijoitettiin symmetrisesti jo väliseinien risteyk&sh= y;siin sijoitettujen uunien perusteella. Symmetrisesti keskiakseliin näh= den oli sijoitettu myös korkean aumakaton peittämälle ullakolle valoa tuovat kattoikkunat. Lappeenrannassa rakennettiin usein sotilasrakennuksiin korkea aumakatto mahdollisesti sotilaiden varustei= den säilyttämiseen. Toisaalta jos ullakkoa käytettiin varastona, tarvittiin sinne myös valoa sekä varusteiden lastaus- ja purkutie. Näitä tarpeita varten oli luonnollista rakentaa kattoon kork= eat kattoikkunat.

&nbs= p;

Pä&a= uml;kadun varteen rakennettiin tykistön upseerien kuusihuoneisen parakin eteläpuolelle parakki myös jalkaväen upseereiden käyttöön (numero 2). Parakki rakennettiin aiemmalle komendantin asunnon paikalle (myöhemmin komendantti oli majoitettuna linnoituksen pohjoisrannassa). Parakista ei ole säilynyt varsinaisia piirustuksia; linnoitusupseerien karttojen mukaan se oli kooltaan= ja kattomuodoltaan tykistön upseerien parakin kaltainen.

&nbs= p;

Vuonna 17= 27 rakennettiin "itäkaupunkiin" noin 24 x 115 kyynärän kokoinen miehistöparakki (numero 3). Tässä parakissa = Stackelberg mainitsi olevan "kolme asuinhuonetta, kaksi eteistä ja pesutuvan". Parakki oli ulkoasultaan pääkadun varteen rakennettua parakkia huomattavasti vaatimattomampi. Fasadissa sijaitsivat majoitushuoneitten eteisiin ja pesutupaan (saunaan) johtavat ovet, ja sen jakoivat kuuteen osaan väliseinien paikan osoit&= shy;tavat hirsisalvokset. Ikkunat oli sijoitettu rakennuksen tois= elle pitkälle sivulle. Rakennuksessa oli satulakatto.

Rakennuks= en pohjakaavion mukaan majoitushuoneet olivat neliönmuotoisia, mitoiltaan noin 24 x 24 kyynärää. Niihin oli merkitty rakennetuiksi harmaakiviset uloslämpeävät uunit, aliupseerei= lle varatut pienet huoneet, joista piirustuksessa käytetään nimitystä "contoir", ja miehistölle tarkoitetut leveät makuulaverit. Varusteiden säilytys oli ratkaistu isokokoisten eteisten avulla. Mielenkiintoinen yksityiskohta rakennuksessa = oli päätyyn sijoitettu, noin 15 x 15 kyynärän kokoinen saun= a. Sinne oli merkitty rakennetuksi iso harmaakivinen uloslämpe&= auml;vä kiuas ja seiniä kiertävät lauteet. Miehistöparakin pohjakaavion mukaista huoneiden sijoittelua on pidettävä puhtaasti funktionaalisena ratkaisuna, jonka esikuvina voidaan nähd&au= ml; ajan kansanrakennuksille ominaiset perustyypit: yksinäistupa siih= en liittyneine kylkiäisineen, ns. moratupa ja paritupa.

&nbs= p;

Miehist&o= uml;n käyttöön oli rakennettu parakki (numero 4) myös "hälytystorille", itäisen pitkittäis= ;kadun alkuun. Rakennuksesta ei kuitenkaan ole säilynyt piirustuksia. Linnoitusupseerien karttojen mukaan se oli suorakaiteenmuotoinen = ja aumakattoinen rakennus. Aumakatto kaiketi katsottiin edustavammaksi ku= in harjakatto, sillä "hälytystorilla" ja pääport= in läheisyydessä olevan rakennuksen ulkonäköön lienee kiinnitetty enemmän huomiota kuin "itäkaupungin" syrjässä olevaan harjakattoiseen miehistöparakkiin.

&nbs= p;

Lappeenra= ntaan ennen pikkuvihaa rakennetuista parakeista on tiedossa vielä yksi parak= kia esittävä piirustus. Rakennus rakennettiin Lappeenrannassa vuonna = 1729 raivonneen suurpalon tuhoaman, maistraatin rakennuttaman parakin tilal= le. Rakennus oli sijoitettu Suuren Kuninkaankadun ja "alakaupunkiin" johtavan kadun kulmaukseen (numero 5). Rakennus oli muista linnoitusupseerien karttoihin merkityistä rakennuksista poiketen vinkkelirakennus. Tätä rakennusta Stackelberg n= imitti neljän huoneen parakiksi, jossa eteisenä toimiva viides huone toi= mi keittiönä. Huolimatta rakennuksen sijain= nista yhdellä "yläkaupungin" kaupunkikuvallisesti arvokk= aimmista paikoista – pääkatujen risteyksessä – = oli sen julkisivuarkkitehtuuri yhtä korutonta kuin muidenkin sotilasrakennusten. Rakennuksessa oli aumakatto, mutta ei kattoikkunoi= ta. Pääkatua, Suurta Kuninkaankatua kohti olevan lyhyemmän sivun jakoivat kolmeen osaan väliseinien sijainnin osoittavat hirsisalvokset. Piirustuksen mukaan reunimmaisissa osissa sijaitsivat samankaltaiset, pystypuitteella kahteen osaan jaetut ikkunat kuin jo aiemmin mainitussa, pääkadun varrella sijainneessa kuuden huoneen parakissa. Keskiosassa sijaitsi kadulle aukeava ovi, jonka yläpuolelle oli sijoitettu pieni kaksoisikkuna, joka antoi valoa eteisenä ja keittiönä toimivaan huoneeseen. "Alaka= upunkiin" johtavalle kadulle päin oleva julkisivu jakautui niinikään kolmeen osaan, mutta siellä ei ollut julkisivun puolella ovea, vaan ko= lme ikkunaa.

&nbs= p;

Pohjakaav= amittauksen mukaan pääkadun puoleisessa siivessä sijaitsi kolme huonetta, joista suurin ja arvokkain sijaitsi rakennuksen kulmassa. Se oli tarkoitettu upseerien käyttöön. Keskellä sijaitsi etein= en, joka toimi myös keittiönä, ja siiven toisessa päässä oli aliupseerien huone. Upseerien huonetta läm&s= hy;mitettiin kaakeliuunilla, aliupseerien avotakalla. Siiven keskellä sijaitsevaan eteiseen oli ovi myös sisäpihan puolelta. "Alakaupunkiin&quo= t; johtavan kadun puoleinen siipi koostui kahdesta miehistön majoitukseen varatusta huoneesta. Uunit oli sijoitettu väliseinän kohdall= e. Molempiin tupiin oli oma sisäänkäyntinsä. Oviaukkojen välissä kulkivat ulkoportaat ullakolla sijaitseviin säilytys= tiloihin. Piirustukseen oli myös merkitty tupiin rakennetut nukkumalaverit. Sisäpihan puolelle oli parrujen varaan rakennettu katos kiväärien säilytykseen; sen rakenne ei kuitenkaan käy piirustuksesta tarkemmin ilmi.

&nbs= p;

Rakennuks= en pohjakaavaa voidaan pitää yhdistelmänä siviilirake= nnuksissa esiintyvistä yksinäistupa- ja paritupamuodoista. Sen sijaan rakennuksen vinkkelimuoto on harvinainen ajankohdan siviilirakennuksien muotoihin verrattuna. Rakennuksen muotoa ei kuitenkaan voi pitää poikkeuksellisena, kun sitä vertaa samanaikai= sesti Haminaan rakennettuihin sotilaallisiin rakennuksiin. Siellä esiintyvän U-volyymisen parakin rinnalla Lappeenrannan vinkk= eliparakki ei ole enää niin harvinainen ilmiö.

&nbs= p;

Edell&aum= l; mainittujen parakkien lisäksi linnoitusjoukot rakensivat Lappeenrantaan vuonna 1730 vielä yhden pienen yhden huoneen parakin ja yhden nelj&aum= l;n huoneen parakin. Tiedossani ei ole niitä koskevia säilyneitä piirustuksia; kuitenkin neljän huoneen parakki esiintyy linnoitusupseerien kartoissa kirkkomaasta pohjoiseen olevana neliönmuotoisena rakennuksena (numero 6). Rakennus oli pohjakartt= ojen mukaan telttakattoinen. Parakkityypin luonnetta valaisevat Haminasta parakkityyppiä esittävät säilyneet piirustukse= t. Rakennus oli muiden parakkien tavoin rakennettu hirsistä. Sen jakoivat neljään yhtä suureen huoneeseen rakennuksen läpi keskeltä kulkevat väliseinät. Keskellä rakennusta sijai= tsi savupiippu, johon oli liitetty kunkin neljän huoneen tulisija. Jo= kaiseen huoneeseen oli oma sisäänkäynti. Eräässä Hami= nan piirustuksista oli rakennukseen lisätty ulko-ovien eteen eteiset.= Telttakaton alaosaan, väliseinän yläpuolelle, oli kattoon merkitty ikkuna.

&nbs= p;

Linnoitus= joukkojen rakentamien parakkien lisäksi oli kaupunkiin rakennettu kaupungin kustantama parakki (numero 7). Se sijaitsi vastapäätä vinkkeliparakkia, Suuren Kuninkaankadun toisella puolella. Rakennusryhmittymään kuului linnoitusupseerien karttojen muk= aan kolme suorakaiteen muotoista satulakattoista rakennusta. Rakennuk= sista lienee vain yksi ollut miehistön majoituskäytössä, sillä vuodelta 1739 tiedetään, että kaupungin parakkiin= oli mahdollista sijoittaa sotilaita vain kahteen huoneeseen.

Vuoden 17= 30 jälkeen rakennettiin Lappeenrantaan majoitustilaa seuraavan kerran vasta vuosina 1739–1740.

Syyskuuss= a 1739 päivätyssä kertomuksessa linnoitusupseeri Adam Blaesing= h kertoi Lappeenrannassa olevan vain joitakin yksikerroksisia huonoja kasarmeja tai parakkeja. Hän kuitenkin raportoi rakenteilla olevan uuden kaksikerrok= sisen parakin. Uusi parakki tulisi olemaan samanlainen kuin Haminaan rakennettavat neljä parakkia. Uudessa parakissa oli sen valmistuttua kahdeksan huonetta ja siihen voitiin majoittaa yhteensä 168 henkilöä. Alakerrassa sijaitsivat miehistön ja yläkerrassa upseereiden ja aliupseereiden majoitustilat. Rakennus oli linnoitusupseerien karttojen mukaan aumakattoine= n ja sijaitsi ensimmäisessä kirkon pohjoispuoleisessa korttelissa kahden vanhemman parakin välissä. Tiedossani ei ole Lappee= nrantaan rakennettua parakkia kuvaavia piirustuksia, mutta Haminasta on säi= ;lynyt kopio sinne rakennettavaksi ehdotetusta kaksikerroksisen parakin piirustuksesta – se ei kuitenkaan huoneiden lukumäär&a= uml;stä päätellen voi olla pohjakaavaltaan samanlainen kuin Lappeenran&sh= y;taan rakennettu. Haminan parakkia kuvaava piirustus lieneekin ennemmin= kin Haminaan jo ennen vuotta 1731 rakennetun kaksikerroksisen parakin suunnitelman kopio. Siihen viittaa sekin, että kyseisessä parakis= sa mainittiin olleen 24 huonetta.

&nbs= p;

5.4.2 Mu= ut sotilasrakennukset

&nbs= p;

Sotilaiden majoitukseen vartiovuorojen aikana oli Lappeenrantaan rakennettu "alakaupunkiin" päävartio (numero 8), Haminan portiksi kutsutun pääportin vartiorakennus eli corps de garde sekä mu= ita pienempiä corps de garde -rakennuksia (numerot 9). Päävartio= sta ja Hamina portin vartiosta ei tiedossani ole piirustuksia, mutta yhdest&aum= l; makasiinipihan viereen rakennetusta corps de gardesta piirus= tus on säilynyt. Rakennus oli neliönmuotoinen= , sivun pituus alle kymmenen kyynärää. Rakennus oli telttakattoinen,= ja yhdellä katon lappeella oli savupiippu. Julkisivun puolella sijaitsi o= vi, ja julkisivuseinän jakoivat kahteen osaan väliseinän pa= ikan osoittavat salvokset. Rakennuksen sisälle oli muodostettu väliseinillä vinkkelimuotoinen eteinen ja neliömäi= nen huone, jossa sijaitsivat uuni ja makuulaverit.

&nbs= p;

Rakennuks= en pohjakaava ja julkisivu eivät piirustuksen mukaan vastaa toisiaan. Pohjakaavassa väliseinän salvokset ulottuvat vain takaseinään ja toiseen sivuseinään – sen sijaan julkisivussa ei pohjakaavan mukaan pitäisi näkyä salvoksia. Rakennuksen julkisivussa vasemmalla sijaitseva vertikaali merkintä ei = siis voi olla hirsisalvos. Voitaisiin ehkä ajatella, että julkisivuun olisi tehty laudasta eräänlainen pilasteri jaott= elemaan fasadia. Tämä ei kuitenkaan tunnu todennäköiseltä, sillä missään muussa rakennuksessa ei piirustusten mukaan me= netelty näin. Todennäköisempää lienee se, että pohjak= aava oli virheellisesti piirretty – etenkin kun sen mukaan rakennukse= ssa ei olisi ollut lainkaan ovea tai ikkunaa.

&nbs= p;

Sotilaiden majoitusrakennusten lisäksi Lappeenrantaan rakennettiin muitakin armei= jan tarvitsemia rakennuksia. Tärkeitä rakennuksia armeijalle olivat erilaiset makasiinit. Pääosa Lappeenrantaan sijoitetuista makasiineista oli sijoitettu "yläkaupungin&quo= t; koillisnurkkaan omalle aidatulle piha-alueelleen (numero 10). Alueelle oli merkitty kahteen riviin yhteensä seitsemän eri raken= nusta. Lisäksi kirkkomaan aidan kupeessa sijaitsi makasiini (numero= 11) ja aidan eteläpuolella vuonna 1725 rakennettu varasto-ja kalkkiaitta (numero 12). Viimeksi mainitusta rakennuksesta on säilynyt piirustus, jonka mukaan rakennus oli satulakattoinen, ka= pea ja pitkä. Aitta oli lämmittämätön. Varasto- ja kalkkiaitasta itään sijaitsi vielä yksi erillinen satula= ;kattoinen makasiini (numero 13). "Yläkaupungin" länsireunassa sijaitsi paaluaitauksen suojaama varusvarasto eli "tyghus" (numero 14). Lappeenrantaan rakennettujen makasiinien ulkoasusta kertova lähdeaineisto on puutteellista. Sen mukaan rakennukset olivat puurakenteisia ja niiden katemateriaalina oli turve. Mielenkiintoisen vertailuaineiston Lappeenrantaan rakennetuil= le makasiineille tarjoavat 1720-luvulla Haminaan rakennettuja makasiineja ja varastoja kuvaavat piirustukset sekä varusvaraston tyyppipiirustus 1700-luvun alusta.

&nbs= p;

Leipomo o= li 1700-luvun alun armeijoiden muonitukselle tärkeä laitos. Sen vuok= si niitä rakennettiin varuskuntapaikkakunnille. Lappeenrantaan rakennetus= ta leipomosta (numero 15) ei ole säilynyt piirustuksia. Tiedetää= ;n kuitenkin, että siinä oli kuusi uunia ja kaksi huonetta ja että sitä pidettiin liian pienenä armeijan tarpeisiin nähden. Ennen pikkuvihaa oli armeijan käytössä leipomoita Lappeenrannan lisäksi ainakin Savonlinnass a, Hämeenlin<= /a>nass a ja Haminass a. Leipomoista on säilynyt myös piirustuksia. Savonlin= nassa komendanttina olleen Ruthensparren suunnitelma tehokkaampaa leipomoa varten on säilynyt, samaten Hämeenlinna= an aivan ennen pikkuvihaa rakennetun kivisen leipomon piirustukset. Paras vertailukohta Lappeenrannan leipomolle lienee kuitenkin Hami= nan kuusiuuninen ja kaksihuoneinen leipomo. Rakennus oli muiden Itä-Suomeen rakennettujen sotilasrakennusten tapaan ulkoasultaan yksinkertainen. Julkisivun keskellä oli ovi, jonka molemmin puolin sijaitsivat ikkunat. Oven molemmilla puolilla näkyivät myös keskellä rakennusta sijainneen eteisen seinien salvokset. Leivinuunit sijaitsiv= at yhtenäisenä kokonaisuutena keskellä rakennusta siten, ett&au= ml; molempiin huoneisiin avautui kolme uuninaukkoa.

&nbs= p;

Tykist&ou= ml;ä varten Lappeenrantaan rakennetusta pajasta (numero 16) on säilynyt Pehr Cedersparren allekirjoittama piirustus. Sen mukaan vuoteen 1726 menness&aum= l; valmistunut rakennus muodostui tuvasta ja sen kylkiäisestä. Tulisija sijaitsi tuvan takaseinustalla, ja vastapäätä sit&a= uml; oli ovi ja ikkuna. Myös kylkiäisessä oli ikkuna päätysivussa. Kylkiäisen funktiona lienee ollut tarvikk= eiden ja työkalujen säilyttäminen.

&nbs= p;

Tykist&ou= ml;n käyttöön rakennetusta laboratoriosta (numero 17) ei ole säilynyt piirustuksia. Rakennus oli räjähdysvaaran vuok= si sijoitettu linnoitusniemen luoteispuolella sijaitsevaan Rapasaareen . Ruutikellareista on säilynyt vuoteen 1726 mennessä rakennetun pienen ruutikellarin (numero 18) piirustukset sekä vuonna 1727 rakenne= tun "ruutimakasiiniksi" nimitetyn kellarin (numero 19) piirus&sh= y;tukset. Lähellä bastioni Faberia sijainnut pieni ruutikellari oli osittain maan alla. Maan alla olevaan kuutiomaiseen osaan oli rakennet= tu hirsistä pitkokset, joiden varassa ruutitynnyreitä säi&= shy;lytettiin. Samantapaista menettelyä käytettiin myös Haminassa. Maan pinnalla näkyvä osa pientä ruutikellaria oli pyramidinm= uotoinen. Vuonna 1727 rakennettu, "yläkaupungin" luoteisosassa sijainn= ut suuri ruutikellari oli periaatteeltaan samanlainen mutta isompi. Myös siitä näkyi maanpinnalle vain pyramidinmuotoinen o= sa. Pyramidin yhdelle sivulle oli kuitenkin sijoitettu suorakaiteen muotoi= nen eteisrakennelma. Alas pohjakaavaltaan neliönmuotoiseen kella= riin johti ovelta neljä askelmaa. Kellarin katto oli tuettu hirsisillä kattotuoleilla ja lisäksi kellarin keskeltä pystyhirren avulla. Sivuseinillä sijaitsivat tuuletusaukot.

&nbs= p;

Niin Lappeenrantaan kuin muuallekin Suomeen Haminasta Hämeenlinnaan ennen p= ikkuvihaa rakennetuille sotilasrakennuksille yhteisiä piirteitä olivat vaatimattomuus ja tiukka pitäytyminen yksinkerta= isiin rakennustaiteellisiin ja teknisiin ratkaisuihin. Rakennuksissa su= osittiin myös paikallista rakennusmateriaalia eli puuta, eikä linnoit= usfunktiosta huolimatta rakennettu kivestä. Teknisesti rakennukset edustivat uloslämpeävinä rakennuksina paikallisiin oloihin nähden kehittyneempää rakennustekniikkaa. Sotilasrakenn= ukset poikkesivat siviilien rakennuksista myös pohjakaavojen osalta.

&nbs= p;

Ilmei= ;sestikin varusteiden säilyttämisen tarpeen vuoksi rakennusten ominaispiirteiksi muodostuivat korkea katto ja kattoikkunat. Rakennuks= ia ei vielä ollut vuorattu laudoilla. Rakennuksia esittävien piirustusten perusteella on kuitenkin mahdollista, että salvoskohdat o= li peitetty laudalla. Kyseessä voi kuitenkin olla vain piirustuksessa esiintyvä epätarkkuus. Haminaan 1724–1726 rakennetun suuren parakin ulkokaton materiaalina käytettiin Hollannista tuotettua tiiltä ja 1730-luvulta on tietoja upseerirakennusten maalauksesta punaiseksi. Lappeenrannassa kattomateriaalina lienee ollut turve. Ever= stiluutnantti Faber oli määrännyt paloturvallisuussyistä jo vuon= na 1724 kaupungin puukattoiset rakennukset katettaviksi turpeel= la, ja vuodelta 1739 oleva tarkastuskertomus Lappeenrannan linnoituksesta vahvistaa, että ainakin makasiineissa oli turvekatot. <= /span>

&nbs= p;

Laajempaan yhteyteen asetettuna Suomeen 1700-luvun alkupuolella rakennetut sotilasrakennukset voidaan nähdä yhtenä eurooppalaisen sotilasrakentamisen paikallisena sovelluksena. Muualla Euroopassa rakennukset rakennettiin usein kivestä, Suomessa puusta. Rakennukset o= vat silti saman tradition kantajia niin funktionaalisen rakennustavan kuin barokista omaksuttujen niukkojen koristeaiheiden käytössä. Suomen hienoimmat sotilasrakennukset sijaitsivat Haminassa. Rakennukset varmaankin erottuivat kaupunkikuvas= sa – Haminan kaksikerroksisen varusvaraston päätyyn ripustetun kuninkaan tunnuksen, kullatun F-kirjaimen ja kruunun, valitettiin loistavan puolen peninkulman päähän.

&nbs= p;

5.4.3 Mu= ut julkiset rakennukset

&nbs= p;

Sotilaiden käytössä olleiden rakennusten lisäksi Lappeenranna= ssa sijaitsi myös muita julkisia rakennuksia. Tärkein näistä oli maaherran residenssi (numero 20). Rakennus sijaitsi "alakaupungissa" torin eteläpuolella. Toivasen mukaan rakennus sijaitsi samalla paikalla kuin 1600-luvun "kuninkaan huone", ja osa rakennuksesta ilmeisesti pohjautui 1600-luvun raken= ;nukseen. Faberin ja Johan Conrad Cedersparren suunnitelmakartassa residenssille = oli laadittu pohjakaava, jossa päärakennus oli sijoitettu rinteen puolelle ja sen edustalle neljä sivurakennusta kahdeksi siiveksi. Rakennusryhmittymän muodostama piha oli suunnitelmassa rannan puolelta suljettu aidalla. Toivanen arvelee, että pohjois- ja eteläreunan piharakennukset loppujen lopuksi toteutettiin yhtenäisinä siipinä. Päära= kennuksen arvoa korostavalle sommitelmalle löytyy vertailukohtia esimerkiksi sotilasvirkatalojen mallipiirustuksista. Re= sidenssin korjaustyöt valmistuivat vuonna 1725 ja rakennustöiden johdo= sta vastasi rakennusmestari Petter Luutman. Rakennustyöt maksoivat yl= i 2 000 hopeatalaria.

&nbs= p;

Rantatorin luoteisnurkassa sijaitsi pohjakarttojen mukaan telttakattoinen vaakahuone (numero 21) ja sen eteläpuolella lääninkonttor= in ja -kanslian rakennus (numero 22). Rakennuksista ei ole säilynyt piirustuksia, mutta lääninkonttorin ja -kanslian rakennukses= ta on Toivanen kuitenkin löytänyt joitakin tietoja. Rakennus oli har= maakiviperustalle rakennettu hirsirakennus. Siinä oli ikkunoin varustettu aumakatto, joka oli katettu tuohella. Rakenteellisesti rakennus oli edistyny= t. Sen yhteydessä on myös muista Lappeenrannan rakennuksista poiketen tietoja lautojen ja punamultauksen käytöstä. Toivas= en mukaan lautoja ei kuitenkaan ilmeisesti käytetty rakennuksen vuoraukseen, vaan laudat käytettiin oviin, kattoikkunoiden luukku= ihin sekä ikkunalautoihin ja punamulta maalattiin hirren pintaan. Ikkunalaudat, eteisen kaksoisovi ja kattoikkunoiden luukut maalattiin = keltamullalla. Rakennuksen yhteentoista ikkunaan oli ommeltu vielä vihre&au= ml;stä kankaasta verhot.

&nbs= p;

Rantatorin itäreunalla, rinteessä olevan "terassin" kohdalla sijai= tsi raatihuone (numero 23). Rakennuksessa toimi myös koulu. Rakennus sijai= tsi maaherran residenssin tavoin hiukan katuverkosta poikkeavassa kulmassa, ja onkin arveltu, että se residenssin tavoin olisi sijainnut samalla paik= alla kuin 1600-luvun raatihuone tai olisi ollut sama rakennus. Raatihuoneen ala= puolella toritasossa sijaitsi lääninhallituksen rahatoimikamari (nume= ro 24). Se oli pohjakaavaltaan neliönmuotoinen ja siinä oli harmaaki= vinen, koko rakennuksen laajuinen kellari.

&nbs= p;

"Yl&= auml;kaupungissa" sijaitsi sotilaiden käyttämien rakennusten lisäksi myös joitakin muita julkisia rakennuksia. Pääkadun pohjoispäässä sijaitsi vuoden 1725 lopulla valmistunut vanki= la (numero 25). Rakennuksen oli urakoinut maaherran residenssin tavoin Petter Luutman. Vankilan kustannukset nousivat yli 500 talariin. Rakennus oli auma= kattoinen ja melko isokokoinen. "Yläkaupungin" eteläpäähän oli jo Faberin ja Johan Conrad Cedersparren asemakaavasuunnitelmassa esiintyvään paikkaan portin pie= leen rakennettu tullirakennus (numero 26). Rakennukseen liittyi asuin- ja pakkahuone. Sen rakennuskustannukset olivat lähellä vankilan kus&= shy;tannuksia. Toinen tullirakennus sijaitsi tykistön laboratorion tavoin Rapasaaressa (numero 27).

&nbs= p;

Lappeen k= irkko (numero 28) sijaitsi vanhalla paikallaan "yläkaupungin" eteläpäässä. Ei ole tiedossa, milloin paikalle rakennettiin ensimmäinen kirkko, mutta Toivanen mainitsee kirkkoa peruskorjatun 1660-luvulla Jöran Knutssonin toimiessa rakennusmestarin= a. Kirkko säilyi yli isonvihan ja oli linnoitusupseerien karttojen mukaan torniton pitkäkirkko. Pohjamuoto muutettiin vuonna 1754 kirk= onrakentaja Eskil Colleniuksen johtamien korjaustöiden aikana ristikirkoksi, jossa koilliskulmassa oli yksi sakastina toimiva kulma-uloke. Linnoitusjoukkojen Lappeenrantaan rakentamasta kaivosta (numero 29) ei ole säilynyt piiru= stuksia. Haminasta on kuitenkin säilynyt piirustus ns. vinttikaivosta. Lappeenrannassa kaivo oli rakennettu "yläkaupungin" itäreunalle. Luoteisnurkassa taasen sijaitsi jo Faberin ja Johan Conrad Cedersparren kaavasuunnitelmassa näkyvä nelisiipinen tuulimylly (num= ero 30).

&nbs= p;

5.5 Kaupunkirakenne ruotsalaisen kauden jälkipuolella

&nbs= p;

Pehr Cedersparren vuoteen 1726 ajoittuvan selostuspiirustuksen jälkeen Lappeenrannasta on säilynyt jo useampi asemakaavaa kuvaava kartta. Seuraavalle vuodelle ajoittuvan, linnoitusupseerien laatiman kartan mukaan kaupungin kadut kulkivat säännöllisen ruutukaavan mukaa= n, jopa eteläpuolella sijainnut "alakaupungin" katuve= rkko on oikaistu kulkemaan samansuuntaisesti kuin ylätasanteen kadut. "Alakaupunkiin" oli myös merkitty yksi poikkikatu enemmä= ;n kuin aiemmissa kartoissa. Toisaalta Pehr Cedersparren selostuspiirustukseen merkittyä, raatihuoneelta pohjoiseen lähtenyttä, rinteen luoteiskulman kiertänyttä katu= a ei karttaan ollut merkitty.^{=
^[26]}

&nbs= p;

"Ala= kaupunkiin" muodostettu uusi lyhyt poikkikatu sekä ylätasanteen koillisk= ulmassa sijainnut aukio esiintyivät myös myöhemmissä = kartoissa. Pehr Cedersparren karttaan merkitty, raatihuoneelta pohjoiseen lähtenyt ja linnoituksen luoteisnurkan kiertänyt tie ei yhtä poikkeusta lukuun ottamatta esiintynyt karttamateriaalis= ;sa. Kyseisessä 1730-luvulle ajoittuvassa kartassa oli raatihuoneelta lähteväksi merkitty kulkutie, joka kiersi linnoituksen ylätasanteelle rakennetun varustuksen alapuolella linnoituks= en luoteiskulman ja ulottui aina linnoituksen pääkadulle saakka. Kulkutieltä oli käynti linnoituksen ylätasanteelle sama= sta kohtaa kuin Cedersparren kartassakin. Kadulla oli todennäköisesti vain vähän merkitystä, koska sitä ei ole merkitty muihin linnoitusupseerien selostuspiirustuksiin.

&nbs= p;

Ylät= asanteella ei kaupunkiin muodostunut pääkadun länsipuolelle Pehr Cedersparren selostuspiirustuksessa esiintyvää pitkittäiskatua eli siten ei pääkadun länsipuolelle muodostunut piirustuksen mukaan kuin yksi korttelirivi. Uutena teki&sh= y;jänä oli kaupunkirakenteeseen tullut mukaan linnoituksen laen koillisnurkka= an muodostettu aukio. Aukio rajoittui pohjoisesta ja idästä ylätasanteen reunaan, etelässä se vei puolet yhdestä korttelista. Lännessä pääkadun itäpuolen kort= teleista toiseksi pohjoisin muodosti aukion länsireunan.^{^[27]} Pääkadun itäpuolisen pohjois-eteläsuuntaisen pitkittäiskadun linjauksesta karttamateriaali antaa jossain määrin ristiriitaista tietoa. Joissakin kartoissa pitkittäis= katu oli nimittäin linnoituksen ylätasanteen eteläreunassa muutaman asteen lähempänä pääkatua kuin pohjoisess= a.^{^[28]}

&nbs= p;

Vuodelta = 1728 olevien linnoitusupseerien selostuspiirustusten mukaan katuverkko ja korttelirakenne olivat jo saaneet sen muodon, jossa se säilyi aina ruotsalaisen kauden loppuun asti. Aiempiin karttoihin nähden on h= uomattava, että "alakaupungin" lyhyempää pitkittäis= katua ei enää ollut piirretty ulottuvaksi keskellä olevaan po= ikittaiskatuun asti, vaan katu oli pohjoisrannan laiturilta keskelle korttelia päättyvä umpikuja. Samaten oli ranta-alueille sijoittun= ut rannan ja niemeä kiertävän tien väliin kaksi rannan muo= toja seuraavaa kapeaa korttelia. Ylätasanteella oli merkittä= vin muutos aiempaan verrattuna tasanteen reunoille rakennettu linnoitusval= li. Sen sijaan ylätasanteen korttelirakenne ja katuverkko olivat säilyneet samankaltaisina. Siten kaksi vuotta aiemmin Pehr Ceders= parren työselvityksessä esiintynyttä pääkadun länsipuolista pitkittäiskatua sekä sen ja länsirin= teen väliin jääviä kortteleita ei ollut muodostettu. Samaten= oli itäisimmän pitkittäiskadun eteläisin kortteli jätetty pois ja toiseksi eteläisimmästä korttelista oli rinteen reunalle rakennetun vallin takia jäänyt kaakkois= kulma pois. Ylätasannetta pohjoisesta ja idästä ympäröivän vallin ja kortteleiden väliin oli muodo= stunut vallin mutkia seuraileva katvetie.^{=
^[29]}

&nbs= p;

Vuoden 17= 28 jälkeen seuraavat linnoituksen kaupunkirakennetta valaisevat selostuskartat ovat 1720-luvun linnoitustöitä seuranneen tau= on jälkeen vuodelta 1740 ja 1741. Niissä ei ole enää havaittavissa muutosta 1720-luvun tilanteeseen. Siten Lappeenrannan kaupunkirakenne ison- ja pikkuvihan välisenä aikana saavutti perusmuotonsa vuoteen 1728 mennessä.^{=
^[30]}

&nbs= p;

Lappeenra= nnan linnoittajien suunnitelmapiirustukset, työselostuksiin liittyvät kartat ja piirustukset ja muut linnoitusta kuvaavat kartat ovat siinä mielessä puutteellisia, että niihin on merkitty vain pieni osa rakennuksista. Siten niissä kuvatun asemakaavan toteutuminen ison- ja pikkuvihan välisenä aikana on pyrittävä varmentama= an myös vertailemalla karttoja keskenään ja muuhun lähdema= teriaaliin. On otettava huomioon mahdollisuus, että kartassa kuvattu asemakaava saattoi kuvata suunniteltuja rakenteita tai että kartan esittämää katuverkkoa ei koskaan rakennettukaan. <= o:p>

&nbs= p;

Linnoitus= upseerien karttoihin merkittyjen lähinnä sotilasrakennusten perusteella voidaan asemakaavan toteutumisesta tehdä kuitenkin joitakin jokseenkin varmoja päätelmiä. Katuverkosta oli katujen varsille sijoitetuista rakennuksista päätellen toteutunut varmasti ainakin linnoituksen pääportilta pohjoiseen kulkeva pääkat= u. Samoin perustein näyttää myös ylätasanteen toinen, pääkadun itäpuolella sijaitseva pitkittäis= katu ainakin eteläiseltä osaltaan toteutuneen, samoin ylätas= anteen vallituksen katveeseen sisäpuolelle jäävä tie lien= ee jo sotilaallisistakin syistä toteutunut.

&nbs= p;

Ylät= asanteen poikittaiskaduista taas oli niiden varsille sijoitetuista rakennu= ksista päätellen rakennettu varmasti ainakin eteläisin poikkikatu, = joka eteläpuoleltaan rajoittuu kirkkomaan aitaan ja sotilaallisten rakennusten ympäröimään toriin. Samaten oli toteu&= shy;tunut toiseksi eteläisin poikkikatu. Kolmanneksi eteläisimm&a= uml;n poikkikadun varrelle ei linnoitusupseerien kartoissa ollut sijoitettu rakennuksia. Kadun itäpäästä oli kuitenkin merkitty avautuvaksi portti vallituksen läpi itärantaan, joten voidaan pitää mahdollisena, että katu toteutui. Linnoi= tuksen ylätasanteelta länsireunan torille portaina jatkuvan ka= dun varrelle oli jälleen sijoitettu runsaasti rakennuksia. Kadun tote= utumista voitaneen pitää selviönä. Siitä pohjoiseen merkityn kadun varrelle oli merkitty lännessä yksi rakennus; idässä katu johti aukiolle, jossa sijaitsivat kruunun makasiinit. Katu todennäköisesti toteutui. Ylätasan= ;teen pohjoisin poikkikatu rakennettiin, sillä sitä rajasi pohjoi&= shy;sesta valli, ja etelästäkin oli sitä reunustamaan merkitty yk= si rakennus. "Alakaupungin" katuverkoston varrelle ei ollut linnoitusupseerien kartoissa sijoitettu sotilasrakennuk= sia. Rantatorille sijoitetuista rakennuksista päätellen torilta pohjoiseen kulkeva pitkittäiskatu toteutui.

&nbs= p;

Ison- ja pikkuvihan väliseltä ajalta on tiedossa ainoastaan yksi säilynyt Lappeenrantaa koskeva inventointikartta. Todennäk&ou= ml;isesti 1730-luvun loppupuolelle ajoittuvan karta n otsikon mukaan se oli "Perinpohjainen kuvaus Lappeenrannan linnoituksesta Suomessa ja Hämeenlinnan kihlakunnassa, johon kuuluu Lapveden pitäjä= ;. Linnoitus on hietaharjulla, jota ympäröi etelä-, länsi-= ja pohjoissivulla järvi, joka ulottuu Pohjanmaalle, Karjalaan ja Savonlinnaan. Linnoitus on seuraavanlainen." Otsikon lisäksi kart= assa esitettiin kaupunki julkisine ja sotilasrakennuksineen sekä kirjattiin rakennuksista ja linnoituslaitteista selitykset. Siviilirakennuksia karttaan ei merkitty. Esitystapa kartassa oli hyvin kaavamainen ja rakennusten sijoittelun sekä niemen muodon suhteen osittain virheellinen. Kaavamaisesta esitystavastaan huolimatta kartta antaa tietoa siitä, miten linnoitusupseerien Lappeenrantaan suunnittelema asemakaava toteutui.

&nbs= p;

Pä&a= uml;portin jälkeen oli jo Faberin ja Johan Conrad Cedersparren suunnitelmissa esiintyneellä tavalla sijoitettu kaksi rakennusta: tullitupa ja corps = de garde. Niiden jälkeen avautui eteläreunan lähinnä sotilaallisiin tarkoituksiin tarkoitettu, "hälytystoriksi" nimetty aukio. Aukio oli samankaltainen kuin linnoitusupseerien piirustuksi= ssa. Linnoituksen pääportilta pohjoiseen kulkeva pääkatu oli piirustuksessa saanut nimen Stora Kungs Gatan eli Suuri Kuninkaankatu, ja se oli piirretty huomattavasti muita katuja leveämmäksi. Katu sijait= si linnoitusupseerien karttojen kuvaamalla paikalla. Pääkadun itäpuolella sijaitseva pitkittäiskatu oli piirustuksen mukaan toteutunut linnoitusupseerien esittämällä tavalla. Ylätasannetta kiertävä, vallin katveessa kulkeva tie oli myös merkitty inventointipiirustukseen. Ylätasanteelle oli kuitenkin inventointipiirustuksessa merkitty yksi poikkikatu vähemmän kuin linnoitusupseerien kartoissa. Puuttuva ka= tu oli linnoituksen eteläreunassa, jossa inventointikartassa jätettiin hahmottelematta heti kirkon pohjoispuolella sijaitseva kortt= eli.

&nbs= p;

Linnoituk= sen länsireuna oli inventointikartan mukaan toteutunut pääpiirteittäin linnoitusupseerien suunnittelemassa muodossa. Alueen katuverkko ja korttelirakenne olivat likimain samankaltais= ia kuin upseerien selostuspiirustuksissa. Huomattavaa on, että alueen pohjois–eteläsuuntaista pääkatua, joka inventointikartassa oli nimeltään Lands Höfdinga Gatan = eli Maaherrankatu, oli ylätasanteen pääkadun tavoin koroste= ttu merkitsemällä se muita katuja leveämmäksi. Lisäksi raatihuoneelta oli merkitty kulkevaksi linnoitusmäen juurta noudattava katu, joka kiersi linnoituksen luoteisnurkan ja eteni aina Suurelle Kuninkaankadulle saakka, siis sama katu, joka aiemmassa kartt= amateriaalissa esiintyi vain Pehr Cedersparren allekirjoittamassa linnoitustöitä selvittävässä kartassa vuodelta 172= 6. Maaherrankadun eteläpäässä sijaitseva aukio näytti toteutuneen lähes täysin Faberin ja Johan Conrad Cedersparren suunnitelmakartan ja tehtyjä linnoitustöitä esittelevien karttojen mukaisesti. Toria ympäröivät julkiset rakennukset ja maaherran residenssi torin eteläpuolella = oli merkitty rakennetuksi Faberin ja Johan Conrad Cedersparren suunnitelman mukaiselle paikalle. Muussa linnoittamiseen liittyvässä karttamateriaalissa ei maaherran rakennuksia ollut kuvattu. Joissakin alue = oli jätetty kokonaan artikuloimatta ja joissakin alueen kohdalle= oli merkitty "Residence Tompten".

&nbs= p;

Inventoin= tikartan mukaan toteutui myös niemen rantoja seuraava katu ainakin niemen pohjo= isrannan osalta. Pohjoisrannassa katu oli saanut nimekseen Lilla Kungs Gatan eli Pieni Kuninkaankatu. Linnoitusupseerien kartoista poikkeavasti inventointik= arttaan ei kuitenkaan ollut sijoitettu linnoitusniemen itärantaa kiertävää katua. Kuitenkin itärantaan oli merkitty kaksi rakennusta. Toivanen arvelee, että itärannan alueen katutil= at eivät olisi ennättäneet jäsentyä pari vuosikymmentä kestäneen rakennuskauden aikana. Vaikka päätelmä perustuukin osittain väärin ajoitettuun lähdemateriaaliin (Uppsalan yliopistossa säilytett&au= ml;vän inventointikartan ajoittamiseen 1730-luvulle, kun se todellisuudessa ajoittuu 1700-luvun jälkipuoliskolle), niin itse päätelmä kuitenkin tuntuu hyvinkin mahdolliselta.

&nbs= p;

Vertailem= alla ison- ja pikkuvihan väliseen aikaan ajoittuvaa säilynytt&aum= l; karttamateriaalia voidaan päätellä Lappeenrannan kaupunkirakenteen toteutuneen hyvin pitkälti linnoitusupseerien suunnitteleman ruutukaavan pohjalta. Tiedossa olevan karttamateriaalin perusteella ei voi kuitenkaan päätellä, noudattiko myös siviilirakentaminen säännöllistä asemakaavaa. Ison= - ja pikkuvihan väliseltä kaudelta säilyneen muun lähdemateriaalin perusteella on kuitenkin syytä uskoa, ett&a= uml; rakentamista valvottiin ja nimenomaan linnoitusupseerien määräysten mukaan. Pekka Toivasen mukaan Haminan pormestari = Wittstock, joka johti myös Lappeenrannassa pidettyjä raastuvanoikeuden istun= toja, luki kokoontuneille lappeenrantalaisporvareille everstiluutnantti Faberin rakennustoimintaa koskevat käskyt ja hyväksytti ne porvareilla sellaisenaan.

&nbs= p;

Everstilu= utnantti Johan Jacob Faber muun muassa määräsi keväällä 1724 purkamaan kaupunkilaisten omistamia rakennuksia rakennettavan makasiinin tieltä ja siirtämään ne niille osoitett= uun paikkaan. Rakentamisen valvontaa kuvaavat myös kaupunkilaisten valitukset samana vuonna siitä, että kauppias Dobbinin rouva oli rakentanut talonsa porvariston parhaille markkinapaikoille, kun t= aas he olivat rakentaneet maaherran, everstiluutnantti Faberin ja Lappeenrannassa olevan maistraatin ohjeiden mukaisesti talonsa, jotka nyt vielä olivat linnoitustöiden takia purku-uhan alaisia. Huomat= ;tava on myöskin, että linnoituksen "alakaupungin" = ja "itäkaupungiksi" kutsutun niemen itärannan talojen kunt= oa tarkastamaan asetettiin tarkastajat.

&nbs= p;

Ison- ja pikkuvihan välisen ajan lähdemateriaalin valossa näyttää ilmeiseltä, että Lappeenrannan asemakaava toteutui katuverkon, aukioiden ja kortteleiden osalta jokseenkin siinä asussa kuin se esiintyi jo everstiluutnantti Faberin ja konduktöö= ri Johan Conrad Cedersparren suunnitelmapiirustuksessa 1720-luvun alkupuolella. Samaten toteutui sotilaallisten ja julkisten rakennusten sekä aukioiden sijoittamisen perusteella kaupungin eri toiminnallisten ryhmien eriyttäminen toisistaan. "Alakaupunkiin" sijoit= ettiin hallinnolliset rakennukset ja kauppiaiden rakennukset sekä kauppa= - ja hallintotori, kun taas linnoituksen ylätasanne sai hälytystoreine= en ja makasiineineen pääasiallisesti sotilaallisen leiman. Ne muutokset, joita rakennusvaiheen aikana tehtiin Faberin ja Johan Conrad Cedersparren suunnitelman mukaiseen asemakaavaan, eivät ole kokonai&sh= y;suuteen verrattuna ratkaisevia.

&nbs= p;

Asutuksen tiheyttä – tekijää, joka on epäilemätt&a= uml; vaikuttanut asemakaavan toteutumiseen ja suoranaisesti kaupun= kirakenteeseen siten, että esimerkiksi rakentamattomat tontit jättivät katutilaan aukon ja siten muuttivat katutilan toisenlaiseksi kuin se o= li asemakaavassa tarkoitettu – on säilyneen lähdemat= eriaalin perusteella vaikea arvioida. Jonkin verran tietoa asiasta saadaan säilyneistä henkikirjoitustiedoista. Lappeenrannan henkikirjaväkiluku vuonna 1712 oli 46 henkilöä. Ennen sotaa henkikirjoitetuista lappeenrantalaisista oli seu&= shy;raavana henkikirjoitusvuotena, vuonna 1722, jäljellä enä&a= uml; 11. Henkikirjoitettujen kokonaismäärä oli kuitenkin kohonnut= 101 henkikirjoitettuun asukkaaseen. Kun väkilu= vun kehitystä verrataan Lappeenrannan ensimmäisen kaupunkikauden väkiluvun kehitykseen, voidaan havaita, että ison- ja pikkuvihan välisen&au= ml; kautena henkikirjoitetun väestön määrä oli jonkin verran suurempi kuin edeltävänä kautena. Ero ei kuitenkaan ole kovin suuri. Toisa= alta on huomattava, että henkikirjoitettujen ulkopuolelle jäi kokonaan varuskunta, jonka joukkojen vahvuuden Toivanen määrittel= ee muonitusannosten määrän perusteella vaihdelleen 50–100 henkeen. Varusväki kuitenkin asui pääosin parakeissaan tai asukkaiden rakennuksissa, joten sen lukumäärä ei suoranaisesti nostanut kaupungin asuin= ;rakennusten määrää.

&nbs= p;

Taulukko = Lappeenrannan henkikirjoitetut vuos= ina &= nbsp; &nbs= p; 1722–= 1739

&nbs= p;

vuosi &= nbsp; henkikirjoitetut

&nbs= p;

1722 &= nbsp; 101

1724 &= nbsp; 267

1725 &= nbsp; 249

1727 &= nbsp; 213

1728 &= nbsp; 198

1730 &= nbsp; 203

1731 &= nbsp; 241

1732 &= nbsp; 281

1733 &= nbsp; 269

1734 &= nbsp; 280

1735 &= nbsp; 272

1736 &= nbsp; 267

1737 &= nbsp; 365

1739 &= nbsp; 290

&nbs= p;

Läht= eet: Jalkanen, K. J.: Lappeenrannan kaupungin historia 1649–1741. Jyväskylä 1913; Toivanen Pekka: Lappeenrannan kaupungin hist= oria 1649–1743. Lappeenranta 1979.

&nbs= p;

Ison- ja pikkuvihan väliseltä ajalta ei ole säilynyt karttamateriaali= a, josta ilmenisi, paljonko kaupunkiniemelle oli kaavoitettu tontteja tai tonteille rakennettu rakennuksia. Siten asukasluvun perusteella ei voi= da määritellä kovin tarkkaan, kuinka tiheästi kaupunki oli asutettu 1700-luvun alussa. Sen verran asukasluvun perusteella ja uusi= en julkisten rakennusten ja runsaslukuisten sotilaallisten rakennusten määrän perusteella kuitenkin voidaan sanoa, että kaupun= gin alueen ollessa sama kuin 1600-luvullakin oli Lappeenranta ison- ja pikkuvih= an välisenä aikana tiheämmin asutettu kuin koskaan aikaise= mmin.

&nbs= p;

Asutuksen tiheydestä saadaan lisätietoja silminnäkijälausunn= osta vuodelta 1738. Lappeenrannan ulkoisesta asusta kirjoitti rajalinnoituksiinsa tarkastusmatkan tehnyt silloinen Suomen sotilasylipäällikkö = Axel von Löwen – aiemminkin Lappeenrannan kaupunkikehitykse= en vaikuttanut linnoitusupseeri. Hän mukaansa Lappeenranta oli pieni= ja ahdas. Lisäksi siellä ulottuivat tiheään rakennetut puutalot varustuksiin saakka. Lappeenrantaan siis oli ainakin vuoteen 17= 38 mennessä rakennettu runsaasti rakennuksia, ja esitetyn karttamateriaalin perusteella voidaan olettaa, että rakennukset oli sijoitettu Faberin ja Johan Conrad Cedersparren asemakaavan mukaan kaupunki= niemelle.

&nbs= p;

5.6 Kaupunkirakenteen erityispiirteit&= auml;

&nbs= p;

Koska karttamateriaalissa ei kuvattu siviilirakennuksia, niin niiden peruste= ella ei voida tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä kaupunkikuvasta. Tiedetään kui= tenkin, että 1600-luvun suomalaisessa kaupungissa oli normiksi muodostunut säännöllinen ruutukaupunki. Sen katuja reunustivat yksikerroksiset puutalot, joista erottuivat vain kirkko ja jotkin harvat julkiset rakennukset. Samoin tiedetään, että kaupunkien kadut olivat kapeita ja matalien talojen ja aitojen reunustamia, jolloin muodostui matala katutila ja tiivis katuseinämä.^{^[31]} Samoja kaupunkikuvan perusrakenteita voidaan etsiä myös Lappeenra= nnan kaupunkikuvasta ison- ja pikkuvihan väliseltä ajalta. <= /o:p>

&nbs= p;

Karttamat= eriaalin mukaan Lappeenranta oli edelleen pitkälti 1600-luvun kaupunkien tyyppinen. Yhtenä poikkeuksena on "alakaupungin" rantaviivan yhtenäinen käsittely verrattuna 1600-luvun rantaviivaan. Asemakaava oli etenkin ylätasanteella säännöllinen ruutukaava. Säännöllisen levyisestä katuverkosta kuitenkin poikkesi leveytensä puolesta jossain määrin ylätasanteen halki kulkeva Suuri Kuninkaankatu ja merkittävä= sti "alakaupungin" halki kulkeva Maaherrankatu. Yksiker= ;roksiset rakennukset ovat karttamateriaalin ja säilyneiden, soti= lasrakennuksia kuvaavien piirustusten mukaan olleet edelleen kaupunkikuvalle tyypillisiä. 1600-luvun kaupunkiin verrattuna oli lappeen&sh= y;rantalaisten matalien puutalojen sävyttämään kaupunki= kuvaan tullut mukaan huomattavasti suurempi määrä julkisia rakennuksia, ja kokonaan uusina rakennuksina olivat kaupunkiin tulleet runsaslukuiset, korkein aumakatoin varustetut sotilasrakennuks= et. Siten voidaan Lappeenrannan kaupunkikuvaa pitää kokonaisuute= na, jossa 1600-luvun kaupunkikuvaan verrattuna oli käytetty runsaammin kaupunkitaiteellisia elementtejä.

&nbs= p;

Uutena elementtinä voidaan nähdä myös kaupungin eriyttä&s= hy;minen kolmeen osaan: ylätasanteella sijaitsevaan yläkaupunkii= n, länsirannassa sijaitsevaan "alakaupunkiin" ja niemen itäisellä rannalla sijaitsevaan "itäkaupunkiin&quo= t;. Kämnerinoikeuden pöytäkirjoissa käytettiin alueista nimitystä "Nedre Staden" ja "Östra Staden". Toivasen mukaan "itäkaupungissa" oli kyseessä esiteollisen ajan kaupungeissa havaittu sosiaalinen eriytymismekanismi, jonka mukaisesti pikkuporvarit ja pieneläjät hakeutuivat sivummal= le, mikä Lappeenrannassa merkitsi "itäkaupunkia".^{^[32]} Toisentyyppisenä eriyttämisenä voidaan taas pitä&a= uml; kaupungin pääkatujen korostamista tekemällä ne muita katuja leveämmiksi.

&nbs= p;

1720-luvu= lta lähtien olivat linnoitusvallit uusi kaupunkikuvaan vaikuttava elementti. Vallit erottivat jo fyysisestikin kaupungin ja sitä ympäröivän seudun, puhumattakaan siitä symbolivaikutuksesta, jonka puuttomat vallit espanjalaisine ratsastaji= neen, puuesteineen ja vallihautoineen epäilemättä tekivät ympäröivän maaseudun talonpoikiin.^{^[33]} Ylätasannetta kiertävä valli sitä paitsi oli itse kaupungin sisäpuolella. Sen sisäreunalle muodostui vall= in mukaisesti kiertävä tie, ja se myös eristi sotilaallisluonto= isen "yläkaupungin" ranta-alueiden asutuksesta.

&nbs= p;

5.7 Kaupunkirakenteeseen vaikuttaneet tekijät ruotsalaisella kaudella

&nbs= p;

Tutkimusa= ineiston nojalla voidaan todeta, että Faberin ja Johan Conrad Cedersparren linnoitussuunnitelmaan liittyvä asemakaavasuunnitelma ja sen pohjalta 1720-luvulla tapahtunut Lappeenrannan kaupunkirakenteen muotoutuminen poikkesi joissakin piirteissään muista ison- ja pikkuvihan välisen kauden suomalaisista asemakaavoista. Kun muut kauden asemakaavoista seurasivat, Haminan radiaalikaupungin asemaka= ava mukaan luettuna, täysin 1600-luvun perintöä,^{^[34]} on Lappeenrannassa, etenkin Faberin ja Johan Conrad Cedersparren asemakaavasuunnitelmassa, jo piirteitä vuosien 1743–1775 välisenä aikana hahmottuvasta klassismin asemakaavatyy&= shy;pistä.

&nbs= p;

Klassismin asemakaavatyypille oli Liliuksen mukaan ominaista muun muassa kaupungin edustavuuden korostamisen lisäksi kaupunkirakenteen vaihtelevuus mutta samalla katukuvan yhtenäisyys. Vaihtelevuutta korostettiin kau&s= hy;pungin ääriviivan poikkeavalla muodolla, korttelimuodon ja -ko= on erilaisuudella. Uutta olivat myös entistä useammat aukiot, j= otka oli usein sijoitettu symmetrisiksi sommitelmiksi. Merkittävää oli myös kadun 1600-luvun kaavatyypist= ä poikkeava luonne. Suurvaltakaudella kadut olivat tasalevyisiä ja katutila oli kapea ja matala. Klassismin ihannekatutila taas oli kapea= ja korkea. Klassismin kauden katuverkolle oli myös tavallista joiden= kin katujen korostaminen. Uutena katutyyppinä tulivat mukaan sädekadut. Uutta oli myös rantaviivan korostaminen, jol= loin vedestä tuli uudella tavalla kaupunkitaiteellinen elementti kaupunkiin.^{^[35]}

&nbs= p;

Lappeenra= nnan ison- ja pikkuvihan välisen kauden kaupunkirakentamisen perustana olleelle asemakaavoitukselle ominaiset, kauden muista suomalaisista kaavoista poikkeavat piirteet olivat lyhyesti esitettynä seuraava= t. Ensinnäkin kaupunkirakenteessa ilmeni eriytyneisyyttä ja vai= htelua. Etenkin Faberin ja Cedersparren suunnitelman, mutta myös myöhemmän, toteutunutta tilannetta esittävän kart&= shy;tamateriaalin perusteella Lappeenranta muodostui selvästi kolmesta toisistaan eroavasta osasta: sotilaiden hallitsemasta "yläkaupungista", kaupalle ja hallinnolle varatusta "alakaupungista" ja köyhemmän väestön "itäkaupungista".^{=
^[36]} Faberin ja Cedersparren suunnitelmassa oli havaittavissa myös pääkatujen korostamista. Joissakin selvityskartoissa oli myös katujen lievää säteittäisyyttä, jos= kin siihen lienee syynä linnoitusmäen topografia. Merkittävä piirre oli länsirannan "alakaupungin" rantaviivan korostaminen, ei tosin rantatiellä, vaan leveällä yhtenäisellä laiturilla.^{=
^[37]}

&nbs= p;

Lappeenra= nnan pikkuvihaa edeltäneen asemakaavan erityispiirteisiin ovat vaikuttaneet useat tekijät. Yksi oli epäilemättä linnoitusniemen topografia: jyrkkien rinteiden kapeista ranta-alueista erottama ylätasanne sai suunnittelijat soveltamaan tiukasta ruutu= kaavasta paikoitellen poikkeavaa jäsentelyä. 1700-luvun alun asemakaa= vaan vaikuttivat myös kaupunkiniemen aiempi rakennuskanta ja katuverkko. Ylätasanteella oli uuden kaavan pääkatu sijoitettu samalle paikalle, jossa jo 1600-luvun pääkatu sijaitsi. "Alakaupungin" katuverkon sijoittelulla ja katujen kapeudella lienee yhteys, vaikkakaan sitä= ; ei lähdeaineiston perusteella pystytä varmasti toteamaan, 1600-luvun markkinapaikan rakennusten sijoitteluun. Toisaalta, kuten edellä = on jo todettu, kun Aspegrenin 1600-luvun puoleenväliin ajoittuv= aa Lappeenrannan asemakaavakarttaa verrataan 1720-luvun asemakaavaa kuvaaviin karttoihin, voidaan nähdä, ettei Aspegrenin k= aava ole voinut välittömästi vaikuttaa uuteen asemakaavaan. Sen sijaan Aspegrenin kaava vaikutti välillisesti ainakin "yläkaupungin" pääkadun sijainnin osalta Faberin ja J.C. Cedersparren kaavasuunnitelmaan ja sitä seuranneeseen asemakaavaan. Välittävänä tekijöinä olivat Aspegrenin kaavan mukaisesti pääkadun varteen rakennetut rakennuk= set.

Kaup= unkirakenteen muotoutumiseen vaikutti merkittävästi kaupungin toimiminen lin&sh= y;noituskaupunkina. Sotilaallinen aktiviteetti aiheutti sen, että linnoituskaupungeiksi valittuihin kaupunkeihin suunnattiin valtion varoja. Ne suunniteltiin muutenkin paljon kokonaisvaltaisemmin kuin muut sodan ja köyhyyden kuihduttamat kaupungit. Sen lisäksi, että linnoituskaupun&sh= y;keihin rakennettiin runsaasti armeijan tarvitsemia rakennuksia, tuli kaupunki tietenkin suojata myös vallituksilla. Lappeenrannassa ajan linnoi= tustekniikka edellytti linnoituksen ylätasanteen eriyttämistä puolustuslaittein muusta kaupungista – puolustajien tykkien tuli nimittäin sijaita hyökkääjiä korkeammalla. Linnoitusvallit ja tykkiasemat oli siten Lappeenrannassa raken&sh= y;nettu rinteen yläosaan, josta oli parempi ampuma-ala kuin niemen ran&sh= y;noilta. Näin ollen rantaan sijoitetut rakennukset jäivät niemen= eteläosaa ja niemeä kiertävää paaluaitausta lukuun ottamatta linnoitusvallien ulkopuolelle. Linnoitusvallit rinteen yläreunalla jakoivat siten kaupungin ylätasanteeseen ja ranta-alueisiin. Lisäksi oli itsestään selvää, että linnoitusupseerit sijoittivat pääosan sotilaallisista rakennuksista nimenomaan "yläkaupunkiin" – linnoitusvallien ja tykkiase&sh= y;mien suojaan.

&nbs= p;

Lappeenra= nnan pikkuvihaa edeltäneen kaupunkirakenteen muotoon ovat vaikuttaneet myös kaavoittajien – linnoitusupseereiden – tiedot ja taidot rakennustaiteen alalta. Vaikka Lappeenrannan linnoitu= ksen asemakaavan pääsuunnittelijaksi ja toteuttamisen valvojaksi voidaan nimetä everstiluutnantti Faber – hänen asemaan= sa linnoituksen suunnittelijana kuvaa sekin, että linnoituksen idempänä sijaitseva bastioni sai nimensä Faberin mukaan, kun taas läntinen bastioni sai nimensä myöskin voimakkaasti Lappeenrannan kehitykseen vaikuttaneen maaherra Frisenheimin muka= an – niin kaupunkirakentamisen johdossa olleita upseereita on käsiteltävä ammattiryhmänä, kollekti= ivina, joka teki ja toteutti suunnitelmat yhteistyönä. Edellä = on jo selvitetty, että 1700-luvun linnoitusupseerit saivat kou= ;lutusta myös siviiliarkkitehtuurin alalle ja että heidän tuli olla kykeneviä myös kokonaisten kaupunkien suunnitteluun. Asemakaavoituksen osalta on otettava huomioon lisäksi laajalle levinnyt linnoitusrakennustaidetta koskeva kirjallisuus, josta edellä on annettu joitakin esimerkkejä. Lappeenrannan linnoituksen raken&sh= y;tamisesta päävastuun kantanut everstiluutnantti Faber oli lisäksi tull= ut Saksasta Ruotsin joukkoihin, joten voidaan pitää todennäköisenä, että hänellä oli ollut yhteyksiä ainakin saksalaiseen linnoituskoulukuntaan. =

&nbs= p;

Lappeenra= nnan osalta ei kirjallisuudesta ole varmastikaan löydettäviss&aum= l; yhtä varsinaista kaavamallia, jonka mukaan kaupunki olisi kaavoitettu. Kuitenkin voidaan linnoitusrakennustaidon oppikirjoista nähdä se asemakaavatraditio, johon nojautuen linnoitusupseerit Lappeenrannankin kaavoittivat. Verrattaessa Lappeenrannan ja Haminan a= semakaavaa eurooppalaiseen linnoitusrakennustaiteeseen voidaan Haminan linnoituks= en asemakaava nähdä renessanssin radiaalikaupunki-ihanteeseen pohjautuvan linjan edustajana. Linjan tunnetuin kaupunki lienee italialainen Palmanova. Haminan asemakaavan esikuvana on arveltu o= lleen saksalaisen Daniel Specklen ihannekaupunkisuunnitelma, radiaalikaavaa noudattavia vertailukohtia kuitenkin löyt= yy linnoitusteoreettisesta kirjallisuudesta enemmänkin.

&nbs= p;

Lapp= eenrannan linnoituksen asemakaava taas voidaan nähdä radiaalikaavaa noudattaville linnoituksille vaihtoehtoisen linjan edustajana. Siinä puolustuslaitteiden sisäpuolella oleva kaupunki oli kaavoitettu ruutukaavaan. Kaavasuuntauksen taustana on pidetty Dürerin ihannekaupunkisuunnitelmaa 1520-luvulta. Linjan huomattavin edust= aja oli kuitenkin Vaubanin Neuf-Brisachin linnoituskaupunki vuodelta 1699. Siellä Vauban sijoitti Palmanovan tapaan torin kaupungin keskustaan. T= orin ja kaupunkia ympäröivistä mahtavista linnoituslaitteista muodostuvan kahdeksankulmion välisen kaupungin Vauban kuitenkin kaavoitti radiaalikaavan sijasta säännölliseen ruutukaa= vaan. Ruutukaava oli linnoituskaupungeissa radiaalikaavaa huomattavasti suositumpi. Tuliaseiden kehityksen myötä alkoi myös radiaalikaavan hyödyllisyys puolustuksen kannalta hävitä. Ko= ska ruutukaavaa oli vielä teknisesti joustavampaa soveltaa eri olosuhteisiin, se syrjäytti radiaalisen linnoituskaupungin. Lappeenrannassa radiaalikaavaa olisi maaston korkeuserojen vuoksi ollut äärimmäisen vaikea toteuttaa, siten ainoaksi mahdollisuudeksi jäi ruutukaava.

&nbs= p;

Kaupunkir= akenteessa esiintyvään kaupunginosien eriytymiseen vaikuttaneena tekijänä voidaan pitää myös ajan yhteiskunnan rakennetta. Vapauden ajan Ruotsissa olivat sotilasmenot rauhan aikana = noin 2/3 kaikista menoista. Työvoimasta oli ajoittain 1/10 miehist&aum= l; sotalaitoksen palveluksessa, yhteiskunnan johtavissa asemissa olevista oli 3/4 jossain elämänsä vaiheessa työssä sotalaitoksen palveluksessa. Senaikaista yhteiskuntaa onkin nimitetty militaristiseksi yhteiskunnaksi. Yhteisk= unnan "militarisoituminen" on epäilemättä vaik= uttanut myös kulttuuriin ja siten myös rakennustaiteeseen. Lil= ius on aiemmin todennut, että ison- ja pikkuvihan välisen kauden asemakaavoista valtaosa liittyi Suomen puolustuskysymykseen ja oli linnoitusupse= erien tekemiä . Myös Lappeenrannan asemakaavan suunnittelij= at ja kaupunkirakentamisen johdossa olleet henkilöt olivat linnoitusups= eereita. Tähän liittyen muodostaa upseereiden arvomaailma mielen= kiintoisen lähtökohdan tulkittaessa Lappeenrannan asemakaavan muot= oa ja sen perusteella toteutettua kaupunkirakennetta. <= /p>

&nbs= p;

Suomalais= ta upseeristoa vapaudenajalla tutkineen Kaarlo Wirilanderin mukaan 1700-luvun upseerit olivat arvojärjestyksestään "äärettömän arkoja". Hän huomauttaa: "Etenkin siellä, missä eri aselajien upseereita sattui samoille seuduille, helposti syntyi kiistaa siitä, kuka oli arvossa ol= eva ensimmäisenä. Tällaisia arvonkipeyden hankauskohtia oli eten= kin varuskuntakaupungeissa ja linnoituksissa." Wirilander tuo esille myös sen, että sotilasvirat muodostivat arvojärjes= tyksen selväpiirteisen rungon; niiden oheen rakentui muiden virkamiesten arvo= porrastus. Siviilivirat olivat kuitenkin sotilasvirkoja alempiarvoisia. Esimer&sh= y;kiksi jalkaväen kapteenia vastasi kollegion sihteeri tai akatemian professori, vänrikit ja kornetit olivat korkeammalla kuin lääninsihteerit ja kamreerit tai rykmenttien sotatuomarit. Arvojärjestyksen merkitystä koko yhteiskunnalle kuvaa hyvin se, että esimerkiksi vuonna 1740 ei maanmittareiksi saatu kyvykkä= ;itä henkilöitä, koska maanmittareilla ei ollut säädyll= istä virka-arvoa. Asia korjattiin siten, että kuningas vahvisti heille arvosijan vuoden 1714 arvojärjestyksen 40. luokkaan – askelta alemmaksi vänrikkejä ja kornetteja. Arvohierarkia u= lottui vapaudenajalla laajalti yhteiskunnan eri alueille – jopa pukeu&s= hy;tumiseenkin. Rakennustaiteen puolelta esimerkki tiukasta arvohierarkiasta = ovat Erik Dahlbergin jo vuonna 1687 suunnittelemien ja vuonna 1730 uudistettujen sotilasvirkatalojen tyyppipiirustukset, joissa talon ko= ko ja jäsentely määräytyi ruotu-upseerin arvon mukaan.

&nbs= p;

Läpi yhteiskunnan ulottuva arvohierarkia, jossa sotilaat olivat muita merkittävämmässä asemassa, näkyy myös paikal&= shy;lisella tasolla kaupunkirakentamisessa. Linnoitusupseerien ylivalta tuli ruotsalaisella kaudella esiin Haminassa, jossa konduktööri Norden= berg Toivasen mukaan muun muassa totesi pormestari Wittstockille, että "maistraatti on Linnoituksen ja Herra everstiluutn= antin käskyvallan alaisuudessa" – sotilaiden ja siviilien välille oli tullut kiistaa kaavoituksesta, ja konduktöörin m= ukaan se ei kuulunut siviilien määräysvaltaan. Myös Lappeenrannassa linnoitusupseerit määr&au= ml;sivät ainakin kaupungin asemakaavaan ja ulkoiseen edustavuuteen liittyvissä asioissa. Toivasen mukaan Haminan pormestari Wittstock, jo= ka johti myös Lappeenrannassa pidettyjä raastuvanoikeuden istuntoja, luki Faberin rakennustoimintaa koskevat käskyt porvaristolle ja hyväksytti ne sellaisenaan. Everstiluutnantt= i Faber esimerkiksi määräsi huhtikuussa vuonna 1724 porvari= ston viemään kaupungin tunkiot tullin ulkopuolelle, jotta kadut p= ysyisivät puhtaana, rakentamaan ylätasanteelta rantaan johtavat portaat valmiiksi ennen matkalla olleen maaherran paluuta ja siirtämä&aum= l;n rakennettavan makasiinin tiellä olevat vanhat rakennukset niille osoitettuun paikkaan.

&nbs= p;

Asemakaav= an ja myös toteutuneen kaupunkirakenteen hierarkkisuus, jolla tässä tarkoitetaan Lappeenrannan jakoa toisistaan eriytyneis= iin kaupunginosiin ja merkittävimpien katujen arkkitehtonista korosta= mista, voidaan siten selittää paitsi topografian ja puolustuks= ellisten tekijöiden, niin myös vapauden ajan yhteiskunnan ja eri= toten sotilaiden arvomaailmassaan sisäistämän arvohierar= kian turvin. Ongelmallista on kuitenkin se, että muissa sotilaiden iso= n- ja pikkuvihan välisenä aikana Suomeen suunnittelemissa asemakaavoissa ei ole havaittavissa samankaltaista hierarkkisuutta k= uin Lappeenrannassa. Syyt voivat siis olla pääasiassa Lappe= enrannan linnoitusniemen topografiassa. Silloin ei kuitenkaan tä= ysin selity, miksi Faber ja Johan Conrad Cedersparre kiinnittivät lin&= shy;noitussuunnitelmassaan "alakaupunkiin" niin suurta huomiota – miksi se artiku= loitiin niin selkeästi ja rikkaasti.

&nbs= p;

"Ala= kaupungin" artikulointi selittyy lääninhallinnon ja maaherran, sotaneuvos Jo= han Frisenheimin, jota Juvelius nimittää "ensimmäiseksi vertaistensa joukossa", sijoittumisella Lappeenrantaan. Frisenheim oli toiminut isonvihan aikana Ruotsin Suomen-joukkojen sotakomissaarina ja oli niittänyt runsaasti mainetta toiminnastaan. Ra= nnan mukaan armeijan ylipäälliköt Lybecker ja Nieroth arvos&= shy;tivat suuresti Frisenheimia – Nieroth muun muassa nimitti häntä "esikuvaksi vailla vertaa". Frisenheim rahoitti ulkomaisilla suhteillaan tehokkaasti armeijan toimintaa: Frisenheimin arvoa kuvaa, ett&a= uml; Ruotsin valtionkonttori oli vuonna 1710 hänelle velkaa 56 000 hopeatal= aria. Lappeenrannan linnoituksen rakentamiseenhan pikkuvihaa edeltävänä kautena käytettiin kokonaisuudessaan noin 24= 000 hopeatalaria.

&nbs= p;

Frisenhei= mille annettiin usein koko maata koskevia tehtäviä; Suomessa h&aum= l;n toimi muun toimensa ohella sotilasylipäällikkönä e= nnen Stackelbergin nimittämistä kyseiseen virkaan. Lappeenra= nta oli Frisenheimille tuttu jo aiemmilta ajoilta, sillä hän oli toiminut aiemmin kauppiaana Nevanlinnassa ja Viipurissa. Lisäksi h&aum= l;n oli isonvihan aikana armeijan sotakomissaarina, kun Nieroth suhteellisen me= nestyksekkäästi piti armeijan päämajaa Lappeenrannassa. Frisenheim valit= si Lappeenrannan maaherran sijaintipaikaksi kaupallisten ja puolustuksellisten syi= den perusteella. Maaherranvirasto toimi Lappeenrannassa jo alkutalvella 17= 22, Frisenheim itse saapui Lappeenrantaan saman vuoden huhtikuuhun mennessä= ;. Heinäkuun alussa Frisenheim kävi keskusteluja linnoituskonttorin päällikön Axel Löwenin kanssa ja niissä päädyttiin Vehkalahden linnoittamisen ohella suorittamaan myö= ;s Lappeenrannassa linnoitustöitä. Frisenheim pani maaherran residenssin korjaus- ja rakennustyöt alulle saavuttuaan Lappeenrantaan. Siten ainakin maaherran residenssin sijain= ti oli Lappeenrannan kaavoittajien tiedossa heidän suunnitel&sh= y;lessaan uutta asemakaavaa. Faberin ja Johan Conrad Cedersparren linnoitussuunn= itelmaan onkin merkitty residenssirakennus, joka myöhemmän inventointi= ;kartan mukaan todella sijaitsi suunnitellulla paikalla.

&nbs= p;

"Ala= kaupungin" jäsentelyssä otettiin siten huomioon ison- ja pikkuvihan välisellä kaudella Lappeenrannan, jollei koko silloisen Suomen, sosiaalisessa hierarkiassa korkeimmalla sijalla olevan henkilön resi&s= hy;denssin sijainti sommittelemalla "alakaupunkiin" pohjoises= ta etelään johtava muita katuja leveämpi Maaherrankatu ja = sen päätteeksi kauppatori ja maaherran residenssi. Toisaalta on arvohierarkiaan liittyen mielenkiintoista huomat= a, että linnoitusupseerien karttoihin ei ole lainkaan merkitty sosiaalisen kerrostuman alimmilla portailla olevan "itäkaupungin" asutusta.

&nbs= p;

^{^[1]}KrA SFP. Villmanstrand nr 1. Faber käytti ainakin pääsääntöisesti nimestään kirjoitus= asua Fabre; tässä on kuitenkin käytetty nimestä tutkimuksessa vakiintunutta nimeä Faber.

^{^[2]}KrA SFP. Villmanstrand nr 1, 8-10,= 18.

^{^[3]}KrA SFP. Villmanstrand nr. 1; Toiv= anen 1979, s. 377. Lappeenrannan linnoitusta koskevia karttoja ja muita linnoittamiseen liittyviä piirustuksia on Ruotsin sota-arkistoon sijoitettu luettelon mukaan 28 kappaletta. Lisäksi vuosille 1730 ja 1733 ehdotettujen linnoitustöiden luettelojen liitteenä on kartat Lappeenrannan linnoituksesta. = KrA Fortifikationdepartementet E III c. Kammarkontoret. Inkomna handlingar. Förslag för fästningsbyggnader och slottsstater. Willman= strand, s. 244, 384.<= /p>

^{^[4]}Toivanen 1979, s. 377.

Er= icsson 1934, s. 313. Esimerkiksi Ax= el von Löwen päiväsi v. 1723 Lappeenrannasta lähettämänsä kirjeen "Lappstrandissa". Ericsson 1934, s. 43.

Toivanen 197= 9, s. 378. Toivasen mukaan on ilmeistä, että suunnitelmia on ollut jo vuonna= 1722, jolloin Frisenheimin, Löweni= n ja Stackelbergin neuvottelujen jälkeen Lappeenrantaan määrättiin Kymenkartanon läänin rykmentistä 1= 12 miestä tekemään linnoitustöitä, ja hän olettaa Faberin ja Cedersparren kartan siitä syystä ajoittuvan "kaik= etikin" vuoteen 1722. Toivanen 1979, s. 377, 378; linnoitustöiden aloit&s= hy;tamisesta vrt. Ericsson 1934, s. 38, 39, 314. Linnoitustöiden aloittamisen aikaa= n on voinut silti olla muitakin suunnitelmakarttoja kuin nykyisin Ruotsin Sota-arkistossa säilytettävät.

Kr= A SFP. Villmanstrand nr 1; Halila 1974= , s. 114. On tietysti mahdollista, että karttaan olisi myöhemmin lisätty teksti.

RA Administrativa handl. rörande armén. Överbef. i Finland. <= /span>Tutkimuskomitean raportti Haminasta vuodelta= 1727. VA mikrofilmi 276; RA Grevliga Ätten Löwens arkiv. Brev till Axel Löwen d.ä. = vol. nr 3. Faberin kirjeet Löwe= nille päivätty Haminassa 15.5., 11.6., 21.8.1727.

Er= icsson & Rabe 1930, s. 259, 493.

K= rA SFP. Villmanstrand nr 2, 4. Kart= assa on esitetty vuosien 1722-1726 aikana tehty linnoitustyö sekä karttapiirroksella että tekstiselityksin. Kra SFP. Villmanstrand nr 4.

VA Acta his= torica. Puolustuskomitea kuninkaalle 11.12.1723. DH = VI, s. 69-75. Lappeenrannan suunnitelma mainitaan yhdessä Haminan puolustukse= ksi suunnitellun tornin kanssa: "Emedlertidh bijfogas härjempte under Lit:A och B: deseinerne på tornet vid Fredrikshambns broo och Lappstrandh,–". Sama. Ongelmallista Lappeenrannan - ja myös muiden linnoituskaupunkien - asemakaavojen tutkimuksen kanna= lta on, että asiakirja-aineisto on erotettu kuvamateriaalista.<= /span>

K= rA SFP. Villmanstrand nr 1, 4-6, 8-11, 13-17, 19-28. Ilm. 1730-luvulle ajoittuvassa inventointikartassa kellotapuli on merkitty keskemmälle kaupunkia. KrA SFP. Villmanstrand nr 18; vrt. Jalkanen 1913, s. 122.

Faberin ja = Cedersparren suunnitelmakartta on voinut olla liitekarttana myös linnoitusupseereilta Suomen sotilasylipäällikölle Turkuun tai linnoituskonttor= iin Tukholmaan kulkeutuneen asiakirjamateriaalin joukossa. Asiakirjayhteys voisi löytyä myös maaherra Frisenheimin kirjeistä kuninkaalle.

Ericsson 19= 34, s. 56. Jos ajatellaan Löwenin roolia Lappeenrannan linnoittamisen ja kaavoittamisen kannalta, niin on huomattava, että huolimatta hänen tärkeästä asemastaan Lappeenrannan linnoittamisen yhteydessä ei lähdeaineistossa ole mainintaa siitä, että Löwen olisi tehnyt tai esitellyt Lappeenrannan asemakaavasuunnitelmaa vuoden 1723 valtiopäivillä.

KrA SFP. Villmanstrand nr 1, 9, 10, 18.

Valeperspek= tiivissä pyrittiin saamaan esimerkiksi aukio tai jokin muu tila näyttämään suuremmalta kaventamalla sitä toisesta päästä. Ens= immäisen kerran valeperspektiiviä käytettiin Italiassa jo 1400-luvull= a. Runsaasti valeperspektiivisommitelmia esiintyi linnoitetuissa ihannekaupunkisuunnitelmissa, mm. Perretin ja Specklen teoksissa = 1600-luvun alussa. Ruotsiin valeperspektiivin käyttö tuli 1650-luvulta lähtien, ja sitä käyttivät mm. Tessin nuorempi ja Carl Hårleman. Tunnettu esimerkki valeperspektiivin käytöstä Suomessa on Susisaaren iso linnanpiha Ehrensv&= auml;rdin ajan Suomenlinnasta. Pettersson 1959, s. 167-173.

Pettersson = 1959, s. 169, 173, 174.

Pettersson = 1959, s. 169, 173.=

Eimer 1961,= s. 527. Eimer kaipaa portti-teemasta omaa tutkimusta, mutta pitää jo nyky= isen materiaalin perusteella selvänä, että portti on ollut kaupunkirakenteessa merkittävä tekijä ainakin Tukholmassa, Göteborgiss= a, Malmössa, Stralsundissa, Wismarissa, Riiassa ja Tallinnassa. Sama= .

Eimer 1961,= s. 525-527.<= /p>

Viljo 1974,= s. 129, 130, 132.=

Vrt. Petter= sson 1959, s. 171, 173; Eimer 1961, 542-552. Kyseistä arkkitehtonista teemaa oli toki käytetty jo ennen Tessiniäkin. Tässä yhteydessä ei kuitenkaan ole syyt&au= ml; käydä läpi teeman esiintymishistoriaa. =

Dilich 1640.

Vrt. esim. Belidor 1729 ja St= urm 1736.

Pettersson = 1959, s. 174-176.<= /p>

Toivanen on laskiessaan kortteleiden suhdelukuja saanut pääkadun länsipuolella sijainneiden korttelien suhdel= uvuiksi 7:10 ja 4:5, itäpuolisten 7:7, 7:8 ja vajaan korttelin 3:7. Idempänä olevan pitkittäiskadun varrella olleiden kortteleid= en suhdeluvut ovat hänen mukaansa 1:4, 2:7 ja 1:5. Pohjoisrannan kaksi korttelia taas olivat suhdeluvuiltaan 5:6 ja 3:4. Toivanen 1979, s. 378.

Lilius 1985= , s. 15, 48, 49, kuvat 9, 11-13; vrt. Lilius 1982, s. 326, kuva 104.

KrA SFP. Villmanstrand nr 3, 5; Ericsson & Rabe 1930, s. 12; Ericsson 1934, s. 2= 65; Toivanen 1979, s. 357, 358.=

Lilius 1985= , s. 19, s. 51, kuva 19.<= /span>

RA kfm utan= känd prov. 443.

Jalkanen 1913, s. 4, 122; Ylön= en 1976, s. 110; Toivanen 1979, s. 282-286; Syrjö 1985, s. 207, 208, 215, 216, 244, 451, 476.

Vrt. Toivan= en 1979, s. 382.

Toivanen 19= 79, s. 378.

Toivasen mu= kaan "alakaupunki" on runsaan 10 asteen kulmassa pääkatuun nähden. Toivanen 1979, s. 378.

Vrt. Toivan= en 1979, s. 378.

KrA SFP. Villmanstrand nr 1, 8, 18; Jalkanen 1913, s. 41; Toivanen 1979, s. 378.

Lilius 1982= , s. 324, 325; Lilius 1985, s. 14.

Lilius 1985= , s. 19. Tässä yhteydessä ei ole mahdollista käsitellä Haminan kaavoitusta ja rakentami= sta tarkemmin. Kuitenkin on muistettava, että Lappeenranta oli Haminan kaksoiskaupunki ja että Lappeenrantaa ja Haminaa kaavoittivat ja rakensivat hyvin pitkälle samat linnoitusupseerit. Ks. Toiva= nen 1979, s. 377.

Lilius 1982= , s. 324, kuva 101; Lilius 1985, s. 19.

Lilius 1982= , s. 325.

Lilius 1985= , s. 23. Lilius nimittää kyseistä kaupunkitaiteellista elementtiä "rantaviivan ja kaupungin organisoituneeksi liittymiseksi toisiinsa". Sama.

Lilius 1985, s. 23.

^{^[5]}1600-luvun kaav= an vertailukohteiksi on valittu 1700-luvun materiaalista 4 karttaa: J.J. Faber= in ja J.C. Cedersparren asemakaavasuunnitelma todennäköisesti vuo&sh= y;delta 1723, Pehr Cedersparren työselostukseen liittyvä kartta vuod= elta 1726, J.G. Ammondtin ja J.C. Cedersparren työselostukseen liittyvä kartta vuodelta 1728 ja Ammondtin työehdotukseen liittyvä ka= rtta vuodelta 1732. KrA SF= P. Villmanstrand nr 1, 4, 11; Ammondtin kartta KrA Krigskollegium Fort.dep. Inkomma handl.1733: "Carta och Summarisk Förslag på Fästnings Byggnaden och Förefallande Reparationer Till Willmanstr= and För Åhr 1733." = Mittaukset on suoritettu originaalikartoista Ruotsin sota-arkistossa.

^{^[6]}Heimala 1960, s= . 8.

^{^[7]}Heimala 1960, s. 22.

^{^[8]}Toivanen 1979, = s. 383.

^{^[9]}Toivanen 1979, = s. 383.

Vertailun helpottamiseksi laaditut peitekuvat on tehty lukemalla kartat valokuvista kuvanlukijalla mikrotietokoneen muistiin. Tämän jälkeen niid= en mittakaavat on muutettu kuvankäsittelyohjelmassa mahdollisimman lähelle toisiaan ja kartat on sijoitettu päällekkäin nuorempi kartta vanhemman päälle. Lopu= ksi muodostuneet peitekuvat on tulostettu paperille. Menetelmän ongelmana = on ollut luotettavien kiintopisteiden löytäminen päällekk&= auml;isvertailuihin. Kiintopisteenä on lähinnä käytetty kirkon ja kirkkomaan sijaintia. Peitekartat eivät ole kuitenkaan kovin tarkkoja. Luotettavampaan tulokseen olisi ehkä päästy skanneroimalla suoraan alkuperäiskartat arkistosta, joskin myös alkuperäisk= arttojen tarkkuus vaihtelee. Peitekartat onkin nähtävä vain viitteellisinä ja niiden tarkoitus on lähinnä helpottaa tekstissä esitettyjen huomioiden havainnointia.

Heimala 196= 0, s. 22; Toivanen 1979, s. 382.=

R= A kfm utan känd prov. 443; KrA SFP. Villmanstrand nr 1, 4-6, 8-11, 13-28.

Aspegren kaavassa katuleveys oli kaikilla kaduilla 16 kyynärää. Ensimmäisessä 1700-lu= vun kartassa, Faberin ja Cedersparren asemakaavasuunnitelmassa, oli pääkadun leveys mittakaavan mukaan 20 - 22 1/2 kyynärää. Toisen pitkittäiskadun leveys oli 15 - 17 1/2 kyynärää, siis lähellä Aspegrenin kaavan katul= eveyttä. On kuitenkin huomattava, että Aspegrenin kaavassa ei niemen ylätasanteella ollut kuin yksi pitkittäiskatu, joten Faberin= ja Cedersparren suunnitelmapiirustuksen toinen pitkittäiskatu ei voi olla 1600-luvun kartan mukainen. Ylätasanteen poikittaiskatujen leveydet poikkeavat myös Aspegrenin kaavan 16 kyynärästä= ;. Faberin ja Cedersparren suunnitelmassa poikkikatujen leveydet oli= vat noin 20 kyynärää lukuun ottamatta eteläisint&= auml;, vain pääkadun itäpuolella kulkevaa katua, jossa katuleveys o= li mittakaavan mukaan jopa 25 kyynärää. Katua ei kuitenkaan myöhempien karttojen perusteella koskaan toteutettu. "Alakaupungin" katuverkko oli sijoitettu Faberin ja Ced= ersparren suunnitelmassa täysin Aspegrenin kaavasta poikkeavaan kulmaa= n. Myös katuleveydet olivat erilaisia. Pohjois-eteläsuuntaisen pääkadun leveys oli noin 25 kyynärää, kun taas toi= sen pitkittäiskadun tai oikeamminkin kujan leveys oli vain 10 kyynärää. Keskellä kulkevan poikittaiskadun leveys= oli 12 1/2 - 15 kyynärää.

Vuodelta 1726 olevassa, Pehr Cedersparren allekirjoittamassa karta= ssa katuleveydet eivät poikenneet niin paljoa Aspegrenin kartan leveyksistä. Esimerkiksi ylätasanteen pääkadun osalta e= roa Aspegrenin karttaan oli vain hiukan yli metrin. Ammondtin ja Johan Conrad Cedersparren kartassa vuodelta 1728 olivat katuleveydet jälleen lähempänä Faberin ja Johan Conrad Cedersparren suunnitel= ;mapiirustusta. Pääkadun leveys oli pohjoispäässä noin 21 kyynärää ja eteläpäässä lähes 24 kyynärää. Ammondtin työehdotukseen liittyväss= ä kartassa vuodelta 1732 olivat katuleveydet jälleen lähempänä 1600-luvun kartan mittoja.

Katuleveyksien vertailusta voidaan nähdä, että niiss&aum= l; ei päästä kovin hyvään mittatarkkuuteen, vaan katuleveydet näyttävät vaihtelevan eri karttojen mukaan. Edellä on tuotu esiin lähes kaikkien katujen leveydet. 1600-luvun kaavan jatkuvuuden tutkimisen kannalta lienee kuitenkin tärkeintä "yläkaupungissa" etelästä pohjoiseen kulkeneen pääkadun leveys, sillä kuten edellä on todettu, on aihe= tta uskoa ainakin pääkadun toteutuneen 1600-luvulla. Sen osalta verta= ilu karttojen kesken antaa seuraavanlaisia lukuja.

Linnoituksen ylätasanteen pääkadun katuleveys viidess&au= ml; Lappeenrannan asemakaavaa kuvaavassa kartassa

Aspegren&nbs= p; &= nbsp; 16 kyynärää

F&J.C.C&= nbsp; &nbs= p; 20 - 22 1/2 kyynärää

P.C &nb= sp; = 17 1/2 kyynärää

A&J.C.C&= nbsp; &nbs= p; 21 - 24 kyynärää

Ammondt = ; &n= bsp; 18 kyynärää

Lyhenteet kuvaavat seuraavia karttoja: Aspegren =3D Lappeenrantaa kuvaavaa kartta 1600-luvulta (RA), F&J.C.C =3D Faberin ja Johan Conrad Cedersparren allekirjoittama asemakaavasuunnitelma ilmeisesti vuodelta 1723 (KrA), P.C =3D Pehr Cedersparren allekirjoittama työselostukseen liittyvä kartta vuodelta 1726 (KrA), A&J.C.C =3D J.G. Ammondtin ja= J.C. Cedersparren allekirjoittama työselostukseen liittyvä kartta vuodelta 1728 (KrA), Ammondt =3D J.G. Ammondtin vuonna 1732 allekirjoittama seuraavan vuoden työehdotukseen liittyvä kartta (KrA).<= /o:p>

Kun otetaan huomioon karttojen ja toisaalta niistä mittakaa&s= hy;van mukaan mittaamisen epätarkkuudet, voidaan todeta, että pääkadun katuleveys oli 1700-luvun ensimmäisellä puoliskolla hiukan leveämpi kuin Aspegrenin 1600-luvun asemakaavassa m= ainittu 16 kyynärän leveys. Toisaalta leveysero oli joidenkin karttojen mukaan vain alle metrin. Kun ero on näin pieni, voidaan 1700-luvun alun "yläkaupungin" Suuren Kuninkaankadun sanoa olleen periaatteessa sama kuin Lappeenrannan 1600-luvun pääkatu, Pitkäkatu.

Ylätasanteelta "alakaupunkiin" kulkeneen poikkikadun (peitekuvissa katu bbb) osalta taulukointi antaa seuraavan tuloksen

Aspegren&nbs= p; &= nbsp; 16 kyynärää

F&J.C.C&= nbsp; &nbs= p; 20 kyynärää

P.C. &n= bsp; = ; 18 1/2 kyynärää

A&J.C.C.= &nb= sp; 18 1/2 kyynärää

Ammondt = ; &n= bsp; 18 kyynärää

Poikkikadun osalta erot olivat siis vielä pääkatuakin pienemmät. Kuitenkin myös tämä katu oli kaikissa 1700-l= uvun kartoissa merkitty leveämmäksi kuin Aspegrenin kartan 16 kyynärää.

"Alakaupungin" pitkittäiskadun leveys oli kartoissa seuraavanlainen:

Aspegren &nb= sp; (16 kyynärää)

F&J.C.C&= nbsp; &nbs= p; 25 kyynärää

P.C &nb= sp; = 14/2 kyynärää

A&J.C.C&= nbsp; &nbs= p; 18 1/2 - 19 1/2 kyynärää

Ammondt = ; &n= bsp; 15 kyynärää

Alakaupungin pääkadun osalta huomio kiinnittyy Faberin ja Johan Conrad Cedersparren asemakaavasuunnitelmassa esiintyvään 25 kyynärän kadun leveyteen. Leveys on poikkeuksellisen suuri, ja myöhempien karttojen mukaan katu ei toteutunutkaan suunnitellussa leveydessä, vaan jopa kaupungin muuta katuverkkoa kapeampana. <= span lang=3DSV style=3D'mso-ansi-language:SV'>KrA SFP. Villmanstrand nr 1, 4-6, = 8-11, 13-28.

Jalkanen 19= 13, s. 118; Toivanen 1979, s. 382, 399.

Ranta 1987,= s. 257, 258, 280, 305, 318-320.

Jalkanen 19= 13, s. 121; Ericsson 1934, s. 36; Toivanen 1979, s. 382.

Jalkanen 1913, s. 122; Toivanen 1979, s. 283,= 284, 382.

Toivanen 19= 79, s. 383; Laaksonen & Immonen 1986, s. 43-46.

Merkint&oum= l;jen koot vaihtelevat mittakaavan mukaan pääosin 20 ja 45 kyynärän (n. 11-26 m) välillä. Merkinnät on tehty normaalia ohuemmalla yhtenäisellä viivalla, muutamassa tapauksessa on kuitenkin käytetty my&ou= ml;s katkoviivaa.

Poikkeuksel= lisia ovat pääkadun itäpuolisen pitkittäiskadun ja vallituksen väliin merkityt korttelit.=

Toivanen 19= 79, s. 92.

Toivanen 19= 79, s. 383.

R= A kfm utan känd prov. 4= 43; KrA SFP. Villmanstrand nr 1, 4-6, 8-11, 13-28.

Lilius 1985, s. 16, 17, 50, 5= 1.

^{^[10]}KrA SFP. Villmanstrand nr 1, 4.

^{^[11]}KrA SFP. Villmanstrand nr 4.

^{^[12]}KrA SFP. Villmanstrand nr 1, 4; To= ivanen 1979, s. 363, 379.

K= rA SFP. Villmanstran= d nr 4, 10, 11; vrt. Toivanen 1979, s. = 379.

KrA SFP. Villmanstrand nr 4.

T= oivanen 1979, s. 388.

Laaksonen &= amp; Immonen 1986, s. 44-46.

K= rA SFP. Villmanstrand nr 1, 4-6, 8-11, 13-28; vrt. Toivanen 1979, s. 379.

KrA SFP. Villmanstrand nr 1, 4; Toivanen 19= 79, s. 371.

K= rA SFP. Villmanstrand nr 1, 4, 18.

V= rt. Lilius 1985, s. 15.

^{^[13]}Lilius 1982, s. 323; Lilius 1985, = s. 17-20.

^{^[14]}KrA SFP. Tavastehus nr 5, 6, 17, 201; Stenius 1973, s. 4-6.

^{^[15]}KrA SFP. Nyslo= tt nr 7 b; Pohjolan-Pirhonen 1973, s. 706; Sinisalo 1986, s. 22, 26, 27. =

^{^[16]}KrA SFP. Åbo nr 8.

^{^[17]}KrA SFP. Fredrikshamn nr 3, 4, 9, = 17, 21. Haminasta on säilynyt siellä vuonn= a 1727 tehdyn tilintarkastuksen tuloksena mielenkiintoinen kaupungin sotilasraken&= shy;tamista valottava lähdemateriaali. Aineistoa ei ole aiemmin käytetty tutkimuksessa. Aineisto sisältää myös runsaasti kuvia. = RA Administrat. handl. rörande armén. Överbefälhävare i Finland 1727 (VA mikrof= ilmi 276).

^{^[18]}Pettersson 1959.

^{^[19]}RA Stackelberg KM:lle 3.12.1730. D= H VI, s. 98, 99.

^{^[20]}Berg 1981, s. 13-15, 74.

^{^[21]}Berg 1981, s. 74.

^{^[22]}Berg 1975, s. 15.

^{^[23]}KrA SFP. Villmanstrand nr 4, 6; Jalkanen 1913, s. 123, liite 1; Toivanen 1979, s. 366, 370.

^{^[24]}KrA SFP. Villmanstrand nr 6;= RA Stackelberg KM:lle 3.12.1730. D= H VI, s. 98.

^{^[25]}Toivanen 1979,= s. 389.

Vrt. Toivan= en 1979, s. 366.

KrA SFP. Villmanstrand nr 1, 4-6, 8-28.

KrA SFP. Villmanstrand nr 7; = vrt. Toivanen 1979, s. 369.

Stackelberg= KM:lle 3.12.1730. DH VI, s. 98.

Pohjakaavoi= sta vrt. Lilius 1985, s. 216.

KrA SFP. Villmanstrand nr 10,= 18.

KrA SFP. Villmanstrand nr 12; Jalkanen 1913, s. 124; Lilius 1967, s. 253, 254; Toiva= nen 1979, s. 370, 371.

KrA SFP. Villmanstrand nr 1, = 4-6, 8-28.

RA Stackelberg KM:lle 3.12.17= 30. DH VI, s. 98, 99.

Lilius 1967= , s. 252-254.<= /p>

KrA SFP. Villmanstrand nr 11, 13, 14. Eräässä päiväämättömä= ;ssä, mutta ilmeisesti noin vuodelta 1730 olevassa kartassa rakennukseen on piirr= etty kaksi ulkonevaa eteistä. KrA SFP. Villmanstrand nr 13.

RA Administrat. handl. rö= ;rande armén. Överbefälhä= vare i Finland 1727. VA mikrofilmi 276.

KrA SFP. Villmanstrand nr 11,= 13; Hirn 1962, s. 45, 46.

RA Administrativa handlingar rörande armén. Överbef.= i Finland 1734-39 (VA mikrofilmi 277). J.A. Blaesinghin kertomus Lappeenrannan linnoituksesta 11.9.1= 739; vrt. Hirn 1962, s. 45.

Hirn 1962, s. 46.

KrA SFP. Villmanstrand nr 14, 27.

Toivanen 1= 980, s. 36.

KrA SFP. Villmanstrand nr 12.

Kruunun vi= ljaa sisältävien makasiinien kohdalla voidaan pitää kyseenalaisena rakennusten luokittelemista otsikon sotilasrakennukset alle; tässä on kuitenkin tehty niin, koska lähdemateriaali ei anna mahdollisuutta makasiinien tarkemp= aan erotteluun.

KrA SFP. Villmanstrand nr 4-= 6, 8-11, 13-28.

RA Administrativa handl. r&o= uml;rande armén. Överbef. i Finland 1734-39 (VA mikrofilmi 277). <= /a>J.A. Blaesinghin kertomus Lappeenrannan linnoituksesta 11.9.1739.

RA Adminis= trat. handl. rörande armén. Överbe= f. i Finland 1727. VA mikrofilmi 276; MV RHO: sotilasvirkatalot, Facia= t af Frösöö Tyghus. N= eg. 56 301. Orig. KrA.

RA Stackel= berg KM:lle 3.12.1730. DH VI, s. 98, 99; J.A. Blaesinghin selostus Lappeenrannan linnoituksesta = 11.9. 1739. VA mikrofilmi 277; vrt. Hirn 1962, s. 60.

Hirn 1962,= s. 94, 95.

Stenius 19= 73, s. 6.

Hirn 1962,= s. 79.

RA Administrativa handl. r&o= uml;rande armén. Överbef. i Finland 1734-39. VA mikrofilmi 277.

KrA SFP. T= avastehus nr 201; vrt. Stenius 1973, s. 6, 52, kuva 7.

RA Administrativa handl. r&o= uml;rande armén. Överbef.= i Finland. Tutkimuskomission raportti Haminasta vuodelta 1727.

KrA SFP. Villmanstrand nr 1,= 16, 17, 22.

KrA SFP. Villmanstrand nr 3,= 6.

RA Administrativa= handl. rörande armén. Överbef. i Finland 1734-39. J.A. Blaesinghin kertomus Lappeenrannan linnoituksesta 11.9.1739. VA mikrofilmi 277; Toivanen 1979, s. 387; Ah= onen 1991, s. 38.

Toivanen 1= 980, s. 36.

Toivanen 1= 979, s. 388. Toivanen huomauttaa, että rakennuksen sijainti poikkesi pitkittäiskatujen linjasta ja olisi siten ollut paikallaan jo ennen uusien katujen linjausta. Sama.<= /span>

KrA SFP. Villmanstrand nr 1; Toivanen 1979, s. 388.=

Toivanen 1= 979, s. 388; vrt. KrA SFP. Villmanstrand nr 18.

Toivanen 1= 979, s. 388.

KrA SFP. Villmanstrand nr 1, 4-6, 8-11, 13-28; Toivanen 1979, s. 390.

Toivanen 1= 979, s. 390.

Toivanen 1= 979, s. 391. Vrt. Laaksonen & Immonen 1986, s. 43-46.

Laaksonen = & Immonen 1986, s. 40-43.

Toivanen 1= 979, s. 391.

KrA SFP. Villmanstrand nr 1; Toivanen 1979, s. 391.

Toivanen 1= 979, s. 282-285; KrA SFP. Villmanstrand nr 1, 4-6, 8-11, 13-28.

VA Viipurin kuvernementin arkkitehdinvirasto, 6/56 M, 14/9; Laskovski 1865, Lappeenrant= aa kuvaavat kartat vuodelta 1742 ja 1758; UUB, Handritade kartor över Fin= land. Karta över Villmanstrand. In= v. nr 56074. Davidsson 1957, nr 180; Ranta 1978, s. 509. Pohjakaavan muutokseen lienee vaikuttanut Haminan kaksoisristikirkon, Elisabethin kirkon, jäl= leenrakentaminen. Colleniuksen toiminnasta Lappeenrannan ja Haminan kirkkojen rakennus&s= hy;töiden yhteydessä Syrjö 1985, s. 451, 453, 456.

RA Administrativa handl. r&o= uml;rande armén. Överbef.= i Finland. Tutkimuskomission raportti Haminasta vuodelta 1727. VA mikrofilmi 276.

^{^[26]}KrA SFP. Villmanstrand nr 4, 8.

^{^[27]}KrA SFP. Villmanstrand nr 18; vrt.= KrA SFP. Villmanstrand nr 1, 9-28.

^{^[28]}KrA SFP. Villmanstrand nr 4, 9.

^{^[29]}KrA SFP Villmanstrand nr 10, 11.

^{^[30]}KrA SFP. Villmanstrand nr 10,11, 1= 4, 16a/b, 20; KrA Krigskollegium. Fort. dep. Inkomna handl. 1733, Lappeenrantaa kuvaava liitekartta linnoitustöitä koskevassa ehdotuksessa.

= KrA SFP. Villmanstrand nr 1, 4-6, 8-11, 13-17, 19-28.

= KrA SFP. Villmanstrand nr 18. Toivas= en mukaan karttoja olisi kaksi, toinen edellä mainittu ja toinen Uppsalan yliopiston kirjastossa säilytettävä Lappeenrantaa käsit= televä kartta, jota Toivanen nimittää inventointikartaksi. Toivanen ajoittaa jälkimmäisen kartan Lappeenrannan historiassaan 1730-luvulle. Kartta ei kuitenkaan ole ison- ja pikkuvihan väliselt&au= ml; ajalta vaan on myöhäisempi, siis ns. Vanhan Suomen ajalta. Toivanen 1979, s. 379, 384; UUB, Handritade kartor över Finland. Karta över Villmanstrand. Inv. nr 56074. Davidsson 1957, nr 180. Julkaisussa Kaakkoisraja ja sen linnoitukset Toivanen kuitenkin, aivan oikein, mai= nitsee Uppsalassa säilytettävän kartan olevan pikkuvihan jälkeiseltä ajalta. Toivanen 1980, s. 37. Kun karttaa vertai= lee muuhun venäläiskauden säilyneeseen karttamateriaal= iin, näyttäisi se ajoittuvan 1700-luvun jälkipuoliskolle. Vr= t. Laskovski 1865, kartat s. 17; VA, Viipurin kuvernementin atlas; VA, ns. Tsheljuskinin kaava. Tiedossani ei ole, kuinka kartta on kulkeutunut Uppsalan yliopiston kokoelmiin.

Kartta on = aiemminkin ajoitettu 1730-luvulle. Jalkanen 1913, liite 1; Toivanen 1979, s. 379, 384. Liliuksen mukaan suomalaisia kaupunkeja kuvattiin 1730-luvulla mittaussarjassa, jolle oli ominaista, että mittaukset olivat hyvin kaavamaisia eivätkä kovin luotettavia. Kaikki kyseiset kartat olivat saman henkilön käsialaa, ja jotkin niistä oli allekirjoitettu nimimerkill&a= uml; F.J.N.1738. Mittaussarja kuuluu Liliuksen mukaan lähdesarjaan KrA= SFP ja löytyy asianomaisen kaupungin kohdalta. Lilius 1967, s. 102. Lappeenrantaa käsittelevä kartta on samassa lähdesarjas= sa ja se kuulunee samaan mittaussarjaan. KrA SFP. Villmanstrand nr 18.

= KrA SFP. Villmanstrand nr 4.

= KrA SFP. Villmanstrand nr 1, 4-6, 8-11, 13-28.

Toivanen 1= 979, s. 380, 381, 383, 384.

Toivanen 1= 979, s. 381.

Toivanen 1= 979, s. 386, 387.=

KrA SFP. Villmanstrand nr 1, 4-6, 8-11, 13-28.

Asutuksen tiheydellä tarkoitan t= ässä rakennusten määrää, siis sitä, kuinka moni Lappeenrannan tonteista oli rakennettu ja moniko oli autiona.

Lähem= pänä todellista asukaslukua olevan väkimäärän saa kertomalla henkikirjaväkiluvun 2,5:llä.

Jalkanen 1= 913, s. 118; Toivanen 1979, s. 399.=

= Toivanen 1979, s. 403.

= RA kfm utan känd prov. 443; KrA SFP. Villmanstrand nr 1, 4-6, 8-11, 13-28.<= /a>

= " Men jag för min dehl finner att som Willmanstrand är mycket liten och tr&arin= g;ng, samt tädt til wärcken bebygd med idel trähuus, så att = wid någon påkommande eldswåda uti en attaque, denne ort intet står att souteneras". KrA Försvars- och befästningsplaner rörande Finland. Löwenin muistio 3.4.1738. DH VI, s. 271.

^{^[31]}Lilius 1985, s. 18.

^{^[32]} Toivanen 1979= , s. 381, 384.

^{^[33]}Sotilasasiantu= ntijoihin puolustuslaitteet eivät kuitenkaan tehneet vaikutusta. Suomen sot= ilasylipäällikkönä 1730-luvun lopulla ollut Carl Cronstedt ei nähnyt Lappeenrannan (= ja Haminan) linnoituksilla olevan viholliseen nähden mitään erityisempää vastustusvoimaa. Vuonna 1740 Cronstedt kirjoitti kuninkaalle Lappeenrannan ja Haminan linnoittamiseen kuukauden kest&au= ml;vää piiritystä varten kuluvan neljä vuotta, edellyttäen että linnoitustyöhön olisi käytettävissä maksimimäärä miehiä, varoja ja aineksia. Juvelius 1919, s. 165, 185, 188, 189; vrt. Toivanen 1980, s. 41.

^{^[34]}Lilius 1982, s. 324, 325; Lilius 1= 985, s. 20.

^{^[35]}Lilius 1985, s. 22, 23.

^{^[36]}KrA SFP. Villmanstrand nr 1, 4-6, 8-11, 13-28. "Itäkaupunkia"= ; ei löydy linnoitusupseerien kartoista, kämnerinoikeuden pöytäkirjojen mukaan sellainen kuitenkin oli olemassa, valittiinpa sinne vuonna 1724 rakennusten kunnon tarkastajakin. Toivanen 1979, s. 384, = 386.

^{^[37]}KrA SFP. Villmanstrand nr 1, 4-6, 8-11, 13-= 28.

= KrA SFP. Villmanstrand nr 1, 4-6, 8-11, 13-28.

= Jalkanen 1913, s. 123; Toivanen 1979, s. 358; KrA SFP. Villmanstrand nr 13, 14.

Vrt. Toiva= nen 1979, s. 356-358. Eeva Maija Viljo on luonnehtinut linnoitustyömaiden suunnittelua "eräänlaiseksi virastoarkkitehtuuriksi". Hänen mukaansa lin&sh= y;noitusupseerien töitä ei voi juuri koskaan attribuoida yhdelle henkilölle, v= aan suunnitteluprosessiin ottivat osaa useat henkilöt. Linnoitusupsee= rit eivät hänen mukaansa myöskään olleet taiteellisesti innovoivia, eikä heiltä edellytetty omaperäisiä ja taiteellisia ratkaisuja. Enemmän pantiin pain= oa hyviksi tunnettujen kaavojen ja toimintamallien noudattamiseen ja toistamiseen. Viljo 1974, s. 174, 175.

= Vrt. de la Croix 1972, s. 51, 52.=

Riikonen 1= 986, s. 86.

Vrt. esim.= Dilich 1640. Kirjallisuudesta ja suunnitelmista enemmän esim. Ei= mer 1961, s. 100-146; Lilius 1967, s. 151-177.

= de la Croix 1972, s. 52.

= Vrt. de la Croix 1972, s. 52, kuvat 81-90.

= de la Croix 1972, s. 52. Euroopasta tun= netaan alle kymmenen radiaalikaupunkia. Lilius 1982, s. 324.

= de la Croix 1972, s. 53, 54.=

= Artéus 1982, s. 380, 382, 388. Artéus määrittelee 1700-luvun Ruotsin militaristiseksi seuraavin perustein: "Det är motiverat att karaktärisera frihetstidens Sverige som militaristiskt (militärfavoriserande) enligt= den relevanta definitionen, om dess officerskår varit i besittning av en större andel av rikets politiska, sociala eller ekonomiska värden än som ter sig "rimligt" i betraktande av kårens militära insatser under epoken". Artéus 1982,= s. 388.

= Vrt. Artéus 1982, s. 386.

= Lilius 1982, s. 323; Lilius 1985, s. 18.

= Wirilander 1950, s. 106-108.=

= Artéus 1982, s. 385-393.

Dahlstr&ou= ml;m 1914, s. 1-3.

Toivanen 1= 979, s. 381. Asiakirja on valokopiona Lappeenrannan kaupunginarkistosssa (Toivasen kokoelma, Ha:3 linnoitussuunnitelmia v. 1724). Kopioitu Mikkelin maakunta-arkist= osta.

Toivanen 1= 979, s. 381.

Jalkanen 1= 913, s. 153, 154; Toivanen 1979, s. 386.

Asemakaava= suunnitelmia tehtiin Haminaan, Helsinkiin ja Kajaaniin. Lilius 1985, s. 18, 19.

= KrA SFP. Villmanstrand nr 1.

Juvelius 1919, s. 46, 47.

Ranta 1987, s. 45, 79.

Juvelius 1= 919, s. 46, 47; Ranta 1987, s. 79-8= 9.

Halila 197= 4, s. 122; Toivanen 1979, s. 338, 339, 353.

Toivanen 1= 979, s. 388.

KrA SFP. <= /span>Villmanstrand nr 1, 18.

= KrA SFP. Villmanstrand nr 1, 18.

= KrA SFP. Villmanstrand nr 1, 4-6, 8-11, 13-28.