6 LINNOITUSTYÖ VENÄJÄN RAJAKAUPUNGISSA

Pietarin läheisyys sekä Ruotsin ja Venäjän välisten suh= ;teiden selkiytymättömyys – etenkin Kustaa III:n valtaannousun jälkeen – aiheutti sen, että Venäjän hallinnon mi= elenkiinto kohdistui Vanhan Suomen alueeseen. Kiinnostus johti alueen linnoittami= seen Katariina II:n ja Aleksanteri I:n aikana. Knapaksen mukaan linnoitustyö= ;t ajoittuivat neljään pääjaksoon. Pikkuvihan jälkeen 1740-luvulla tehtiin vallatuissa linnoituksissa Lappeenrannassa, Haminassa = ja Savonlinnassa pienehköjä parannustöitä. Kustaa III= :n vuoden 1772 kaappauksen jälkeen varustettiin vanhoja linnoituksia ja perustettiin kokonaan uutena linnoituksena Taavetti. Kustaan sodan jälkeen 1790-luvulla tehtiin linnoitustöitä kenraali Suvorov= in johdolla; uudeksi merilinnoitukseksi tuli Ruotsinsalmi eli nykyinen Kotka. Viimeinen linnoitus- ja sotilasrakennuskausi Vanhassa Suomessa oli Aleksant= eri I:n kaudella 1802–1808. Suurten linnoitusten lisäksi rakennettiin etulinnakkeita sekä pienempiä maalinnoituksia katkaisemaan rajalta Pietaria kohti suuntautuvia marssireittejä. Päälinnoitu= ksena toimi Viipuri. Sen edessä olivat taemman puolustuslinjan kaupunkilinnoitukset Hamina, Lappeenranta, Savonlinna ja Käkisalmi, jotka tukivat etummaisessa linjassa olleita etulinnakk= eita. Laivaston operaatioita taas tuki Ruotsinsalmen linnoitus.

&nbs= p;

Vastapain= ona ja yllykkeenä venäläisten linnoitustoiminnalle olivat ruotsalaisten rakentamat linnoitukset rajan toisella puolella. Ruotsissa oli hattupuolue pysynyt vallassa hävityn pikkuvihan jälkeenkin. Venäjän uhkaa torjumaan valtio solmi sotilasliiton 1700-luvun Euroopan mahtivaltion Ranskan kanssa. Ranskan maksamien runsaiden avustusten varassa ruotsalaiset voivat ryhtyä myös kalliisiin linnoitustöihin.

&nbs= p;

Niin ruotsalaisten kuin venäläistenkin linnoitussuunnitelmat perustuivat siihen ajan sotatieteessä vallalla olleeseen käsitykseen, että hyökkäyssota ei ollut mahdollista ilm= an rajaseudun linnoittamista siten, että linnoituksiin voitiin kerätä joukkoja ja varastoja. Ruotsalaiset päätyivä= ;t sotasuunnitelmissaan keskittymään laivastoon. Se taas vaati perustettavaksi laivaston tukikohtalinnoituksia. Ruotsiin nimitettiin linnoituskomissio, johon kuuluivat Augustin Ehrensvärdin lisä= ;ksi eversti Hans Henrik von Liewen sekä luutnantti Alexander Mikael Strussenfelt. Raportti ja linnoitussuunnitelma valmistui syksyllä 1747 ja jätettiin valtiopäiville. Linnoitussuunnitelman toteuttajaksi valittiin Augustin Ehrensvärd. Rakennettavaksi= valittiin Helsingin edustalla sijaitsevat Susisaaret, Loviisassa Svartholman merilin&= shy;noitus ja sisämaan laivastotukikohta Varkaudessa. Ehrensvärdin johdolla rakennettava Helsingin edustan saarilinnoitus oli, kuten jo A= xel Löwenin isonvihan jälkeen esittämässä puolustus&sh= y;suunnitelmassa, varuslinnoitus eli place d'armes, joka tuki sekä laivastoa ett&au= ml; maavoimia. Se oli samalla merkittävin linnoituksista.

&nbs= p;

Ruotsalai= sten varustelutyöt alkoivat vuonna 1748 sangen joutuisasti. Helsingissä linnoitettiin vuosina 1748 ja 1749 mantereen puolella Ullanlinnaa ja Susisaarta, vuonna 1750 keskityttiin rakentamaan päälinnoitusta silloisille Susisaarille, jotka pian saivat nimen Sveaborg eli Viapori eli nykyinen Suomenlinna. Työt jatkuivat hyvällä menestykse= llä Viaporissa aina Pommerin sotaan (1756–1762) asti. Sodan aiheuttaman keskeytyksen ja taloudellisten vaikeuksien jälkeen linnoituksen rakennustyö tiivistyi jälleen hattujen valtaannousun myöt&au= ml; 1760-luvun lopulla ja Kustaa III:n vallankaappauksen jälkeen vuonna 17= 72. Tämän jälkeen rakennustyöt jatkuivat linnoituksessa aina Suomen sotaan saakka, jossa linnoitus antautui Venäjän joukoille.

&nbs= p;

Svartholm= assa saatiin vuoteen 1766 mennessä saarilinnoituksen bastionijärjestelmään kuuluva päävalli valmiik= ;si. Kustaa III:n kaappaus johti sielläkin uusiin linnoitustöihin ja rakennustöitä tehtiin tiiviisti myös vuosina 1776–1780. Vuonna 1808 Svartholma antautui vähäisen vastarinnan jälkeen venäläisille. Loviisan edustalla sijaitsevan Svartholman lisä= ;ksi linnoitettiin myös Loviisan kaupunkia. Siellä vuonna 1748 alkaneet työt eivät kuitenkaan edenneet määrärahojen puutte= en vuoksi. Linnoituksesta saatiin valmiiksi vain osa, ja vuonna 1775 lopetetti= in työt kokonaan Kustaa III:n käskystä. Vuoden 1747 linnoituskomission suunnitelmien mukaan rakennettiin, joskin suhteellisen vaatimattomana, myös Varkauteen Laivalinnan laivastoasema ja pieni Saimaan laivasto. Rajalle Kymijoen ylityspaikoille rakennettiin lisäksi pieniä linnakkeita.

&nbs= p;

6.2 Venäjän linnoitusjoukot

&nbs= p;

Lappeenra= nnan taistelun jälkeen elokuun 23. päivänä vuonna 1741 linno= itus osittain tuhottiin ja kaatuneet jätettiin kentälle. Ruotsalaiset joukot pakenivat Haminan suuntaan ja venäläiset joukot siirtyivät elokuun lopussa Viipuriin vankeineen ja haavoittuneineen. Venäläiset joukot palasivat muutaman viikon päästä linnoitukseen, jolloin kaatuneet vasta haudattiin. Ka= upunkiin ei vielä tässä vaiheessa sijoitettu vakinaista varuskuntaa, = vaan vasta Turun rauhan jälkeen vuonna 1743 Lappeenranta muuttui ruotsalais= esta venäläiseksi varuskuntakaupungiksi.^{=
^[7]=}

&nbs= p;

Kaupunki linnoitettiin ruotsalaisen kauden tapaan ja rakennustyöstä vastasi paljolti Ruotsin linnoitusjoukkoja muistuttava joukko-osasto. Vanhan Suomen sotilasrakentamista tutkineen Rainer Knapaksen mukaan Venäjällä maalinnoitusten rakentaminen tapahtui sotakol= legion alaisuudessa. Tykistö- ja linnoituskanslia oli perustettu vuonna 1729. Ruotsin linnoitusjoukkoja vastaavaa aselajia nimitettiin Venäjällä insinöörilaitokseksi tai insinö&oum= l;rijoukoiksi. Niitä johti vuodesta 1751 lähtien kenraali-insinööri. Katariina II:n kuolemaan saakka tykistö ja insinöörilaitos olivat yhdistettynä tykistö- ja linnoituskansliaan, joka vuonna 1= 797 muutettiin tykistötoimistoksi. Sotaministeriön perustamisen myötä jaettiin tykistötoimisto vuonna 1802 kahteen osaan, tykistö- ja insinöörihallintoon. Insinöö= rihallinnan johtoon tuli insinööritarkastaja. Ensimmäiseksi viran haltijaksi nimitettiin kenraali Jan Peter van Suchtelen.

&nbs= p;

Lappeen&s= hy;rannassa on kuitenkin otettava huomioon, että kaupungissa sijaitsi myö= ;s Saimaan laivasto. Sen rakennuksien suunnittelua valvoi ainakin periaatteessa amiraliteettikollegion yliarkkitehti. Lisäksi myös tykistöexpeditiolla oli 1800-luvun alussa arkkitehtuuriosasto.^{=
^[8]=}

&nbs= p;

Ennen pikkuvihaa linnoitusten rakentamiseen uhratut varat Venäjällä olivat vielä sangen pieniä. Vuonna 1726 sotakollegio määräsi 31 linnoituksen vuosittaiseksi menoeräksi 70 000 ruplaa. Linnoituksista eniten rahaa vei Kronstadt, yli 8 000 ruplaa. Pietarin osalta rahoista käytettiin yli 3 500 ruplaa, Viipuriin y= li 2 500 ja esimerkiksi Käkisalmeen alle 1500 ruplaa. Näissä rahamäärissä eivät kuitenkaan olleet mukana esimerkiksi tykistön käyttöön varatut rahat. Määrärahasta turvatti= in lähinnä linnoituksen toiminnan jatkuminen; rahoja käytettiin esimerkiksi rakennusten korjaustöihin ja varusteiden hankintaan. Katar= iina II:n aikana insinöörijoukkojen saama rahasumma nousi 450 000 rupl= aan kauden laajojen linnoitustöiden takia.^{=
^[9]=}

&nbs= p;

Venä= jän upseerikunta ja linnoitussuunnittelijat olivat muiden maiden linnoitus= joukkojen tapaan hyvin monikansallisia. 1760-luvulta lähtien pyrittiin kuitenkin saamaan aikaan jo omaakin koulutusta. Upseereille tarpeellisiksi opetusaineiksi katsottiin saksan ja ranskan kieli, historia, maantiede, mekaniikka, hydrauliikka, siviiliarkkitehtuuri, kemia, ilotulitustaide, piirustus, sotaharjoitukset ja tanssi. Erityisai= neina oli vielä matemaattisia aineita ja linnoitusten puolustamise= n ja valloittamisen taito.^{=
^[10]}

&nbs= p;

Linnoitus= teoreettisesta kirjallisuudesta oltiin perillä myös Venäjällä. Su= osituimpia olivat ranskalaisen koulukunnan teokset. Niitä luettiin alkuperäisteoksina ja Sèbastian Lepreste de Vaubanin vuosina 1737–1742 julkaistut "Le Traité de L'attaque des Places&q= uot; ja "Le Traité de la Defence des Places" ilmestyivät venäjänkielisinä käännöksinä jo vuonna 1= 744. B.F. Belidorin vuonna 1729 ilmestynyt "La science des ingénieurs" käännettiin venäjäksi ensin vuo= nna 1765 ja laajempana versiona vuonna 1802. Pian julkaistiin myös ven&aum= l;läisiä linnoitustaitoa käsitteleviä kirjoja. Ensimmäisenä sell= aisen julkaisi Mjahkov vuonna 1765, vuonna 1777 tulivat taas Kurganovin ja Lemin teokset. Arkkitehtuurin alalla tunnettiin myös tärkeimmät kl= assikot. Vignola käännettiin venäjäksi vuonna 1777, Vitruvius vu= onna 1778, Alberti julkaistiin käännöksenä vuonna 1791 ja Palladio vuonna 1798.

&nbs= p;

Rainer Knapaksen mukaan suurehkot rakennusprojektit suunniteltiin insinöörijoukkojen esikuntatasolla Pietarissa. Lappeenrannassakin ainakin tärkeä 1770-luvun linnoitus- = ja kaavoitussuunnitelma pantiin alulle korkealla tasolla. 1790-luvun Vanhan Su= omen laajoja linnoitustöitä, siis Lappeenrannassakin, johti kenra= ali Suvorov ja hänen mukanaan tullut upseerijoukko.

&nbs= p;

Insin&oum= l;örijoukkojen johdossa olivat seuraavat henkilöt alkaen vuodesta 1751 Lappeenrannan linnoituksen lakkauttamiseen asti:

Ivan Glebov &= nbsp; &nbs= p; 1751–1754

Abraham Hannibal = ; &n= bsp; = ; 1754–1759

Daniel de Bosquet &nb= sp; = &nb= sp; 1759–1766

Rudolf von Gerbel &nb= sp; = &nb= sp; 1766–1774

Mihail Mordvinov &nbs= p; &= nbsp; &nbs= p; 1774–1780

Friedrich von Bauer &nbs= p; 1780–1783

Aleksei Tutskov = &nb= sp; = 1784–1796

Ivan Knjazev = &nb= sp; 1797–1800

Aleksei Korsakov = ; &n= bsp; = ; 1800–1802

Jan Peter= van Suchtelen 18= 02–1812

&nbs= p;

Insin&oum= l;örikenraalien todellista osuutta Vanhan Suomen linnoitusten rakentamisessa on vaikea arvioida. Voidaan kuitenkin tarkastella, ketkä heistä olivat tekemisissä muiden Venäjän linnoitusten ohella myös Ruo= tsin vastaisen rajan linnoittamisessa. Vanhan Suomen linnoitustöiss&au= ml;, ainakin Viipurin osalta, oli vuonna 1755 mukana kenraali Hannibal. Hän on siten saattanut olla myös Lappeenrannan 1750-luvun linnoitustöiden taustalla. Hän ainakin vahvisti Lappeenrannan vuoden 1758 asemakaavan.

&nbs= p;

Knapas on= taas huomannut Daniel de Bosquetin tehneen vuonna 1763 yhdessä Bernardin de Saint-Pierren kanssa Vanhan Suomen linnoituksiin tarkastusmatkan sekä toisaalla Mihail Mordvinovin allekirjoittaneen useita Käkisa= lmea ja Lappeenrantaa koskevia piirustuksia. Fabritsiuksen mukaan my&ou= ml;s insinöörikenraali Friedrich Wilhelm von Bauer oli vuonna 1769 laatinut kuvauksen Ruotsin vastaisesta rajasta Vanhassa Suomessa. Lisäksi tiedetään myös kenraali Zahar Grigorjevits Tsernysevin tarkastaneen Kustaa III:n vallankaappauksen jälkeen kesällä 1773 rajaseudun linnoitukset ja Knapaksen mukaan myös vastanneen Vanhan Suomen puolustuksen uudistamisesta.

&nbs= p;

Vuosina 1774–1778 insinöörikenraalina olleen Mordvinovin rooli Vanh= an Suomen linnoittajana on kiintoisa ajatellen nimenomaan Lappeenrannan linnoitusta. 1770-luku oli Lappeenrannan asemakaavan ja kaupunkikuvan kanna= lta ratkaisevan tärkeä. Tuolloin rakennettiin kaupungin ensimmäi= set kivitalot, ja siviiliasutuksen ja varuskunnan toiminnot eriyttävä= asemakaava hyväksyttiin 1770-luvun puolivälissä. Asemakaava liittyi linnoitussuunnitelmaan, joten voidaan hyvällä syyllä arvioida Venäjän insinöörijoukoilla olleen sen laadinnassa suuri osuus.

&nbs= p;

Knapas on todennut Mihail Mordvinovin laatineen vuonna 1780 julkaistut malliasemakaav= at linnoituksen ulkopuolelle rakennetuille esikaupungeille. Lappeenrannan Suuri esikaupunki oli Käkisalmen linnoituksen esikaupunkien tavoin mallin mukainen yksinkertainen ruutukaavaan ja leveisiin katuihin perustuva esikau= punki. Myös Lappeenrannan linnoituksen asemakaava noudatti vuonna 1780 julkaistuja linnoitusten mallikaavoja, joille oli tyypillistä juu= ri Lappeenrannan vuoden 1774 asemakaavan umpikulmainen keskusaukio. Knapas on myös huomannut, että yhdessä Riian kaupunginporteis&s= hy;ta, insinöörikenraali Mordvinovin vuonna 1776 rakennuttamaksi tiedetyssä Stieftorissa, noudatettiin samaa toskanalaista pilasterijärjestelmää kuin Vanhan Suomen ja Lappeenrannan rakennuksissa.

&nbs= p;

Täm&= auml;n perusteella on aiheellista tarkastella lähemmin Mordvinovin suhdetta Lappeenrannan 1770-luvun alun linnoitus- ja asemakaavasuunnitelmaan. Paikallishistoriallisessa kirjallisuudessa ei ole tietoja Mordvinovin oleskelusta Lappeenrannassa. Mordvinov on kuitenkin esimerkiksi vahvistanut allekirjoituksellaan vuodelta 1780 olevan suunnitelman linnoitukseen rakennettavaksi ortodoksiseksi kirkoksi. Lisätietoa Mordvinovi= n toiminnasta saa Fabritsiuksen Venäjän insinöörijoukkojen historiast= a. Hänen mukaansa insinöörihallinnon "hallitseva" insinöörikenraali Gerbel kiinnitti vuonna 1772 huomionsa Vanhan Suomen linnoituksien vahvistamistarpeeseen. Näistä Fabritsius mainitsee erityisesti Lappeenrannan ja Haminan. Gerbelin avuksi työhön nimitettiin Mordvinov.

&nbs= p;

Vaikkei Mordvinovista tai Gerbelistä olekaan jäänyt paikallishistori= allista tietoa Lappeenrantaan, on kuitenkin kiinnostava huomata, että ain= akin kenraalien esimies, sotakollegion kenraalivarusmestari kreivi Gri= gori Orlov kävi Lappeenrannassa. Raimo Ranta on löytänyt Mikkelin maakunta-arkistosta asiakirjan, jossa Viipurin kuvernementin kansl= ia ilmoitti 26.4.1774 linnoituksen korjaustöistä seuraavaa: "Lappeenrannan linnoituksessa aloitetaan korjaustyöt 15. päivänä toukokuuta ja tarvitaan 90 miestä hevosineen ja rehuineen. Järjestelyistä huolehtii korkein varuskunnan sotilashenkilö, kenraali ja kreivi Grigori Orlov."=

&nbs= p;

Mordvinov= in insinöörikenraalikauden jälkeen Vanhan Suomen linnoituksia vahvistettiin Aleksei Vasiljevits Tutskovin aikaan 1780-luvun lopussa, alka= en vuodesta 1788. Kyseessä ei ollut vain tämän alueen linnoitus= ten vahvistaminen, vaan myös Virossa ja Liivinmaalla Ruotsin vai= kutuspiiriin kuuluvia Venäjän linnoituksia vahvistettiin. Nämä Kustaan sodan aiheuttamat varustelutyöt eivät Lappeenrannassa kuitenkaan vielä 1780-luvun puolella olleet n= iin suuria kuin 1790-luvun alun työt.

&nbs= p;

Kreivi Suvorovin johdolla rakennettiin vuosina 1791 ja 1792 Vanhan Suomen linnoitu= ksia osittain erillään insinöörijoukkojen hierarkiasta. Kaik= ki työt keskitettiin Suvorovin alaisuuteen. Tämä koski myös vanhoja linnoituksia eli Lappeenrantaakin. Suvorov ei kuitenkaan liene itse varsinaisesti suunnitellut linnoituksia, vaan hänen apunaan oli Katari= inan määräyksestä yli kolmekymmentä upseeria. Nämä johtivat sitten työtä eri linnoituksissa Suvorovin valvoessa kokonaisuutta. Lappeenrannan osalta ei tiedetä, kuka tai ketkä upseereista kantoivat sen töistä päävastuun. Rainer Knapaksen mukaan kuitenkin everstiluutnantti Fabian Steinheil, Suomen myöhempi kenraalikuvernööri, osallistui ensin Suvorov= in alaisena töihin ja valvoi sittemmin vuosina 1793–1795 linnoitustöitä Haminassa, Lappeenrannassa ja Taavetissa. Lappeenrannassa ja Taavetissa oli Steinheilin apuna muun muassa Vanhan Suomen kartoituksessa työskennellyt Alexander Thesleff.

&nbs= p;

Vanhan Su= omen linnoittamisessa oli tärkeä roolinsa myös kenraali van Suchtelenillä. Hän oli aloittanut toimintansa jo Katariina I= I:n kaudella, mutta teki merkittävimmät työnsä vasta Aleksanteri I:n kaudella 1800-luvun alussa. Kenraali osallistui myös sotaan Ruotsia vastaan vuosina 1788–1790 ja sai vuonna 1796 tehtäväkseen läntisen rajalinjan selvitysty&o= uml;n. Paavali I:n kaudella (1796–1801) Venäjän linnoitustöissä keskityttiin kuitenkin pääasial&sh= y;lisesti pohjoiseen alueeseen, sillä englantilaisten pelättiin hyökkäävän Jäämeren kautta. Fabritsiuksen mukaan Paavalin tullessa valtaan kaikki Katariina II:n aikana aloitetut linnoitustyöt keskeytettiin tai niitä jatkettiin hyvin rajoitetusti. Muun muassa Ruotsinsalmea ei rakennettu lainka= an ja Suomen maalinnoituksia vahvistettiin vain maaredutei= lla. Kuitenkin linnoituksiin rakennettiin kasarmeja ja muita varuskunt= ien tarvitsemia tiloja. Aleksanteri I:n kaudella van Suchtelen nimi= tettiin insinööritarkastajaksi. Hänen kaudellaan Lappeenran= nan linnoituksen rakennustöistä esikuntatasolla vastasi ainakin Suomen sodan edellä kenraali Sulimov.

&nbs= p;

Lappeenra= nnan linnoitustöiden sujumisesta vastasi muiden linnoitusten tapaan it= se paikalla insinöörikomennuskunta. Komennuskunnalla oli linnoituksessa oma työ- ja asuinrakennus. Tällainen oli Vanhan Su= omen linnoituksista ainakin Viipurissa, Haminassa, Käkisalmes= ;sa, Savonlinnassa, Ruotsinsalmessa, Taavetissa ja Lappeenrannassa. Insinöörikomennuskunnan johdossa oli yleensä kapteenin arvoi= nen upseeri, jonka apuna oli luutnantteja tai aliluutnantteja. Linnoitus- ja rakennustöihin liittyvät piirustukset piirsivät ainakin puhtaaksi ja töiden pääasiallisen valvonnan hoitivat komennuskuntaan kuuluvat konduktöörit.

&nbs= p;

Lappeenra= nnan insinöörikomennuskunnan jäsenistä säilynyt tieto on sangen hajanaista. Vuonna 1752 insinöörikomennuskuntaa johti insinöörivänrikki Lorionov, sillä silloin kaupunkilaisia kiellettiin rakentamasta taloja ilman Lorionovin tai hänen seuraajansa lupaa. Paavali I:n ajalla vuosina 1796–1797 tiedetään linnoituksen pienen insinöörikomennuskunnan johdossa olleen myös vänrikin arvoisen Fedor Babaninin. Hänen apunaan oli kirjuri, kak= si kivimiestä, seppä ja kirvesmies sekä, Rannan tietojen mukaan, myös seitsemän rehumestaria .

&nbs= p;

Komennusk= unta ilmeisestikin vaihtui aina muutaman vuoden välein. 1800-luvun alussa insinöörikomennuskunnan johtoon tuli insinöö&= shy;rikapteeni Dementjev. Hän allekirjoitti rakennustöitä kuvaavia selostuspiirustuksia vielä huhtikuussa 1803. Dementjevin jälkeen insinöörikomennuskunnan piirustukset allekirjoitti vain aliluutnantin arvoinen upseeri, mutta vuosina 1805 ja 1806 insinöörikomennuskunnan töitä valvoi insinöörimajuri Naumov. Hänen jälkeensä insinöörikomennuskunnan johdossa oli linnoituksen lakkaut&sh= y;tamista edeltäneeseen vuoteen 1809 saakka majurin arvoinen upseeri.

Ennen Suo= men sotaa vuonna 1807 oli Lappeenrannan insinöörikomennusku= ntaan sijoitettu sen komentajana majuri Argun sekä aliluutnantit Martinov, Bogdanov ja Jakovlev. Aliupseerina oli Spiridonov. Karttojen piirt&aum= l;misestä vastasi ainakin vuonna 1808 konduktööri Prokofjev. Lappeenran= ;nassa linnoitusta koskevia työselvityksiä allekirjoitti vielä vuonna 1810 ainakin Martinov.

&nbs= p;

6.3 Linnoitustyöt 1750-luvulta 1790-luvulle

&nbs= p;

Venä= jän insinöörijoukkojen valvomissa linnoitustöissä Lappeen&s= hy;rannassa muutettiin 1750-luvulla ruotsalaiskauden puolibastionirintama ten= aljirintamaksi, parannettiin vallien profiileja ja korjattiin huonokuntoisia muurien o= sia.^{^[11]} Kesällä 1753 tarvittiin Raimo Rannan mukaan linnoituslait&sh= y;teiden korjaustöihin ja ilmeisesti myös sotilasrakennusten korjaustöihin muun muassa 20 tynnyriä kalkkia, 60 000 tiiltä, lähes 20 000 tuohikaistaa, liitua, pellavaöljyä, nyöriä ja tervaa.^{=
^[12]} 1750-luvun korjaustöistä ei ole säilynyt paljon tietoja; kuitenkin niiden jälkeen linnoituksen eteläreunan valleilla = oli sijoituspaikat 23 tykkiä varten.^{=
^[13]}

&nbs= p;

1750-luvu= lla tehtyjen linnoitustöiden jälkeen linnoituksen kuntoon kiinnitetti= in huomiota Katariina II:n valtakauden alettua 1760-luvulla. Vuonna 1763 Venäjän palveluksessa olleet ranskalaiset insinöörikenr= aali de Bosquet ja myöhemmin kirjailijana tunnettu Bernardin de Saint-Pierre suorittivat Vanhan Suomen linnoituksiin tarkastusmat= kan, jonka aikana he kävivät myös Lappeenrannassa.^{^[14]} de Saint-Pierre kuvasi raportissaan ja toimintasuunnitelmassaan Lappeenrant= aa pieneksi kaupungiksi, joka sijaitsi tasangolla Saimaan ranna= lla. Hän mainitsi kaupunkiin tehdyn vallituksen, jotta pystytt&au= ml;isiin pitämään hallussa kaupunkimäki, sen edustalla oleva mäki ja Haminaan johtava tie. Lappeenrannan sijaintia de Saint-Pierre piti erittäin edullisena makasiinien rakentamista ja kaleerilaivaston rakentamista varten. Hänen mukaansa Lappeenranta oli lähes saari ja satama oli suojattu viholliselta. de Saint-Pierren muka= an Lappeenranta oli kehno linnoitus, mutta sen sijainti Saimaan rannalla = oli tärkeä etenkin ajatellen ruotsalaisten mahdollista hyökkäystä Viipuriin. Puolustuksellisesti Lappeenranta muodosti yhdessä Haminan kanssa tärkeän linjan.^{^[15]}

&nbs= p;

Lappeenra= nnan linnoituksen rakentamissuunnitelmat raukesivat kuitenkin viel&aum= l;. Vauhtia rakentamiseen tuli vasta Katariina II:n vuonna 1769 Vanhaan Suomeen= ja muun muassa Lappeenrantaan tarkastusmatkalle lähettäm&a= uml;n kenraaliluutnantti Bibikovin käynnin jälkeen. Bibikov saapui linnoitukseen Lappeenrannan kaupunginarkistossa säilytet= ;tävien Kazanzovin muistiinpanojen mukaan lokakuun loppupuolella ja = asui linnoituksessa useita päiviä. Kazanzovin mukaan Bibikov kirjoitti Lappeenrannasta seuraavan lausunnon:

"Lap= peenrantaa ei voida pitää linnoituksena, ei edes etuvarustuksena, koska mantereen puolelta sitä suojelee vain matala kolminkertainen redutti ja mäen harjanteella linnoitus on suojeltu ainoastaan paaluaidalla. Muutamin paikoin huomaa, että täällä joskus ennen on ol= lut glasiisi, ja tämän paikan vastakkaiselta Myllymäen kukk= ulalta ja siitä järvelle päin lähtevältä harjanteelta käsin on niin avoin, että koko kaupungin rakennelma selvästi näkyy, samoin ruutikellari sijaitsee linnoituksen ulkopuolel= la. Tämän paikan päälujittamisen tulee olla siinä, että yllämainitulle kukkulalle rakennetaan luja ja hyvä redu= tti ja redutin valli mantereen puolelta tulee kohottaa siten, että kaupunki olisi suojattu vastakkaisen harjanteen puolelta. Järven puolelta = taas koko niemi tulee varustaa esteillä paaluaitoineen, sillä nykyisessä tilassa se on altis niin kesäisin kuin talvisinkin kaikenlaisille yllätyksille ja siellä oleva ruutikellari on aina vaarassa."^{=
^[16]}

&nbs= p;

Raimo Ran= nan mukaan jo ennen Bibikovin matkaa oli linnoituksessa käynnistynyt vallien rakennustöitä, joihin myös kaupungin asukkaat joutui= vat osallistumaan muun muassa hankkimalla rakennusmateriaalia. Bibikovin matka = ja linnoitustyöt liittynevät 1770-luvun alun asemakaavoitu= kseen ja rakennuskauteen linnoituksessa. Bibikovin selvityksessä esiintyvät nimittäin sanallisessa muodossa samat linnoituslaittee= t, jotka oli merkitty myös vuonna 1775 hyväksyttyyn linnoituksen asemakaavaan. Näitä olivat niemen etelärinteen yksinkertaisen tenaljirintaman laajentaminen kolminkertaiseksi ja Nikolain etulinnakk= een rakentaminen kaupungin edustalle Myllymäelle.

&nbs= p;

1770-luvun suurten rakennustöiden jälkeen oli 1780-luvun alussa rakentamises= sa tauko. Tässä vaiheessa linnoitukseen oli Kazanzovin mukaan sijoitettu vajaan sadan tykkimiehen hoitamat 60 tykkiä, mörssäriä ja haupitsia, kun vielä 1750-luvun = lopussa oli eteläosan vallituksille mahdollisuus sijoittaa vain= 23 tykkiä.

&nbs= p;

Uuden rakennuskauden aiheutti 1780-luvun jälkipuolella kiristynyt sotilaspol= iittinen tilanne Ruotsin vastaisella rajalla. Tilanne kärjistyi Ruotsin ja Venäjän välillä vuosina 1788–1790 käytyyn so= taan. Lappeenrannassa linnoituksen vahvistustyöt aloitettiin jo ennen sotaa, joskaan muuta ei ehditty tehdä kuin vahvistaa huonoon kuntoon päässeitä vallitusten paaluaitauksia. Sotaa edeltäv&aum= l;n vuoden 1787 syksyllä muodostettiin linnoitukseen kuitenkin viiden komppanian vahvuinen varuskuntapataljoona ja Saimaan soutulaivasto. Vuonna = 1788 määriteltiin myös Lappeenrannan linnoituksen sotilaalli= nen funktio. Linnoituksen tärkeänä tehtävänä= oli estää ruotsalaisten maihinnousu Saimaan kautta Venäjän puolelle. Saimaan salmia myöten pelättiin pystyvän kulkemaan jopa kaleerikuljetuslaivaston.

&nbs= p;

Vuosien 1788–1789 Kustaan sota ja Lappeenrannan lähistöllä käydyt taistelut motivoivat epäilemättä voimak= ;kaasti varojen ja ajan käyttöä Lappeenrannan linnoituksen rake= nnustöihin 1790-luvulla. Lappeenrantaa käytettiin edestakaisin aaltoilevan sodan&= shy;käynnin aikana tärkeänä joukkojen kokoamispaikkana ja huoltokeskukse= na. Lappeenrannan varastot taas pystyttiin helposti täydentämään maanteitse Viipurista. Kaupungista kä= sin taas kyettiin torjumaan Saimaata pitkin tuleva hyökkäys ja toisaalta huoltamaan Olavinlinnaa, jota Ruotsin joukot eivät pystyneet valloittamaan. Vastahyökkäyksien yhteydess&au= ml; Lappeenrannan strateginen sijainti liikenneyhteyksien risteyskohdassa osoittautui myös tärkeäksi – Lappeenrannasta= oli mahdollista kevein joukoin edetä vaikka Pohjanmaalle saakka.=

&nbs= p;

Kustaan s= odan jälkeen juhlittiin Vanhan Suomen linnoituksissa elokuussa 17= 90 solmittua rauhaa tykinlaukauksin ja juhlatilaisuuksin. 1790-luvun kuluessa kuitenkin alettiin alueella toteuttaa sodassa saatuja opetuksia.

&nbs= p;

Vanhan Su= omen linnoittaminen Kustaan sodan jälkeen alkoi, kun keisarinna Katariina II 29.4.1791 määräsi yhden Venäjän kuuluisimmista kenraaleista, Alexander Vasiljevits Suvorovin, Suomeen tarkastamaan aluetta linnoitusjärjestelyjä varten. 25.6.1791 päivä<= /a>tyssä kirjeessä Katariina määräsi Suvorovin aloittamaan lin&s= hy;noitusten rakentamisen .

&nbs= p;

Kreivi Suvorovin Suomessa-oloaikanaan 1790-luvun alussa lähettämistä kirjeistä voi suurin piirtein päätellä, missä kenr= aali linnoituksia tarkastaessaan ja linnoitustöitä valvoessa= an oleskeli. Vielä huhtikuussa vuonna 1791 Suvorov oli Pietarissa, mutta kuitenkin jo seuraavan kuun alussa hän oli saapunut Savonlinnaan. Sieltä Suvorovin matka suuntautui Lappeenrantaan. Täällä hän oli ainakin toukokuun alussa mutta siirtyi pian Haminaan. Kesäkuun 30. päivänä Suvorov taas päiväsi kirjeensä Lappeenrannassa. Heinäkuun puolivälistä lähtien kreivi vietti yli kuukauden Kyminlinnassa valvomassa sen varustustöitä.

&nbs= p;

Lappeenra= ntaan Suvorov palasi syyskuun lopussa. Nyt oleskelu Lappeenrannassa kesti pitempään kuin keväällä. Suvorov lähetti Lappeenrannasta kymmenkunta kirjettä ja oleskeli siellä vielä ainakin marraskuun alussa. Vuoden 1791 joulukuun ja marraskuun 1792 välisenä aikana Suvorov oli vielä Suomessa, mutta ei ainakaan kirjeiden päiväyksistä päätellen enä&aum= l; Lappeenrannassa.

&nbs= p;

Linnoitus= töitä haittasivat monenlaiset vaikeudet. Muun muassa linnoitustöiden vaatimi= en urakoitsijoiden ja materiaalien hankinta oli vaikeaa. Kalkkia poltettiin = Narvassa asti, josta sitä tuotiin ainakin Ruotsinsalmeen. Narvasta lähetettiin Suomeen vuoden 1791 lopussa ja vuoden 1792 alussa myös kalkinpolton taitavia kivimiehiä. Myöhemmin kalkin saan= ti paranikin. Insinöörihallinto oli 1790-luvun alussa hankkinut omistusoikeuden neljään Lappeenrannan lähistöllä sijaitsevan Ihalaisten kylän taloon, joiden alueella oli jo vanhastaan tunnettu kalkkiesiintymä. Siellä insinöörijoukot aloittivat, mahdollisesti narvalaisten avustuksella, vuonna 1794 kalkinpolton alueen linnoitusten tarpeisiin.

Uusien va= llien myötä vahvistettiin myös aseistusta.

1790-luvun kuluessa kaupunkiin pyrittiin sijoittamaan yhteensä jopa 156 tykki&aum= l;.

&nbs= p;

Vuoden 17= 92 lokakuussa Suvorovin Suomessa aloittama linnoitustyö li= enee katsottu melkein valmiiksi, sillä Suvoroville määrättiin Suomeen seuraaja. Tilitysten mukaan seuraava= na vuonna tehtiin vielä runsaasti töitä eri linnoituksissa, m= uun muassa Ruotsinsalmessa, Savonlinnassa, Taavetissa, Kymenlinnassa, Utissa ja Lappeenrannassa. Myös kanavatöitä tehtiin. Lappeenrannassa työt keskittyivät pääasiassa maansiirtotöihin.

&nbs= p;

Linnoituk= sen vallituksista 1700-luvun jälkipuoliskolla on etelärinte= en linnoitustöiden katsottu valmistuneen ensin ja etulinnakkeid= en ja nuolilinnakkeen vasta 1790-luvulla Suvorovin kaudella. Tätä päätelmää tukee hiljattain tutkimuksen piiriin saatu Pietarin laivaston keskusarkistosta säilytettäv&aum= l;, 1700-luvun loppupuolelle ajoittuva Lappeenrantaa koskeva kartta- ja piirustusmateriaali. 1770-luvulle ajoittuvassa atlaksessa Nikolain linnake esiintyi vielä hyvin kaavamaisena kuvauksena. Sen sijaan etelärin= teen vallit olivat jo lähes siinä muodossa kuin ne myöhemmin toteutettiinkin.

Linn= oitustyöt etenivät siis siinä järjestyksessä, että etelä= ;rinteen vallitukset vahvistettiin – eli rakennettiin lähes kokonaan uudelleen – ja vasta tämän jälkeen rakennettiin Nikola= in etulinnake. Vuodelle 1799 ajoittuvissa kartoissa ja piirustuksissa esitetään jo Kimpisen ja Paldon eli nykyisen Pallon pienet etulin= nakkeet ja etelärinteen edustalle rakennettu nuolilinnake sek&a= uml; kreivi Suvorovin johdolla rakennetuksi mainittu Nikolain sarvilinnake, jota nimitettiin Lappeenrannassa myös kruunuvarustukseksi.

&nbs= p;

6.4 Saim= aan laivasto<= /h2>
&nbs= p;

1790-luvu= lla alkaneella rakennuskaudella Lappeenrannan linnoitus rakennettiin ensimmäisen kerran sellaiseen muotoon, että sen voitiin sanoa täyttävän ne tehtävät, joita linnoitukselle osana Ruotsin rajalta Pietariin asti ulottuvaa linnoitusketjua kuului.^{^[17]} Reservien ja varastojen sijoituspaikkana Lappeenrantaan rakennettiin k= asarmirakennuksia ja varastoja. Turvallisuuden taas takasivat ajanmukaiset bastioni= järjestelmään perustuvat linnoituslaitteet ja tykistö sekä linno= itukseen sijoitetut joukko-osastot: tykistö, varuskuntajoukot ja Saim= aan laivasto.

&nbs= p;

Laivasto = kuului oleellisena osana Lappeenrannan varuskuntaan. Venäjän sotakollegio oli Ruotsin sodan aikana vuonna 1788 määritellyt Lappeenrannan puolustuksellisen merkityksen siten, että linnoituksen t= uli "pidättää vihollinen sen yrittäessä tehdä maihinnousun puolellemme Saimaalta, joka kulkee Ruotsin Suomen r= ajaa pitkin ja jonka salmia myöten voivat purjehtia ei vain matalakulk= uiset alukset, vaan tarpeen vaatiessa jopa kaleerikuljetuslaivasto.&quo= t; Vihollisen pidättämistä ja linnoitusketjun suojaamista varten ja tietysti myös omien joukkojen huollon ja kuljetuksen tukemista varten hyökkäystoiminnankin aikana perustettiin Saimaan laivasto.^{^[18]} Kazanzovin mukaan ensimmäiset tykkiveneet rakennettiin juuri ennen vuosien 1788–1790 sotaa. Sodassa ne auttoivat venäläisi&aum= l; joukkoja erityisesti Savonlinnan piirityksessä vuonna 1788. Laiva= ston vahvuudeksi määrättiin myöhemmin yksi kaateri eli kaleeri ja 21 tykkivenettä.^{=
^[19]}

&nbs= p;

Suvorov t= oimi Suomessa ollessaan myös Saimaan sotalaivaston ylikomentajana, ja hänen jälkeensä Saimaan laivasto alistettiin Ruotsinsal= men sotasatamalle. Suvorovin kaudella laivaston miehistöä täydennettiin ja tykkiveneiden lukumäärä korotetti= in 24:ään. Kazanzovin mukaan uudet veneet olivat vielä Pietari = Suuren ruotsalaisilta omaksuman mallin mukaisia, laatikkomaisia ja kömpelöitä kääntymään.^{^[20]} Suvorovin aikana ja jo sitä ennen rakennettiin soutulaivaston hallinto- ja majoitustiloja sekä suojat veneiden talvisä= ;ilytystä varten. Rakennukset saattoivat olla tekeillä vielä vuonna 1790-lu= vun puolivälissä, sillä vuonna 1795 kenraali van Suchtelen mainitsi Kärnäkosken linnoitukseen liittyvän sotasataman yhteydessä Lappeenrannan makasiini- ja kasarmiprojektin. ^{=
^[21]}

&nbs= p;

1790-luvu= lla Michaila Borisov ja ilmeisesti myös myöhemmät laivaston komentajat asuivat perheineen Paldon kaupunginosasta länteen sija= itsevan Dyysterniemen eteläkärjessä; ainakin vielä vuonna 1803 alueella sijaitsevia rakennuksia nimitettiin linnoitusupseerien laatimissa kartoissa merihallinnon päällikön ja palvelijoiden asunnoiksi tai amiraliteetille kuuluviksi moisioiksi.^{=
^[22]}

&nbs= p;

Vuonna 18= 10 Lappeenrannan insinöörijoukot sisällyttivät selostuskarttoihinsa aiempaa tarkemmin Saimaan laivaston rakennusten asemakaavallisen kuvauksen. Jo lakkautettavan laivaston rakennukset sijaits= ivat linnoitusniemen länsipuolella useissa paikoissa. Tyysterniemen puolella sijaitsi osaston komentajan seitsemän erillisen rakennuksen ryhmittymä, Pallon etulinnakkeesta etelään ja Nikolain linnakkeesta länteen sijaitsi toinen suurempi rakennusryhmittymä jossa sijaitsivat omilla aidatuilla pihoillaan matruusikasarmi apurakennuksineen sekä sairaalarakennus apurakennuksineen. Kauimpana etelässä sijaitsivat venevajat ja varastot omalla aidatulla alueellaan. Näistä rakennusryhmittymistä erilleen alueiden välisille teille ja esikaupunkeihin oli vielä sijoitettu lähinnä vartio- ja varastorakennuksia sekä upseerien asuinrakennuksia.

&nbs= p;

Saimaan soutulaivastoa voidaan jossain määrin verrata Ruotsinsalmen laiva= stoon. Ruotsinsalmen soutulaivasto sijaitsi aiemmin Haminassa, mutta siirrettiin 1790-luvun alussa uuteen Ruotsinsalmen rannikkolinnoituska= upunkiin. Sen aluksiin kuuluivat vuonna 1791 kymmenen 20–90 metriä pitkää ja 1,2–3,9 metriä korkeaa soudettavaa "patteria" ja muun muassa 60 tykkivenettä. Näiden lisäksi oli laivastolle rakennettu Lappeenrannan tapaan kasarmeja= ja erilaisia varastorakennuksia. Ruotsinsalmen laivaston ja linnoituksen suunnitteli Ruotsinsalmessa Suvorovin ohella Nassau-Siegenin prinssi Prevôt de Lumien.

&nbs= p;

Saimaan l= aivastolla oli käytössä viittä eri kokoluokkaa olevia veneitä. Kaleereita oli vain yksi. Siinä oli 12 tykkiä, joista 18 naulan ammuksia käyttäviä kaksi ja 6 naulan ammuksia käyttäviä 10. Suuria tykkiveneitä oli yhdeksän ja niissä yhteensä 27 tykkiä, joista 9 kaksitoistanaulaist= a ja 18 kolminaulaista. Pietarilaisia tykkiveneitä oli seitsemän, joissa jokaisessa oli yksi kahdeksantoistanaulainen tykki. Ruotsalaismallisia tykkiveneitä oli viisitoista, joissa oli yhteens&au= ml; 90 tykkiä. Tykit olivat suurimmalta osaltaan pieniä, kolmina= ulaisia ammuksia käyttäviä, mutta jokaisessa ruotsalaismal= lisessa veneessä oli kuitenkin myös yksi kaksitoistanaulainen ja yksi kuusinaulainen tykki. Tykeillä aseistettujen veneiden ohella Lappeenrannassa oli 22 tiedusteluvenettä. Aluksista kaleeri ja suuret tykkiveneet olivat vuonna 1791 vesillä, kun taas muita aluksia säilytettiin venevajoissa. Lappeenrannan ohella Saimaalle oli sijoitettu 11 tiedusteluvenettä Partakoski–Kärnäkoskelle ja kuusi tykillä varustet= ;tua pientä maihinnousuvenettä Savonlinnaan johtaville kanavil&sh= y;le.

&nbs= p;

Saimaalla= oli myös Kärnäkosken luona laivaston rakennuksia. Kesä= isin osa laivaston veneistä purjehti sinne harjoituksia varten. Lappee= nrannasta käsin purjehdittiin myös Kärnän etuvarustukse= lle Järviselälle ja sieltä palattiin Savonlinnan kautta Lappeenrannan linnoitukseen. Harjoitukset aloitettiin yleensä heinäkuun alussa ja lopetettiin elokuun lopussa.

&nbs= p;

Saimaan laivasto ja sotasatama lakkautettiin maaliskuussa 1810. Suomen sodassa, vuo= sina 1808 ja 1809, soutulaivaston alukset kuljettivat elintarvikkeita ja muita varusteita maa-armeijalle. Kuljetusten merkitys korostui etenkin sen jälkeen, kun maantiekuljetukset vaikeutuivat sissitoiminnan takia. Venäläisten hyökkäyksen edetessä osa veneistä= siirrettiin Varkauden ja Kuopion välille.

&nbs= p;

6.5 Linnoituslaitteet Aleksanteri I:n linnoituksessa

&nbs= p;

6.5.1 Linnoitustyöt valmistuvat

&nbs= p;

Linnoitus= työt Lappeenrannassa hiljenivät Paavali I:n valtakaudella. Vallan vaihduttua suoritettiin linnoituksessa 1800-luvun alussa vielä suhteell= isen laajoja linnoitustöitä. Eteläreunan vallitust= en läntisen reunan ensimmäinen valli sai vahvistuksekseen paalutuksen sekä kivivahvisteisen rintasuojan ja ampumapenkereen. Muualla eteläisen pääportin eli Viipurin portin suunnassa ty&ou= ml;t lienevät pääasiassa valmistuneet jo 1790-luvun kuluessa. Vallitustyöt keskittyivät kesällä 1800 länsiran&sh= y;taan. Pallonlahden rantaan rakennettiin niemen pohjoisosan tykkiasemasta eteläreunan reduttiin asti ulottuva vallitus, joka käsitti ampuma= penkereen ja katvetien. Haminan portin kohdalla sijaitsevan kaksiportaisen tykkiaseman veteen saakka ulottuvia luiskia vahvistettiin samassa yhteydessä. Lin&= shy;noituksen pohjoisosassa kaivettiin samana kesänä vallin luiskaa jyrkemmäksi kahdesta kohtaa. Niemen koillisreunan tasaisella ranta-alueella rakennettiin kahden patterin välillä valleja.^{^[23]}

&nbs= p;

Vallit&ou= ml;itä tehtiin vuonna 1801 linnoituksen koillisnurkassa, pattereiden 3 ja 4 välisellä osuudella. Niiden välisellä kurttiinilla jatkettiin jo edellisenä vuonna tehtyjä töitä. Patterei= den edustalle rantaan rakennettiin kivimuuri, joka alkoi pohjoisesta kolmannelta patterilta ja ulottui vesiportille asti etelään. Näiden vallitöiden lisäksi vahvistettiin kivimuurauksella edelliskes&aum= l;nä Pallonlahden rannassa tehtyjen rakennustöiden jatkeena patte= ria numero 1, joka sijaitsi aivan linnoitusniemen luoteisnurkassa.^{^[24]}

&nbs= p;

Linnoitus= työt jatkuivat vielä vuonna 1802. Tammikuun 11. päivänä seuraavana vuonna päivätyssä työselvityksessä insinöörikapteeni Dementjev vahvisti allekirjoituksellaan selvity= ksen Lappeenrannassa tehdyistä töistä.^{=
^[25]} Varsinaisten vallitusten osalta poistettiin suuri erä maata niemen pohjoisosan ranta-alueella sijaitsevan toisen ja kolmannen patterin välisen varustuksen edustan luiskasta. Madaltamalla saatiin parem= pi ampumakulma rintasuojan takana sijaitsevalta ampumapenkereelt&aum= l;. Pohjoisosan maanpoistotöiden lisäksi myös linnoitu= ksen eteläosassa nuolilinnakkeeseen johtavaa katvetietä korjattiin.^{^[26]}

&nbs= p;

Vuoden 18= 02 loppupuolella ja vuoden 1803 kesällä rakennettiin joitakin linnoitusvalleja Pallon kenttälinnakkeessa sekä Pallonlahden= ja nuolilinnakkeen välisellä osuudella.^{^[27]} Ennen Suomen sotaa linnoituksen vallituksia vielä korjailtiin muun muassa niemen länsireunasta.^{=
^[28]}

&nbs= p;

Keisari Aleksanterin seurueineen alkukesällä 1803 tarkastama linnoit= us oli siis valmis. Valmiin linnoituksen vallitukset sijaitsivat neljässä kohdassa. Vanha kaupunkiniemi oli ruotsalaiskauden tapaan suljettu etelästä bastionitekniikkaan perustuvilla linnoitusvalleilla. Nyt kuitenkin vallitus oli ruotsalaisten rakentamaan, lähinnä väliaikaiseksi luonnehdittavaan vallitukseen nä= hden huomattavan paljon monikertaisempi ja vahvempi. Myös niemen ranta-alue= iden artikulointi poikkesi ruotsalaisesta. Ruotsalaisella kaudella ranta-alueita suojasi vain palisadi eli puupaalutus.

&nbs= p;

Nyt ranta-alueelle oli rakennettu useampia tehokkaita tykkipuolustukseen tarkoitettuja pattereita. Lisäksi jyrkähkösti kohoavan m&aum= l;en päälle oli sijoitettu useita tykkiasemia, joita vielä suojasi ruotsalaisen kauden tapaan paalutus ja eteläosasta maavalli. Linnoitusniemen vahvaa etelävallitusta suojasi lisäksi vielä vallitusten etuosaan rakennettu nuolilinnake johon johti katveti= e. Vahvasti linnoitetun niemen lisäksi oli linnoitukseen saatu lisää syvyyttä rakentamalla kolme uutta linnaketta. Kaksi näistä oli sijoitettu Saimaan rannalle linnoituksen itä- ja länsipuolella sijaitseville kummuille. Idässä sijaitsi Kimpi= sen etulinnake, lännessä linnaketta nimitettiin esikaupungin muk= aan Paldon linnakkeeksi. Näitä huomattavasti vahvempi, Pyhän Nikolain mukaan nimitetty linnoitus oli sijoitettu kaupungin edustalla sijaitsevan Myllymäen harjalle. Mäki oli tykistösodankäynnin kannalta hallitseva paikka. Tätä osoittaa jo se, että Ruotsin joukkojen komentaja Karl Henrik Wrangel o= li Lappeenrannan taistelun yhteydessä vuonna 1741 sijoittanut mäelle tykkinsä ja suurimman osan joukoistaan. Etulinnakkeet tekivät linnoituksesta vahvemman lisäämällä linnoituksen tykkiasemien syvyyttä, ja samalla niistä pystyttiin valvomaan kaupungin edustalla kulkevia maanteitä.

&nbs= p;

Lappeenra= nnan insinöörikomennuskunnassa tammikuun 11. päivänä vu= onna 1803 päivätyssä kartassa kuvattiin vuoden 1802 aikana tehtyjä töitä. Kartassa esiintyvät joidenkin muiden karttojen tapaan myös eri linnoituslaitteiden nimet. Saman vuoden maaliskuun lopussa insinööriupseerit päiväsivät linnoituksesta laatimansa selvityksen, jossa taso- ja profiilipiirustu= ksin esitettiin linnoituslaitteet ja linnoituksessa sijaitsevat rakennukset. Piirustuksia täydennettiin lisäksi sangen yksityiskohtaisin selittein, joista ilmeni rakennusten käyttötarkoitus ja muun muas= sa linnoituksen aseistuksen laatu. Sarjaan liittyi vielä maastopiirustus, jossa esitettiin linnoitus ja sen sijainti puolentoista virstan etäisyydellä. Tähän karttaan oli vielä merkitty ve= den syvyydet ja maaston korot. Piirustuksista saa selkeän ja yksityiskohtaisen kuvan varuskuntakaupunkia suojaavista linnoitusl= aitteista.

&nbs= p;

6.5.2 Päälinnoitus=

&nbs= p;

Piirustus= ten mukaan linnoituksen ykköspatteri sijaitsi linnoitusniemen luoteis= nurkassa, vastapäätä Rapasaarta, jossa jo 1600-luvulta lähtien oli sijainnut pikkutulli. Patterin pohjakaava vastasi periaatteeltaan bastionia, joskin patterin kärjen molempia etusiipiä seuranneet lyhyemmät kyljet taipuivat vain vähän sisäänp= äin. Patterin molemmilla kyljillä oli kaksi tykkiasemaa, samoin etusiivillä. Patterin yhdeksäs tykki sijaitsi kärjessä. Patterin oikean sivun eli pohjoisemman etusiiven leikkauksen mukaan patteri oli rakennettu aivan veden rajaan. Profiilipiirustukseen merkityn v= eden normaalitason mukaan ranta oli aivan kivestä rakennetun etuluiskan lähellä, sillä piirustukseen merkityn korkean veden aikaan kolmasosa kivimuurauksesta peittyi veden alle. Kivimuurauksen yläpuolella oli maapäällysteinen lyhyt luiska ja sen ta= kana loiva rintavalli. Rintavalli oli ampumapenkereen kohdalta tuettu vielä kivimuurauksella. Ampumapenkereen takana sijaitsi linnoitusrakentamisen sääntöjen mukaisesti vielä katvetie ja varustuksen rinn= e. Katvetielle johtava luiska sijaitsi keskellä patteria, kärjen tak= ana.

&nbs= p;

Toinen pa= tteri sijaitsi linnoituksen pohjoispäässä. Se vastasi pohjakaavalt= aan ykköspatteria, mutta etusiipien kulma oli ensimmäisen patterin ku= lmaa loivempi. Tykkiasemia oli yhtä monta, joskin erääss&aum= l; vuoteen 1810 ajoittuvassa kartassa itäisempään etukylkeen oli merkitty kahden ampumasektorin sijaan vain yksi. Patterit yhdisti toisiinsa taitteinen valli, joka vastasi funktioltaan bastionit toisiinsa yhdistävää kurtiinivallia. Toisen patterin luota kolmannelle patterille kulkevassa vallissa, aivan kakkospatterin vieressä, sijaitsi Savonlinnan portti ja sen jatkeena Saimaaseen pistävä laituri .

&nbs= p;

Kolmas pa= tteri oli pohjakaavaltaan toisen patterin kaltainen. Profiilipiirustuksen mukaan patteri oli ensimmäisen patterin tapaan rakennettu maavallitus, jonka = etuluiska oli muurattu kivestä. Patterin ja Saimaan välistä maastoa oli vielä vuonna 1802 madallettu ja tasoitettu. Ykköspatterista kolmas patteri poikkesi siinä, ettei siihen ollut rakennettu erillistä katvetietä, vaan ampumapenger nousi suoraan maan pintat= asosta. Muutenkin kolmospatteri oli piirustuksiin merkittyyn veden pintatasoon nähden matalampi kuin ykköspatteri. Patteriin voitiin sijoittaa seitsemän tykkiä.

&nbs= p;

Kolmannes= ta patterista lähtien niemen ranta-alueen pattereita eivät enää yhdistäneet kurtiinit, vaan itärannan puolustuslaitteet olivat erillisiä linnakkeita. Itärannan koillisnurkassa sijaitsi neljänneksi patteriksi nimetty puolustusasema= . Se oli pohjakaavaltaan lähes samankaltainen muiden pattereiden kanssa. Patterissa oli yhteensä viisi tykkiasemaa. Se oli siis tykkiasemien määrällä mitattuna heikoin rannan pattereista.

&nbs= p;

Nelospatt= erista etelään vesiportin edustalla sijaitsi kuudenneksi redutiksi nimet= ty linnoituslaite. Kun patterit noudattivat pohjakaavaltaan bastionimuotoa, koostui redutti vain kahdesta sivusta. Siitä puuttui pattereiden taitteisuus eli sivujen takana sijaitsevat lyhyemmät kyljet. Muuten kuutosredutti oli rakennettu samalla tekniikalla kuin vahvemmatkin patterit. Redutin etuluiska oli pattereiden tapaan muurattu kivestä, ja muuten maasta kasattu valli oli ampumapenkereen puolelta tuettu kivimuuraukse= lla. Kuutosredutin eteläistä sivua kuvaavan profiilipiirustuksen mukaan kivisestä etuluiskasta jäi korkean veden aikaan osa veden alle. Redutissa oli vain kolme tykkiasemaa, joista keskimmäinen kärjessä. Seitsemäs redutti sijaitsi kuutosredutin eteläpuolella, ja se vastasi tykkiasemiltaan ja pohjakaavaltaan kuutosreduttia.

&nbs= p;

Linnoituk= sen länsireunalla vallitukset olivat vahvempia kuin Kaupunginlahden puolella. Haminan portin kohdalla aivan Pallonlahden rannassa oli kahdeksan tykkiaseman linnoitus, jota nimitettiin piirustuksissa "patteriksi, jo= lla on kaksi kylkeä". Patterin ytimenä oli ensinnäkin suhteellisen loivakulmainen bastionimuotoinen varustus, pohjakaavaltaan samaa mallia kuin pohjoisempana sijaitsevat patterit. Tämän patterin lisäksi oli kuitenkin muodostettu toinen patt= eri jatkamalla etusiipiä pitemmälle ja taittamalla ne kyljiksi vasta myöhemmin. Näitten kylkien jatkeena kulkivat sitten kurtiinit mui= hin rannan varustuksiin. Järjestelyn etu oli siinä, että kylkien kohdalle saatiin tykeille ampuma-asemat kahteen tasoon ja siten lisä&a= uml; tulitehoa sekä syvyyttä puolustuslaitteisiin. Haminan portin patterilta ykköspatterille johtanut kurtiini oli taitettu, ja siin&aum= l; oli aivan patterin vieressä vielä aukko: käynti Pallonl= ahden rantaan. Patterilta johti kurttiinivalli myös aivan lahden pohjukassa, linnoitusniemen lounaiskulmassa sijainneeseen, viidenneksi redutiksi nimett= yyn asemaan.

&nbs= p;

Viitosred= utti sijaitsi paikalla, jossa ruotsalaisella kaudella oli linnoituksessa maaherra Frisenheimin mukaan nimetty redutti. Se muodosti niemen etelärinteen läntisimmän varustuksen. Redutti oli saatu suhteellisen matalasta profiilistaan huolimatta porrastettua kaksikerroksiseksi. Ylempänä redutissa oli maarakenteinen, ampumapenkereen kohdalta kivimuurauksella vahvistettu ampumatasanne. Tällä alueella oli ka= ksi tykkiasemaa kohti pohjoista Saimaata. Kaksi sektoria oli länteen Pallonlahdelle suunnattuja, ja kahden tykkiaseman ampumasuunta oli lin= noituksen eteläpuolelle. Etelässä oli tykkien edessä olevan maarakenteisen rintasuojan alla vallirakennelma, joka käsitti leve&aum= l;n katvetien ja sen edessä käsiasein tapahtuvaa puolustusta varten suunnitellun ampumapenkereen, paaluesteen ja sisäpuolelta kivimuurauks= ella vahvistetun vallin. Etelärannan lähellä vallissa oli au= kko jätteiden poistamista varten. Tämä käsiaseille suunnite= ltu valli jatkui viitosredutilta koko eteläisen vallirintaman mittais= ena aina Kaupunginlahden puolelle asti.

&nbs= p;

Luoteessa viitosreduttiin kuului ylemmän tykkipuolustustason lisäksi vielä Haminan portin patterin suunnassa yksi alempi tykki= asema. Se oli muodostettu taittamalla rannan suuntaiseen sivuun bastionikylkeä vastaava vallin osa. Rannan suuntainen vallituksen luiskan etuosa oli muiden rantavarustusten tapaan muurattu kivestä ja maavalli vielä tuettu sisäpuolelta muurauksel= ;la.

&nbs= p;

Viitosred= utin vieressä sijaitsi neljänneksi redutiksi nimetty vahva tykkiasemien keskittymä. Rinteen luontaista jyrkkyyttä hyväksi käyttäen oli nelosreduttiin saatu porrasteisia tykkiasemia neljään kerrokseen – niiden alla kulki lisäksi viel&au= ml; viitosredutilta tuleva, paalutuksella suojattu katvetie. Nelosredutti käsitti itse asiassa neljä rinteeseen porrasteisesti sijoitettua reduttia. Niiden kärki oli kohti Pallonlahtea. Vallien pohjoispuo= linen sivu oli sangen lyhyt, ja siiven pohjoisreunasta oli lisäksi vielä käynti kuhunkin reduttiin. Reduttien lounaaseen osoittavat siivet olivat pitempiä, sivulle mahtui yhteensä seitsemän tykkiasemaa, kun taas pohjoissivulle osoitti vain kolme ampumasektoria. Lounasta kohti oleva sivu liittyi etelästä linnoitusniemen etel&a= uml;rinteen poikki kulkevaan, kaksi tykkipuolustuslinjaa käsittävään rintamaan. Yhteensä neljännessä redutissa oli asemat 15 tyki= lle.

&nbs= p;

Reduttia kuvaavan profiilipiirustuksen mukaan kaikki neljä tykkipuolustuks= een tarkoitettua tasoa olivat rakenteellisesti samankaltaisia. Niissä oli katvetie eli vallikäytävä, ampumapenkere, rintavalli, joka o= li tuettu ampumapenkereen puolelta kivimuurauksella ja rintavallin edessä oleva etuluiska. Etuluiska oli asemissa jyrkkä, kun taas rintaval= lin kulmasta oli tehty loivempi. Vallitukset olivat maarakenteisia lukuun ottamatta ampumapenkereen puolella sijainnutta tukimuurausta.

&nbs= p;

Neljä= ;nnestä redutista etelään sijaitsevaa linnoitusvallien taitettua osaa nimitettiin kolmanneksi redutiksi. Se käsitti etelärinteen vallien kahteen kerroksen porrastetut tykkiasemavallit ja alimmaisen käsiasein suoritettavaan puolustukseen tarkoitetun vallin. Redutin länteen päin sijaitseva sivu oli vahvempi. Ylemmällä vallilla oli asemat neljälle tykille, alemmalla vallilla viidelle. Etelään päin olevilla sivuilla oli yhteensä vain kolme asemaa. Ilmeisesti myös ylemmän vallin kärjessä oli tykkiasema.

&nbs= p;

Linnoituk= sen toiseksi redutiksi nimitetty etelärinteen vallitusten osa sijaitsi aiv= an pääportin eli Viipurin portin vieressä. Redutissa oli kolmosredutin tapaan kaksi rinteeseen porrastettua taitettua tykkiasema= ;vallia ja niiden alapuolella sijainnut paaluaitauksella suojattu vallitus. Ylemmälle vallikäytävälle oli mahdollista sijoittaa seitsemän tykkiä ja alemmalle oli varattu tilat viidelle tykille. Alemman vallin ja kolmosredutin vastaavan vallin väliin oli muodostettu rintamaan vielä taitos, jossa oli ampumasektorit kahdelle tykille. Kakkosredutin alimman käsiasein suoritettavaan puolustukseen tarkoitet= un vallin takaa pääsi katvetietä pitkin etelärinteen muiden vallitusten edustalle rakennettuun nuolilinnakkeeseen.

&nbs= p;

Katvetie = oli mielenkiintoisella tavalla rakennettu. Kulkureitti oli muodostettu kaivamal= la ja ilmeisestikin myös täyttämällä miehen korkuisen kaivannon reunoihin tasaisin välein "hammastus". Kaivannon keskelle, reunan ulokkeiden väliin, oli jätetty vuorott= ain kaivamatta neliön muotoisia maaruutuja. Näin kaivannosta muodostui kolmen ruudun levyinen shakkiruudukko, jossa ruutujen reunojen väliin = oli kuitenkin jätetty tilaa sen verran, että siitä pystyi kulkem= aan. Ruudukko suojasi katvetietä kulkevia ainakin käsiaseiden tulelta = ja periaatteessa jossain määrin myös tykistön sirpalevaiku= tukselta.

&nbs= p;

Katvetien päätteenä etelässä oli nuolilinnakkeeksi nimetty linnoituslaite. Bastionimuotoisessa varustuksessa oli tilaa yhteensä kuudelle tykille. Tykeistä molemmille etusivuille osoitti kaksi, mutta kyljissä oli ampumasektorit vain yksille tykeille. Nuolilinnakkeen matalahkot vallit olivat muid= en vallitusten tapaan maarakenteisia. Tykkivallien edessä oli lisäksi vielä jalkaväkitaisteluun tarkoitettu, paalutuksella tuettu valli ja katvetie. Paalutus kiersi koko nuolilinnakett= a ja etelärinteen valleille johtavaa katvetietä ja jatkui yhten&s= hy;äisenä etelärinteen vallien edessä.

&nbs= p;

Kakkosred= utin vieressä sijaitsi pääportti. Linnoitukseen tulijat joutuivat – ainakin jos tulivat Ruotsin suunnasta – kulkemaan ensin nuolilinnakkeen ja sinne sijoitettujen tykkien ohitse. Tämän jälkeen tie kaartui paaluaidalle. Sen ohi tultiin alimmalle vallikäytävälle, jossa sijaitsi pieni corps de garde -rakenn= us. Neliön muotoisen ja pohjakartasta päätellen telttakattoisen rakennuksen edustalle oli merkitty pilarikäytävää tai verantaa muistuttava tila, jossa vartiomies lienee seisonut. Corps de garden takana sijaitsevaan valliin oli tehty samantyyppinen taitos kuin oli kakkospatterin länsipuolellakin. Taitoksen kohdalla oli kaksi tykkiasemaa sisääntuloa varmistamassa.

&nbs= p;

Ohitettua= an corps de garden ja kierrettyään vallintaitoksen sisääntulotie tuli alemman tykkivallin vallikäytävä= ;lle muodostetulle pienehkölle, rombin muotoiselle aukiolle. Tälle aukiolle oli suunnattu seuraavan tykkivallin päältä seitsemän tykkiä. Vasta tältä tasolta päästiin varsinaiselle portille, joka oli muodostettu muuraamalla kivestä aukko ylimpään puolustusvalliin. Tämän portin jälke= en päästiin varsinaiseen linnoitukseen, jossa heti portin jälke= en vasemmalla sijaitsi nykyisin ratsuväkimuseona toimiva kivinen corps de garde. Portin oikealle puolella jäi pitkä puinen muonamakasiini. Portista suoraan pohjoiseen aukeni leveä pääkatu, jossa kadun vasemman puolen kivisten sotilaskasarmien ja kadun oikean puolen ortodoksisen kirkon rajaaman katunäkymän sulki keskellä linnoitusta kadun keskellä sijaitseva päävartio. Vartion jälkeen oli pieni aukeama, jota 1790-luvun loppupuolelta lähtien käytettiin ainakin markkinoiden pitoon.

&nbs= p;

Linnoituk= sen portin itäpuolella sijaitsi ensimmäiseksi redutiksi nimetty varus= tus. Ykkös- ja kakkosredutit siis sijaitsivat pääportin molemmin puolin. Ykkösredutti oli pohjakaavaltaan lähes samankaltainen, kolmikerroksiseksi terassoitu linnoituslaite kuin kakkosredutti. Kuitenkaan nykyisen Kaupunginlahden puoleisella sivulla ei reduttiin ollut formuloitu alinta käsipuolustukseen tarkoitettua vallia, vaan oli tyyd= ytty vain tykistön valleihin. Näistäkin oli tykkejä sijoitet= tu vain mäen harjalla sijaitsevalle ylemmälle vallille. Vuonna = 1803 redutissa oli sijoituspaikka 12 tykille. Vuodelta 1810 olevan kartan ampumasektoreita osoittavien merkintöjen mukaan tykkejä olisi kuitenkin ollut vain 10, näistä kuusi ylimmällä vallill= a. Ylimmän vallin vallikäytäville johti muonavaraston päädyn kohdalta kaksi luiskaa.

&nbs= p;

Ykkö= sredutin koillispuolella sijaitsi ruotsalaisen kauden redutti Faberin paikalla puolibastioniksi nimitetty vallitus. Sen alapuolella rinteen juurella oli lisäksi patteri. Patterin valli noudatti pohjakaavaltaan samaa tyyppiä kuin länsireunalla sijaitsevan nelospatterin nelinkertais= et tykkivallit. Nykyiseen kaupunginlahden rantaan rajoittuvan patterin tykkiasemista oli kaksi suunnattu kohti lahtea, kaksi osoitti koilliseen ja kaksi linnoituksen eteläpuoliselle linnoitusesplanadille. Etelänpuoleisten tykkiasemien välistä oli kohti patterin keskustaa rakennettu lyhyt vallinpätkä. Tässä ei kuiten= kaan sijainnut tykkiasemia, joskin se puolibastionia ja patteria kuvaavan profiilipiirustuksen mukaan oli kuitenkin rakennettu rintavarustukseksi kaupunginlahden suunnasta tulevaa hyökkäystä vastaan. Vastaavanlaisia ulokkeita erkani vallikäytäville nelospatterin kohdalla ykköspatterin pohjoispäässä. Rakenteilla lienee pyritty saamaan aikaan lisää syvyyttä puolustuslaitteisiin, sillä ne toivat lisää katvetta vallikäytävien tykeille ja olisivat olleet hyödyksi, jos mahdollinen hyökkääjä olisi päässyt tunkeu&sh= y;tumaan alimpiin tykkipuolustusasemiin.

&nbs= p;

Kaupungin= lahteen rajoittuvan patterin ja sen yläpuolella sijaitsevan puolibas= tionin välissä oli jyrkkä rinne. Bastionin etuluiskana oleva rinne = oli muodostettu madaltamalla sen edustalla olevia linnoituslaitteita aiemmasta tasostaan. Rinteen alaosaan oli tehty pykälä, joka tuki rinteen maamassoja ja jonka voi myös ajatella suojanneen alempana sijainneen patterin puolustusasemia ainakin mahdollisen tykistötulen sorruttamista maamassoista. Puolibastionin kärki osoitti kohti koillista. Oikea siipi oli suunnattu nykyisen Kaupunginlahden pohjukkaa kohti ja oikea kylki liitt= yi etelässä ykkösredutin ylimpään tykkivalliin. Pohjoissuunnassa bastionissa ei ollut kylkeä, vaan vasemmasta siivestä erkani pohjoiseen ylätasannetta kiertävä paalu= illa tuettu vallitus. Pohjoissiivessä oli yksi tykkiasema, bastionikul= massa yksi, Kaupunginlahden puoleisessa siivessä ja eteläkyljessä myös molemmissa kaksi tykkiasemaa.

&nbs= p;

Puolibast= ionin vasemmasta siivestä siis erkani ylätasanteen tykkiasemilla tuettu vallitus. Se muodosti ranta-alueiden pattereiden ja reduttien yläpuolella olevan sisemmän tykistölinjan, joka samalla erot= ti yläkaupungin ranta-alueesta. Linjalle oli merkitty tykkiasemat yhteensä 34 kohtaan. Vahvimmat tykkiasemat olivat linnoituksen pohjoisosassa, kakkospatterin yläpuolella sekä koillisosassa nelospatterin yläpuolella. Luoteiskulmassa ylätasanteen tykkiasemia oli vahvistettu vuosina 1799 ja 1800 kaivamalla rinteen profiilit jyrkemmiksi. Ylätasante= en vallitus oli suojattu ainakin paalutuksella. Koska asemista ei ole säilynyt profiilipiirustuksia, ei voi tarkkaan tietää linnoituslaitteiden ulkonäköä 1800-luvun alussa. <= /o:p>

&nbs= p;

Pohj= akaavaltaan tykkiasemien ketju noudatti lähinnä epäsäänn&= ouml;llistä raveliinivallitusta. Muoto määräytyi lähes tä= ysin niemen topografian perusteella – jo ruotsalaiskaudella ylätasann= etta suojasi lähes samanlainen paalutus. Pohjakaavakarttojen muka= an paalutuksen edessä oli pieni rintavalli ainakin ylätasanteen luoteiskulmassa. Jonkinlaista rintavallia ovat edellyttäneet jo tykkiasematkin. Paalutuksen ja mahdollisen rintavallin takana kul= ki koko ylätasanteen pituudella katvetie.

&nbs= p;

6.5.3 Etulinnakkeet

&nbs= p;

Linnoituk= sen länsipuolella, Pallon esikaupungin edustalla, sijaitsi etulinnake. Varustusta nimitettiin linnoitusupseerien kartoissa useimmiten mäkivarustukseksi linnoituksen vasemmalla puolella tai läntiseksi redutiksi. Sitä luonnehdittiin karttojen selitteiss&au= ml; myös mäellä olevaksi kenttävarustukseksi. Se oli muodostettu kahdesta periaatteessa bastionimuotoisesta varustuksesta. Pohjakaavassa ei kuitenkaan ollut säännöllisten bastionien tapaan bastionikyljistä erkanevaa bastionien välistä kurttii= nia, vaan vallitukset oli liitetty toisiinsa etusiiven päistä. Pohjaka= ava muodostui siis periaatteessa kahdesta nuolilinnakkeen muotoisesta ja kokois= esta varustuksesta, joista oli kuitenkin jätetty vallien keskelle jäävä kylki pois.

&nbs= p;

Nuolilinn= akkeen tavoin varustus koostui sisemmästä tykkipuolustukseen tarkoitetus= ta rintavallista ja sen takana sijaitsevasta katvetiestä sekä sen edessä olevasta paaluin varustetusta ja käsipuolustukse= en tarkoitetusta vallikäytävästä. Varustuksen pohjoispäässä edustan vallitus noudatti tykkivallin muotoa. Lounaiskärjessä edustan valli oli viety taemmasta vallista hiukan pidemmälle, ja sen muoto oli tulitehon lisäämiseksi taitettu. Molemmat vallit olivat maarakenteisia, ja muiden vallien tapaan ne oli ampumapenkereen puolelta tuettu kivimuurauksella. Vuonna 1803 varustukseen = oli sijoitettu tykkiasemat 14 tykille.

&nbs= p;

Pä&a= uml;linnoituksesta katsoen vasemmalla puolella eli nykyisessä Kimpisen kaupunginosassa sijaitsi myös etuvarustukseksi, mäkilinnakkeeksi tai itäiseksi redutiksi kutsuttu varustus. Se oli aivan oppikirjoissa esit= etyn bastionin muotoinen. Kärki oli kohti itää ja etusiivistä toinen osoitti koilliseen, toinen kaakkoon. Kyljet kapeniv= at varustuksen sisään, niistä ampumasuunta oli lounaaseen ja luoteiseen. Etusivuille oli molemmille sijoitettu kolme tykkiä, kyljil= le vain yhdet. Tykkivallien edessä olivat paaluin vahvistetut etuvallituk= set. Profiilipiirustuksien mukaan Kimpisen etuvarustus oli rakenteeltaan ai= van samanlainen maavarustus kuin Paldon reduttikin.

&nbs= p;

Nuolilinn= akkeen edessä sijaitsi Nikolain varustus, jota nimitettiin myös Nikolain kruunulinnaksi (kronverk). Kruunulinna rakennettiin kaupungin edustalle Myllymäelle. Nykyisin linnakkeen paikalla on Lappeenrannan kirkko. Varus&s= hy;tus oli etuvarustuksista vahvin, ja linnakkeeseen oli rakennettu myös kivi= nen kasarmi ja ruutikellari. Rakennukset sijaitsivat linnakkeen keskell&au= ml;. Ne oli upotettu maahan ja vahvistettu kivimuurauksella siten, että ne näkyivät maan pinnalle vain osittain. Linnakkeen tasaisesta keskustasta nousi ylös ylimmän vallin taitteinen katvetie. Se kul= ki neljästä raveliinista, tai jos käytetään linnoitusupseerien etelärinteen valleista käyttämiä nimityksiä, neljästä redutista muodostuvan ylimmän tykkipuolustusvallin takana. Tykkiasemia oli yhteensä 20. Ylin rintava= lli ja luiskan yläosa olivat maarakenteisia. Maakerrokset oli kuitenkin tu= ettu molemmilta puolilta kivimuurauksella.

&nbs= p;

Tykkivall= in keskeltä, kasarmirakennuksen päädyn kohdalta, oli käynti vallin edessä olevaan paalutuksella edestä eristettyyn valli= hautaan. Tästä kaivannosta oli vallin taitteiden kohdalla kolme käyntiä keskimmäisen vallin takana sijaitsevalle katvetielle. Keskimmäinen valli oli kivimuurauksella molemmin puolin tuettu maavalli. Sillä ei sijainnut tykkejä, eikä sitä ollut myöskään varustettu paalutuksella. Keskimmäiseltä vallilta oli järjestetty kulkutie uloimpaan, käsipuolustukselle tarkoitettuun ja paalutuksella vahvistettuun etummaiseen vallikäytävään kuudesta kohtaa. Järjes= tely toteutettiin siten, että taitteisen vallin jokaiseen kulmaan jäte= ttiin kulkutie. Kulkutie oli katveen turvaamiseksi tehty taitteiseksi.

&nbs= p;

Linnoituk= sen vallit olivat pääosin maavalleja, joita tosin oli tuettu harmaakivestä muuratuilla muureilla. Samantapainen rakennustekniikka o= li käytössä muissakin Vanhan Suomen linnoituksissa. Tulelle altis etuluiska oli Lappeenrannassa aina maavalli. Se oli muodostet= tu rakentamalla luiska ensin porrasteiseksi ja vasta tämän jälk= een tasoitettu sopivan kaltevaksi. Valli pyrittiin näin vahvistamaan eroos= iota ja tykkitulta kestäväksi . Maavallien oli Astal= an mukaan havaittu olevan tehokkaampia puolustuksessa kuin kivivallitusten. Rask= aat ammukset hajottivat helposti kivimuurin, kun taas tykkitulella ei ollut suurtakaan vaikutusta kerrostuskulmaltaan luonnolliseen maavalliin. Ammusten sivulle lennättämä maa-aineskin oli helppo lapioida takaisin= .

&nbs= p;

Linnoituk= sen puolustuksellisessa rakenteessa pyrittiin mahdollista hyökkääjää vastaan puolustautumaan syvyyteen porrastetuilla ja tykistöllä varustetuilla tukikohdilla jotka pystyivät tukemaan toisiaan ristitulella. Tärkeät varastot ja kasarmit oli sijoitettu linnoituksen keskustaan, linnoitusniemen ylätasanteen suojiin. Kun tykkien tehokas tulietäisyys ei ollut k= ovin pitkä, katsottiin porrasteisen varustuksen takana sijaitsevan keskusli= nnoituksen varastojen olevan turvassa. Linnoitusjärjestelmään liit= tyi oleellisena tekijänä vallitusten edustalla oleva 130 syltä (= 260 metriä) leveä tyhjä ampuma-ala eli linnoitusesplanadi, = jota linnoituksen tykit pystyivät ristitulella pyyhkimään.

&nbs= p;

Lappeenra= nnan linnoituslaitteet oli rakennettu ajan muiden linnoitusten tapaan bastionijärjestelmän mukaisesti. Bastioneja käytettäessä taas oli valittavissa useiden eri linnoitusteoreetikkojen sovelluksia järjestelmästä. Kaakkois-Suomen linnoitukset on yleensä liitetty bastionijär= jestelmältään Vaubanin kehittelemään linnoitusjärjestelmään= . Lappeenrannan osalta on kuitenkin huomattava, että siellä= ; ei maaston korkeuserojen vuoksi ollut mahdollista käyttää eurooppalaisten esikuvien mukaista puolustusjärjestelmää kovin kaavamaisesti, vaan bastionit ja raveliinimaiset lisävarustukset oli sijoitettu maaston mukaan porrasteisesti.

&nbs= p;

^{^[1]}Ranta 1978, s. = 23, 26.

^{^[2]}Ranta 1978, s. = 30.

^{^[3]}Ranta 1978, s. = 24.

^{^[4]}Ranta 1978, s. 39-41; Ranta 1980, s. 170-177.

^{^[5]}Astala 1967, s. 148; Ranta 1978, s. 140; Toivanen 1980, s. 45.

^{^[6]}Ranta 1980, s. 168, 169.

Al= anen 1967, 148-151; Knapas 1988, s. 179, 181.

af Hällström 1986, s. 10, 11.

To= ivanen 1980, s. 43, 44; af Hällström 1986, s. 10, 11.

af Hällström 1986, s. 11, 12.

Toivanen 1980, s. 44.

^{^[7]}Keith 1886, s. 25-27; LKA Kazanzovin muistiinpanot Lappeenrannan linnoituksesta; Toiv= anen 1979, s. 530, 531.

^{^[8]}Fabritsius 1903= , s. 317; Toivanen 1980, s. 45; Knapas 1988, s. 170. Aivan 1800-luvun alussa tykistöexpeditiossa arkkitehtuuriosaston johdossa toimi Demertsov= ja hänen arkkitehtuuriapunaan Minut ja Kutepov. Fabritsius 1903, s. LXVI.<= /p>

^{^[9]}Fabritsius 1903, s. 247-253.

^{^[10]}Fabritsius 1903, s. XLVI.

K= napas 1981, s. 97; Knapas 1988, s. 194.=

K= napas 1981, s. 21.

F= abritsius 1903, s. XLVI, LIV; Amburger = 1966, s. 318; Knapas 1981, s. 20. Linnoi= tusjoukkojen johtohenkilöistä ja organisaation kehityksestä ks. Fabritsius 1903, s. XXXII-LXXX.

F= abritsius 1903, s. XXXVI.<= /span>

Ranta 1978,= s. 75.

Knapas 1981= , s. 20.

Fabritsius = 1903, s. LII.

Toivanen 19= 80, s. 45; Knapas 1988, s. 180.

K= napas 1988, s. 194.

K= napas 1981, s. 95.

K= napas 1988, s. 164, 167.

F= abritsius 1903, s. XLIX, L.

F= abritsius 1903, s. XLVI. Orlov nimite= ttiin vuonna 1765 kenraalivarusmestariksi, ja hän toimi virassaan kuolemaan&= shy;sa asti vuoteen 1783. Sama.

Ranta 1978,= s. 80.

F= abritsius 1903, s. LIV, LV.

K= napas 1981, s. 24-29; Knapas 1988, s. 181, 182. 1790-luvulla Thesleff oli vielä alle 20-vuotias. Sama.

van Suchtel= en muun muassa laati vuonna 1795 perusteelliset ja ajan tapaan ranskankieliset ja suunnitelmapiirustuksilla selvennetyt muistiot Utin linnoittamisesta ja Kärnäkosken linnoituksesta ja satamasta. TsGVIA n:o 359, kol. 418.

Fabritsius = 1903, s. LXXII-LXXIV, 239-268. Rakennustyöt Paavalin aikana keskittyivät Marienthalin ja Hatsinan linnojen ja Pietarissa sijaitsevan Mihailovskin rakentamiseen. Näillä ei kuitenkaan ollut kovin suurta ulkopoliittista merkitystä. Sama.

Fabritsius = 1903, liite LXII, s. 180.

Knapas 1981= , s. 21.

Ranta 1978,= s. 138.

Ranta 1980,= s. 172.

TsGVIA F. 349, op. 8, d. 151-174; Dementjev s= aattaa olla sama henkilö kuin 1790-luvun alussa kenraali Suvorovin avuksi nimitettyyn upseerijoukkoon kuulunut ensimmäisen luokan konduktööri Dementjev. Vrt. Knapas 1981, s. 25.

TsGVIA F. 3= 49, op. 8, d. 178-194.

Fabritsius = 1903, liite LXII, s. 180; TsGVIA F. 349, op. 8, d. 185-197.

^{^[11]}Laskovski 1866= , s. 164. Käsittelen venäläisen kauden linnoitustöitä ruotsalaista kautta laajemmin, koska ne vaikuttivat kaupungin fyysiseen ympäristöön huomattavasti ruotsalaista kautta enemmän.<= o:p>

^{^[12]}Ranta 1978, s. 140.

^{^[13]}Laskovski 1866= , s. 164.

^{^[14]}de Saint-Pierre 1763, s. 294-300; LKA Kazanzovin muistiinpanot Lappeenrannan linnoituksesta; Ranta 1978, s. 141.

^{^[15]}de Saint-Pierre 1763, s. 294, 299-= 300.

^{^[16]}LKA Kazanzovin muistiinpanot Lappeenrannan linnoituksesta; ks. Ranta 1978, s. 141.=

<= span style=3D'mso-spacerun:yes'> TsGAVMF F. 3/1, op. 23, d. 852.

LKA Kazanzo= vin muistiinpanot Lappeenrannan linnoituksesta.

Laskovski 1= 865, s. 164.

Toivanen 19= 80, s. 16.

LKA Kazanzo= vin muistiinpanot Lappeenrannan linnoituksesta.

Ranta 1980,= s. 201.

VA mikrofil= mi NL 205/41, s. 17.

Lopatin 198= 6, s. 211-242, kirjeet n:ot 364-422.

VA mikrofil= mi NL 205/41, s. 40-44.

VA mikrofil= mi NL 205/41, s. 26, 28, 62-64, 109-112; vrt. Astala 1967, s. 164.

Murto 1949.= s. 40. Lappeenrannan linnoituksen tilannetta Suvorovin johdolla tehdyn linnoitustyön aikana kuvaa 4.5.1791 - samana päivänä kuin kreivi Suvorov itse oleskeli linnoituksess= a - päivätty lyhyehkö asiakirja, jossa käsitellä&= auml;n linnoituksen tarvitsemia korjaustöitä. Sen mukaan Lappeenran= nan insinöörikomennuskunta esitti linnoituksen korjaustöihin tarvittavan 6 000 ruplaa ja 1 000 työmiestä. Linnoituksen tykistön osalta kiinnitettiin huomiota lavettien huonokuntoisuu&s= hy;teen; uusia päätettiin tehdä 52 lisää. Varalavetteja mainittiin olevan 44, ja ne olisivat hyviä pienen korjauksen jälkeen. Miehistöstä puuttui mestareita 20, lisäksi katsottiin tarvittavan 84 hantlankaria. Ammus- ja ruutitäydennys katsottiin saatavan Viipurista. Linnoituksen ruokavarastot olivat hyvät; erikseen mainittiin jauhot, kaurat ja heinävarastot. Asiakirjassa puututtiin myös Saimaan laivaston tilanteeseen. Sen katsottiin vaativan pientä korjausta ja lisää vajoja. VA mikrofilmi NL 205/41, s. 34.

VA Mikrofil= mi NL 205/42, s. 50, 51, 69; ks. Astala 1967, s. 162.<= o:p>

VA mikrofil= mi NL 205/41, s. 15, 16.

VA mikrofil= mi NL 205/42, s. 27-39; TsGADA F. 20, ex. 325, 2-63.

LKA Kazanzo= vin muistiinpanot Lappeenrannan linnoituksesta; Knapas 1976, s. 14-16; Ranta 1978, s. 144.

TsGAVMF F. 3/1, op. 23, d. 852, kartat XXV-XXVII; TsG= AVMF F. 3/1, op. 23, d. 977, kartta VII; VA kartta MH 370/56 M 25/3; TsGVIA F. 3= 49, op. 8, d. 172. Ks. myös Astala 1967, s. 157; 183.

^{^[17]}Astala 1967, s. 157.

^{^[18]}LKA Kazanzovin muistiinpanot Lappeenrannan linnoituksesta; ks. Ranta 1980, s. 177, 19= 7.

^{^[19]}LKA Kazanzovin muistiinpanot Lappeenrannan linnoituksesta; Astala 1967, s. 155.<= /o:p>

^{^[20]}Laivojen rakentamisesta kertovat arkistolähteet, joissa Ivan Laube raportoi rakennuttaneensa vuoden 1788 tammikuusta lähtien laivoja Lappeenrannan lähistöllä. Laube oli urakoinut elokuun puoleen väliin = 1789 mennessä yhden veneen ja jopa yhden kaleerin sekä myöhemmin valmistuttanut Lappeenrannan lähellä yhden 12 tykin laivan. Laube lupasi yrittää parhaansa saadakseen valmiiksi hän= elle uskotut 80 suurta ja pientä laivaa mahdollisimman hyvin ja sovitt= uun aikaan. Lauben raporttien perusteella työt jatkuivat 1790-luvun alussa ja pääsivät loppusuoralle vuoden 1791 kesään mennessä. Ivan Laube oli viipurilainen urakoitsija ja hovineuvos, maakunnanoikeuden prokuraattori. Laube ilmeisesti toimi myöhemminkin sangen ansioituneesti rakennustöiss&= auml;än, sillä vuonna 1794 kreivi Suvorov ehdotti häntä palkitta= vaksi muiden Suomen rajojen linnoittamiseen osallistuneiden henkilö= ;iden ohella. VA mikrofilmi NL 205/41, s. 4, 13, 135; Nl 205/42, s. 103-112; vrt. Astala 1967, s. 155.

^{^[21]}LKA Kazanzovin muistiinpanot Lappeenrannan linnoituksesta; TsGVIA n:o 359, kol. 418, Suchtelenin vuonna 1795 päiväämä muistio.

^{^[22]}Ranta 1980, s.= 177; TsGVIA F. 349, op. 8, d. 167, 171. Astalan mukaan Dyysterniemen tila oli ostettu venevajoja ja kasarmeja varten. Astala 1967, s. 155. Tila lienee kuitenkin ostettu nimenomaan laivaston komentajalle, sillä varsinaiset sotilasrakennukset sijaitsivat toisaalla. Lähes täsmälleen amiraliteetin moisioiden kohdalle, "Dyysterniemeen" eli nykyiseen Tyysterniemeen rakennettiin myöhemmin Viipurin vaneritehdas. Saim= aan laivaston kasarmit ja venevajat taas sijaitsivat linnoituksesta Haminaan johtavan tien varrella, nykyisen Chymoksen teollisuusalueen kohdal= la. TsGVIA F. 349, op. 8, d. 167.

Astala 1967= , s. 164, 165.

Astala 1967= , s. 156.

LKA Kazanzo= vin muistiinpanot Lappeenrannan linnoituksesta.

LKA Kazanzo= vin muistiinpanot Lappeenrannan linnoituksesta; ks. Ranta 1980, s. 177-180, 197.<= /span>

^{^[23]}TsGVIA F. 349,= op. 8, d. 151 ja 152. Lappeenrannan insinöörikomennuskunnan linnoitusupseerit merkitsivät linnoitusta kuvaaviin karttoihinsa eri värillä kunakin vuonna suoritetut työt. Raportointitekniikka= an kuului myös, että pohjakarttoihin merkittiin numero- ja kirjainyh= distelmällä leikkaus jostakin tietystä rakennuksesta tai vallitusleikkauksest= a. Esimerkiksi lokakuusta 1799 lokakuuhun 1800 tehtyjä linnoitustöitä kuvaavassa kartassa merkittiin kivimuuraukset punaisella, turvetyöt vihreällä, peltikattotyöt sinisellä, korjausluontoiset kirvesmiestyöt puunvärillä, maantäyttötyöt maanvärillä sekä vielä kaivutyöt tussilla. Sama.

^{^[24]}TsGVIA F. 349,= op. 8, d. 151, 164, 165.

^{^[25]}TsGVIA F.349, = op. 8, d. 170.

^{^[26]}TsGVIA F. 349,= op. 8, d. 170, 171.

^{^[27]}TsGVIA F. 349,= op. 8, d. 178-180.

^{^[28]}TsGVIA F. 349,= op. 8, d. 189-194.

Toivanen 19= 79, s. 524, kuvat s. 526, 527; P. Nikolain linnoituksen sijoittumisesta maastoon k= s. esim. TsGVIA F. 349, op, 8, d. 167.

TsGVIA F. 3= 49, op. 8, d. 170-173.

TsGVIA F. 3= 49, op. 8, d. 171, 172.

TsGVIA F. 3= 49, op. 8, d. 195.

TsGVIA F. 3= 49, op. 8, d. 172.

TsGVIA F. 3= 49, op. 8, d. 170-173.

TsGVIA F. 3= 49, op. 8, d. 172.

T= sGVIA F, 349, op. 8, d. 172, 173.

TsGVIA F. 3= 49, op. 8, d. 170, 172.

T= sGVIA F. 349, op. 8, d. 17= 0, 172, 173; vrt. Rainer Knapaksen anal= yysi 1770-luvun alun linnoituksen laajentamissuunnitelmasta. Knapas 1976, s. 14, 15.

T= sGVIA F. 349, op. 8, d. 170-173, 195.

T= sGVIA F. 349, op. 8, d. 172, 173.

TsGVIA F. 3= 49, op. 8, d. 172.

TsGVIA F. 3= 49, op. 8, d. 172, 173, 195.

TsGVIA F. 3= 49, op. 8, d. 170, 172, 173, 176, 195; markkinoiden pitopaikasta Ranta 1978, s. 230.

TsGVIA F. 3= 49, op. 8, d. 172, 195.

TsGVIA F. 3= 49, op. 8, d. 172; puolibastionin ja patterin aiemmasta profiilista ks. Laskovski 1865= , karttaliite s. 17.

TsGVIA F. 349, op. 8, d. 151, 152, 172, 195; ylätasanteesta ruotsalaisella kaudella ks. <= /span>KrA SFP. Villmanstrand nr 1, = 4, 8-11, 13-18, 20, 22. Linnoituksen tykistö oli vuonna 1803 sijoitettu vallien tykkiasemiin. Kaikki tykkiasemat eivät kuitenkaan olleet käytössä, vaan linnoitusupseerien selvityksessä mainittiin vapaita platformeja olleen= 42. Tykistön varastoissa säilytettiin lisäksi Lappeenrannan tykistölle kuuluvia kahdeksaa kolmen naulan valurautaista falkonettia = ja 40:tä kuusinaulaista Coehoornin mörssäriä. Valleil= la oli yhteensä 122 tykkiä. Näistä oli osa rajan kenttävarustuksista, Järvitaipaleesta ja Kärnästä Lappeenrantaan siirrettyjä. TsGVIA F. 349, op. 8, d. 172.

TsGVIA F. 3= 49, op. 8, d. 170, 172, 173, 195.

Sama.

TsGVIA F. = 349, op. 8, d. 172, 173.

Knapas 198= 8, s. 182, 183.

TsGVIA F. = 349, op. 8, d. 151, 152.<= /span>

Astala 196= 7, s. 185.

Astala 196= 7, s. 169, 171, 175, 176, 185.

Astala 196= 7, s. 172; Toivanen 1980, s. 34, 35.