7 VENÄLÄISEN KAUDEN JOUKKO-OSASTOT

&nbs= p;

Vladimirin rykmentti palasi Lappeenrantaan taas vuonna 1757. Rykmentin joukkoja oli sa= ngen pitkään, viisi vuotta, Lappeenrannan seudulla. Rykmentin olo= sta jäi Lappeenrantaan jälkiä pitemmäksikin aikaa. Rykmentin aikana 1740-luvun alussa rakennettiin linnoituksen ensimmäinen ortodoksinen tsasouna, jonka kenties myös rykmentin miehet rakensivat 1750-luvun lopussa. Vielä rykmentin jo poistuttua Lappeenrannasta tsas= ounaa nimitettiin Vladimirin rykmentinkirkoksi.

&nbs= p;

Vladimirin rykmentin Lappeenrantaan sijoitetut osastot poistuivat kaupungista vuonna 1= 762. Tähän aikaan varusväki oli vähäinen, sillä vu= onna 1760 kaupungissa käyneelle matkailijalle Abraham Hülphersille kerrottiin, että kaupungin varuskunta koostui n= oin 80 sotilaasta. Luku vaikuttaa sangen pieneltä mutta ei kuitenkaan mahdot= tomalta, vaikka otetaan huomioon, että varuskunta periaatteessa ainakin 1740-luvulla käsitti kaksi 200 sotilaan komppaniaa. Komppanioiden teoreett= iseen vahvuuteen ei kuitenkaan ole luottamista. Paremmin varuskunnan sotilas&= shy;määrää valaisevat tiedot heidän majoittamisestaan kaupunkilaisille aiheu= tuneesta rasituksesta. Lappeenrannasta vuonna 1763 laaditun majoitusluette= lon mukaan kaupungissa oli 78 majoitushuonetta. Majoitettavien määrä taas vaihteli tähän aikaan 50:n ja 100:n välillä. Majoitettavien määrä kuvannee suhteellisen hyvin myös varuskunnan sotilaiden lukumäärää, sillä vaikka kaupunkiin oli rakennettu kasarmi, ei siinä asuttu vaan se oli varastona.

&nbs= p;

1760-luvun alussa kaupungin varuskuntaa kasvatti tykistökomennuskunta. Viimeistään tällöin kaupunkiin tuli myös vakituinen insinöörikomennuskunta. Laskovskin mukaan linnoitus oli 1750-luvun lopussa varustettu ainakin 23 tykillä. Näitä käyttämään tarvittiin useita kymmeniä tykkimiehi&a= uml; – 1770-luvun alussa mainittiin tykistökomennuskunnan 40 miehelle tarvittavan yksityismajoitusta. Insinöörikomennuskunta oli j= ohtajineen ja käsityöläisineen tykistökomennuskuntaa pienempi. Varuskunnan kokonaismäärää kuvannee jälleen sangen luotettavasti majoitettavien lukumäär&au= ml;, sillä kunnollisia kasarmirakennuksia ei kaupungissa vieläkään ollut. Rannan mukaan majoitettavien lukumäärä nousi 1760-luvun alun 50–100 hengestä 1= 50 sotilaaseen vuonna 1764. Näin tykistö- ja insinöör= ikomennuskunnan kaupunkiin tulo nosti varuskunnan lukumäärää vähintään 50 sotilaalla.

&nbs= p;

Vladimirin rykmentin jälkeen kaupunkiin saapui vuonna 1763 rakuunarykmentti Arkangelista. Osasto oleskeli Lappeenrannan seudulla vielä seuraavana vuonna. Vuonna 1765 Arkangelin rakuunoiden tilalle tuli kaukaasialainen ratsuväkiosasto. Ranta on liittänyt joukkojen siirrot samaan aika= an Keski-Euroopassa käydystä Pommerin sodasta aiheutuneiksi. Ratsuväen tilalle Lappeenrantaan tuli 1770-luvun alussa Semjanski= n rykmentti. Rykmentin päällystö majoittui kaupunkiin ja miehistö lähikyliin. Semjanskin rykmentin jälkeen Lappeenrannan tienoille sijoitettiin suurempia maajoukkoja vasta Kustaan sodan edellä 1780-luv= un puolivälin jälkeen.

&nbs= p;

Samaan ai= kaan kuin maajoukkojen sijoittaminen Lappeenrantaan väheni, kasvatetti= in linnoituksen varuskuntaa. Varuskunnan sotilasmäärän kasvu liittyi 1770-luvun alun kaavoitus- ja rakennustyöhön. Vuosikymmen= en alussa kaupunkilaisille majoituksesta aiheutunut rasitus oli pahimmillaan. Ennen 1770-luvun alkupuolella tehtyjen kasarmien valmistumista kaupunkilais= et joutuivat majoittamaan yli 500 henkilöä ja heidän lisäkseen vielä hyvää palvelua vaativat upseerit. Luku = on suuri kun otetaan huomioon, että Lappeenrannassa oli majoittamiseen velvollisia henkilöitä vain 28. Viidestäsadasta majoitettava= sta oli 130 Pietarin kuvernementista Lappeenrantaan linnoitustöihin saapun= utta työmiestä. Lisäksi joukkoon kuului 100 miestä Haminan varuskuntapataljoonasta, jotka rakensivat kaupunkiin heinämaka&sh= y;siineja. Loppuosan majoitettavista muodosti 240 sotilaan laajuinen varuskuntaosasto = ja noin 40 sotilaan kokoinen tykistöosasto. Näiden lisäksi oliv= at vielä aliupseerit ja upseerit, usein perheineen.

1770-luvun alussa varuskunnan koko oli siten, insinöörikomennuskunta ja tykistökomennuskunta mukaan laskien, noin 300 miestä. 1770-luvun linnoitustöiden jälkeen linnoituksen sotilaallinen merkitys kasvo= i. Uusille valleille sijoitettiin enemmän tykkejä, ja niitä käyttämään tarvittiin enemmän tykkimiehiä. Kun Lappeenranta toimi Vanhan Suomen linnoitusketjussa lähinnä joukko= jen ja varastojen turvallisena sijoituspaikkana, niin linnoitukseen tarvittiin lisääntyneiden varastojen turvaksi myös riittävä varuskunta. Varuskunnan lukumäärä ei kuitenkaan välttämättä noussut rakennustöiden aikaiseen lukuu= n. Kazanzovin mukaan vuonna 1785 linnoituksessa oli 60 tykkiä, joiden joukossa haupitseja ja mörssäreitä, sekä näitä hoitamassa 99 tykkimiestä. Varuskunnan muodosti tällöin kaksi komppaniaa Kyminlinnan varuskuntarykmentistä Viipurista. Kustaan sodan uhatessa muodostettiin vuoden 1787 syksyllä Lappeenrannan varuskuntapataljoona. Se koostui viidestä komppaniasta. Kokonaan uutena joukko-osastona muodostettiin Lappeenrantaan Saimaan laivasto. Joukko-osastot eivät olleet kuitenkaan täysiä, sillä ennen sotaa Lappeenrannassa oli noin 300 sotilasta, ja sodan kestäessä 1788–1790 näistä vielä oli suuri o= sa sotanäyttämöllä. Kaupungissa oli varuskuntajo= ukkoja vain 100–150 henkilöä.

&nbs= p;

Sodan aik= ana Lappeenrantaan, jonka läheisyydessä Partakoskella ja Kärnäkoskella käytiin kiivaita taisteluita, oli sijoitettu runsaasti joukkoja ja varastoja. Venäläiset joukot olivat prinssi Amedei Schaumburg-Bernburgin komennossa. Venäläisiin kuuluivat Lappeenrannan varuskuntapataljoonan lisäksi ainakin Preobra&= #61550;enskyn henkikaartirykmentin toinen pataljoona ja Donin kasakkaosasto, jota jouduttiin kasarmien tilanpuutteen majoittamaan kaupunkilaisten asunto= ihin. Sodan jälkeen linnoituksessa ja sen ympäristössä oli majoittuneena Muurmannin jalkaväkirykmentin osia. Näm&a= uml; olivat paluumatkalla sodasta ja aiheuttivat kaupungissa vahinkoja.

&nbs= p;

Kustaan s= odan jälkeen katsottiin Lappeenrannan tarvitsevan muun Vanhan Suomen linnoitusten tapaan korjaustöitä. Astalan mukaan Vanhaan Suo= meen oli tällöin sijoitettu noin 25 000 miestä, joiden yliken= ;raalina ja linnoitustöiden johtajana toimi Suvorov. Joukkoihin kuului kahdeksan eri rykmentin miehistöä ja nelipataljoonainen Suomen jääkäriosasto. Itse linnoitustöissä työskenteli vuonna 1791 lähes 6 000 sotilasta. Linnoitust&ou= ml;issä työskentelevien sotilaskomennuskuntien lisäksi töiss&au= ml; oli myös talonpoikaiskomennuskuntia.

&nbs= p;

Lappeenra= nnassa oli sinne linnoitustöitä tekemään komennettujen osastoj= en ohella muodostettu aiempaa laajemmat varuskuntajoukot eli Lappeenrannan raj= apataljoona. Se pohjautui periaatteessa ennen vuosien 1788–1890 sotaa muodostettuun Lappeenrannan varuskuntapataljoonaan. Lappeenrannan pataljoonan nimi muuttui Rannan havaintojen viimeistään vuonna 1796 rajapataljoonaksi. Pataljoonan johtajana toimi majuri Jahantov.

&nbs= p;

Lappeenra= nnan rajapataljoona koostui vuonna 1796 seuraavista joukoista.

&nbs= p;

Pä&a= uml;llikkö majuri Jahantov

4 komppan= iaa

Ammattimi= esten komppania

Invalidik= omppania

&= nbsp; &nbs= p; Pataljoonaan muista yksiköistä siirretyt

&nbs= p;

Komppanio= iden teoreettinen koko oli 200 miestä, mutta Lappeenrannassa kuten muuallakaan tämä ei yleensä pitänyt paikkaansa, vaan joukko-osastot olivat vajaita. Esimerkiksi ensimmäisessä komppaniassa oli vuonna 1796 vain 26 sotilasta, toisessa komppaniassa 23, kolmannessa 30 ja neljännessä 31. Ammattimiesten komppaniassa eli viidennessä komppaniassa oli 30 miestä, samoin invalidik= omppaniassa ja pataljoonaan muista yksiköistä siirrettyjen sotilaiden osastossa. Keski-iältään komppanioista vain ensimmäinen oli alle kolmenkymmenen (29), pääosa muista oli puolivälissä neljääkymmentä. Invalidikomppania oli ymmärrettävästi keski-iältään vanhin eli 50 vuotta.

&nbs= p;

Invalidik= omppanioiden kuuluminen varuskuntaan venäläisellä kaudella johtui armeijan puutteellisesta eläkejärjestelmästä. Palvelusaika armeijassa oli 25 vuotta, mutta esimerkiksi vielä vuonna 1812 venäläisten sotilaiden mainittiin palvelevan armeijassa niin pitkään kuin oli mahdollista. Pietari Suuren aikana vanhat tai invalidisoituneet sotilaat lähetettiin luostareihin. Tämä käytäntö jatkui aina 1760-luvulle saakka. Katariina II:n kaudelta lähtien kuitenkin nuorimpia ja terveimpiä veteraaneja lähetettiin varuskuntapalvelukseen, invalidikomppanioihin tai matalapalkkaisiin siviilitöihin. Vuonna 1811 perustettiin lisäksi joitakin invalidikoteja pahoin vammautuneille.

&nbs= p;

Varuskunn= issa veteraanit saivat vain puolta palkkaa, mutta välttyivät kuitenkin joutumasta maantielle ja hankkimasta leipänsä kerjäämällä. Varuskuntapalvelusta suoritettiin siten ni= in pitkään kuin pystyttiin, minkä jälkeen veteraanit siirr= ettiin luostareihin. Täysin palvelleilla veteraaneilla oli tosin mahdollisuus siirtyä esimerkiksi sukulaistensa tai jonkun suosijan huostaan, jonka = tuli vastata sotilaan toimeentulosta kuolemaan asti.

&nbs= p;

Ammattimi= esten komppaniaa johti luutnantti Vasilei Fedorov. Lisäksi siihen kuului musiikkikapteeni, kolme kersanttia, viisi korpraalia, piiskuri ja 30 alokas= ta. Erikseen toimivat vielä pioneerit, jotka Lappeenrannassa koostuivat kersantista ja kolmesta miinoittajasta.

&nbs= p;

Lappeenra= nnassa oli vuonna 1796 myös tykistökomennuskunta ja insinöörikomennuskunta. Linnoituksen tykistökomennuskun= taa johti vuonna 1796 kapteeni Jakob Koptev ja siinä oli kaksi muutakin kapteenia. Kersantteja oli neljä, korpraaleita kolme ja lisäksi y= ksi varikonhoitaja sekä yhdeksän mestaria – lähinnä seppiä. Tykistökomppaniassakin oli piiskuri ja tämän lisäksi ajuri. Upseereilla oli kaksi sotilaspalvelijaa= ja kapteeni Koptevilla peräti kuusi maaorjaa. Tykistökomppanian sotilaat jakautuivat kahteen luokkaan. Pommittajia oli 16 miestä, Ranta on laskenut näiden kokeneiden sotilaiden keski-iäksi 51 vuotta. Tykkimiehiä oli enemmän kuin pommitta= jia, 41 miestä. Nämä olivat keski-iältään hiukan kolmenkymmenen päälle. Insinöörikomennuskunta oli linnoitustöiden hiljennettyä 1790-luvun jälkipuoliskolla sangen pieni. Vuonna 1796 komennuskuntaa johti vänrikki Feodor Babanin= .

&nbs= p;

Lappeenra= ntaan sijoitettuihin joukkoihin kuuluivat myös lähes kolmanneksen varuskunnasta käsittävät laivaston miehet. Nämä ol= ivat ennen Kustaan sotaa perustetun Saimaan laivaston merisotilaita. Vuonna 1796 laivastoa johti luutnantti Michaila Borisov, joka seuraavana vuonna yl= eni kapteeniluutnantiksi. Hänen apunaan oli kaksi muuta luutnanttia. Perämiehiä oli kaksi ja heillä yksi kisälli; aliperämiehiä ja pursimiehiä oli molempia neljä. Laivastoon kuului lisäksi lääkäri oppilaineen, vahteja, majoittajia ja kirvesmiehiä. Matruuseja oli 129. Laivast= on tulivoimasta vastasi kapteenin ja viiden korpraalin johtama tykistöosa= sto. Yksikössä ei vuonna 1796 ollut lainkaan tykkimiehiä, vaan pe= lkästään pommittajia. Näiden lukumäärä oli 48.

&nbs= p;

Saimaan laivaston johdossa toimivat seuraavat upseerit:

1788̵= 1;1795 kenraalimajuri Herman

1795̵= 1;1797 kapteeniluutnantti Michaila Borisov

1797̵= 1;1798 kapteeni Bogdan Tsertikov

1799̵= 1;1800 kapteeniluutnantti Posketsin

1800̵= 1;1803 kapteeniluutnantti Karpov

1803̵= 1;1809 kapteeni Michaila Rode

1809̵= 1;1810 kapteeniluutnantti Nikolai Samardin

&nbs= p;

Kenraalim= ajuri Hermanin oleskelusta ja toiminnasta Lappeenrannassa ei ole säilynyt tietoja. Lienee mahdollista, Hermanin korkean sotilasarvon ja toisaalta vielä ennen 1790-lukua sangen vaatimattoman laivaston huomioon ottaen, että Herman olisi saattanut johtaa, ainakin Kustaan sodan jälkeen, Saimaan laivastoa hieman kauempaa ja Lappeenrannassa matruuseja olisi komentanut alempiarvoinen upseeri. Varmoja päätelmiä on kuitenkin vaikea tehdä puutteellisen lähdeaineiston takia. Enemmän tietoja laivastosta saadaan vasta sen toisen komentajan kaudel= ta 1790-luvun jälkipuoliskolta. Tällöin komentajana toimi viras= saan luutnantista kapteeniluutnantiksi edennyt Michaila Borisov.

&nbs= p;

Vuonna 18= 06 Saimaan laivaston joukoissa – perheet mukaan luettuna – oli Ran= nan rippikirjoista laskemat noin 200 henkeä. Seuraavana vuonna luutnantteja tuli laivastoon kaksi lisää, samoin muuta henkilökuntaa. Erityisen paljon nousi laivaston tykistön pommittajien määrä, 48:sta 86:een. Ennen Suomen sotaa laivastossa oli yli= 100 matruusia. Näiden lisäksi joukkoihin kuului kapteeniluutnant= ti Peter Aleksejevin johtama tykistöosasto. Siihen kuului Aleksejevin lisäksi vielä toinen upseeri ja 9 aliupseeria. Miehistöst&au= ml; oli pommittajia 10 ja tykkimiehiä 19. Vuonna 1809 Lappeenrannan laivas= toa supistettiin, ja lopullisesti laivasto lakkautettiin maaliskuun 1. päivänä 1810. Amiraliteetin omaisuudesta jätettiin kuitenkin huolehtimaan vartio ja satamapäällikkö.

&nbs= p;

Raimo Ran= ta on todennut kaupunkiin sijoitettujen sotilaiden vaihtuneen suhteellisen tiheään. Esimerkiksi laivaston tykistön pommittajista merkit= tiin vuoden 1797 ortodoksisiin rippikirjoihin 59 uutta miestä ja vain = 27 pommittajista oli vanhoja eli pysynyt paikkakunnalla. Joukkojen kokonaismäärä 1790-luvun lopun alle 800 miehestä väheni vuosisadan vaihteeseen jonkin verran, sillä alimmilla= an vuonna 1800 sotilaita oli noin 350. Tämän jälkeen kasarmien valmistuttua vuosisadan vaihteen molemmin puolin nousi varusväen määrä jopa 1 700–1 750 mieheen. Tämän jälkeen linnoituksen joukko-osastojen lukumäärä pysyi vuosien 1808–1809 sodan alla korkeana. Vielä vuonna 1810, linnoi= tuksen lakkauttamisvuonna ja Suomen sodan jo päätyttyä, oli kaupung= issa lähes 2 000 sotilasta.

&nbs= p;

1800-luvu= n alun joukkoihin kuuluivat jo 1790-luvun varuskuntajoukot, Lappeenrannan rajapataljoona, eri komennuskunnat ja Saimaan laivasto. Vuosisadan vaihtees= sa Lappeenrannassa oli ainakin vuonna 1799 osasto Rosentalevin rykmentist= ä ja vuosian 1802 ja 1803 komennettuna osasto Nevskin musketöörirykmentistä, Suomen sodan aikaan kaupungissa ja sen läheisyydessä oleskelivat ainakin Novgorodin rykmentti vuoteen 18= 08, seuraavana vuonna Tulan musketöörirykmentti, Petrovskin musket&ou= ml;örirykmentti ja vielä vuosina 1811–1812 Podolskin jalkaväkirykmentt= i.

&nbs= p;

Lappeenra= nnan varuskuntaa johdettiin kauden alussa Haminan varuskunnasta käsin. Vuon= na 1745 Lappeenrantaan kuitenkin nimitettiin oma komendantti, kapteeni Kuprian= ov. Häntä seurasi vuonna 1746 luutnantti Aleksander Selenoi, hän= en jälkeensä komendanttina oli luutnantti Kusnetsov. Alkuvuodes= ta 1747 oli hetken aikaa komendanttina majuri Zerbukov. Venäläi= sen kauden alussa komendantit vaihtuivat tiuhaan. Vuonna 1748 määrättiin linnoitukseen ensimmäisen kerran pitemp= iaikainen komendantti, luutnantista kapteeniksi Lappeenrannassa ylennyt And= reas Tzeredinin. Hän komensi kahta varuskuntajoukkuettaan vuoteen 1759 asti. Tähän aikaan esimerkiksi Haminassa oli 2 000 miehen varusku= nta ja sen komentajana everstin arvoinen upseeri. Tzeredinin jälkeen Lappeenrannan linnoituksen komendantiksi tuli kapteeni von Berg ja Hänen jälkeensä kapteeni Falkenberg. Linnoituksen sotil= aallinen merkityksen lienee katsottu nousseen, mitä jo kuvastavat 1750-luvun vallitustyötkin, sillä komendanttina oli tästä lähin vähintään kapteenin arvoinen upseeri.

&nbs= p;

1762 komendantiksi tuli majuri Fabian Birkstam ja hänen jälkeensä vuonna 1764 eversti Barbot de Marnie. Hänen kautensa Lappeenrannassa k= esti kymmenen vuotta. Raimo Rannan mukaan komendantin vaikutus kaupunkiin voimis= tui hänen aikanaan. Komendantti sekaantui tonttipolitiikkaan, talojen rakentamiseen ja sijoittamiseen, majoitukseen ja katujen kunnostamiseen. Komendantti vastasi myös varuskunnan tarvitsemien rakennusten teettämisestä. de Marnien omavaltaisuutta ja oman arvonsa tuntevu= utta kuvaa muun muassa se, että vuoden 1769 syksyllä käsiteltiin = raastuvassa syytöksiä siitä, että de Marnie oli yöllä tun= keutunut pikkuporvari Kolehmaisen taloon ja pahoinpidellyt häntä.

&nbs= p;

Linnoituk= sen 1770-luvun kaavoitus- ja rakennustöiden yhteydessä vaihdettiin myös komendanttia. Uudeksi komentajaksi tuli vuonna 1774 eversti = Ivan Silov. Hän oli toimessaan 1780-luvun jälkipuoliskolle asti. Silov pääsi jo majoittumaan linnoituksen keskusaukion reunalle rakennet= tuun uuteen kiviseen komendantintaloon. Hänen aikanaan komendantin voimakas vaikutus kaupungin hallintoon ja rakentamiseen jatkui, Raimo Rannan mu= kaan osittain Katariina II:n hallintouudistuksen takia. Silovia seurasi komendan= ttina majuri Dmitri Stepanov, joka toimi komendanttina vuoteen 1797 asti, jolloin komendantin virkaan astui kapteeni Grön. Hänen jälkeensä komendantin tehtäviä hoiti paikallismajuri Ka= rl von Brakel. Hän pysyi linnoituksessa vielä sodan jälkeenkin. Ranta huomauttaa linnoituksen komendanttina olleen ainakin vuosina 1804–1809 virallisesti kenraalimajuri Kublitzin, mutta tämän olleen paljon poissa kaupungista ja hoidattaneen tehtäviään Brakelilla.

&nbs= p;

Komendant= tien apuna toimi pieni komennuskunta. Esimerkiksi vuonna 1796 majuri Dmitri Step= anovinin komennuskuntaan kuului komendantin lisäksi kersantti, kaksi korpraalia, rumpali ja 18 sotilasta. Komendantti lienee käyttänyt komennuskuntaansa lähinnä varuskuntakaupungin hallintoon liittyvissä toiminnoissa, sillä Ranta on laskenut sen sotilai= ;den keski-iän olleen 58 vuotta.

&nbs= p;

Venä= läisten sotilaiden elämä 1700-luvun jälkipuolen Lappeenrannassa oli = muun Venäjän armeijan tapaan ankaraa.

Jo aiemmin mainitun Itä-Suomen läpi matkustaneen Jakob Langebekin mukaan 1750-luvun Vanhaan Suomeen sijoitetuille venäläisille sotilaille maksettiin palkkaa kuusi ruplaa joka toinen kuukausi, minkä lisäk= si sotilaat saivat kuukausittain erän viljaa, kauraryynejä ja suolaa. Vuotta kohden jaettiin lisäksi yhdet saappaat ja kahdet kengät. T= avoitteena oli, että puolet sotilaista olisi ollut naimisissa. Langebekin mukaan vilja-annosta korotettiin, kun sotilasperheeseen syntyi poika. Ruoka koostuikin venäläisillä sotilailla lähes kokonaan viljatuotteista, jollei sotilas onnistunut siviililähteistä saamaan vihanneksia tai lihaa virallisen annoksensa lisäksi.

&nbs= p;

Venä= jän sotaväen rekryyttien tuli täyttää tietyt ikää= n, pituuteen ja ruumiinrakenteeseen kohdistuvat vaatimukset ollakseen palveluskelpoisia. Ikärajat vuonna 1730 olivat 15:n ja 30:n välissä, vuonna 1754 rajoja nostettiin viidellä vuodella (20= ja 35), Katariina II:n hallituskaudella alaikärajaksi asetettiin 17. Napoleonin sotien aikana ikärajoja muutettiin vielä muutamilla vuosilla. Rekryytin pituuden piti alunperin olla 160 cm. Pituusvaatimuksiak= in muutettiin aikojen kuluessa ja lyhyempiä miehiä sijoitettiin laivastoon ja varuskuntapalvelukseen. Palveluskelpoisuuden esteenä saa= ttoi olla useiden hampaiden puuttuminen tai kaljuus, jonka katsottiin saattavan = olla merkki sisäisestä sairaudesta. Vuonna 1812 kuitenkin taas hyväksyttiin väkeen sellaisiakin alokkaita, joilta puuttui kuudes= ta kahdeksaan hammasta – etuhampaiden tuli kuitenkin olla paikallaan, mu= uten sotilas ei olisi pystynyt puremaan ammuksia.

&nbs= p;

Rangaistu= kset Venäjän armeijassa olivat ankarat. Käytetyin rangaistus oli kujanjuoksu. Tämän ankaran ja myös Lappeenrannan varuskunnan ruotsalaiselta kaudelta tutun rangaistuksen joutui kärsimään muun muassa myöhästyttyään kolmannen kerran paraatista, puhuttuaan tai liikuttuaan rivissä tai käsiteltyään toi= sta kertaa asetta väärin. Kujanjuoksun joutui tekemään myös varastettuaan vähemmän kuin 20 ruplan arvosta. Jos vara= sti toisen kerran, joutui kaksitoistakertaiseen kujanjuoksuun. Oli myös lievempiä rangaistuksia. Näitä olivat piiskaaminen, eristäminen vartiorakennukseen, ilmeisestikin jalkapuurangaistuksen luonteinen "puuhevosella istuminen" sekä "seisominen musketin alla", jolla tarkoitettiin kaksi tuntia kestävä&aum= l; asennossa seisomista; samalla tuli kannattaa kolmea tai jopa kuutta muskett= ia.

&nbs= p;

^{^[1]}Niitä näitä Itä-Suomesta, s. 33-35.

^{^[2]}Langebek 1754, s. 68, 69.

^{^[3]}Keep 1985, s. 190-192. Keep kuitenkin mainitsee Baltian maiden olle= en poikkeus muuhun valtakuntaan verrattuna: siellä aatelisto rakennutti sotilaille erityisiä majoitusrakennuksia ("Quartierhäuser").= Sama.

^{^[4]}Ranta 1978, s. 491-493; Ranta 1980, s. 168-170.

^{^[5]}Ranta 1980, s. = 168. Venäläinen rykmentti koostui periaatteessa kahdesta kenttäpataljoonasta joissa molemmissa oli neljä 200 miehen komppaniaa. Lisäksi rykmentissä tuli olla kahden komppanian vahvu= inen reservipataljoona. Komppanioissa ei kuitenkaan useinkaan saavutettu määrättyjä miesvahvuuksia. Sama.=

^{^[6]}Ranta 1978, s. = 492, 493; Ranta 1980, s. 169, 170, 183. Sotilaiden käyttäytymistä "voittomaassa" kuvaa kaupungin läpi kesällä 1= 754 matkustaneen Nils Brocmanin päiväkirjaansa merkitsem&au= ml; kertomus. Göteborgissa syntynyt Lappeenrannan kestikievarin pitäjä oli kertonut kahden sotilaan murtautuneen yöllä hänen asuntoonsa. Sotilaat olivat sammuttaneet valon ja alkaneet = piestä isäntää ja hänen vaimoaan. Vaimo oli onneksi päässyt ulos ja ruvennut huutamaan apua. Tämän jäl= keen isäntä oli saanut kutsumattomat vieraat ulos, mutta nämä olivat vielä myöhemmin hakeneet kirveen ja aikoneet tulla sen avulla ikkunasta sisään. Kestikievarin pitäjä= oli kuitenkin tarttunut itsekin kirveeseen ja uhannut omien sanojensa mukaan "lyödä ensimmäiseltä ikkunasta tulijalta kallon halki". Tämän jälkeen sotilaat olivat poistuneet paikal= ta. Mitään korvausta isäntä ei ollut sotilailta saanut. Bro= cman 1754, s. 61.

Tasihin 1982= , s. 71, 73-75. Uusi kivikirkko rakennettiin vanhan paikalle 1780-luvun puolivälissä. Sama.<= /p>

Hülphers 1760, s. 75. Hülphers oli käynyt myös Haminassa. Siellä varuskunnan muodosti vakituinen varuskuntarykmentti, jota nimitettiin Haminan rykmenti= ksi. Haminaan oli lisäksi sijoitettu myös toinen rykmentti. Täm&a= uml; rykmentti koostui 2 650 miehestä, joista kuitenkin vain puolet oli Ham= inan seudulla. Varuskuntarykmentti oli majoitettuna parakkeihin, mutta toinen rykmentti jota Hülphers nimitti "Vallodineisken&= quot; rykmentiksi (tällä hän saattoi tarkoittaa Volodimerskin= eli Vladimirin rykmenttiä), asui maaliskuun 15 päivästä syyskuun puoleen väliin kaupungin ulkopuolella teltoissa. Muun ajan rykmentti oli kaupunkiin majoitettun= a.

Heinäkuun alussa Ham= inaan saapunut Hülphers oli päässyt käymään telttal= eirissä. Hänen kuvauksensa leiristä valottaa Venäjän armeijassa käytössä ollutta leiriytymistapaa. Haminan liepeill&aum= l; sijainneessa leirissä oli suuri joukko telttoja ja niiden takana = vielä kojuja, joissa oli paperista ja kalvoista tehdyt ikkunat. Leirissä oli myös sairaala, jossa Hülphersin mukaan makasi useita sairaita sotilaita mattojen päällä ympäri lattiaa. Sotilaita hoi= ti rykmentin välskäri, jolla oli leirissä kenttäapteek= ;ki.

Leirissä oli myös kirkko.= Se oli tehty vihreästä teltasta, joka sisältä oli verhoiltu valkeilla ja sinisillä puuvillakankailla. Sisällä Hülphers kiinnitti huomiota siihen, ettei siellä ollut tuoleja ja että itäpääty oli pyhimyksenkuvin runsaasti korist= eltu. Telttaa vartioi sotilas. Sotilaat kävivät leiristä päivittäin kaupungissa vartiopalvelusta suorittamassa, harjoitukset kuitenkin suoritettiin leirin lähellä. Hülphers 1760, s. 71, 72. Myös Lappeenrantaan sijoitetut venäläiset joukot leiriytyivät kesäaikana kaupungin ulkopuolelle. Ranta 1978, s. 494.

Ranta 1980, = s. 168.

Ranta 1978,= s. 497, 498.

Laskovski 1= 865, s. 164; Ranta 1978, s. 497, 498; Ranta 1980, s. 170, 193.

Ranta 1978,= s. 492, 493; Ranta 1980, s. 170.

Ranta 1978,= s. 498; Ranta 1980, s. 174, 193; Li= nnoituksessa sijaitsevan ortodoksisen kirkon historiikkikirjan mukaan varuskunta saattoi ainakin vuoden 1773 lopussa olla hieman pienempi tai ainakaan ortod= oksisia kirkossa käyviä sotilaita ei ollut niin paljoa. Historiik&sh= y;kikirjan mukaan Neitsyt Marian Suojeluksen kirkon pappi Jefim Grigorjeff sai nimittäin 24.12. 1773 ukaasin, jossa velvoitettiin tämä toimimaan pappina myös Taavetissa. Tähän Lappeenrannan pappi pystyisi hyvin, sillä Lappeenrannan seurakunnan muodosti vain noin 100 varuskuntaan kuuluvaa miestä vaimoineen, lapsineen ja maaorjineen.= MMA Lappeenrannan kreikkalaiskatolisen kirkon historiikkikirja. On hi= ukan vaikea arvioida, miten luotettava ortodoksien historiikkikirja on pohdittaessa varuskunnan vahvuutta. Ranta on todennut, että vaihtuvuus sotilaiden keskuudessa oli suuri, joten kaikki sotilaat tuskin ovat päässeet kirkon asiakirjoihin. Ortodoksisen kirkon historiikkikir= jan tiedot onkin käsitettävä ennemminkin suuntaa antavina, ainak= in ennen vuotta 1796, jolloin ensimmäiset venäläisten sotilaiden kokonaismäärästä kuvan antavat rippikirjat ovat säilyneet. Ranta 1980, s. 174, 175.

LKA Kazanzo= vin muistiinpanot Lappeenrannan linnoituksesta.

MMA Lappeen= rannan kreikkalaiskatolisen kirkon historiikkikirja; Ranta 1980, s. 175, 176.

LKA<= /a> Kazanzovin muistiinpanot Lappeenrannan linn= oituksesta; Ranta 1978, s. 492; Ranta 1980, s. 172; Osa Partakosken ja Kärnän kylien luona käydyssä taistelussa kaatuneista upseereista ja sotilaista haudattiin Kazanzovin mukaan Lappeenrantaan, Paldon hautaus= maahan. Hän mainitsee upseereista toisen pataljoonan komentajan Baikovin, joka kuoli taistelussa saamiinsa haavoihin Lappeenrannassa, kapteeni Ivan Tsadajevin, vänrikit Mikail Davydovin ja Aleksei Maikovin ja 80 sotila= sta. Lisäksi Kazanzov mainitsee Kärnäkoskella kaatuneiden ja Lappeenrantaan haudattujen joukossa Sofian jalkaväkirykmentin luutnantti Vaninin. LKA Kazanzovin muistiinpanot Lappeenrannan linnoitukses= ta. Kustaan sodan aikana Lappeenrannan seudulla on siis saattanut olla sijoitet= tuna osastoja myös Sofian jalkaväkirykmentistä.=

Ranta 1978,= s. 492; Ranta 1980, s. 172.

Astala 1967= , s. 164, 166.

Ranta 1980,= s. 167, 172.

Ranta 1978,= s. 492; Ranta 1980, s. 172, 174.

Keep 1985, = s. 197-199. Lappeenrantaan sijoitetut invalidit olivat yksi seuraus ajan soda<= /span>nkäyntitavasta, jossa mieshukka ja haavoittuminen oli erittäin yleistä. Osittain myös ajan tasoltaan alhaisen kenttälääketieteen takia haavoittuneet sotilaat invalidisoituivat. Ks. esim. Peter Englundin vivahteikasta kuvausta Pultavan taistelun yhteydessä 1700-luvun alussa. Englund 1989, s. 93, = 233, 234. Toki pysyviin vammoihin johtavia loukkaantumisia tapahtui myös ra= uhan aikana pitkän palvelusajan kuluessa. Venäjän armeijan invali= dien ja tai yleensä palvelusaikansa suorittaneiden veteraanien määrästä ei ole tarkkaa tietoa. Keep arvelee veteraaneja olleen satoja tuhansia, eräs Venäjän ulkopuolinen lähde vuodelta 1845 mainitsi vetaraaneja olleen 660 000. Keep 1985, s. 197-199. Lappeenrantaan invalikomennuskuntia oli sijoitettuna vielä linnoituksen lakkauttamisen jälkeenkin aina vuoteen 1863 asti. Joukot olivat pitkälle omavaraisia ja harrastivat maanviljelyäkin. Castrén 1957, s. 16, 265, 281.

Ranta 1980,= s. 172.

Ranta 1980,= s. 172-174.<= /p>

Ranta 1980,= s. 173, 174, 177, 178. <= /span>

Luettelo pe= rustuu Kazanzovin esittämiin tietoihin. Luettelon oikeellisuutta vuoden 1796 jälkeen tukevat Raimo Rannan läpikäymät ortodoksisen seurakunnan rippikirjat. Poikkeuksena on kuitenkin vuosi 1807 ennen Suomen sotaa, jolloin Rannan muk= aan rippikirjoissa mainittiin laivaston johtajaksi luutnantti Grigori Petrov apunaan kaksi muuta luutnantt= ia. Saimaan laivaston päälliköksi olisi tuskin kuitenkaan ennen sotaa määrätty aiempaa alempiarvoinen upseeri. Rode on toden= näköisemmin vastannut laivaston toiminnasta laajemmin kuin vain Lappeenrannan osalta, ja luutnantti Petrov on taasen ollut Lappeenrannan sotasataman komentaja. Ainakin Rode osallistui sotaan, sillä Kazanzov mainitsee Roden tulleen palkituksi toiminnastaan sodan aikana Pyhän Vladimirin neljännen luokan ritarimerkillä. LKA Kazanzovin muistiinpanot Lappeenrannan linnoituksesta; Ranta 1980, s. 177-179.

Ranta 1980,= s. 177.

Ranta 1980,= s. 178, 179; satamapäällikkönä eli "satamamajurina" t= oimi ainakin vuonna 1812 G. Linbom. Castren 1957, s. 16.

Ranta 1978,= s. 493, 494; Ranta 1980, s. 176, 17= 7, 197, 202.

TsGAVMF F. = 3/L, op. 23, d. 977, s. 32; TsGVIA F. 349, op. 8, d. 171, 172; Ranta 1978, s. 493; R= anta 1980, s. 174-177.

Brocman 175= 4, s. 60; LKA Kazanzovin muistiinpanot Lappeenrannan linnoituksesta; Laskovski 1865, s. 163, 164; Ran= ta 1978, s. 491; Ranta 1980, s. 165.

LKA Kazanzo= vin muistiinpanot Lappeenrannan linnoituksesta; Ranta 1978, s. 491; Ranta 1980, s. 167.

Ranta 1978,= s. 491; Ranta 1980, s. 167, 168.

Ranta 1980,= s. 167, 172.

Langebek 17= 54, s. 68, 69. Pojan tuli sittemmin ryhtyä sotilaaksi. Sama.

Keep 1985, = s. 183.

Keep 1985, = s. 153-156.<= /p>

Keep 1985, = s. 167, 168. Kujanjuoksun ajatuksen= a oli Keepin mukaan eristää rangaistu moraalisesti tovereistaan ja aset= taa hänet julkiseen nöyryytykseen: tovereidensa pahoinpitelemäks= i. Rangaistus tapahtui siten, että sotilaat asettuivat "kujan" molemmille puolille ja vanki joutui kulkemaan läpi kujan sotilaiden sa= maan aikaan pieksäessä uhria. Rangaistun liian nopeaa kulkua läpi kujan esti edellä pistimellä vankia uhkaava aliupseeri. Vieress&a= uml; ratsastava tarkasti, että iskut olivat riittävän kovia. Uhrin huudot hukutettiin rumpujen pärinään. Keepin mukaan kujanjuo= ksu näyttää olleen Venäjän armeijassa useammin käytetty ja ankarampi rangaistus kuin muissa Euroopan valtioissa. Venäjällä kujassa oli yleensä 1 000 miestä eli 1 0= 00 iskua tavallisemman 200:n asemasta. Sama, s. 167,= 168.