|
|||
Suvorovia on kuvattu usein hartaaksi ortodoksiksi ja uskonnolliseksi mielenlaadultaan. Muutamissa kertomuksissakin hän osoittaa näitä piirteitään, mutta laupiaan mesenaatin muisto elää ennen kaikkea irrallaan säilyneessä perimätiedossa. Suvorovin kerrotaan lahjoittaneen Kaakkois-Suomen ortodoksipyhäköistä Lappeenrantaan ikonin ja evankeliumin lukupöydän, papin puvun Kotkaan ja muuta esineistöä Kyminlinnaan. Usein toistuvat myös maininnat hänen henkilökohtaisesta osallistumisestaan kirkollisiin toimituksiin: evankeliumia hän luki Lappeenrannassa, epistolaa Kotkassa ja lauloi Kyminlinnan kirkkokuorossa. Karkoituksessaan Novgorodin kuvernementin Kontshanskojen kylässä hänen kerrotaan jatkaneen tätä harrastustaan ja soittaneen kirkonkellojakin. Mesenaatti-tyyppistä Suvorovia edustaa myös perimätieto, jonka mukaan tämä istutti lehmuksia Lappeenrannan linnoitukseen.
Suvorov valloitti ranskalaisilta Milanon ja saapui sinne sotajoukkojen etunenässä. Häntä oli vastassa suuri kansanjoukko ja papit lippuineen. Arkkipiispa tuomiokirkon ovella toivotti hänet tervetulleeksi.
Varsovan valloituksesta Suvorov lähetti keisarinnalle seuraavan selonteon: ”Hurraa, Varsova on meidän.” Tähän keisarinna vastasi kolmella sanalla, jotka samalla toivat Suvoroville ylennyksen: ”Hurraa, ylisotamarski Suvorov.” ( Karilas, Yrjö 1919: Suurmiesten seurassa: Aleksanteri Suvorov)
|
|
||