Suvorov-folklore |
Suurista sotapäälliköistä jää usein jälkipolvien muistoihin paitsi heidän tekojensa konkreettiset seuraukset ja määrättyjä historiallisia dokumentteja, myös epälukuinen määrä folklorea eli suullista kerrontaperinnettä. Caesar esimerkiksi muistetaan lyhyistä, aforistisistakin lausahduksistaan, Yhdysvaltain sisällissodan kenraali Grant juoppoudestaan tai Suomen sodan sankari Sandels turhamaisuudestaan. A.V. Suvorovin särmikäs ja oikullinen persoonallisuus oli omiaan luomaan myös aivan erityisen Suvorov-folkloren.
Tämän alkujaan suullisena perinteenä eläneen kertomusaineiston lähtökohdat ovat osin sekalaisen aikalaisjoukon omakohtaisissa kokemuksissa, osin värittyneissä ja tehokkaasti levinneissä yleisissä aikakauden käsityksissä. Tarinoihin ovat joskus vaikuttaneet myös tavalliset kansanperinteen muotoutumismallit, mutta Suvorov-perinne ei ainakaan Suomessa ole koskaan ollut erityisen laajati tunnettua ja tyypillisesti kansanomaista. Päähenkilön verbaalinen sananvalmius ja tietty teatraalisuus tuovat kertomuksiin omaperäisyyttä; epäilemättä Suvorov myös tiedosti mahtinsa ja ikään kuin roolia esittämällä loi tietoisestikin muistettavaa, jopa myyttistä kuvaa itsestään. Suvorovia koskeville kertomuksille on yhteistä myös se, että niiden alkulähteille on vaikea luovia, koska ne ovat suodattuneet usein jo pitkän, ’kanonisoivan’ kirjallisen kontekstin läpi. Suvorov-folklorekin on siis tavallaan jo institutionalisoitunut.
Kansanperinteen tutkimuksen, miksei dramaturgiankin, näkökulmasta tarinoissa ja lyhyemmissä maininoissa tai muisteluksissa voidaan erottaa keskushenkilölle erilaisia toimijarooleja. Painotuksista ja toimintaympäristöstä riippuen hän on sopeutuva fennofilantrooppi, tuntematon mestarivakooja, laupias mesenaatti, taisteleva sotilas, melodramaattinen sotaherra tai jopa myyttinen heeros. Vaikka kertomusperinne muodostaakin omanlaisensa aineiston, on siinä tiettyjä yhtäläisyyksiä esimerkiksi Venäjän keisareista Suomessa kerrottuihin henkilöanekdootteihin. Vaaran uhatessa kuolleista heräämisen motiivi yhdistää taas Suvorovin esimerkiksi Ruotsi-Suomen suosittuun sotasankariin Jacob De La Gardieen eli Laiska-Jaakkoon.
Normikäyttäytymistä vieroksuvana poikkeusyksilönä, temppujen ja pilojen maakarina ja korkea-arvoisena kansanhmisenä Suvorovin hahmolle löytyy vastineita kansainvälisestä kertomaperinteestä ja mytologiasta, vaikka aivan suoria yhtäläsyyksiä onkin vaikea osoittaa. Häntä voi eri näkökulmista verrata esimerkiksi saksalaiseen pilojen mestari Till Eulenspiegeliin, intiaanimytologian Trickster-kujeilijaan, maailmankirjallisuuden sotamies Svejkiin tai vaikkapa Odysseuksen Ei-Kukaan-hahmoon. Universaalin veijarihahmon ilmentymänä Suvorov edustaakin arkkityyppiä. Meikäläisessä kulttuuriympäristössä jotain samaa löytyy eräistä Kekkos-kaskuista ja luonnekuvaa on juuri monipuolisuutensa vuoksi mielenkiintoista peilata jopa Tuntemattoman sotilaan psykologiseen henkilögalleriaan. Venäläisessä perinteessä Suvorovia on kuvattu yleiskäsitteellä tshudak ('hassu'), mikä kuvastaakin hahmon ominaislaatua. Tshudak-tyyppistä komiikkaa edustaa myös kansalaisssodan sankari Tshapajev Petja-aisapareineen, joista tunnetaan lukuisia neuvostokaskuja.
FM Kansanperinteen tutkija Mikko Europaeus
Suvorovin arvoituksellinen identiteetti