Tämä ryhmä liittyy kiinteästi Suvorovin Suomen aikoihin. Hän kävi tiedusteluretkellä jo ensi kerran 1773 tai 1774. Vuosiin 1791-1792 ajoittuu Kaakkois-Suomen linnoittamisen suurprojekti, jonka tarkastuskäynnin hän suoritti vielä 1795. Kertomuksissa Suvorov liikkuu valepukuisena tai muuten huomaamattomana Ruotsin ja Venäjän välisellä Saimaan rajaseudulla, Savonlinnassa ja Taavetissa. Ne voivat liittyä useampiinkin eri oleskeluihin Suomessa. Merkille pantavaa on, että Suvorov ilmeisesti harrasti roolileikkiään sekä vieraiden keskuudessa käytännön tarpeiden sanelemana strategisena vakoiluna, mutta myös eräänlaisena äksiisinä tai näyttävänä manööverinä, jolla hän testasi alaisiaan ja huvittelikin näiden kustannuksella. Ilmeisesti Etelä-Savossa on säilynyt perimätietoa Suvorovin käyttämistä salanimistä, joita olisivat olleet Suhonen, Suuronen, Suuvuori, Suuvoro.

”Tarkastaessaan vartiopaikkoja hän jäi kerran kiinni Ruotsin puolella rajaa suomalaiseksi talonpojaksi pukeutuneena ja ainoastaan vartioupseerin väliintulo pelasti maineikkaan sotapäällikön jatkamaan tappiotonta uraansa.”

(Nironen, Jarmo 1999: Suomalainen Pietari)

”Vuonna 1773 kierteli silloisen Ruotsin-Venäjän rajan molemmin puolin selvää suomenkieltä puhuva talonpojaksi pukeutunut mies. Häntä näytti kiinnostavan Saimaan kapeikot mm. Puumalan seuduilla ja muut sotilaallisesti tärkeinä pidettävät maastokohdat. Kukaan ei kiinnittänyt häneen minkäänlaista huomiota, eivät paikalliset asukkaat sen enempää kuin rajaviranomaisetkaan. Olipahan vaan kenties asuinpaikkaa itselleen etsivä talonpoika. Hän keskusteli talonpoikien lisäksi mm. pappien ja aateliston kanssa erikoisesti paikallisen väestön suhtautumisesta Kustaa-kuninkaan suorittamaan vallankaappaukseen.”

(Salomaa, Martti: Vapaussoturi 5/1998)

”Savonlinnan väestöä oli runsain määrin kokoontunut ottamaan vastaan tätä jo silloin laajaa kuuluisuutta saavuttanutta venäläiskenraalia.  
Kaupungintalolle lienee ollut järjestetty tarkoitusta varten erityinen juhlatilaisuus.  Suvorov oli kuitenkin jättänyt matkaseurueensa ja omat  ajoneuvonsa jonkun sen käytettäväksi. Itse hän oli jatkanut matkaansa veneellä ilmeisestikin jonkun talonpojan saattamana. Veneen ja siinä olleitten kahden talonpoikaispukuisen miehen saapuminen Savonlinnaan jäi kokoontuneelta juhlayleisöltä tietenkin huomaamatta. Kun tulijoita ei yrityksistään huolimatta päästetty kaupungintalollekaan, soutivat he salmen ylitse Olavinlinnaan. Talonpoikaisittain puettu Suvorov paljasti siellä luonnollisesti univormunsa ja henkilöllisyytensä. Linnasta ammutut kunnialaukaukset julistivat kaupunkilaisyleisölle odotetun kunniavieraan jo saapuneen.”

(Rekola, Kauko 1989: Suvorov. Generalissimus-Genius. Meštšerjakov, Morskoi sbornik 1856) 

Suvorovin Taavetin linnaketta koskeva tarkastuskertomus, jossa tämä ei paljasta henkilöllisyyttään kohdatessaan ratsain linnakkeen komendantin; komendantti on matkalla Lappeenrantaan tekemään valitusta ”hassusta ukosta Suvorovista, joka takertuu kaikkeen ja melkeinpä aina haukkuu”; Suvorov ehdottaa tutustumista Suvoroviin, mutta mies jatkaa matkaansa; kun tämä palaa Taavettiin valituksen jätettyään, hänen käsketään ilmoittautua  Suvoroville; Suvorov: ”Komendantti, minä eilen tarkastin teidän varustuksenne ja tapasin kaiken erinomaisessa järjestyksessä.  Kiitän Teitä. –  ”Tästä huomannette, että niitten kanssa, jotka tekevät velvollisuutensa, minä en ole hassu ja omapäinen.”

(Kazantsov, D. 1903: Lappeenrannan linnoitus. I osa, tiivistänyt M.E.)

takaisin