VALLINKOSKI Vallinkoski säilyi luonnonmukaisena vuoteen 1944 asti, jolloin se joutui taipumaan Enson voimalaitosten valmistuttua. Vallinkoski sijaitsee 3,5 kilometrin päässä Imatrankoskesta etelään, ja se oli sopivasti Viipuriin johtavan tien varrella. 1800-luvulla Vallinkoski oli suosittu kalastuspaikka, jonka lohta tultiin pyytämään Venäjältä asti. Keisarillisten lomailijoiden elementti oli vesi. Luonnonnähtävyyksien Imatrankosken, Tainionkosken ja Kyyrönkosken lisäksi suuriruhtinaalliset hyödynsivät Vuoksen ensiluokkaisia kalavesiä. Saimaa ja sen kanava tarjosivat sitä vastoin miellyttävät maisemat huvipurjehduksille. Aleksanteri II:n poika Aleksei Aleksandrovitsh ja hänen serkkunsa Nikolai Konstantinovitsh tulivat heinäkuussa 1861 Viipurista kanavaa pitkin Saimaalle, jolla vasta yksitoistavuotiaat pojat purjehtivat kolme päivää Aleksein omalla 28-metriä pitkällä Zabava-purrella. Suuriruhtinas Vladimir Aleksandrovitsh Imatralla kesäkuussa 1886 Aleksanteri III:n veli suuriruhtinas Vladimir Aleksandrovitsh saapui perheineen Imatralle 21. kesäkuuta 1886. Mukana olivat puoliso Maria Pavlovna, lapset Kiril, Boris ja Andrei sekä kenraalikuvernööri Feodor Heiden, Viipurin läänin v.t. kuvernööri S. C. Tudeer ja Italian kruununprinssi Vittorio Emanuel. Seurue saapui junalla Lappeenrantaan, mistä se jatkoi saman tien höyrylaiva Elias Lönnrotillä Saimaata pitkin kenraali Astascheffin huvilalle Vuoksenniskalle. Yövyttyään Harakanhovissa keisarilliset astuivat luotsilaiva Saturnukseen, joka kuljetti seurueen Niskalammen laituriin. Sitten matkattiin maitse Imatrankoskelle, jonne oli järjestetty koskinäytös. Viipurilainen valokuvaaja Jakob Indurski otti seurueesta paviljongin alla kuvan, jonka on luultu esittävän keisari Aleksanteri III:tta ja hänen seuruettaan vuotta aiemmin. Suuriruhtinaalliset käväisivät vielä Imatran hotellissa sekä Vallinkoskella. [ Takaisin ] [ Etusivulle ] |
  |