SisältöYhteystiedot
#
Kivikausi
Mesoliittinen kivikausi:
Ensimmäiset asukkaat

Asutus vakiintuu
Neoliittinen kivikausi:
Uusi keksintö: saviastiat

Etelä-Karjalan asutus neoliittisella kivikaudella
Miten kivikaudella elettiin
Saimaa ja kivikauden asutus
Rannansiirtymä
Kohdekartta
Varhaismetallikausi
Kohdekartta
Rautakausi
Rautakauden alku
Myöhäisrautakausi:
Viikinkiaika

Ristiretkiaika
Esihistoriallinen aika päättyy
Kohdekartta
Kivikaudella asuttiin aurinkoisilla rantahietikoilla. Kuvassa Joutsenon Ala-Lylyn kivikautinen asuinpaikka.
Kuva Etelä-Karjalan museo/
Petro Pesonen.


Kvartsi-iskokset, terävät kivensirpaleet, jotka syntyivät kiviesineitä tehtäessä ovat tavallisia asuinpaikasta kertovia löytöjä saviastianpalojen ohella.
Kuva Etelä-Karjalan museo/
Seppo Pelkonen.


Palaneet luunsirut voivat olla myös merkkejä asuinpaikasta. Palanut luu säilyy maan sisässä melko hyvin. Luita tutkimalla voidaan saada tietoa siitä mitä eläimiä muinaiset ihmiset käyttivät ravinnokseen.
Kuva Etelä-Karjalan museo.


Varhaiskampakeramiikka noin 5000-3900 eKr.
Etelä-Karjalassa nuoremman kivikauden alussa varhaiskampakeramiikan noin 7000-5900 vuotta vanhoja asuinpaikkoja on vähän. Jääkauden jälkeinen maankohoaminen kallisti Suomea kaakkoon päin, jonne Saimaan alueen vedetkin tulvivat, ja rantojen asutus jäi veden alle. Merkkejä vedenalaisista asuinpaikoista on löytynyt mm. Taipalsaarelta ja Ruokolahdelta.

Tyypillinen kampakeramiikka noin 3900-3400 eKr.
Asutus tiheni tyypillisen kampakeramiikan aikana noin 5900-5400 vuotta sitten. Kaakosta muutti suomensukuista väestöä Saimaan ja Simpelejärvien rannoille. Tältä ajalta tunnetaan laajoja asuinalueita esimerkiksi Lappeenrannan Munterossa, Taipalsaaren Vaaterannassa ja Joutsenon Mietinsaaressa. Tyypillisen kampakeramiikan ohella Etelä-Karjalassa valmistettiin asbestikeramiikkaa, jonka saviaines ja koristelu oli erilaista kun kampakeramiikassa. Asbestisekoitteista keramiikan tekijät kuuluivat todennäköisesti eri väestöryhmään kun kampakeramiikan tekijät.

Myöhäiskampakeramiikka ja kivikauden loppujakso noin 3600-1900 eKr.
Noin 5600 vuotta sitten kivikauden lopulta alkaen asutuksesta kertovat löydöt vähenevät. Asuinpaikat ovat pieniä ja astioiden koristelu vaatimattomampaa. Kampakeramiikka vaihtuu vähitellen asbestikeramiikaksi, mikä kertoo todennäköisesti kampakeraamisen ja asbestikeramiikkaa valmistavien väestöryhmien yhteensulautumisesta. Etelä-Karjalan alueelta tunnetaan esimerkiksi Kierikin (3600-3100 eKr.), Pöljän ja Jysmän (3100-1900 eKr.) keraamiset ryhmät. Löytöjen niukkuuden vuoksi kivikauden loppujaksosta tiedetään Etelä-Karjalassa toistaiseksi vähän.