Linnoituksen
luontopolku

Alkuun — 1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 — Info

Rasti 2: Linnoituksen historiaa

Varmuudella jo 1500-luvulla niemellä oli kauppapaikka ja asutusta, todennäköisesti jo tätä aikaisemminkin. Vesitse ja jäitse pääsi Saimaan reiteille, maamatka Viipurin merisatamaan oli lyhyt. Salpausselällä oli tieuria itään ja länteen. Kasvilajeja tuli kauppatavaroiden seuralaisina ja tuotuina hyötykasveina.

Asutuksen ja kaupan painopiste oli Pallonlahden rannalla ja länsirinteellä. Itse Linnoituksen mäki oli aluksi karu tasalakinen harjumäki ja kasvillisuus mäntykangasta. Talouspuuta otettiin jatkuvasti, joten puut eivät päässeet kasvamaan suuriksi. Ravinteita kertyi maahan jätteistä - kasvillisuus rehevöityi. Rehun keruu ympäristöstä lisäsi niittylajistoa.

Lappeenranta sai kaupunkioikeudet vuonna 1649. Niemi oli osoitettu rakennettavaksi ruutukaavan mukaan, mutta täysi se oli vain parhaina vuosina. Asukasmäärä oli suurimmillaan vuonna 1665 noin 600 henkeä ja alimmillaan vuonna 1710 noin 100 henkeä. Sotilaskatselmukset, joissa kerättiin nuorukaisia suurvaltasotiin, olivat lähes jokavuotisia.

Suuren Pohjan sodan jälkeen Lappeenrannasta tuli rajakaupunki ja sitä seurasi ensimmäinen, ruotsalainen linnoitusvaihe 1721-41. Ensin rakennettiin valleja etelärinteeseen. Ylätasanteen reunalle tuli myös valli- ja paaluaitaus, joka erotti linnakkeen ja muun asutuksen. Rannoille muodostui siviileille alakaupunki, jonka väkimäärä nousi noin tuhanteen v. 1739.

Paksut maavallit olivat silloista linnoitustekniikkaa. Ne kestivät tykkitulta paremmin kuin pelkät kivimuurit. Kiveykset, risukimput ja kasvillisuus pitivät valleja muodossaan.

Vuodesta 1743 alkaen Lappeenranta oli venäläinen rajakaupunki ja linnakkeena. Linnoitusta laajennettiin koko niemelle ja korotettiin nykyiseen korkeuteensa. Kaupungin vanhin rakennus, Ratsuväkimuseo eli entinen päävartio, on tältä ajalta (v. 1772). Siviileiden kasvavat kaupunginosat ja uusi keskusta kehittyivät Kaupunginlahden eteläpuolelle.

Autonomian aikana linnoituksen merkitys poistui, mutta varuskunta säilyi. Lappeenranta oli myös laajojen ratsuväen harjoitusleirien pitopaikka ja uusi kasarmialue rakennettiin Rakuunamäelle. Linnoitus jäi syrjään kasarmi- ja vankila-alueeksi. Saimaan kanava ja satamarata Rapasaareen loivat myös kasveille uusia leviämismahdollisuuksia

Linnoituksen alue oli sotaväen käytössä 1970-luvulle asti, mutta alueella oli myös siviilitoimintaa. Kotitarveviljely oli edelleen yleistä.

Hullukaali

Hyoscyamus niger

Linnoituksen mystisimpiä lajeja on karvainen, leveälehtinen, tanakka ja haaleankeltakukkainen hullukaali. Aikoinaan hullukaali oli Pohjois-Euroopan tärkein taikakasvi ja noitasalvojen aines. Jo muinaiset egyptiläiset ja babylonialaiset tunsivat sen lääkinnälliset vaikutukset.

Hullukaalin siemenet voivat säilyä itämiskelpoisina jopa satoja vuosia ja kasvi voi putkahtaa esiin maanmuokkausten yhteydessä. Myrkyllistä ja pahanhajuista hullukaalia kasvaa vaihtelevasti eri puolilla Linnoitusta. Sen vakituisimmat kasvupaikat Linnoituksessa ovat Katariinantorin pitkän punaisen hirsitalon (Kristiinan työtupien) seinustat.

Jatka itärinteen portaita alas. Rasti 3 on portaiden ja ison vaahteran välissä.

Seuraava Edellinen