Linnoituksen
luontopolku

Alkuun — 1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 — Info

Rasti 4: Etelävallien paahteiset kedot

Etelään aukeavilla ylärinteillä riittää paahdetta ja valoa, mutta vettä on vähän. Sitkeimmät heinäkasvitkaan eivät tahdo kestää kuivakausia. Kasvien on kestettävä myös talvikauden pakkanen ja kuivuus, sillä rinteen lumipeite on ohut. Rinteiden lajisto on kuitenkin monipuolista ja valtalajit vaihtuvat kesän edetessä.

Aikaisin keväällä sulavesien turvin kukkivat kevättaskuruoho, pikkukäenrieska ja lutukka. Myös uhanalaiseksi harvinaistunut keltakynsimö kohottaa hennon vartensa kevätaurinkoon. Se on saapunut Suomeen ehkä jo viikinkien idänretkien seurauksena.

Kesäkuussa rinne sinertää ketoampiaisyrtin kukkiessa, heinäkuussa väri vaihtuu harmion ja matarien valkoiseen huntuun. Alarinteessä kasvaa runsaana harvinainen hakarasara.

Harmio

Berteroa incana

Valkokukkainen ja kapealehtinen harmio on entisten venäläisvaruskuntien valliketojen tyyppilaji. Linnoituksesta sekin on levinnyt ympäri kaupunkia. Sitä tavataan Lappeenrannan lisäksi myös muun muassa Suomenlinnassa, Haminassa, Hämeenlinnassa ja Turussa.

Kiipeä Linnoituksen pääportista sisään ja käänny vasemmalle. Rasti 5 löytyy Ratsuväkimuseon viereisen puisen varaston jälkeen länsivallin vierustasta.

Seuraava Edellinen