|
Vesipähkinän kuoria. Kuva Etelä-Karjalan museo/ Seppo Pelkonen.
|
|
Punamultahauta Taipalsaaren Vaaterannan kalmistosta. Haudan jalkopäästä löytyi pieni ehjä savikuppi. Kuva Museovirasto/Kaarlo Katiskoski.
|
|
Vaaterannan haudasta nro 3 tuli esiin mm. meripihkariipukset. Ne oli asetettu vainajan silmien päälle kuolinnaamion tapaan. Vainajasta oli jäljellä vain hammaskiillettä. Kuva Etelä-Karjalan museo/ Seppo Pelkonen
|
|
|
Ruokolahden Kolmiköytisienvuoren kalliomaalaus. Kuva Etelä-Karjalan museo.
|
Luonto tarjosi suotuisat puitteet
Etelä-Karjalassa oli neoliittisella kivikaudella yhtä lämmintä kuin nykyisessä Keski-Euroopassa. Lehti- ja mäntymetsät kasvoivat Saimaan rannoilla. Ihmiset saivat elantonsa kalastamalla, metsästämällä ja keräilemällä. Tervastenrannassa asuneiden muinaisjoutsenolaisten ruokalistaan kuului luulöytöjen perusteella esimerkiksi majavat, hauet ja ahvenet. Muita tärkeitä riistaeläimiä olivat hylkeet, hirvet ja peurat. Kasveja ja marjoja kerättiin myös, mutta niiden käytöstä on jäänyt vain vähäisiä jälkiä. Mielenkiintoinen kivikauden ihmisen käyttämä ravintokasvi oli järvissä kasvava vesipähkinä, jonka levinneisyyden pohjoisraja on nykyään Liettuassa. Vesipähkinää on löydetty myös Etelä-Karjalan vanhoista maakerrostumista, esimerkiksi Savitaipaleen Jäkäläjärvestä.
Elämää hiekkarannoilla
Kivikauden ihmiset kiersivät tutuilla asuinpaikoilla vuodesta toiseen sen mukaan, mistä minäkin vuodenaikana ravintoa oli parhaiten saatavilla. Pyyntiryhmän muodosti todennäköisesti suurperhe. Hyville asuinpaikoille asetuttiin pysyvästikin. Asumukset pystytettiin aurinkoisille hiekkarannoille. Rantametsästä hakattiin puunrungot, joita maahan pystyttämällä rakennettiin suorakaiteenmuotoinen talomainen asumus. Katto saatiin vedenpitäväksi käyttämällä todennäköisesti tuohta, nahkoja tai turvetta. Koska asunnot kaivettiin usein hieman maan sisään, muinaisen ihmisen asumusten pohjia on edelleen nähtävissä matalina soikeina painaumina esimerkiksi Joutsenon Mietinsaaren ja Lappeenrannan Rutolan Hietarannan asuinpaikoilla. Jykevämmän talon ohella asumuksena käytettiin myös kevytrakenteisempaa kotaa. Asuinpaikalta toiselle liikuttiin kesäisin ruuhilla ja talvella reellä ja suksilla.
Pyhillä paikoilla
Asuinpaikkaan saattaa liittyä myös harvinaisempia jäänteitä. Taipalsaarella Vaaterannan laajan kampakeraamisen asuinalueen alta on löytynyt punamultahautoja sisältävä kalmisto, jossa vainajille on laitettu mukaan mahdollisesti tuonpuoleisessa elämässä tarvittavaa esineistöä, kuten nuolenkärkiä, kaapimia, liuske- ja meripihkakoruja sekä poikkeuksellisesti myös saviastioita. Hautoihin ripoteltu punamulta, maaperässä paikoin esiintyvä rautaoksidi, merkitsi ehkä elämää, veren väriä.
Kivikauden ihmisen uskomuksista kertovat myös kalliomaalaukset. Punamultaseoksella pystysuoriin, sileisiin kallioseinämiin sivellyt ihmishahmot, hirvet, veneiksi tulkitut kuviot ja monet muut kuvat heijastavat pohjoisten pyyntikulttuurien samanistista elämänkäsitystä. Maalauksia tai värijälkiä Etelä-Karjalasta tunnetaan noin 30, mutta niitä löytyy vuosittain lisää. Ruokolahden Kolmiköytisienvuoren kalliomaalaus on maakunnan hienoin.
