|
Taipalsaaren Vaaterannan punamultahautakalmiston haudasta löytynyt pieni
kampakeraaminen kuppi. Kuva Etelä-Karjalan museo.
|
|
Taipalsaaren Vaaterannan punamultahautakalmiston haudasta löytynyt suurempi kampakeraaminen ruukku. Kuva Etelä-Karjalan museo/ Seppo Pelkonen.
|
|
|
Kun saviastia meni rikki, yritettiin sitä joskus korjata koivutervalla. Taipalsaaren Kujansuun asuinpaikalta löytynyt kampakeraamisen ruukun pala, jossa on korjaamisen jälkiä. Kuva Etelä-Karjalan museo/ Seppo Pelkonen.
|
Uusi keksintö: saviastiat
Neoliittisella kivikaudella opittiin valmistamaan savesta astioita. Astiat olivat pyöreäpohjaisia, puolikkaan kananmunankuoren muotoisia. Astiat koristeltiin erilaisin leimapainantein ja kuopin, kynsillä tai ontolla luulla painamalla. Eri alueilla ja eri aikoina astioita koristeltiin hieman eri tavoin. Muoti vaihteli. Tavallisin ja pisimpään käytössä ollut tyyppi oli kampakeramiikka, joka on saanut nimensä astian koristelussa käytetystä kamman piikkien painaumaa muistuttavasta leimakuviosta.
Kampakeraamisten astioiden koko vaihteli pienistä kupeista yli 70 litran astioihin. Niitä käytettiin ruokatarpeiden säilytykseen ja ilmeisesti jonkin verran myös ruoanlaittoon. Pyöreäpohjaiset astiat pysyivät helposti pystyssä rantahiekalla. Astioiden perusmuoto säilyi samana noin 2000 vuotta. Astiat valmistettiin savimassasta, johon sekoitettiin esimerkiksi kivimurskaa, hiekkaa ja vanhojen astioiden muruja. Näin ne kestivät paremmin polttamisen, joka tehtiin avotulella.
Arkeologi saa saviastianpaloja tutkimalla tietoa asutuksen iästä, astioiden valmistuksesta ja malleista sekä niitä tehneistä väestöryhmistä. Astiat valmistettiin todennäköisesti asuinpaikoilla ja kukin väestöryhmä koristeli ne omalla omaleimaisella tavalla. Nuoremman kivikauden asutusta on helppo jäljittää keramiikkalöytöjen perusteella.
