Jääkauden aikana paksut jäämassat painoivat maankuorta alaspäin. Kun jää suli, maa alkoi kohota. Heti jään sulamisen jälkeen maan kohoaminen oli hyvin nopeaa. Maa nousi eniten Merenkurkun alueella ja vähiten Kaakkois-Suomessa. Erilaisesta maan nousuvauhdista johtuen maa kallistui kaakkoon. Kallistuminen aiheutti muutoksia vesistöissä: vedet tulvivat loivemman maannousun alueelle, vanhat lasku-uomat kuivuivat ja uusia syntyi tulva-alueille. Uusien lasku-uomien puhkeamisten ja maankohoamisen myötä vanhat rantatörmät jäivät kuivalle maalle. Vanhimmat törmät ovat jyrkimmän maannousun suuntaan kallistuneita, ja ne sijaitsevat korkeimmalla merenpinnasta.
Kivikaudella asutus sijoittui rantaviivan ja metsänrajan väliselle puuttomalle alueelle. Koska asutus oli aivan rannassa, sen ikää voidaan selvittää muinaisia rantapintoja tutkimalla. Asutuksen ajoittamista muinaisten rantojen avulla kutsutaan rannansiirtymiskronologiaksi. Maan kohoaminen jatkuu edelleen hitaana. Merenkurkun alueella maa nousee nykyään noin 9 mm vuodessa ja Kaakkois-Suomessa noin 2,5 - 3 mm vuodessa.
