|
|
Esihistoriallinen aika päättyy ensimmäisten kirjallisten lähteiden ilmestyessä. Itä-Suomessa niitä olivat rajankäyntisopimukset. Pähkinäsaaren rauhan raja on kulkenut Rautjärven Haukkavuoren kautta, kuten myös Täyssinän (1595) ja Uudenkaupungin (1721) rauhan rajat. Kuvassa Haukkavuori, etualalla kallioon kaiverrettu Uudenkaupungin rauhan rajamerkki. Kuva Etelä-Karjalan museo.
|
Itärajan synty
Ristiretket ja sodat olivat myös taistelua Sisä-ja Itä-Suomen omistuksesta. Ruotsin ja Novgorodin välillä solmittiin ikuisiksi ajoiksi Pähkinäsaaressa 12.8.1323 rauha, jossa kiistellyt alueet jaettiin kahtia. Novgorod luovutti Ruotsille Savon, Äyräpään ja Jääsken kihlakunnat ja sai vastineeksi Karjalan kannaksen itäosan ja Laatokan Karjalan. Näin myös karjalaisten asuttama alue halkaistiin, ja karjalaisheimo jakautui itään ja länteen.
Pähkinäsaaren rauhansopimuksen myötä esihistoriallinen aika päättyi Itä-Suomessa ja Suomen alue sai ensimmäisen valtiollisen itärajansa. Rajalinjaa ei käyty läpi maastossa, ja myöhemmin rauhankirjan tuhouduttua tulipalossa raja etenkin pohjoiselta osaltaan jäi epäselväksi. Rajan alkupisteenä oli Suomenlahden Siestarjoki (Rajajoki). Nykyisen Etelä-Karjalan alueella raja kulki Rautjärvellä Purnujärven, todennäköisesti Pitkäjärven ja Ylimmäisen järven kautta Torsanjärveen ja sieltä Haukkavuorelle.
